Panttivanki

Dokusha, Gensui

Taistelun päätyttyä Dokusha käänsi selkänsä Satsujinille ja lähti kävelemään kauemmas. Susi oli tyytyväinen johtajien voittoon, mutta Satsujinin voimat huolettivat tuota. Skanneri oli varma, ettei Kamikaze olisi voittanut, jos Harakiri ei olisi puuttunut taisteluun. Sutta oli pidettävä silmällä.

Gensui käveli eteenpäin soturien lävitse hitaasti, mutta varmasti. Sakemannin takajalat toimivat taas, mutta niiden voima ei ollut vielä palannut täysin. Vanhus ei kyennyt toistaiseksi juoksemaan, eikä loikkimaan, mutta koska käveleminen onnistui jälleen, oli Gensui tyytyväinen. Samassa Gensui huomasi tutun hahmon kauempana. Satsujin, sakemanni ei ollut unohtanut hänen ja suden lyhyttä yhteenottoa ja satsujinin näkeminen taas sai vanhuksen veren kiehumaan. "Mitä sinä täällä teet?" Gensui kysyi ärtyneesti ja asteli lähemmäs sutta.

Satsujin

Satsujin vilkaisi sivusilmällä Gensuita. Tuo tunnisti toisen oitis. "Rauhoitu papparainen. Taistelemme nykyään samalla puolella." Satsujin sanoi melko häijyn kuuloisesti ja nuolaisi huuliaan.

Shiro

Chitanin äkkinäinen ilmeen muutos hämmenti Shiroa hetken, äsken se oli vasta näyttänyt ärsyyntyneeltä, mutta nyt sen kasvoilla oli paljon lämpimämmältä vaikuttava ilme. "O-olen Shiro. Mukava tavata", se esittäytyi pienen nyökkäyksen saattelemana.

Chitan ja Nico

Chitan nyökkäsi ja istui alas. Se lipaisi huuliaan ja vilkaisi ympärilleen. "Mukava tutustua. Täällä on harvoja joiden kanssa tulen toimeen. Sinä kuitenkin vaikutat hiukan erilaiselta," akita selitti ja hymyili päälle. Todellisuudessa se ei ollut tutustunut vielä yhteenkäään laumalaiseen. Vastahan se oli saapunut soluttautumaan.
Nico nyökkäsi Satsujinille ja nousi ylös. Se teki juuri lähtöä kun Gensui saapui. Se tunnisti toisen. "Sinä lienet johtajasuvun vanhus," tuo sanoi. Äänessä ei ollut kunnioitusta vaan ehkä jopa pientä ilkikurista pilkkaa.

Gensui

Satsujinin sanat kuullessaan sakemanni lakkasi murisemasta ja katsoi sutta hämillään. "Mitä, mistä lähtien? Eivät kai ne riivatun kakarat vain värvänneet sinua laumaan." Sakemanni murahti ja vilkaisi sitten Nicoa. "Ja sinä. En tunne sinua, mutta varoitan. Älä enää koskaan kutsu minua vanhaksi, tai menetät pääsi. Ymmärrätkö?" vanhus murahti ja katsoi toista vakavana.

Satsujin

Satsujin virnisti kääntyen katsomaan Gensuita. "Kyllä. Olen nyt liittolaisenne. Joten rauhoitu. Unohdetaan vanhat kaunat." Satsujin sanoi välinpitämättömästi ja lähti kävelemään oman laumansa luo. Mieluiten se olisi vain kääntynyt ja käynyt Gensuin kimppuun, mutta nyt oli vain sopeuduttava. Satsujin kun ei koskaan unohtanut menneitä.

