Missä oikein olette?

Gin

*Hölkkäsin edellä ja kuulostelin ympäristöä. En ollut huomannut ketään vieläkään ja se alkoi olla jo hiukan huolestuttavaa.. Mihin kaikki olivatkaan voineet kadota? Haistelin ilmaa ja pysähdyin. Hirviön tuoksu? Oliko hirviö ollut täällä? Käännyin katsomaan taakseni ja sitten sivuilleni ja taas eteenpäin. Yhtäkkiä kuulin pyssyn laukauksen..*

// Yukimuran ja Retsugan ropettajat tänne? (: //

Retsuga

Retsuga tuli paikalle Ginin perässä ja ihmeteli että missä kaiki oikein ovat.
*Mineköhän kaiki ovat meneet.* Ajatelin ja katsoin ynpärileni pian haistoin ihmisä mutta täälä oli olut joitain koiriakin.
Jonkin ajankulutua kuului laukaus ja katsoin sinne suntaan mistä laukaus oli kulunut.

Yukimura

Kävelin Retsugan vierellä ja Ginin takana. Vieläkin katselin välillä tuota yksi silmäistä sutta. En luottanut siihen vieläkään täysin. Katselin ympärilleni ja haistoin oudon hajun. `Mikä se on? Se haisee vähän koiralle, mutta ei kuitenkaan` Kuului laukaus. "Ihmisiä. Ne on taas lähteneet metsälle." Jatkoin kävelemistä. En välittänyt ihmisistä, ei ne kuitenkaan osu mihinkään sillä pyssyllään.

Gin

*"Ne etsivät joko hirviötä tai sitten ovat vain tavallisesti metsällä. Jotkut eivät lainkaan kunnioita sitä, että tämä alue ei enää kuulu ihmisille." Tuumin. Toivottavasti hirviö ei ollut enää täällä, vaikka hetki sitten oli ollutkin. Katsoin Yukimuraa, joka näytti hiukan epäilevältä Retsugan suhteen. Ymmärtäähän häntä.. kaikkiin ei kannattanutkaan luottaa heti ensimmäisenä ja oli oikeastaan hyvä, että Yukimura ottaisi ensin selvää, ennen kuin tekisi päätöksiä.*

Retsuga

Retsuga tiesi ettei Yukimura luotanut vilä häneen mutta ei välitänyt sitä jurikaan, häntä ei niin kinosta että ketkä luotavat ja ketkä eivät luota häneen.
"Täällä on ollut joitain koiria ja joku jota ei voisi sanoa ihan koiraksi." Sanoin ja katsoin Giniin.

Yukimura

"Miten voi olla, että täällä on näinkin hiljaista? Voisi luulla nyt edes joidenkin tietävän Kasaista." Minulla alkoi mennä hermo. "Kuulin paljon huhuja Kasaista matkalla tänne. Suuriman osan kuulin kotikoirilta. Jos nekin tietävät asiasta, niin miksei Ohun laumalaiset tiedä?" Huomasin kohottaneeni ääntäni aika paljon, ja toivoin, ettei tuo hirviö kuullut. Se puuttuisikin, jos joutuisi taisteluun jonkun hirviön kanssa.

Gin

*"Olen täsmälleen samaa mieltä. Heidän on ollut pakko kuulla.. mutta missä he ovat?" Pieni hermostuneisuus kuulsi äänestäni. Toivottavasti heistä ei ole tullut piittaamattomia.. ajattelin, vaikken uskoisikaan sitä ystävistäni. Aina niin uskollisia ja taisteluvalmiita.. vaikka ikä alkoikin joitakin jo painaa. Olin itsekin huomannut sen, etten ollut enää mikään nuori, mutta olin vielä hyvissä voimissa ja jaksaisin varmasti taistella siinä missä muutkin. Ehkäpä jotkut olivat halunneet jättää taistelut ja koko alueen vain elääkseen loppuelämänsä rauhassa? Ei, sitä en saattanut uskoa.*

"Pitäisikö hajantuaa?" Kysyin ja katsoin hetken Yukimuraan ja siten takaisin Giniin.
Yritin kunella josko jostain kuluisi jotain taistelun äniä tai jotain missä muut Ohun soturit voisivat olla.

Kisaragi

Samassa alkoi kuulua kovaa ryminää, kuin maan vyörymästä, mutta ei, se ei ollut maanvyöry. "Seis!" Kuului huudahdus ja metsästä ilmestyi yli 200 päinen armeija, joka pysähtyi Ginin ja muiden eteen. Lauman etummaisena seisoi Kisaragi, joka astui hieman eteenpäin ja kumarsi Ginille. "Ylipäällikkö, minä Kisaragi olen saapunut Ohuun auttamaan taistelussa Kasaita vastaan." Kisaragi sanoi ja nosti päänsä katsoen Giniä hymyillen.

