Pahuuden pesä

Gensui

Vanhus tuhahti itsekseen ja katsoi hetken Doragon perään. ´Vai pitäisi minun kiittää asemastani. Kiittämätön nulikka saisi itse kiittää minua sitää, että annan hänen toimia johtajana... Voisi se mokoma edes kutsua minua isäkseen...´ Gensui murisi mielessään jä käänsi katseensa Genbaan. ´Tuo tulokas saa pian oppia kunnioittamaan minua...´ Vanhus vannoi mielessään ja alkoi sitten syödä fasaaniaan.

Hougen

*Hougen huomasi jännitteen Genban ja Gensuin välillä, mutta päätti antaa noiden selvittää välinsä aikanaan omin päin. Tanskandoggi kyllä auttaisi mielellään veljeään, muttei sekaantunut lauman sisäisiin, turhiin riitoihin, jos olisi muutakin tekemistä. Hougen haukotteli ja käveli takaisin luolaan, asettuen makaamaan. Tanskandoggin kauneusunet olivat jääneet kesken.*

Genba, Sniper ja Dorago

Genba katsahti Hougenin perään ja tietenkin loikki nyt Gajyon rinnetta luolan sulle asti. Siinä se vielä mulkaisi happamasti Gensuita ja meni sitten reipppasti veljensä perässä samaiseen luolaan. Sekin kävi makuulle toisne lähelle ja sulki silmänsä nukkuakseen. Genba ei ollutkaan vähään aikaan saanut nukuttua.
Sniper huokaisi raskaasti ja nousi ylös. Tyhjä mutta raivoisa katse silmissään se lähti hittasi kohti metsikköä. Sen täytyi saada purkaa nyt raivoaan edes hitusen verran. Se purkaisi suurimman osan sitten Rikiin ja tappaisi toisen sillä, ainakin se itse aikoi niin.
Dorago katsahti vuorelta alas ja nopeasti olikin jo isänsä vierellä istumassa. "Milloin luulet että saamme porukkaa tänne muista maista?" uros kysyi sitten. Vaikka se oli varsin vihainen ja vaarallinen persoona niin kyllä se kuitenkin arvosti edes hitusen sitä, että toinen oli tämän isä. Uros vain ei suostunut näyttämään sitä mitenkään.

//Sniper poistuu//

Gensui

Gensui käänsi katseensa hetkeksi Doragoon, mutta vei sen nopeasti takaisin fasaaniinsa. "Tuskin ainakaan kuukauteen. Matkustaminen on hidasta, varsinkin koiralle. Ensikisi pitää löytää laiva jolla pääsee salamatkustamaan ulkomaille ja sitten kun armeija on kasassa pitää löytää laivoja joilla pääsee takaisin Japaniin." Gensui totesi. "Kun osa joukoista on muualla, emme kykene puolustautumaan tarpeeksi hyvin, jos ne karhut päättävät iskeä. Thunderin puheista päätellen ne kun ovat jo täällä." Gensui lisäsi synkkänä.[u]

Dorago

"karhut ovat vain tyhmiä jätiläisiä. Niitä on helppo huijata ja ne saa nurin hankkimalla köysiä." uros totesi karhut olivat kylläaika paljon tyhmempiä kuin koirat. laivoista toinen oli kuitenkin aivan oikeassa. Nitä olisi hanakal löytää motaa ja lisäksi pitäisi matkaajien selvittää että laivat menisivät samaan paikkaan eivätkä eri maanosiin.

Harutora

Harutora ei tiennyt Gajyon tukalasta tilanteesta, tai edes siitä, että joukot olivat paenneet Kitamiin. Harutora nyt tarkkaili Gajyota kauhun vallassa. Keitä nämä kaikki olivat? Olivatko Ohun joukot hävinneet? Olivatko Kurotora ja Kagetora edes hengissä? Harutora ei ehtinyt kauaa pohtia heidän kohtaloaan, kun hänet oli piiritetty. "Dorago, täällä on tunkeilija!" Joku huusi ja tönäisi Harutoran Doragon eteen. (?) Harutora ei kuitenkaan hätkähtänyt vaan seisoi paikoillaan tyynesti. "Päivää. Olen Mokuto." Harutora aloitti uskottavasti. "Pahoittelen piileskelyäni, mutta minun täytyi ensin varmistaa, että olette varmasti suuri johtaja Dorago. Olen tiedustelureissulla ja tulin viimein ottamaan Ohusta selvää, kun ne nössykät on ajettu pois." Harutora valehteli, vaikka urokselle teki kipeää puhua pahaa ystävistään. Nyt oli kuitenkin tosi kyseessä.