Shiro

Toisen sanat saivat Shiron vielä hieman enemmän hämilleen ja sekin istuutui alas, unohtaen täysin, että sen piti löytää Yookai. "En varsinaisesti ollut aikeissa liittyä laumaan tullessani. Tämä kuitenkin vaikutti hyvältä paikalta, joten jäinkin tänne, enkä mennyt Ohuun", se kertoi ja tajusi vasta vaiettuaan, että oli ehkä puhunut liikaa. Moni tässä laumassa ei varmastikaan katsoisi hyvällä sitä, että uros oikeasti oli aikonut liittyä Ohuun, eikä silloiseen Doragon laumaan tullessaan Gajyolle paikan ollessa sakemannin hallussa. "Mutta et sinäkään vaikuta samalta kuin muut. Kovin harva hymyilee noin avoimesti täällä", se jatkoi nopeasti toivoen, ettei toinen kuullut sen sanoja, tai ainakin ettei tuo kiinnittäisi niihin huomiota.

Chitan ja Nico

Nico oli kulkemassa poispäin Gensuin uhkaillessa sitä naurahtaen tuo kääntyi katsomaan toista. Vihreät silmät tuikkivat ilkikurisesti. "Sen tahtoisin todella nähdä, papparainen," Nico sanoi pelottomasti ja päätään heilauttaen lähti hölkkäämään kohti omia laumalaisiaan. Se ei pelännyt vanhaa sakemannia lainkaan. Miksi edes pitäisi?
Chitan oli tarkkana ja se pisti merkille kaiken mitä toinen sanoi. Sittten uros alkoi punnitsemaan mahdollisuuksia mielessään. Toinen ei ollut paha ja silti oli jäänyt pahojen laumaan. Ehkä toisella oli syynsä mutta Chitan piti toista mukavana, ehkä jopa luotettavana. "Tuota, osaatko pitää salaisuuden? Tai pari? Minä kun en suoraan sanottuna ole kaksosten alainen," uros paljasti ja toivoi voivansa luottaa toiseen. Se kuitenkin varautui mahdolliseen hälytykseen tai jopa hyökkäykseen.

Gensui

Nicon sanat saivat Gensuin ärsyyntymään entisestään ja jos tuon takajalat olisivat toimineet kunnolla, olisi sakemanni jo hyökännyt toisen kimppuun. Gensui kuitenkin ymmärsi itsekkin, että ilman jalkavoimiaan eihän ollut kokeneelle soturille kummoinen vastus. Siksipä sakemanni tyytyi vain tuhahtamaan toiselle. ´Odotahan vain. Kun jalkani toimivat taas kunnolla tuhoan kauniit kasvosi...´ Vanhus vannoi mielessään ja lähti kiertelemään aluetta.

Shiro

Ruskeat silmät pyöristyivät ällistyksestä Chitanin todetessaan, että se ei oikeasti edes kuulunut kaksosten alaisuuteen. Shiro vilkaisi nopeasti ympärilleen pelästynyt ilme kasvoillaan, varmistaen ettei kukaan kuullut toisen sanoja. "Ole hiljaa!" se käski kuiskaten. Sillä itsellään ei ollut varsinaisesti mitään syytä paljastaa toista, mutta kuka tahansa muu saattaisi kyllä paremman aseman toivossa. Jos totta puhuttiin, akita oli luvannut auttaa tovereitaan, jos tuo ikinä yrittäisi vallankaappausta. "Ei ole hyvä puhua tuollaisia asioita ääneen, varsinkaan täällä! Olettaen siis, ettet vitsaile...?" se lisäsi hieman kysyvästi. Ainahan oli tietysti se mahdollisuus, että tämä oli vain jonkinlainen kaksosten järjestämä ansa, vaikka Shiro epäilikin asiaa. Se ei ollut mielestään tehnyt mitään epäilyttävää, minkä takia kaksosten pitäisi tällainen ansa sille järjestää.

Chitan

Uros säikähti toisen sanoja mutta tajusi, etttä toinen yritti pitää asian salassa. Siispä Chitan vain nyökkäsi ja lipaisi huuliaan. Hermostumatta se vilkaisi ympäristöään. Samalla se kuitenkin piti mielessä oman itsensä jottei menettäisi ajatuksiaan toiselle minälleen. "En tiedä voinko luottaa sinuun. Kuitenkin minulla on paljon salaisuuksia. Onko paikkaa jossa voisin mahdollisesti jakaa niitä? Olettaen ettet paljasta minua heti," Chitan sanoi varuillaan ja nousi hitaasti ylös. Se ei halunnut joutua yllätetyksi.

