Panttivanki

Dokusha

Dokusha ei kommentoinut Kamikazen tokaisua mitenkään. Susi seurasi Harakirin taistelua, vain sivusilmällä, koska oli jo selvillä lopputuloksesta. Skannerin kiinnostuksen kohde oli Satsujin. Lyhyt skannaus oli paljastanut suden valtavan vahvaksi ja nyt Dokusha tahtoi tietää lisää. Huomaamattomasti susi keskitti katseensa kokonaan Satsujiniin ja yritti tunkeutua, tuon mieleen.

Himitsu

Himitsu teki pahan virheen ja silloin kun aliarvioi Harakiriä ja Kamikazea Damonin jälkeen. Nyt se sai kärsiä kun toisen viilto upposi syvään. Uros rääkäisi ja vihaisena kääntyi toista kohti. Se yritti raivosta sokaistuneena tarrata Harakirin takjalkaan ja heittää ilmaan.

Harakiri & Satsujin

Harakiri tunsi toisen hampaat takajalassaan, ja antoi toisen tarkoituksenmukaisesti heittää hänet ilmaan. Harakiri kuitenkin ponnisti myös itse vauhtia, hypäten niin korkealle kuin vain pääsi. Sitten se lähti uudelleen pudottautumaan kohti Himitsua. Yllättäen Harakiri kuitenkin syöksähti ilmassa nopeasti eteenpäin, kadoten aikaisemmalta paikaltaan, syöksyen kohti suden päälakea. Harakiri oli luonut myös samalla itselleen uuden tekniikan. (joka jää nyt viimeiseksi itse keksimäkseni)
Satsujin seurasi taistelua, kunnes tunsi tuijotuksen itsessään. Susi siirsi hitaasti katsettaan ensin Kamikazeen, sitten Dokushaan. Suden ilme muuttui salaperäiseksi, sen tuijottaessa Dokushaa. En tiedä, mitä teet, mutta jos se on sitä mitä luulen, niin lopeta mieleni tonkiminen. Satsujin ajatteli mielessään, jatkaen tuijotustaan.

Himitsu ja Kamikaze

Himitsulla ei ollut enää mitään mahdollisuutta. Sen pääkallo halkesi kahtia Harakirin iskusta ja susi putosi kuolleena maahan. Se oli todellakin ollut turhan varomaton Harakirin suhteen ja menetti henkensä.
Kamikaze nousi naurahtaen ylös ja lipaisi huuliaan voionriemuisena. "Olipas typerä susi," se herjasi ja käänsi sitten ylimilisen katseensa Satsjuniniin. "Näytä nyt sinä mitä osaat," sakemanni käski silmiään siristäen.

Harakiri & Satsujin

Harakiri laskeutui maahan ja nuolaisi verisiä huuliaan. Sakemanni käänsi katseensa hitaasti Himitsuun, murahti kerran ja käveli sitten lähemmäs veljeään ja Satsujinia, joka tuijotti yllättyneenä kuollutta luottosoturiaan. Susi ei kuitenkaan kauaa toisen kohtaloa surkutellut, vaan käänsi sitten katseensa ensin varoittavasti Dokushaan, sitten Kamikazeen. "Ilomielin." Susi sanoi ja hyökkäsi. Se ei ollut järin ketterä, mutta kaarsi sakemannin edestä hiukan sivuun ja huitaisi tuota kohti rautakynsillään, käännähtäen nopeasti ja yrittäen iskeä hampaansa toisen niskaan.

Kamikaze

Sakemanni oli voimakas mutta jäi Harakirille kakkoseksi, tämä sen sijaan käytti enemmän nopeutta. Siististi väistäen tuo vältti toisen helpot hyökkäykset ja päätti heti aloittaa kovalla liikkeellä. Se otti toiseen tiukan tuijotuskontaktin ja tavoitteli itselleen tuttua katsekontaktia. Yksikin vilkaisu ja toinen jäisi luultavasti tekniikan vangiksi.