Dorago Sakemanni havahtui ilmoitukseen ja loikkasi alas Gajyolta tulokkaat eteen. ''Miksi olet täällä oikeasti?'' Uros sanoi koska toisella oli varmasti muitakin syitä kuin pelkkä tiedusteluretki, uros o.i siitä aivan varma. Katseensa oli pistävä ja toista isompi uros seisoi uhkaavassa ryhdissä.

Harutora

Harutora ei tahtonut suututtaa Doragoa, mutta piti roolinsa silti hyvin yllä. "Mietin vain, olisiko tämä liittymiskelpoinen lauma, ja siksi tulinkin tiedustelemaan, mitkä ovat tavoitteenne. Muihin laumoihin en edes harkitse liittyväni, jos todella jyräätte ne altanne, ja eiväthän niiden johtajatkaan kummoisia ole." Harutora valehteli sujuvasti ja katsoi sitten tyynesti Doragoa nopeasti silmiin, mutta siirsi katseensa. Harutora ei tahtonut vaikuttaa ylimieliseltä.

Dorago

Uros kohotti toista kulmaansa ja lipaisi huuliaan. Luottamustaan se ei tiselle jakanut, ei kellekkään koskaan. Se kuitenkin antoi toisen puhua eikä suuttunut. "Liity jos olet sen arvoinen. Todista kykysi minua vastaan ja katsotaan saatko liittyä mukaan. Minun armeijani on ehdottomasti mahtavin." Uros sanoi toiselle ja otti valmiin asennon, lihaksiaan pullistelen.

Harutora & Hougen

Harutora mietti hetken. Uros ei voisi perääntyä, tai kuolisi muuten. Harutoran täytyi taistella hetki, jotta voisi paeta myöhemmin. Harutora arvioi katseellaan muita joukkoja. Hän olisi kyllä noita voimakkaampi, joten tuskin tulisi tuottamaan pettymystä. Samassa Hougen astui venytellen ulos luolasta ja tanskandoggin silmät nauliutuivat Harutoraan. Hougen luuli hetken näkevänsä koirassa jotain tuttua, mutta hymähti vain sitten. "Kukas tuo rakki on?" Hougen kysyi Doragolta. "Olen Mokuto." Harutora vastasi, ja tunnisti oitis Hougenin. Järkytys oli suuri, mutta Harutora piti naamansa peruslukemilla. Sitten koira hyökkäsi. Harutora yritti ensin hyökätä suoraan edestä, mutta hämäykseksi siirtyikin sivulle ja yritti viiltää Doragoa kylkeen. Aivan Doragon vieressä Harutora tekikin äkkipysäyksen ja yritti hyökätä Harutoran toiselle puolelle, samalla tarkoituksenaan viiltää tuota selkään. Harutora laskeutui Doragon toiselle puolelle ja hypähti kauemmas odottamaan.

Dorago

Dorago nauroi toiselle. Se tiesi ettei toinen olisi niin tyhmä että tulisi oikeasti suoran edestä. Se osasi odotta väistöä sivuun mutta itse pysyi vain paikoillaan. Toinen ei saanut ummepaa aikaan tuon kovaan kylkeen. Toisen hypyn jälkeen Dorago kuitenkin teki todella äkillisen liikkeen. Se käännnähti notkeasti ylemmäs ja yritti tarttua toisen kuonoon kun Harutora oli ilmassa yrittämässä viiltää selkään. Sitten tuo yritti paiskata toisen voimalla maahan.

Gensui

Gensui tuhahti hieman poikansa sanoille. "Älä aliarvio niitä jättejä. Suurin osa on kyllä tyhmiä, mutta kyllä niiden joukosta löytyy myös muutama varsin älykäskin yksilö." Gensui totesi ja huomasi sitten Harutoran. Sakemanni repaisi uuden palan linnustaan ja jäi tarkkailemaan tilanteen kehittymistä.

