Valmiina lähtöön.

Kasai

Kasai seiso suurenkallion päällä ja katseli Ohuun päin. Kallio oli juuri sopivan korkuinen, se kohosi hieman puiden latvojen yläpuolelle, joten sieltä oli hyvä näkymä Futago solaan. Kasain mielessä oli tällä hetkellä vain lähitulevaisuudessa odottava kosto, minkä hän saisi pian Giniltä lunastaa. Sakemanni oli menettänyt toisen etutassunsa taistellessaan viimeksi, Ginin kanssa, mutta Kasai oli kääntänyt sen nyt eduksi. Tuo oli raastanut hampaillaan katkenneesta jalastaan lihaa pois, ja nyt jäljellä oli enää varsinterävä katkennut luu, jota Kasai pystyi käyttämään aseenaan. (Kuten Shuga.) Sakemanni oli myös onnistunut kasvattamaan joukkoaan, tuon laumaan oli liittynyt pakosta useita pieniä laumoja, joiden ansiosta laumalaisten määrä oli kasvanut 800, mutta suurin liittyjä oli saatu juuri eilen. Liittyjän nimi oli Kamakiri. Kamakiri oli harhaillut Kasain alueella ja kohdannut vanhingossa Kasain itsensä. Kasai oli voittanut Kamakirin hetkessä ja pakottanut tuon laumaansa. Joten laumaan kuului nyt lähes 1000 soturia. Kasain suu vääntyi pieneen hymyyn, tuon ajatellessa armeijansa suuruutta. Vihdoin armeijja jota Ohu ei kykenisi lyömään. Hyökkäyksen aika koittaisi pian.

Bieco

*Bieco oli selostanut tilanteen koirille, jotka oli kouluttanut, ja käskenyt nuo edeltäkäsin Ohuun. Nyt, Bieco tarkkaili Kasaita hiljaa pimeästä, puun oksistosta. Rautakasvo veti syvään henkeä, ja kohdisti katseensa sakemanniin. "Alaisiasi käy sääliksi Kasai. Kiitoksia vain arvokkaasta virasta, mutta joudun valitettavasti hylkäämään sen." Bieco sanoi muka kunniakkaasti, ehkä hiukan pilkallisesti. "Alunperinkään, en ole ollut uskollinen laumallesi." Bieco jatkoi. "Mutta en ole petturi. Olen uskollinen ainoalle oikealle laumalleni; Ohun armeijalle." Bieco paljasti ja painautui sitten matalaksi. "Tämä on minun jäähyväislahjani sinulle, Kasai, Boomerang Sappou!" Bieco alkoi pyöriä Zetsu Tenrou Battougan näköistä liikettä kohti Kasaita, yrittäen viiltää tuota (?). Bieco lopetti sitten liikkeen, ja pysähtyi, katsomatta, oliko iskulla ollut mitään vaikutusta. "Hyvästi, Kasai. Tapaamme helvetissä." Bieco sanoi vielä jälkeensä, ja katosi metsään, niin nopeasti kuin vain suinkin pystyi.*

// pikkukäväisy vain : D pahoittelen Biecon riehumista ja nopeaa poistumista xDDD toivottavasti hahmosi ei kärsinyt vakavia vaurioita... :'DD //

Bieco poistuu...

Yuriko

Huomasin Biecon hyökänneen Kasain kinpuun menin heti Kasain luo. "Oletko kunnossa johtaja?" Kysyin Kasailta. En ollut yllättynyt siittä että Bieco hyökkäsi Kasain kinpuun. Sillä olin epäillyt että ei ollut hyvä idea ylentää Bieco heti. *Tiesin että ei ollut hyvä idea ylentää heti uutta tulokasta.* Ajattelin ja katsoin sitten Biecon perään kun se katosi metsään.

//Ei haittaa. //

Kasai

Kasai ei ehtinyt reagoida Biecon ilmestymiseen kunnolla, kun tuo jo hyökkäsi. Kasai yritti väistää, mutta ei ehti nyt kunnolla ja sai kaulaansa kaksi viiltoa. Kasai jäi katsomaan Biecon perään aivan hiljaa. ´Miten Bieco osasi tuon tekniikan? No, ei sillä väliä, petturi saa maksaa teoistaan. Bieco parka valitsi väärän puolen.` Kasai ajatteli ja katsoi sitten Yurikoa. "Olen kyllä. Bieco saamaksaa tämän." Kasai sanoi ja alkoi sitten ulvoa joukkojaan kokoon. Armeijan saavuttua paikalle kallion ympärille, Kasai alkoi puhua. "Soturit, Bieco on pettänyt minut, mutta se ei ole tärkein asiani. Ilmoitan nyt, että hyökkäämme Ohuun täydellä voimalla, vaikka Zen ei täällä olekkaan. Armeija jaetaan kahtia. Uusi liittolaiseni, Kamakiri saa komeentoonsa 450 soturia, ja minä otan loput 450 miestä omaan komentooni." Kasai ilmoitti. "Kamakiri hyökkää joukkoineen Futago-solaan Pohjoisesta ja minä etelästä. Kun Ohun puolustus joutuu puolustamaan kahta aluetta, he ovat heikompia." Kasai kuulutti. "Miehet liikkeelle!" Sakemanni huusi lopuksi ja 900 päinen armeija lähti liikkeelle.

