Varjoninjojen salaisuudet (Kaksinpeli)

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi toiselle ja alkoi sitten miettiä. "Ehkä kannattaisi ensin harjoitella ketteryyttä ja reaktionopeutta, ja lisätä sitten nopeutta, kun on oppinut kontrolloimaan itseään paremmin?" Ketsuki ehdotti ja odotti, mitä Kage käskisi seuraavaksi.

Ikagawashi

Uros nyökytteli ja asteli toisen eteen. "Selvä siis. Aloitamme rekationopeutesi testaamisella," uros sanoi. Sitten se kohotti kuononsa ja ulvoi. Kaikki laaksossa olevat sudet, joita oli kuusi, levittäytyivät ympäriinsä. Kissa ilmestyi Kagen vierelle seisomaan. "Nyt, väistele," kage sanoi salaperäisesti ja katosi, ilmestyen kuuden suden muodostaman ringin ulokopuolelle tarkkailemaan. Sitten alkoi sataa oksia ja kiviä joka suunnasta kun soturit viskelivät niitä kohti Ketsukia.

Kyuketsuki

Ketsuki kuuli käskyn ja samassa sitä kohti alkoi sadella kaikenlaista. Koira väisteli ketterästi pienimmätkin kivet ja oksat, mutta sai muutamasta osuman, mikä johtui matkan aiheuttamasta väsymyksestä. Ketsuki kuitenkin hyppeli, kääntyili ja väisteli hyvinkin nopeasti ja onnistui välttämään osuman lähes kaikista. "Sateen" loputtua Ketsuki hengitti hiukan kiivaammasti ja seisoi aloillaan hetken, kohottaen sitten kysyvän katseensa Kageen.

Ikagawashi

Kage nyökytteli tyytyväisenä ja nousi ylös. "Mahtavaa. Olet nopea väsymyksestä huolimatta. Se on ominaisuus jota me kaipaamme," uros kehui ja vilkaisi sitten kissaa vierellään. "Kage, minä voisin opettaa häntä nyt," kissa puhui veljelleen. Se olisi ensimmäinen kerta kun Ketsuki kuulisi tuon puhuvan. Oli vaikea kuvitella että kissa puhuisi susien kanssa normaalisti. "Selvä... Ketsuki, suostutko Misterion opetukseen?" Kage kysyi.

Kyuketsuki

Ketsuki seisoi aloillaan ja kuunteli kissaa, sitten Kagea miettien hetken. Se ei ollut ennen tavannut kissaa, joten sillä ei ollut mitään ennakkokäsityksiä noista. Ketsuki kuitenkin tiesi, että toisen opetus voisi olla hyödyllistä ja siksi Ketsuki nyökkäsi. "Tietenkin." Ketsuki sanoi ja astui eteenpäin.

//Pelailen täällä nyt aina välillä sitten kissalla ; )//

Misterio ja Ikagawashi

Kage nyökkäsi ja nousi ylös. Nopeasti se siirtyi laakson korkeimmalle kohdalle, pienelle kielekkeelle vuoren seinämässä, makoilemaan ja tarkkailemaan.
Misterio siirtyi itseään moninkertaisesti isomman koiran eteen rohkeasti. Se kohdisti viisaat viirusilmänsä ylös ja rykäisi pienesti. "Eli, koirat ja sudet ovat tottuneet siihen että heidän ruumiinsa mahtuu vain väleistä ja raoista jotka ovat heitä itseän edes johonkin suuntaan isompia. Kissat menevät väleistä joista pää mahtuu ja mittaamme viiksillä. Opetan sinut kulkemaan niin pienistä raoista että tavalliset koirat eivät voi kuvitellakaan," kissa selitti toiselle.

// juu (: //

Kyuketsuki

Toisen koosta huolimatta Ketsukin katse oli kunnioittava, sen katsoessa Misteriota. Ketsukia hiukan jännitti, mutta uros nyökkäsi. Se oli kyllä notkea ja ketterä, mutta mietti, pystyisikö todella siihen, mitä olisi edessä.

Misterio

Huimalla nopeudella Misterio kiersi pariin kertaan toisen ympäri ja hyppäsi yli sekä sujahti ali. se mittasi koiran koska itse mahtui toista pienempiin rakoihin eikäö tahtonut jumittaa oppilasta. "Nyt, seuraa. Menemme vähän matkan päähän ja aloitamme raoista joihin uskon sinun mahtuvan helposti," kissa ohejsiti ja lähti hölkkäämään pienen askelin kohti laaksosta sivumpana olevaa aluetta jossa oli luolia ja reikäisiä kantoja ja puita.

Kyuketsuki

Ketsuki hiukan ihmetteli toisen mittaamista, mutta ymmärsi idean ja seisoi aloillaan. Toisen käskiessä Ketsuki ei sanonut mitään vaan lähti toisen perään.