Yukimura

"En nyt tiedä olisiko se hyvä idea" sanoin Retsugalle. Yhtäkkiä aloin kuulla ryminää. Pian edessämme seisoi suuri koiralauma. Johtaja esittäytyi Kisaragiksi. "No jotkut sentään on tietoisia Ohun tilanteesta" sanoin ehkä hieman kylmästi.

Gin

*Maa alkoi täristä kun valtava koiralauma ilmestyi näkyviin. Tunnistin Kisaragin oitis ja hymy levisi kasvoilleni. "Kisaragi!" Huudahdin helpottuneena ja nyökkäsin tuolle. "On hyvä, että meillä on mukanamme joukkosi, heistä kaikki ovat taitavia ja vahvoja taistelijoita, vaikka määrämme onkin vielä pieni verrattuna Kasain joukkoihin. Mutta määräkään ei aina ratkaise kaikkea." Sanoin ja vilkaisin Yukimuraan, joka näytti hiukan tyytymättömältä. Pää pystyyn, poikaseni.. ajattelin ja vilkaisin sitten Retsugaa.*

Retsuga

Retsuga tunisti Kisaragin vaikei olekaan nähnyt tätä pitkään aikaan.
"Hauska nähdä pitkästä aikaan." Sanoin ja katsoin Kisaragiin ja hänen joukojaan tiesin että Kasilla oli paljon enemän joukoja mutta olin samaa mieltä Ginin kassa ettei joukojen määrä ratkaise mutta silti olin hieman huolisani kuitenkin.

Gold Eye

Uros hölkötteli mahdollisimman hiljaisesti puiden takana. Sen kuonoon oli jo aikoja sitten tulvahtanut tuttu haju, Ginin haju. Alunperinkin susi oli lähetetty kärttämään muita mahdollisia laumoja ja nyt tuntui siltä että laskemisprosessista tulisi suorastaan valtava, sillä jatkuvasti uusien koirien hajuja tulvi suden kuonoon. Lopulta se erotti pusikoiden takaa jotakin, koiria! Ilkikurinen virne levisi hitaasti uroksen kasvoille ja se alkoi pikku hiljaa hidastamaan askeliaan. Lopulta se lähes hiipi lähemmäs koiria, mahdollisimman matalana. Ensimmäisenä koirista uros tunnisti Ginin. Sen karhukoiran, joka aikoinaan oli Reiman liittolainen eli Gaian vihollinen. Matala murahdus kantautui uroksen kurkusta, mutta sitten se päätti pysytellä hiljaa ettei paljastuisi. Koiria oli aivan liikaa ja jos ne kaikki hyökkäisivät suden kimppuun, niin siitä ei hyvää heruisi.

Gin

*Seisoin hievahtamatta aloillani. Käänsin pääni nopeasti pusikkoa kohden. "Shh.." Sihahdin hiljaa, ja haistelin.. olinko kuullut murinaa? Olihan meitä toki niin paljon, että se saattoi olla kuka vain meistä.. Mutta mikä tämä haju.. suden haju oli? Käännyin katsomaan Retsugaa, mutta ei, ei se hänestäkään lähtenyt. Kävelin koko ajan lähemmäs tuuheaoksaista risukkoa kohden, ja pysähdyin aivan tuon eteen. Hyppäsin pienellä loikalla pusikon päälle, ja sen yli ja tarkkailin ympäristöä hiljaa. Ei ketään..? Olin miltei varma, että tässä oli juuri ollut joku. Kohautin harteitani ja hyppäsin takaisin sinne puolelle, missä muut olivat. "En nähnyt siellä ketään.. tämäpä outoa.." Sanoin ja katsoin vielä taakseni.*

Gold Eye

Olisihan uroksen pitänyt tietää, että Ginillä oli todella tarkat aistit, mutta ei, silti piti mennä hieman murisemaan. Susi soimasi itseään typeryydestään. Vielä onni oli kuitenkin sen puolella, eikä Gin ollut huomannut tätä, kun uros oli salamana piiloutunut toisen pusikon taakse. Nyt suden täytyisi olla varovaisempi, sillä Gin ehti jo äsken epäillä salakuuntelijaa, joten miksei se sitten olisi vieläkin varuillaan. Uros nosti varovaisesti katsettaan ja tarkkaili yhden koiran laumaa. Miksei uros nyt saanut mieleen, kuka tuo kenraali hyypiä, joka laumaa johdatti, oli nimeltään? Huono muisti kenties. Mutta asiasta toiseen, laumalaisia oli ainakin yli sata! Ehkäpä jopa kaksisataa! Pitäisi olla todella varovainen, ettei vain yksikään osaisi epäillä sutta pusikossa.