Yuriko

Katsoin Kasaita kun tuo ulvoi joukojaan paikalle ja kertoi muille Biecon petäneen meidät. Kuuntelin tarkasti Kasaita. *Kamakiri vai toivotavasti hän ei petä meitä.* Tuumin ja lähdin sitten muiden kanssa kohto Ohua.

Torai

*Torai haisteli ympäristöään. Se oli täysin erilainen, kuin Ohun alueella, ja Torain mielenkiinto heräsi. Sudennäköinen otus lähti hölkkäämään reippain askelin, ja etsi koko ajan tietään hajuaistinsa perusteella. Kasai siis oli saksanpaimenkoira, ja Torai toivottavasti tunnistaisi tuon. Hajuja ja pian erottuvia ääniä seuraten Torai saapui aukiolle, jossa se näkikin mahtavan kokoisen saksanpaimenkoiran. Tuon toinen jalka oli poikki, mutta Torai pisti merkille teroitetun luun sen kärjessä. Nyt piti olla tarkkana... "Päivää." Torai aloitti kunnioittavasti ja katsoi Kasaihin. "Tunsitte varmaankin Tensain?" Torai kysyi. "Olen hänen veljensä, Torai. Kuulin paljon huhuja mahtavasta laumastasi, ja tulin ottamaan siitä selvää." Torai jatkoi sitten ja painoi häntäsä alemmas, ja korvansa sivuille, jottei näyttäisi uhkaavalta. "Tulin kysymään, tekisittekö mitään minunkaltaisellani sudella laumassanne?" Torai kysyi, ja kohotti sitten kysyvän katseensa Kasaihin.*

Kasai

Kasai katsoi Toraita välinpitämättömästi, tuon kertoessa itsestään. "Vai Tensain veli, no jos olet Tensain tasoinen, minulla voi olla sinulle käyttöä. Minulta näet puuttuu Kenraali Tensain kuoltua." Kasai ilmoitti ja lipaisi huuliaan.

Torai

*Tensai oli siis kovatasoinen täällä päin? Torai ajatteli, ja hymyili sitten. "Olen vähintäänkin Tensain tasoinen, ellen vielä parempi. Osaan pari erikoisiskua, ja kopioin Tensain kopioiman Metsu Heni Battougan omaan käyttööni." Torai kertoi hiukan taidoistaan ja katsoi sitten Kasaita. "Lupaan palvella laumaasi niin kauan, kuin kuolen." Torai sanoi ja kumarsi sitten kunnioittavasti Kasaille. Aikooko hän tehdä minusta heti kenraalin? Torai ajatteli. Ei sillä, että hän tarvitsisi aikaa näyttää luottamuksens. Torai oli tehnyt lupauksensa, eikä aikonut rikkoa sitä. "Kuulin taistelusta, ja siitä, että se on käsillä. Ohu vapisee kauhusta.." Torai kertoi ja vilkaisi sitten taakseen, jossa näkyi kaukana Futago-solan vuoristo.*

Kasai

"Vai vähintäänkin." Kasai naurahti ja katsoi toista pirullisesti. "Hyvä, sitten teen sinusta Kenraalin Tensain tilalle. Mutta muista, että jos huomaan sinun olevan epäpätevä tehtävään, putoat nopeasti rivisoturiksi." Kasai ilmoitti ja käänsi katseensa Futago-solan suuntaan. "Lähde nyt Futago-solaan joukkojeni avuksi. Jos juokset saat pääjoukon helposti kiinni. Siihen kuuluu 600 soturia. Kerro heille, että olet uusi kenraalini, ja ota heidät komentoosi. Minä tulen itse Ohuun hieman myöhemmin." Kasai selosti.

Torai

*Torai virnisti ilkikurisesti. "En tuota pettymystä." Torai lupasi, ja aikoi tehdä kaikkensa, jottei pilaisi arvoaan laumassa. Minä menen." Torai sanoi sitten, ja kääntyi, ennen kuin katosi metsään.*

// tarkoitatko Kamakirin johtamia koiria, vai jotain muuta joukkoa? (: //

// Niitä loppuja sotureita, jotka ovat myös markalla Ohuun etelästä. Ne tosin voisi viedä Kamakirin avuksi.//

Kasai katsoi uuden kenraalinsa perään ja siirsi katseensa sitten takaisin Futago-solaan. ´Pian Ohu on minun...´ Kasai riemuitsi mielessään.

Kasai, Erito

Kasai katseli edelleen Futago solaan ja odotti Ohun sortumista. Samassa yksi Kasain luutnanteista asteli paikalle. "Kasai herra, olen palannut keräysmatkaltani." Erito ilmoitti ja kumarsi herralleen. Kasai kääntyi katsomaan Tanskandoggia ja hymähti. "Hyvä montako miestä keräsit?" Kasai kysyi. Erito rykäisi hieman ja nosti päänsä. "500, herrani. 500 hyvää soturia." Erito ilmoitti. Kasain kasvoille levisi häijy hymy. "Hienoa. Olet toiminut hyvin, keräsit enemmän sotureita, kuin kukaan muu joukoissani. Ovatko he valmiita sotaan?" Kasai kysyi, ja Erito nyökkäsi. Kasai lipaisi huuliaan. "Hyvä sitten lähdemme Ohuun." Kasai ilmoitti, ja Erito nyökkäsi hyväksyvästi ja alkoi sitten ulvoa. Pian 500 soturia seisoi kallion edessä. Kasai loikkasi alas kalliolta ja meni joukon etummaiseksi. "Lädetään!" Kasai huusi ja 500 soturia lähti liikkeelle.