Misterio

Ensin kissa otti kohteeksi suuren, pystyyn kuolleen puun jonka lävitse kulki maasta kapea rako. Itse tuo mahtui siitä vaivoitta läpi. Toisellakaan tuskin tekisi tiukkaa. rako oli pystysuuntaan pitkä mutta myös niin kapea että tavalliset soturit eivät kunnolla mahtuisi. Misterio ei sanonut mitään. Toisen pitäisi ymmärtää että hiljaisuus opetti myös ja seuraaminen oli tarkoitus.

Kyuketsuki

Ketsuki katsoi kissaa hetken. Toisen sujahtaessa raosta Ketsuki ymmärsi, että hänen piti seurata. Koira katsoi rakoa hetken. Se oli kapea, ja Ketsuki ajatteli jäävänsä kylkiluistaan kiinni. Koira kuitenkin ojensi raosta ensin etutassunsa ja veti lapojaan viistoon, venyttäen sitten selkäänsä niin, että se kapeni aavistuksen ja Ketsuki sujahti sisään, vetäen vasemman takajalan viimeisenä raosta.

Misterio

Kissa ei kehunut. Se ei sanonut mitään. Pieni pilke ja aavistus hymyä kuitenkin kertoi että toinen onnistui kehuttavasti. Sitten tuo jatkoi kulkuaan. Seuraavaksi oli vähän leveämpi mutta hyvin matala rako eräässä kannossa. Kissan selkä osui raon kattoon.

Kyuketsuki

Ketsuki seurasi kissaa epäröimättä. Raon kohdalla Ketsuki painutui niin matalaksi kuin pystyi, ja seurasi, mutta tunsi jäävänsä jumiin. Ketsuki työnsi jalkojaan taaksepäin ja puhalsi ilmaa keuhkoistaan. Tämän ansiosta koiran selkä painautui aavistuksen matalalle ja juuri ja juuri Ketsuki onnistui pujahtamaan raosta.

Misterio

Kissa lisäsi vauhtia. Toisen olisi noudatettava sitä koska niin opetus toimi. Kissa suuntasi uudelleen kapealle raolle ja siitä läpi. Sen jälkeen taas matalan läpi. Tällä kertaa toisen olisi pujahdettava läpi nopeasti. Opetuksien jälkeen toinen pystyisi tekemään sen täydessä vauhdissa. Ja nämä raot eivät olleet edes pienimpiä. Toisen tulisi päästä melkein samoista kuin Kagenkin. Kage tosin oli hitusen ehkä Ketsukia laihempi.

Kyuketsuki & Gin

Ketsuki hyödynsi nyt oppejaan ja seurasi kissaa ketterästi. Se pujahti raoista, vaikka osuikin reunoihin välillä rajustikin. Se kuitenkin sai vauhdissa itsensä vihdoin hetkeksi haltuun ja pujahti viimeisistä aukoista kiitettävästi. Kaikkein viimeinen tuotti kuitenkin aluksi ongelmia, ja Ketsuki joutui hidastamaan, mutta siltikin vauhdissa pääsi tuon lävitse. Samassa ulvonta keskeytti harjoitukset. Gin ulvoi kauempaa jo merkiksi saapumisestaan. Hengästyneenä akita pysähtyi aukion reunaan. "Ikagawashi. Minulla on teille tehtävä. Jos teillä on aikaa, niin tulkaa Gajyolle." Gin sanoi ja lähti takaisin. Sillä ei ollut aikaa jäädä selittelemään täällä, sillä varjoninjat olisivat todennäköisesti sitä ennemmin perillä.

// Gin poistuu //

Ikagawashi

Kage ymmärsi että oli oltava paha hätä jos ei selittelemään ehtinyt. Uros ulvaisi ja kokosi ninjat. "Ketsuki, pääset tositoimiin! Misterio, jää sinä odottamaan," Kage komensi ja kissa nyökkäsi, kadoten omiin puuhiinsa. Sitten Kage ampaisi vauhtiin ninjat perässään.

//Ikagawashi poistuu//

Kyuketsuki

Ketsukia ei tarvinut kahdesti käskeä. Nopeasti se vilkaisi kissaa kiitokseksi ja katosi, ilmestyen lähemmäs metsää. Nopeasti se lähti etenemään Kagen ja ninjojen perässä. Se oli onneksi saanut vähän lisää voimia rauhallisemman harjoituksen ansiosta, ja väsymyksestä huolimatta pysyi toisten perässä hyvin.

// Ketsuki poistuu //

Ikagawashi

Kage oli saanut asianmukaista hoitoa ilkeisiin haavoihinsa. Ne kuitenkin jättäisivät arvet ja palamisen takia haavat kirvelivät koko ajan. Silti Kage oli valmistautunut siihen että sota saattaisi alkaa melkein milloin tahansa. Se makoili kielekkeellään ja tarkkaili harjoituksia.