Gin

*Vieläkin, epäileväinen katse kävi vähän väliä metsänlaidassa. "Olen sitä mieltä, että pitäisikö meidän nyt kenties siirtyä toiselle paikalle, jotta voisimme keskustella rauhassa. Jokin ei vain anna mielelleni rauhaa täällä.." Kuiskasin vain Kisaragin, Retsugan ja Yukimuran kuullen. Olinko vain vainoharhainen? Vai olivatko muutkin huomanneet jotain? Mitä jos kokonainen lauma olisi meitä vastassa tuolla? Siinä tapauksessa ne olivat melko huomaamattomia..*

Retsuga

Retsuga katsoi pusikoon mutta ei huomannut ketään hänellä oli kuitenkin tunne että joku salakuntelee heitä.
Siten Retsuga katsoi Giniin. "Olet kai oikesa minuta tuntuu että peinsaiten takana on joku." Sanoin ja katsoin siten Yukimuraan ja Kisaragiin.

Yukimura

Huomasin isäni menneen levottomaksi. "Niin, täällä haisee susi. Olen samaa mieltä. Meidän kannattaa mennä muualle, jos se on Kasain vakooja" sanoin hiljaa. Astuin muutaman askeleen pois päin puskasta, mistä haistoin tuon suden.

Gin

*"Kisaragi? Tulethan joukkoinesi mukaan?" Kysyin ja käännyin katsomaan urosta ja tuon kahtasataa joukkolaista. Vilkaisin Yukimuraa. "Käy sinä vielä tarkistamassa, onko siellä ketään...?" Kuiskasin pojalleni. Oli parasta pelata varman päälle. En tahtonut, että kukaan loukkaantuisi huolimattomuuttani.*

Myös Kisaragi oli haistanut suden, kun Gin sanoi, että heidän pitäisi vaihtaa paikkaa Kisaragi nyökkäsi ja kun Gin vielä kysyi tulisiko Kisaragi mukaan Kisaragi sanoi. "Tottakai tulemme ylipäällikkö." Hieman liian isolla äänellä joten, jos pensaassa oli vakooja, tuo varmasti kuuli. "Anteeksi." Kisaragi lisäsi nolona. "No minne menemme?" Tuo kysyi vielä Giniltä, mutta tällä kertaa hiljempaa, ettei vakooja kuulisi.

Yukimura

"Hyvä on." kuiskasin isälleni. Hyppäsin puuhun, että voisin yllättää sen joka olisi pusikossa. Loikin muutaman oksan eteenpäin ja syöksyin pusikkoon yrittäen osua hampaillani jos joku nyt oli edes tuolla puskassa.

Retsuga

Retsuga katsoi viellä keran tuone pensaseen ja katsoin siten Ginin ja Kisaragin.
*Joudumekohan taistelemaan vaika tuskin siellä mitään isoa joukoa on varmaan vain parikymentä tai vähemänkin.* Ajatelin vaika pensaissa oli vain yksi susi.

Kisaragi

Kisaragi vilkaisi Giniin. "Gin, jos tuolla pusikossa nyt onkin vakooja ja me lähdmme etsimään muita niin, eiköhän vihollinen hyökkää, kun kerta tietää meidän lähteneen. Olen siis sitä mieltä, että Ohua ei saa jättää tyhjäksi. Minä ja mieheni voisimme jäädä tänne puolustamaan Ohua hyökkäyksiltä, jos te haette lisää vahvistuksia." Kisaragi sanoi Ginille ja seisoi ryhdikkäästi paikoillaan odottaen toisen mielipidettä asiaan.

Gold Eye

Ginin lauman aikeita ei ollut kovinkaan hankala kuunnella, joten uros osasi myös aavistaa Yukimuran siirron. Se suorastaan litistyi pusikon sisälle ja teki pienen hypähdyksen, jotta pystyisi väistämään Yukimuran iskun. Pahaksi onnekseen uros unohti olleensa pusikossa, eikä tehnyt liikettä tarpeeksi varovaisesti, sillä pusikko kahahti epäilyttävästi. Kahahdus sai suden jokaisen lihaksen jännittymään äärimmilleen ja tarkkailemaan koiria silmä kovana. Jos ne päättäisivät nyt hyökätä niin pakeneminen olisi ainut vaihtoehto.

Yukimura

Laskeuduin pusikkoon ja kuulin kahahduksen. `Joku todella on täällä` ajattelin. Kerkesin nähdä jotain keltaista, mutta en tiennyt mitä se oli. En jäänyt kuitenkaan ottamaan selvää, vaan menin ilmottamaan asiasta muille. "Siellä on joku. Näin vain hieman keltaista. Se suorastaan hohti." kerroin muille hiljaa.