Ginga RPG

Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Ginga RPG

Hopeanuoli aiheinen roolipeli


    Rakkaus on ikuista

    Battouga
    Battouga
    Upseeri


    Viestien lukumäärä : 4245
    Join date : 22.10.2011
    Ikä : 27
    Paikkakunta : Keski-Suomi...

    Rakkaus on ikuista Empty Rakkaus on ikuista

    Viesti  Battouga Ti Maalis 13, 2012 9:49 am

    John ja Destiny

    Kaksi sakemannia olivat saapuneet johonkin päin Fuago-solaa. Ne olivat alueella jonne ei juuri nyt ollut siirtynyt paljon ketään. tai oikeastaan nämä olivat kaksin. Destinyn ystävät olivat palanneet tuon lauma pariin joten koirat olivat kahdestaan. Ne eivät koko matkan aikana sanoneet sanaakaan. Ne kiipesivät vieretysten isolle kalliole josta aukesi upea näköala yli koko solan metsien ja horisontti näkyi upeasti. Aurinko oli laskemassa ja ilma oli todella kaunis. Kaikki oli aivan kuten silloin kun koirat olivat ensimmäisen kerran toisensa tavanneet.
    "En ole katkera siitä että lähdit. Sinulla oli silloin Hidetoshi. Elääkö hän muuten vielä, tai siis asuuko täällä?" Destiny aloitti pienoinen hymy huulillaan. John käänsi katseensa tähän mutta pysyi osittain vakavana. Se ei kuitenkaan lopulta voinut kuin päästää hymyn huulilleen. Se piti tästä tulisesta kaunokaisesta edelleen.
    "Hyvä ettet. Ja elää hän, asuu tuossa aivan Futago-solan naapurissa. Tapasimme vähän aikaa sitten. Hän asetti kaulaani tämän pannan vielä muistoksi. Ja oikeastaan se osoittautui hyväksi, se pelasti henkeni pudotessani hirviön perässä kalliolta." John selosti toiselle ja huokaisi. Destiny naurahti Johnin huokaukselle. Itsekään se ei voinut olla pitämättä toisesta. Se vain rakasti toista edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.
    "Tiedätkös John, sinä olisit pentujeni isä jos ne olisivat syntyneet. Mitä jos olisin tullut tänne ja ne olisivat mukanani? Olisitko pystynyt ottaman vastuun harteillesi?" Destiny esitti kysymyksen joka sai Johnin hämilleen. Uros laski päätään ja huokaisi epävarmana.
    "Se olisi ollut pakko. Minun on sitä taakkaa itselleni hankala kuvitlla mutta olisi pystynyt." Tuo vastasi ja kohotti katseensa sitten taivaisiin. Se rakasti toista samoin kuin narttu tätä, edelleen. "Tiedätkös, oikeastaan jälkeläiset olisivat taanneet sen että minun legendaani ei tultaisi unohtamaan." John jatkoi ja käänsi hymyilevän katseensa toisen kauniisiin silmiin. Destiny hymyili takaisin ja molempian kasvoilta kuvastui onnis iitä että toinen oli vieressä. Molempian silmiin syttyi rakkaus siinä hetkessä. Ne löysivt pian itsensä halaamasta toisiaan. Rakkaus oli kestänyt kaikkien vuosien läpi.
    "Rakastan sinua Destiny." John sanoi hiljaa ja narttu nyökkäsi. "Niin minäkin sinua John." Destiny vastasi hiljaisesti. Sitten ne erkanivat ja tuijottelivat hetken toisiian silmiin siinä kauniissa maisemassa istuskellessaan. Molempien onni oli tassuin kosketeltavaa.
    "Tahdotko sitä yhä John? Jälkeläisiä siis?" Destiny kysyi. John ehti avata suunsa mutta sanoja ei tullut. Se mietti. "Minä ainakin olisi tahtonut eläviä pentuja rinnalleni ennen kuin vanhuus korjaa luuni." Narttu jatkoi ja katsoi urosta toiveikkaana ja häntäänsä muutamaan otteeseen heilauttaen. Se levitti ympäristöön nartun suloista hajua. Johnei voinut kuin hmyillä ja hurmaantua entisestään.
    "Tahdon. Tekisitkö sen? Tahtoisitiko kasvattaa pentuni?" John kyseli toiveikkaana ja nousi ylös häntää heilauttaen. Destiny hymyili mystisesti.
    "En ole koskaan tahtonut ketään muuta kuin sinut pentujeni isäksi." Destiny vastasi onnellisesti ja nousi ylös. Se käänsi toiselle selkänssä ja heilautti häntäänsä. Se otti pari askelta eteenpäin ja vilkaisi siten taakseen pari kertaa silmiän räpäyttäen. Se oli kutsu seuraamaan. Ja John seurasi. Se äveli toisen perässä ujosti hymyillen. Se kuitenkin pysähtyi erään salaisen ja kapean polun kohdalla. Polusta tiesi vain ja ainoastaan John.
    "Tule perässä. Tiedän yhden mahtavan paikan ja siellä ei ole ketään." John kutsui ja lähti johtamaan narttu läpi pensaiden. Pian nuo saapuivat kapealle polulle joka teki pari mutkaa kallioiden välissä ja taas metsikössä. Se johti aivan täydelliseen pienee paratiisiin. Vuorten juurilla oli kallioiden välissä pieni lehto jossa oli kaunis vesiputous ja puro, siellä oli ruohoa ja puita. Koskeamton pieni paratiisi. Vain John tiesi tästä ja nyt uros jakoi paikan salaisuuden rakkaansa kanssa.
    "Kaunista." Destiny totesi häkeltyneenä ja käveli veden ääreen. John hymyili ja käveli tuon takaviistoon. Se heilutteli rennosti häntäänsä ja rykäisi hermostuneesti.
    "Aivan kuten sinäkin." Tuo sanoi nartulle ja tökäsi toista kevyesti takajalkaan. Kyllä se tiesi mitä tuli tehä jos jälkeläisiä tahtoi. Ja Destiny tahtoi samaa.

    ----------SKIP----------

    Kaksi koiraa makoilivat pienen lammen rannalla ja katselivat vesiputoiusta rakastuneina. Niiden syke oli kihtynyt edelleen äskeisestä tapahtumasta mutta ei se haitannut. Ne nuolivat toistensa kasvoja rakauden osoitukseksi ja vain makasivat tuossa paikallaan hetken.
    "Meidän lienee paras palata Gajyolle." John totesi sitten ja nousi ylös vielä toise korvaa lipaisten. Destiny nousi perässä ja hymyillen. "Kyllä, mennään." Tuo vastasi. Kaksi todella selvästi rakastunutta saksanpaimnkoiraa matkasivat nyt pienestä paratiisistaan kohti sen ulkopuolella olevaa arkea. Jokin oli kuitenkin muuttunut. Ne olivat uudelleen löytäneet toisensa. Aito rakkaus on tosiaankin ikuista.

    //John ja Destiny poistuu//

      Kellonaika on nyt To Maalis 28, 2024 8:46 am