*Gin saapui hengästyneenä, joukon etunenässä kiviselle vuorelle ja tunsi suoranaista ylpeyttä ja onnea nähdessään rakkaan Gajoyn edessään. Gin pysähtyi ja hengitti kivistä, metsäistä tuoksua kirsuunsa ja sulki hetkeksi silmänsä, avaten ne uudestaan. Gajyo... sinun takiamme, olemme vaarantaneet henkemme jo niin usein. Ja teemme sen mielellämme uudelleen. Gin kiipesi verkkaisin askelin vuoren huipulle. Tämä, oli paikka, jonka ympärille hänen suurin osa muistoistaan kietoutui. Tämän juurella, sisällä, ympärillä, joka puolella oli tapahtunut kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Ginille, se oli koti, turvapaikka. Akitauros kohotti leukansa korkealle ja antoi tuulen hyväillä kasvojaan. Noniin, Kasai.. olemme valmiita. Gin ajatteli.
Kurotora ja Kagetora syöksyivät Ginin perässä Gajyolle ja hengästyneenä Kurotora jäi sen juurelle, kun Kagetora loikkasi pari askelta ylöspäin, leveähkölle kivelle. Uros käänsi katseensa isäänsä. "Oletko kunnossa?" Kagetora kysyi, ja Kurotora vain murahti vastauksensa. "Olen olen.. lääh lääh.. älä minusta huoli, lepään hetkisen." Kurotora sanoi ja istahti alas hetkeksi tasaamaan hengitystään.
Kasuga saapui kymmenen toverinsa kanssa heti Kurotoran ja Kagetoran perään. Kogat katosivat hetkeksi ja levittäytyivät samassa ympäri Gajoyta. "Hoi, veljet. Teette nyt, kuten Gin käskee, mutta taistelemme yhdessä. Olen luvannut Tesshinille pitää meidät koossa." Kasuga vilkaisi ylipäällikköä ja sitten taivasta. Ja sen myös teen. *