Shorutora & Gin

Shorutora huomasi Chitanin ja Shiron keskustelevan ja katseli noita kauempaa. Kai oli oppinut tuntemaan sotureita, ja tunsi useamman rivisoturin kuin varmaan kaksoset itse. Siksi se ihmetteli, sillä ei ollut nähnyt Chitania ennen. Jotain tuttua toisessa oli, mutta kai ei sitä saanut päähänsä. Se istuskeli hetken aikaa aloillaan mutta lähti sitten taas kiertelemään.
Gin raotteli hiukan silmiään ja yskäisi. Sen lihaskivut olivat kadonneet, kun se oli saanut maata muutaman päivän aivan rauhassa. Akitalla oli muutamia naarmuja siellä täällä, ja Gin oli niin heikoilla, ettei jaksanut edes nostaa itseään jaloilleen. Gin huokaisi ja ummisti silmänsä uudelleen. Se mietti, pääsisikö koskaan pois, mutta aikoi silti taistella loppuunsa saakka.

Shiro

Valkea akita sulki hetkeksi silmänsä rahoittaakseen itsensä. Näyttäisi vain epäilyttävältä, jos se vilkuilisi koko ajan ympäriinsä. "Tiedän erään paikan ja voin sanoa, etten aio paljastaa sinua. Minua ei kiinnosta parempi asema laumassa, enkä myöskään halua aiheuttaa kärsimystä turhaan", Shiro sanoi hiljaa ja nousi ylös. Se viittasi päällään Chitania seuraamaan, kun se itse lähti kulkemaan hitaasti pois päin laumasta, läheiselle aukealle, joka oli halkaisijaltaan reilut kymmenen metriä, eikä sen ympärillä muutenkaan ollut erikoisen tiheää kasvillisuutta, jonne olisi voinut piiloutua salakuuntelemaan. Shiro istuutui alas ja huokaisi syvään, toivoen ettei ollut työntänyt nokkaansa turhan vakaviin asioihin. Se olisi mieluusti vain sivusta seurannut sodan etenemistä ja tehnyt mitä käskettiin.

Chitan

Valkea akita huokaisi helpotuksesta. Kyllä toiseen voisi luottaa. Tuo oli nyt melkein varma siitä. SIlti tuo oli varuillaan seuratessaan toista ja istuessaan aukiolle toisen eteen. "Minä olen Ginin veli. En kuulu Ohuun ja toimin omien suunnitelmieni mukaan. Joukkoonne on sulautunut avustaja jota aion auttaa pelastamaan veljeni," tuo kertoi tietämättä syytä toiseen luottamiselle. "Mietin tässä, että koska olet kuitenkin noin mukava niin... Mikset lähtisi mukanamme Ohuun?" Chitan sanoi ja nousi palatakseen lauman luo. Se tahtoi nyt löytää Shorutoran.

Shiro

Jo ties kuinka monennen kerran Chitanin tapaamisen jälkeen tuo onnistui jälleen yllättämään Shiron. Toisen kertoessa sen olevan Ginin veli, uros tunsi yhtäkkiä kauheaa halua peruuttaa tekemisensä ja palata etsimään toveriaan. Kyllähän se oli jo tiennyt toisen olevan soluttautuja, mutta että Ohun ylipäällikön veli! Ja Chitan vielä ehdotti, että se liittyisi Ohuun! "Mi-minä.... En tiedä. Ohu ei ole kotini, siellä minut nähdään... eräänä toisena", se kertoi, mutta jätti mainitsematta keneksi se nähtiin. Kuitenkin Shiro ravisti päätään ja noustessaan ylös se tunsi uuden tunteen nousevan sisällään. Se oli sama tunne, jota yleensä seurasi jonkinlainen hämärä muistikuva sen edellisestä elämästä, mutta tällä kertaa tuo tunne toi mukanaan vain velvollisuudentunteen. "Aion kuitenkin miettiä asiaa", se kertoi nyt vahvemmalla äänellä, "ja voin auttaa sinua, ainakin niin hyvin kun pystyn. En tiedä miksi, mutta jokin sisälläni käskee tekemään niin", uros valehteli. Kyllähän se oikeasti ymmärsi, mistä oli kyse; edellisen elämän Shiro oli vaikuttamassa senkin elämään.