Satsujin

Satsujin tiesi Kamikazen tekniikasta, joten se päätti heti alkuun laittaa kovan kovaa vastaan. Vilkaistuaan toisen silmiin, se ei tuntenut aluksi yhtikäs mitään. Susi oli nimittäin aloittanut omaa manaustaan. Vasta hetkisen päästä susi alkoi tuntea, kuinka ei voinut liikkua enää aloiltaan. Se kuitenkin vain virnisti ja keskitti voimansa täysin oman tekniikkaansa.

Kamikaze

Herkkähermoisuudestaan huolimatta Kamikazella oli nuoreksi hyvin voimakas mieli. Se keskitti ajatuksensa oman tekniikkansa ylläpitämiseen samalla kun taisteli yltyvää pahaa oloa vastaan. Toisen manaus oli voimakas vastus mutta Kamikazela ei vielä ollut tarvetta opettaa kidustustekniikkaa. Se laittoi omalla mielihyökkäyksellään toista vastaan, ja kovasti laittoikin.

Satsujin & Harakiri

Satsujinin virnistys muuttui hiukan tuskaisemmaksi, mutta susi iski etujalkansa voimakkaasti maahan tueksi ja taisteli vastaan manauksellaan. Se tuijotti toista yhä pelottomasti silmiin. Myös Satsujin hallitsi lähes täydellisesti oman mielensä, sillä manauksen ylläpitäminen vaati sitä. Siksi kaksi vahvamielistä voisi saada aikaan henkisesti todella rankan taistelun, ilman fyysistä voimaa. Satsujin avasi suutaan hitaasti ja antoi kummallisten sanojensa lähteä liikkeelle, jotka mahdollisesti piinaisivat vastustajaa.
Kun Harakiri tajusi, että toinenkin osasi jonkin mielenhallintatekniikan, se hiukan yllättyi. Sakemanni tarkkaili veljeään, mutta oli koko ajan valmiina hyökkäämään Satsujinin kimppuun, sillä tuo oli nyt suojaton..

Kamikaze

Sakemannin keho värähti. Se joutui koko ajan enemmän puskemaan omalla mielellään toista vastaan. Toisen sanat saivat tämän tuntemaan heikotusta ja huonoa oloa. Murahtaen tuo kuitenkin jatkoi. Sitä ärsytti ja suututti. Melkein huomaamattaan tuon tassut leimahtivat liekkeihin ja uros otti pari askelta toista kohti. Yökötys sai tämän pysähtymään ja jatkamaan pelkkää tuijotusta.

Hanagata

Hanagata heräsi juuri ja nousi ylös, se venytteli hieman ja katsoi sitten hetken muita laumalaisia, mutta lähti sitten metsälle. Kishu narttu kulki jonkin aikaa kunnes tuli erälle purolle ja kumartui hieman juodakseen siittä vähäsen. Sitten se höristi hieman korviaan kun kuuli lintuparven ääniä, se kyllä kuuli myös lähistöltä jotain taistelun ääniä, mutta ei kiinitänyt niihin mitään huomiota, vain kuunteli hetken luonnon ääniä.

Satsujin & Harakiri

Satsujin tunsi toisen tekniikan pureutuvan täysillä. Susi päästi murahduksia suustaan ja hetkeksi tuon oma tekniikka heikkeni. Susi kuitenkin huomasi toisen tulevan lähemmäs ja aloitti jälleen sanojensa vuodatuksen. Susi oli menettänyt hiukan ryhtiään, ja sen takajalat heittivät hiukan sivuaskelia. Satsujin nosti kuitenkin tuskaisesti itsensä takaisin suoraan asentoon, ja jatkoi tekniikkaansa. Tämän ympärillä alkoi hohtaa myrkyllisen vihreä aura.
Harakiri tarkkaili veljeään. Molemmat näyttivät olevan hyvin tasaväkisiä. Sakemanni päätti hyökätä pian, jos muutosta ei tapahtuisi.

Kamikaze


Sakemanni kiristeli hampaitaan. Se huojui hiukan ja otti tukevan asentonsa takaisin. Lähestymistä tuo ei enää yrittäisi koska saattaisi kaatua heikotuksen aallon pahentuessa. Katsettaan tuo ei irrottanut. Liekit loimusivat tassuissa ja kytivät niskavilloissa. "Rotari Shi..." Tuo kuiskasi hyvin hiljaa ja epämääräisesti. Kukaan muu tuskin edes huomaisi tuon puhuneen mutta uros toivoi veljensä tajuavan. Kamikaze pystyisi vielä hyökkäämään yhdistelmätekniikalla. Se toivoi että niin Satsujin jäisi alakynteen.