// äh ropetukseni katoavat aina joskus jostain välistä >: (( //

Harutora

Harutora vetäisi päänsä nopeasti pois, mutta Dorago sai otteen tämän kaulasta ja Harutora paiskautui maahan. Koira kuitenkin teki nopean liikahduksen ja syöksyi Doragon etujalkojen alitse (?) ja yritti viiltää toista vatsaan, kunnes kierähti nopeasti pois tuon hampaiden ulottuvilta ja jäi seisomaan kauemmas.

Dorago

Uroksen vatsaan ilmestyi pieni viilto mutta tuon kurkusta kohosi vainn uhkaava nauru. Se kääntyi katsomaa toista ja sen silmissä välähti. "Tahdotko tietäää miksi minua kutsuttaan Lohikäärmesieluksi?" Uros kysäisi mutta alkoi sitten ottamaan toiseen katsekontaktia, näyttääkseen nimityksensä syyn.

Harutora

Harutora vilkaisi Doragon silmää. Tiesin, että tuossa on jotain outoa.. Harutora ajatteli ja tunsi hetkellistä voimattomuutta, mutta ennen kuin jäi kokonaan katseen vangiksi, ehti koira laskea katseensa maahan. Harutora päätti jatkaa rooliaan. "Olet vahvempi kuin olen kuullutkaan. Jotkut sanoivat, että olet vain pahainen pikkurakki, mutta minä en uskonut niitä, ja siksi olen täällä. Tahtoisinpa tuoda ne kyläkoirat tänne sinun armoillesi, jotta näkisivät, mihin todella pystyt." Harutora sanoi tuijottaen edellen varpaitaan, mutta oli edelleen varuillaan.

Dorago

Uros hymyili ja sen silmät välähtivät uudelleen kun tuijotus lakkasi. Se katsoi toista kuitenkin yhä lievästi kuononvarttaan pitkin. "Tahdot siis liittyä meihin?" Uros kysyi vielä varmistuakseen. "Minun voimiani et ole vielä kunnolla nähnyt mutta kehut jo nyt? letko muka se arvoinen että voimme uskoa sinua?" Dorago sanoi epäillen ja otti uhkaavasti askeleen lähemmäs.

Harutora

Harutora nosti katseensa ja uskaltautui viimein taas katsomaan Doragoon. "Minä olen saanut sinusta selvän jo. Olet vahva, sen näkee jo päällepäin." Harutora sanoi. "Ja eikö liittymiseni ole itsestäänselvää, jos kelpuutatte minut?" Harutora kysyi. Uros kuitenkin lähtisi etsimään Ohun joukkoja heti, kun mahdollista. Tosin Harutoralla ei ollut aavistustakaan, missä nuo olivat, ja siksi koiran oli keksittävä lisäjuoni. "Kuulin huhuja, että olette tappaneet koko Ohun joukon, ja ylipäälliköiden päät koristavat makuuluolianne. Onko se totta? Oletteko todella niin vahvoja?" Harutora kysyi ja näytti muka hämmästyneeltä.

Dorago

Uros ei luottanut toiseen niin paljon että olisi paljastanut mitään tärkeää. Se oli älykäs ja tiesi miten vastata toisella paljastamatta yksityiskohtia. "Heidät on karkitettu ja suursota on tulossa." Uros vastasi ja kääntyi sitten ympäri. Se ei pitänyt toiesta mutta kelpuutti tuon nyt mukaan koska toinen nyt sattui Gajyolla olemaan.