Chitan

Ensin Chitan säikähti, että toinen antaisi tämän ilmi. Toisen sanat saivat uroksne kuitenkin väkisin hymyilemään leveästi uroksen noustessa ylös. Toisella oli hyvä sydän kaikesta huolimatta. "Kiitos Shiro. Olet oikea ystävä," Chitan sanoi ja käänsi toiselle selkänsä. Sen olisi nyt pakko löytää Shorutora. Ennen häipymistään se vielä pysähtyi ja käänsi katseensa toiseen. "Muistutan paljon isoisäämme Shiroa. Sen myönnän ja ehkä hänen henkensä on sinussa tai jotain... Sinä olet silti oma itsesi. Muista se," tuo vielä sanoi rauhallisesti. Kaikki tämä oli auttanut Chitania hallitsemaan omaa mieltään aivan uudella tavalla. Ehkä uros voisikin liittyä Ohuun. Nyt se etsisi kuitenkin valkean kain.

Shorutora

Shorutora katsoi sivusilmällä, kun Chitan ja Shiro menivät syvemmälle metsään ja kain mielenkiinto heräsi. Samassa se huomasi, että viiden koiran joukkio oli menossa heidän suuntaansa. Entä jos jotain on tekeillä..? Shorutora ajatteli. Chitan ei kuulunut porukkaan, ja Shorutora epäili, että tuokin oli mahdollinen soluttautuja. Shorutora luimisti korviaan ja syöksyi sivukautta huomaamatta viiden rivisotilaan ohi, kohti Chitania ja Shiroa. Se päätti kuitenkin pitää rooliaan yllä. "Mitäs te kaksi täällä teette? Metsästysryhmä saapuu tästä ihan pian, joten väistykää.." Shorutora sanoi, sillä toiset seisoivat polulla. Ei sillä olisi oikeasti ollut mitään väliä, mutta Shorutora mietti, että jos toisilla olisi jotain salattavaa, he eivät jäisi kiinni.

Chitan

Akita oli jo kulkemassa takaisin metseikkään kun paikalle ilmaantui varoittamaan vaalea kai. Chitan melkein naurahti sattuman vuoksi mutta piti yllä vakavan katseen. "Olet Shorutora eikös? Tule minulla on tärkeää asiaa," tuo sanoi toiselle. Enempiä selittämättä se lähti hölkkäämään kohti muuta laumaa mutta pysähtyi kuitenkin pois näkyvistä.

Shorutora

Shorutora hiukan hämmästyi, kun Chitan tiesi hänen nimensä. "Shh..." Shorutora sihahti varoittavasti. "Täällä minut tunnetaan nimellä Hayato." Shorutora kuiskasi sitten ja tajusi lauman tulevan perästä. Se iski nopeasti silmää Chitanille ja syöksähti eteenpäin. "Näin peuran jälkiä lähistöllä. Uskoisin niiden menneen tuohon suuntaan!" Shorutora sanoi ja osoitti kauas eteenpäin. "Hayato, mitä ehdotat? Olet meistä paras metsästämään?" Yksi sotureista kysyi. Shorutora mietti hetken. "Hajaannutaan ryhmiin. Meitä on viisi, joten te kaksi voitte lähteä oikealle, te kaksi vasemmalle ja minä menen suoraan edestä. Tapaamme toivottavasti saaliin kimpussa.." Shorutora sanoi virnistäen ja syöksähti eteenpäin. Se juoksi kovempaa kuin muut ja kun ei nähnyt enää ketään, kai loikkasi puun oksistolle ja odotti hetken, kunnes palasi samaa reittiä takaisin. Löydettyään viimein Chitanin, Shorutora pysähtyi tuon vierelle. "Niin..?" Shorutora kuiskasi sitten. "En saa missään nimessä jäädä kiinni, joten meillä on oltava hyvä suunnitelma jos joku yllättää meidät.." Shorutora sanoi sitten ja luimisti korviaan. "Laumassa on skanneri..musta susi sysimustin silmin, joka saa selville joka ikisen ajatuksesi ja muistosi.." Shorutora paljasti.