Satsujin & Harakiri

Satsujin tunsi kipua koko ruumiissaan, eikä enää onnistunut pitämään hyvää ryhtiään, vaan alkoi painua koko ajan tiiviimpään kasaan. Se kuitenkin irvistellen piti tekniikkaansa yllä niin hyvin kuin vain jaksoi. Tällä menolla tahtojen taistelu kestäisi ikuisuuden...
Voi kyllä, Harakiri tunnisti veljensä sanat ja hyökkäsi empimättä Satsujinin niskaan. Se alkoi tehdä Neji Kitä, jotta Kamikaze voisi liittyä hyökkäykseen suoraan vauhdista.

Kamikaze

Sakemanni pakotti itsensä liikkeelle. Rähjäisten se loikkasi ja keskeytti tekniikkansa liittyen veljensä pyörintään. Se tahtoi tällä saada Satsujinin painumaan maahan. Susi saisi oppia, että kompromisseistä huolimatta kukaan ei olisi kaksosten yläpuoella. Edelleen urosta heikotti mutta se pystyi onnekseen ottamaan tukea veljensä tekniikasta.

Satsujin

Satsujin kaatui maahan kaksosten painosta ja sai ilkeän repimähaavan niskaansa. Susi kuitenkin kierähti tekniikan alta pois ja jäi hetkeksi kyljelleen makaamaan, huohottaen maahan. Taisteltuaan Kamikazea vastaan se oli heikentynyt. Harakiri lopetti tekniikkansa ja laskeutui maahan, syöksyen sitten suden kimppuun. Vaikka toinen oli isompi, Harakiri tarttui tuota kurkusta ja käänsi kevyesti selälleen. "Hyvä on..." Satsujin sanoi käheästi. "Te voititte." Susi myönsi viimein tappionsa. Harakiri päästi irti ja musta susi nousi horjuen seisomaan. Sen olisi tehnyt mieli hyökätä vielä kaksosten kimppuun, mutta tajusi, ettei se olisi viisasta. "Olette vahvoja. Ylititte odotukseni." Satsujin kertoi. "Eiköhän meillä tule yhteistyö toimimaan, vai?" Satsujin kysyi sitten ja antoi suupielensä nousta kevyeen hymyyn.

Kamikaze, Nico, Chitan ja Sniper

Sakemanni suoristi ryhtinsä väsymyksestään huolimatta. Se huohotti mutta yritti näyttää pirteältä. Todellisuudessa se oli hyvin uupunut ja huono olokn oli vasta lähtenyt. Se tuijotti ylimielisesti Satsujinia mutta nyökkäsi sitten ja tuhahti. "Kuulut nyt meidän joukkoomme," tuo tokaisi ja käänsi sitten uudelle liittolaiselle selkänsä. Se kulki taas kohti kalliota.
Nico oli kauempaa seurannut kiinnostuneena taistelua. 'Mielenkiintoista. Johtajat ovatkin hyvin voimakkaita yhdessä,' uros ajatteli kiinnostuneena ja nousi sitten ylös. Se kulki kohti Satsujinia. "En voinut olla huomaamata tekniikkaasi. Minua kiinnostaa aina mieleen vaikuttavat tekniikat. OSaa sellaisia itsekin," sakemanni sanoi tuttavallisesti. Kaveruus sitä ei todellisuudessa kiinnostanut lainkaan mutta uteias Nico oli.
Saniper oli käynyt makuulle Ginin luolan sivustalle. Dobermannilla ei ollut muutakaan tekemistä joten meiellään se vahti luolaa ja komenteli vartijoita. Vanhuksella oli nyt lisäksi aikaa punoa omia juonissaa kierossa mielessään.

Melkein kaksosten rajalla kulki Chitan. Valkea akita tahtoi nähdä tilanteen omin silmin. Sillä oli kova hinku tapaamaan veljeään mutta se ei olisi nyt mahdollista. Se tahtoi auttaa Shorutoraa josta oli Weediltä kuullut. Uros vain ei tiennyt miltä toinen näyttäisi. Akita tiesi, että jos tahtoisi päästä mukaan soluttautumaan, sen olisi alkuun pakko päästää irti oma pimeä puolensa. huokaisten akita jatkoi matkaansa alueen rajojen sisäpuolelle.