//Se kissahan olis voinu tässä jo kouluttaa Ketsukia ja lähestyis vaikka viimeinen testi niistä ahtaista raoista... Käykö?//

// okei (: //

Kyuketsuki

Ketsuki oli edennyt koulutuksessa nopeasti ja alkoi olla lopputestin aika. Ketsuki seisoi Misterion edessä ja odotti, että toinen lähtisi johdattamaan koiraa reitille.

Misterio

Kissa ei ollut vieläkään puhunut paljon mitään. Se vain seisoi tyytyväisenä toisen edessä. "Olet edennyt paljon nopeammin kuin voisi osata odottaa. Nyt ovat kuitenkin vuorossa kaikista pienimmät raot. Menen edeltä odottamaan maaliin. Sitten sinä suoritat radan niin nopeasti kuin pääset. Älä jää jumiin," kissa sanoi arvoituksellisesti ja lähti matkaan. Radalla oli luolia, rakoja ja tunneleita. Pitkiä ja lyhyitä kohtia. Kissa sujahti niistä kaikista helposti. Kaikki olisivat tavalliselle koiralle liian matalia tai kapeita. Lisäksi osassa joutui todellakin ryömimään ja ahtautumaan. Lopulta kissa pysähtyi ja kääntyi katsomaan.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi ja katsoi, kun kissa suoritti radan. Se pisti sen tarkasti mieleensä, veti syvään henkeä, ja aloitti. Koira syöksyi ensimmäisistä rei'istä helposti, ja hyödynsi oppimaansa. Muutamassa ahtaammassa se joutui hidastamaan ja tunkeutumaan lävitse, muttei jäänyt kertaakaan jumiin. Ketsuki teki parhaansa ollakseen nopea ja suoritti radan pian loppuun. Viimeisen reiän kohdalla se joutui puhaltamaan kaiken ilman keuhkoistaan ja venyttämään itseään, ja samalla painamaan selkäänsä alemmas. Ketsuki kuitenkin selvisi toiselle puolelle ja pysähtyi aloilleen.

Misterio

Kissa nyökytteli erittäin tyytyväisenä. "Erinomaista, suoriti sen puhtaasti," tuo kehui ja istui sitten sirosti eräälle kivelle toisen korkeudella. "Nyt, näytä miten osaat käyttää varjoja paikoillasi ja lkiikkuessasi hitaasti sekä nopeasyi. Äläkä huolehdi siitä näenkö, minä opetin kagea," Misterio sanoi ja iski silmää.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi. Itse asiassa se olikin harjoitellut itsenäisesti ja osasi suhteellisen hyvin sulautumisen. Koira käveli vähän matkan päähän ja katosi. Se ilmestyi erään kiven viereen ja saman tien ikään kuin hävisi näkyvistä. Se onnistui sulautumaan ensimmäiseen varjoon pysyen paikoillaan hetken. Sitten se siirtyi hitaasti parin pensaikon lähettyville ja sulautui uudelleen. Hitaasti se ei tuottanut ongelmia. Sitten Ketsuki kokeili nopeasti. Se meni metsän reunalle, jotta Misterio näkisi suorituksen ja sulautui oksalla seistessään helposti ensimmäiseen varjoon, alkaen edetä. Vauhti ei ollut hirveän kova, mutta Ketsuki onnistui sulautumaan. Kiihdyttäessään vauhtia se huomasi pieniä ongelmia, ja sulautui hiukan myöhässä, mutta toisti tämän toiseen kertaan ja onnistui melkeinpä moitteettomasti. Koira ilmestyi takaisin aukiolle ja hölkkäsi Misterion eteen.

Misterio

Kissa nyökkäsi pariin kertaan ja tarkkaili koiraa koko ajan. Sitten tuo käänsi päätään hiukan vinoon toisen tullessa suorittamisen jälkeen tämän luokse. "Hyvä, olet oppinut hyvin. Kehityt kokemuksen myötä ja tulet huomaamaan että et osaa vielä kaikkia jippoja. Olet kuitenkin ehta varjoninja. Yritä silti löytää minut. Varoitan: pääsen kageltakin piiloon," kissa sanoi veikeästi ja katosi metsikköön. Se hävitti hajunsa ja kävi makaamaan vain erään puun juurelle. Paikka oli näkyvä mutta kissa osasi sulautua syvään varjoon todella hyvin.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi ja lähti sitten metsään kissan perään. Koira etsi jokaisen kolkan, missä oli varjoisaa, ja yritti saada tuoksua kissasta, muttei vain mitenkään onnistunut löytämään sitä. Ketsuki ei lannistunut, vaan etsi määrätietoisesti kissaa, ohittaen tuon piilopaikan useaankin otteeseen. Seisahtuessaan aloilleen puun oksalle Ketsuki huokaisi. "Luovutan, en löydä sinua." Ketsuki sanoi ja laski katseensa. Samassa se luuli hetken nähneensä jotain varjon seassa ja pudottautui alas. "Oletko siellä?" Ketsuki kysyi sitten, mutta ei ollut aivan varma asiasta.