Chitan

Uros ei vastannut ensin mitään. Se kuitenkin nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja istui sitten alas. Tarkasti se seurasi toisen käskynantoa ja jäi odottamaan. Toisen palatessa uros hymyili. "Minun nimeni on Chitan. Olen Ginin veli mutta en kuulu varsinaisesti Ohuun. Toimin omien käskyjeni mukaan. Tulin auttamaan sinua," uros selitti pikaisesti ja vilkaisi ympäristöä tauon pitäessään. "Meidän on parasta toimia nopeasti," uros jatkoi sitten ja lipaisi huuliaan. Se ei tiennyt mitään Johnin suunnitelmasta.

Shorutora

Shorutoran silmät laajenivat hetkeksi, kun toinen kertoi olevansa Ginin veli. Kai kuitenkin tokeni nopeasti hämmennyksestään, ja nyökkäsi kuullessaan Chitanin tulleen auttamaan häntä. "Meidän on oltava äärimmäisen varovaisia. Olen ollut täällä jo viikon, enkä ole keksinyt miten auttaa Gin vapaaksi..olen ainoastaan nähnyt hänet muutaman kerran vietyäni ruokaa, ja hän on niin huonossa kunnossa, että tuskin pääsee itse kävelemään.." Shorutora kertoi. Tehtävä vaikeutuisi, jos akita pitäisi kantaa, Gin kun ei ollut kuitenkaan mikään pieni koira. "Ehkä on parempi, että sinäkin pysyttelet vain rivisotilaiden joukossa, toistaiseksi. Jos ilmoittaudut kaksosille...olen nähnyt, kun he tutkivat sillä "skannerilla" jokaisen uuden tulokkaan mielen. Siksi olenkin ottanut paikkani Hayatona, eikä mitään ole vielä huomattu.." Shorutora kertoi.

John ja Chitan

Chitan nyökytteli. Se ymmärsi tilanteen varsin hyvin. Valkean akitan olisi pakko sulautua joukkoon huomaamattomasti. Se vain toivoi voivansa pitää ajatuksensa kasassa ja välttää riehumisen. "Suunnitelman on pakko toteutua yöllä. Tiedän kuitenkin sen, että suurin osa nukkuu. Onko luolalla jotain erikoista vartiointia ja millaisia vahdinvaihdot ovat?" Tuo tiedusteli sillä ei tiennyt Sniperista joka oli koko ajan vahdissa. Juuri kun uros olisi jatkanut puhumista rupesi kuulumaan kovaa meteliä. Tuo vilkaisi kysyvästi Shorutoraa.
Johnilla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa. Se yksinkertaisesti ja uhkarohkeasti livahti vartijoiden ohi ja täydellä rytinällä joukkojen sekaan. Se kuitenkin pärjäsi hienosti tavallisia rivisotilaita vastaan. Nyt se raivasi tietään eteenpäin etsien Ginin vankilaa. "Hälyttäkää johtajat!" Huudettiin monessa suunnassa. Se sai vain Johnin raivostumaan. "Tulkoon vaan! Saavatpahan molemmat paskiaiset kuolla Johnin hampaiden kautta!" John huusi raivoissaan ja iski hampaansa yhden soturin niskaan ja kaatoi heittämällä kolme muuta.