Hanagata

Hanagata makasi hetken erään lammen lähellä ja kuunteli nuonnon ääniä. Se vilkaisi hetken sinne missä muut olivat ja nousi sitten ylös, se käveli jonkin aikaa aluella, mutta postui sitten paholais kaksosten aluelta.


//Hanagata poistuu.//

Gin & Shorutora & Satsujin & Harakiri

Gin oli jälleen hereillä. Se ei ollut saanut ruokaa kahteen päivään. Metsästysryhmä palasi juuri. Koska Shorutora oli jälleen onnistunut kaatamaan saaliin, se saisi toimittaa ruoka-annoksensa akitalle. Shorutora oli miettinyt päänsä puhki, että saisi itsensä tai jonkun samannäköisen koiran asetettua Ginin tilalle, ja Gin voisi livahtaa Sniperin huomaamatta ulos. Akita oli kuitenkin huonossa kunnossa, ja turkki pitäisi sotkea täysin, jottei tätä vain tunnistettaisi. Shorutora hölkkäsi luolan suulle. "Vien ruokaa." Shorutora ilmoitti, tämä oli jo rutiini. Kai vei aterian Ginille ja katseli tuota hetken aikaa. Toinen nyökkäsi kiitollisena. Shorutora ei sanonut mitään, vaan lähti viivyttelemättä takaisin.
Satsujin mulkaisi Nicoa. Se ei lainkaan pitänyt uusista tuttavuuksista, mutta ajatteli, että voisi kuitenkin luoda hiukan pientä kontaktia myös muihin laumalaisiin. "Hhmm.." Satsujin hymähti. "Millaista tekniikkaa itse käytät?" Satsujin kysyi sitten. Ei sitä hirveästi kiinnostanut, mutta totta puhuakseen epätavalliset tekniikat herättivät pientä uteliaisuutta.
Harakiri seisoi hetken aloillaan ja vilkaisi veljeään. Vaikka kukaan muu ei sitä huomaisi, niin Harakiri tajusi toisen olevan uupunut. Harakiri vilkaisi sanaakaan sanomatta vielä Satsujinia ja lähti Kamikazen perään.

Nico, Sniper ja Chitan

Nico virnisti ja istui alas. Toinen oli voimakas, sen aisti. Silti Nicoa ei säväyttänyt toisen rautaiset kynnet eikä synkkä karisma. Sakemannia ei pelottanut mikään, koskaan. "No, ei mitään ihmeellistä sinun ja johtajan kykyyn verrattuna mutta, osaan esimerkiksi peilata vihollisen kuvan omalle paikalleni," uros kertoi ja huolettomasti kohautti olkiaan.
Sniper istui ryhdissä ja ajatteli niitä näitä Shorutoran saapuessa. Uros siristi silmiään ja nyökkäsi murahtaen. Toisen poistuessa dobermanni tuijotti pitkään Shorutoran perään. Niin kauan että toinen katosi näköpiiristä. Uros ei edelleenkään pitänyt siitä, että toinen toi melkein rutiinina ruokaa panttivangille.
Chitan oli taitava soluttautumaan. Se yksinkertaisesti loihti naamalleen ärtyneen ilmeen ja yritti vaikuttaa siltä kuin kuuluisi laumaan. Todellisuudessa uros taisteli mielensä hallinnasta jottei täysin menettäisi sitä. Se tahtoi tavata Ginin ja auttaa. Siksi tuo keskittyi etsimään valkeaa kaita.