Harutora

Harutora kirosi mielessään, kun ei saanut tietoa Ohun olinpaikasta, mutta oli toisaalta huojentunut, etteivät hänen toverinsa olleet kuolleet. Harutora vain nyökkäsi ja käveli sitten joukkojen sekaan. Hän oli siis saavuttanut tavallisen rivisotilaan viran, vaikka koira katselikin toisia miettien, että voittaisi noista varmasti suurimman osan, jos taistelisi heitä vastaan. Harutora istuutui ja höristeli korviaan. Joukkoja oli paljon, ja puheensorina yltyi. "Uwajimassahan on..." "Akita Ken on myöskin.." Harutora kuuli sieltä täältä paikannimiä. Koira päätti hiukan huijata typeriltä rivisotilailta tietoja. "Pah, Ohun joukot ovat niin raukkamaisia, että ovat paenneet sieltä missä ovat tällä hetkellä. Tosin en tiedä, kuinka kaukana he ovat, mutta monen kymmenen kilometrin säteelläkin heitä pelottaa ihan varmasti.." Harutora sanoi muka pilkallisesti. Hetken toiset katsoivat häntä kuin uppo-outoa kummajaista, mutta hyväksyivät Harutoran oitis mukaan. "No, jos he sieltä kauemmas ovat menneet, niin aika pelkureita heidän täytyy olla. Kitamihan ei loppujen lopuksi ole edes kovin kaukana." Harutora vain nauroi, mutta uroksen sydän pomppasi riemusta. Ohun joukkojen olinpaikka oli paljastunut. "Teen ainakin yhdestä Ohun koirasta ovimaton itselleni." Harutora nauroi ja sai osakseen hyväksyviä huudahduksia.
Harutora asettui makaamaan, kunnes hetken päästä noin 10 koiran joukko tuli hänen luokseen. "Hoi, uusi tulokas. Tuletko kanssamme metsälle?" Harutora nosti päätänsä. Tässä voisi olla hänen tilaisuutensa paeta. "Voinhan vaikka tullakin." Harutora sanoi ja nousi. "Emme muuten tiedä kuka olet. Mikä on nimesi?" Harutoralta kysyttiin. "Mokuto." Harutora vastasi ja lähti noiden perässä keskustellen metsikköön.

// Harutora poistuu //

Dorago

Uros oli jo kivunnut ylös vuorelle ja sieltä se mulkoili Harutoraa. Se ei todellakaan luottanut toiseen ja vinkkasikin muutamaan voimakkaampaa soturiaan kiipeämään ylöspäin. Ne pysähtyivt puoleen väliin vuorta. "Tappakaa tulokas." Tuo antoi käskyn ja seitsemän soturia lähtivät iljaa muiden perässä metsään.

Ne neljä soturia tulivat nyt vaikka ilmoittamaan Doragolle Harutoran ja kuuden muun "kuolemasta" ? (:

Dorago

Uro nyökkäsi tytyväisenä. Toiset olivatoikeasti luulleet tappaneensa muut mutta ainakin Hrutora oli tainnut esittää. Niiden selitys oli siis vilpitn ja Dorago oli tyytyväinen.
"Hyvä, saatte vapaapäivän." Uros totesi ja kävi vuoren huulle makaamaan.

//Sori pieni autohitti ; )//

// Dorago voisi laittaa Hougenin testaamaan Infernoa? (; //

Inferno & Hougen

Viimein koirasusi oli tullut määränpäähänsä. Inferno veti syvään ilmaa keuhkoihinsa ja pisti merkille jokaisen tavoittamansa tuoksun. Ohu. Doragon Ohu. Tätä Inferno oli etsinyt jo kauan ja nyt se oli sinne päätynyt.
Inferno asteli tyynesti eteenpäin. Se oli jo melkein Gajyolla, vuori näkyi kauempana. Päästyään aukiolle, joka levittäytyi Gajyon ympärille, vartiokoirat kävivät oitis Infernon kimppuun. Koirasusi ehti vain tassuaan heilauttaa ja kaksi koiraa juoksi kuin sokeana ympäriinsä. Infernon kimppuun käytiin joukolla ja koirasusi väisteli, saaden muutaman viillon nahkaansa. Siitäkös Inferno raivostui ja viilsi koiria terävillä hampaillaan. Kaksi menetti oitis henkensä ja muut pakenivat verta vuotavina. Inferno kohotti katseensa Gajyon laella seisovaan Doragoon. Hetkeen Inferno ei sanonut mitään. Sitten koirasusi avasi suunsa:"Tulin hakemaan laumapaikkaa." Inferno sanoi, irroittamatta katsettaan hahmosta Gajyon laella (?). Samassa Hougen tuli ulos kuullessaan melua. Raivoissaan tanskandoggi tuijotti tulijaa. "Miksi näitä hakijoita ramppaa yhtenään, ei saa edes nukkua rauhassa!?" Hougen raivosi Infernolle, joka vain vilkaisi tanskandoggia ylimielisesti hymähtäen:"Mene sitten nukkumaan lady, jos väsyttää" ja sai Hougenin raivon valtaan. "Dorago.. anna minä opetan tuon nulikan tavoille ja näytän, ettei hän ole niin kova kuin luulee olevansa..." Hougen sanoi hampaat irvessä. Hän ei sietäisi tuollaista käytöstä. Hougen tiesi, että jos toinen liittyisi laumaan, ei kunnioitusta heruisi tanskandoggille. Ja Hougenhan ei alempiarvoisiltaan sellaista hyväksyisi.