Shorutora & Gin & Harakiri

Shorutora nyökytteli. Pimeän turvin pakeneminen oli helpompaa. Mutta asiassa oli yksi mutka. "Rautainen dobermanni, Sniper nimeltään, vartioi yötä päivää Ginin luolaa..häntä en menisi haastamaan.." Shorutora sanoi päätään pudistellen. "Mutta..." Kain lause keskeytyi heti alkuunsa, kun lauman keskeltä alkoi kuulua meteliä. "Mitä ihmettä??" Shorutora kysyi hämmästyneenä.
Gin kuuli ulkoa meteliä ja raotteli silmiään. Se erotti sanat melko hyvin ja akitan silmät laajenivat. Kuin refleksinomaisesti Gin pomppasi neljälle jalalle ja täristen seisoi aloillaan, kun voimat eivät riittäneet miltei kannattelemaan ruumista. "John..." Gin sanoi hiljaa, kunnes jalat pettivät jälleen alta ja akita lyyhistyi huohottaen maahan. John..mitä sinä täällä teet? Gin ajatteli mielessään.
Harakiri oli torkahtanut hetken, mutta heräsi nyt kamalaan huutoon ja mekastukseen. "Mitä helvettiä tuolla oikein mesutaan??" Harakiri ärähti ja nousi ylös, etsien katseellaan veljeään. "Kamikaze! Ulkona riehuu joku papparainen..." Harakiri sanoi, vilkaistuaan ulos ja lähti verkkaisesti etenemään kohti Johnia, tunnistamatta tuota vielä Ohun koiraksi.

Sniper, John, Chitan ja Kamikaze

Sniper havahtui meteliin torkahdettuaan ja nousi ylös. Se kyllä tunnisti Johnin äänen kauempaakin ja murahti. "Se on John! Yksi Ohun rakkien voimakkaimmista ja Ginin oikea tassu!" Tuo huusi jotta rivisotilaat varoisivat hyökkäystensä kanssa. Itse dobermanni sujahti luolaan ja Ginin luo. "Ystäväsi ei taida noudattaa ohjeita," uros totesi.
Chitan lähti meteliä kohti. "Eikös tuo ole John? Miksi hän on täällä?" Uros tiedusteli nähtyään yksinäisen hyökkääjän. "Ellei sitten..." Tuo jatkoi ja kääntyi Shorutoraa kohti. "Hän tahtoo antaa mahdollisuuden Ginin pelastamiseen," tuo äkkäsi. Ei sakemanni yksin pääsisi edes luolalle asti.
Kamikaze ampaisi veljensä perään ja sattumalta kuuli Sniperin huudon. "Teloitetaan se Ginin silmien edessä!" Tuo huudahti veljelleen jonka vierellä hölkkäsi. Se ei halunnut enää panttivankeja. Se halusi lennättää verta ja murtaa Ginin surulla.
John raivostui täysin hoksatessaan lähestyvät kaksoset. Se karjaisi ja lähti kyntämään vartijoita tieltään hurjalla voimalla. "Te kuolette!" Se huusi uhoten raivoissaan ja katkaisi joltain niskan. Pian se pääsisi kasvotusten kaksosten kanssa. Sitä uros tahtoi.

Gensui, Dokusha

Kuullessaan taistelun ääniä, Gensui kiinnostui ja käveli lähemmäs katsomaan kuka tunkeutuja oli. Ennen paikalle pääsyä Gensui kuuli Sinperin huudon. ´John... Doragon murhaaja, täällä.´ Gensui hämmästyi ja asteli paikalle niin pian kuin pääsi. "Tappakaa se ukkeli! Kostakaa johtajanne kuolema!" Gensui karjui, mutta ei itse mennyt taistelu etäisyydelle. Sakemanni tiesi hyvin, ettei nyky tilassaan voisi voittaa. Siispä tuo tyytyi seuraamaan kauempaa, kuinka John revittäisiin kappaleiksi.

Kuullessaan tunkeilija ilmoituksen, Dokusha valpastui ja juoksi nopeasti katsomaan taistelua. ´Vain yksi, miksi vain yksi? Ei yksi koira voi päästä armeijan läpi hengissä... Tietenkin! Tämä on harhautus. Yrittävät pelastaa päällikkönsä.´ Susi järkeili päässään, skannaten sitten nopeasti Johnin. ´Vahva... Ei johtajien tasoa, mutta vahva.´ Susi ajatteli ja käänsi sitten selkänsä taistelu kentälle, lähtien juoksemaan Ginin vanki luolalle. Luolalle päästyään Dokusha pysähtyi ja istui luolan suulle.