Shiro

Chitanin lisäksi eräs toinenkin valkea akita oli liikkeellä kaksosten alueella, päästyään viimein jaloilleen edellisen sodan aiheuttamien vammojensa jäljiltä. Shiro ei ollut pitänyt kiirettä odottaessaan haavojensa parantumista, vaan oli laiskottellut pitkän aikaa. Nyt se oli kuitenkin kunnossa ja tarvitsi pientä treeniä päästäkseen kunnolla taistelukuntoon. Sitä ennen se kuitenkin halusi löytää toverinsa, joka sen oli pelastanut. Harmi vain, että Yookai oli juuri sattunut lähtemään, eikä Shiro siksi löytänyt tuota mistään. Tämän takia se lähestyikin Chitania, joka oli pistänyt sen silmään, olihan toinen saman rotuinen ja värinen kuin se itsekin. Tietenkään sillä ei ollut hajuakaan toisen aikomuksista, vaan luuli tuon olevan vain joku kaksosten alaisista. "Hei! Anteeksi, että häiritsen, mutta olisitko sattumoisin nähnyt sellaista valkoista saksanpaimenkoiraa, Kagayaki Yookai nimeltään?" se kysyi hieman hilpeällä äänellä toisen ärtyneestä ilmeestä huolimatta.

Chitan

Akita säikähti mutta ei väräyttänyt ilmettäkään. Se kääntyi tyynesti toista kohti. Lievästi ärstynyt ilme ei kadonnut ja uros tuhahti. Se todellakin osasi näytellä. Toisessa oli hämmästyttävän paljon samaa kuin tässä itsessään. "En valitettavasti tiedä kenestä puhut. Ei ole näkynyt," uros vastasi. Se yritti piilottaa äänestään lempeän viisauden ja kuulostaa vihaisemmalta. Se olisi helppoa jos uros päästäisi irti toisen minänsä. Sitä Chitan ei kuitenkaan tahtonut.

Shiro

Toisen kertoessa, että se ei ollut nähnyt valkeaa sakemannia, Shiro huokaisi syvään ja sen pää putosi pettyneenä alas. Huokaistuaan vielä kerran, se kuitenkin nosti taas päänsä ja hymyili pienesti. "No kiitos kuitenkin. Enpä oikeastaan odottanutkaan, että joku olisi nähnyt sen", uros sanoi ja vilkaisi vielä Chitania kiinnostuneena. "Kuka muuten olet? Näen harvoin samanrotuisia, saatikka samanvärisiä koiria täällä, joten olisi mukava tutustua", se selitti.

Chitan

Valkea akita huomasi, että toinen pettyi. Toinen vaikutti kuitenkin muuten hyvin tuttavalliselta ja mukavalta. Se yllätti Chitanin joka oli tottunut siihen, että kaksosten laumalaiset olivat ärtyisiä tai vihaisia. Siksi uros päästi naamalleen tavallisen lempeän ilmeensä, hyvin samankaltaisen kuin Ginillä. Se oletti ettei kukaan tuntenut Ginin veljeä nimeltä eikä tuo siksi aikonut valehdella. "Olen Chitan. Entäs itse?" Uros sanoi ystävällisempään sävyyn ja jopa hiukan hymyili. Ainoat jotka tuon oikeasti saattaisivat tunnistaa olisivat Hougenin entiset alaiset.

Shorutora & Satsujin

Shorutoran pitäisi olla varovaisempi. Kai päätti, ettei kaataisi saalista välttämättä tällä kertaa. Hänen alituinen ramppaaminen Ginin luona oli varmasti jo alkanut ihmetyttää. Miten kai pystyi aina olemaan se, joka sai saalista? Se johtui siitä, ettei Shorutora antanut sen tapahtua. Muut alkoivat hiukan ärtyä siitä, että valkea kai sai aina kunnian saaliin kaatamisesta. Shorutora päätti taas antaa tilanteen rauhoittua. Ensi kerralla hän jättäytyisi pois metsästysryhmästä.
Satsujin nyökkäsi. Toisen tekniikka olisi kyllä varmasti melko hyödyllinen, vaikkakin se oli melko yksinkertaisen kuuloinen. Manaustekniikka kuitenkin vaati tekijältään täydellistä mielenhallintaa ja pitkään toteutettuna se saattaisi väsyttää henkisesti. Susi ulvaisi joukolleen, joka asettui metsän reunamille tiiviiksi ryhmäksi. Ne eivät tahtoneet sulautua koirajoukkoon, vaan pysyivät omien lajitoveriens joukoissa. Satsujin oli opettanut noille alusta lähtien, että koira oli vihollinen. Nyt oli kuitenkin totuttava toiseen...