Dorago ja Genba

Genbakin tuli unisena ulos ja murahti veljensä sanoille. Se oli kuitenkin hyväksyvää murinaa ja tuo istui nyt luolan suulle odottamaan mitä tapahtuisi. Sen teki oikeastaan mieli verta mutta nyt sille kelpasi tuossakin oleminen.
Dorago katsoi kuinka vieras tulija selätti tämän joukkoja. "Perkele! Onko teidät tehty paperista?!" Tuo karjui vihaisena ja selvästi kauhistutti muita koiria. "Genba! Lähde sinäkin muihin maihin, niin sinusta on jotain hyötyä. Tuo meille ainoastaan kunnollisia ja tappavia sotureita." Tuo komensi ja tanskandoggi tiesi että ei kannattanut väittää vastaan. Se lähti veljelleen nyökäeten hölkkäämään kohti Akita-Keniä päästäkseen satamaan.
'Onneksi meillä on ne 300 sotakoiraa. Ne ovat mahtavia sotureita.' Dorago mietiskeli itsekseen ja keskittyi sitten tuijotamaan alas, voimakkaaseen tulokkaaseen. "Mikä on nimesi?" Uros kysyi ensin ja loikki nyt alemmas Gajyolta, laskeutuen lopulta alas asti. "Jos selviät Hougenista kunnialla paikka on sinun." Uros sanoi sitten ja tuijotti toista varoittavasti ja alfamaisen uhkaavasti.

//Genba poistuu//

Inferno & Hougen

Inferno ei hätkähtänyt Doragon uhkailuista, mutta pisti merkille, että tuo oli häntä vahvempi. Tai Inferno saattaisi hyvinkin pitkälle pärjätä, mutta toisen kovaa nahkaa ja lihaksikasta, suurta olemusta tutkimalla Inferno osasi jo päätellä, että tulisi kuitenkin lopulta häviämään. Inferno ei hetkeen sanonut mitään vaan arvioi mahdollista tulevaa johtajaansa. Tuon erikoinen silmä pisti koirasuden silmiin ja hetken Inferno melkein kuvitteli sen väreilevän. "Inferno." Koirasusi vastasi tyynesti ja katsoi sitten Hougenia, joka raivokkaasti astui askeleen koirasutta kohti. Se oli ikään kuin pelote, mutta Inferno ei hätkähtänytkään. Samassa Hougen hyökkäsi. Inferno hypähti ketterästi sivuun ja viilsi ohimennen Hougenia kylkeen. Tanskandoggi murahti ja teki nopean käännöksen hypähten 360 astetta ja ehti tarttua Infernon häntään. Hougen kiskaisi Infernon lähemmäs, heittäen ilmaan ja tarkoituksenaan tarttua tuota kurkusta. Inferno ei tehnyt mitään, mutta kun Hougen tarttui sitä kurkusta aikeinaan paiskata maahan, koirasusi otti vauhtia ja heilautti itsensä Hougenin etujalkojen välistä, viiltäen tanskandoggia samalla vatsaan. Hougen rääkäsi ja raivostui. Se tarttui Infernoa niskasta ja paiskoi tuota armotta kivikkoa vasten. Inferno taisteli sitkeästi ja yritti ottaa iskut pehmeästi vastaan. Lopulta Hougen päästi irti ja heitti Infernon kauemmas. "Sinusta ei ole mihinkään, nulikka." Tanskandoggi pilkkasi. Inferno nousi hitaasti ylös Hougenia tuijottaen. Sitten koirasusi hyökkäsi Hougenin kimppuun ja alkoi viillellä tuota. Tanskandoggi ei pysynyt toisen vauhdissa mukana ja sai muutaman tuskallisesti polttelevan haavan ympäri kehoaan. Inferno käännähti ilmassa ja tarttui Hougenia kaulasta. Vaikka toinen oli suurempi, Inferno nosti tuon ilmaan ja heilautti sitten raskaasti selälleen maahan. Hougen vaikeroi polttavien haavojen tuskissaan kykenemättä ajattelemaan mitään muuta, kun Inferno painoi vahvan etukäpälänsä tanskandoggin kaulalle ja nosti sitten salaperäisen katseensa Doragoon.