Perääntyneet

Benizakura, Kira, Kurojaki, John, Destiny ja Hakuro

Hakuro oli vironnut uinnin aikana ja makoili yhä Kenshin selässä noiden sappuessa viimein tuo alueelle Hokkaidolla.(?) Se ei sanonut mitään vaan katseli kaihoisasti aluettaan johon nyt linnoittautuisi kaikki Ohulaiset. Kira marssi maihin ja ravisteli itseään tönkösti koska metallilevyt estivät tätä taipumasta ja heilumatsa paljoa. Sen vierellä maihin nousi Kurojaki jolla oli suussaan sirppi ja selässään Bill kuolleena. Sen vieressä käveli joku muu koga selässään Gekko. John huomasi tämän ja ryntäsi heti kuoleen ystävänsä vierelle. Minä voin ottaa hänet." uo trjoutui ja otti ystävänsä kannettavakseen kogan selästä. Sen silmät olivat yhä mustat ja raivo oli käsinkosketeltavaa mutta tällä hetkellä tuo oli rauhassa. Destiny kulki rakaansa perässä hiljaisena. Sen joukosta oli jäljellä jokaikinen. 24 vuotias benizakura asteli tottuneesti eteenpäin ja laittoi istumaan hiukan sivummalle.

Gin, Kenji, Kurotora, Kagetora, Tesshin, Weed

*Joukkio rantautui. Gin ravisteli turkkiaan ja Kenji laski Hakuron varovaisesti maahan, ravistellen myöskin itseään. Nuori koira asettui istumaan mestarinsa vierelle. Weed oli poissaoleva ja siirtyi kauemmas mietiskelemään. Tesshin katsoi Weediä. "Älä huoli, äitisi palaa vahingoittumattomana." Tesshin lohdutti. Weed ei sanonut mitään, sillä mietti nyt vain taistelua ja epäonnistumista. Kurotora hengitti raskaasti ja Kagetora laski isänsä varovasti maahan lähelle Hakuroa.*

Hakuro, John ja Kurojaki

John vei Gekkon ruumiin sivummalle piiloon. se tahtoi haudata ystävänsä Ohun maaperälle. Kurojaki vei Billin samaan paikkaan samasta syystä. Ohun sotureiden hauta kuului olla Ohussa. Ne käärittäisiin säilyttäviin yrtteihin jotta ruumitt eivät mätänisi ennen hautajaisia. Sitten John kääntyi pois ja käveli happamana, silmät mustana kauemmas istumaan.
Hakuro katsoi Kurotoraa vakavasti. "Selviäthän yhdessä kanssani kurotora? Kostetaan yhdessä. Näytetään että meistä vanhuksista on yhö johonkin." Tuo alusui sanat suustaan hiljaa mutta varmasti. Se oli ehkä kuolemanvakavasti haavoittunut mutta ainakin se aikoi selvitä.

Kurotora & Kagetora

*Kurotora avasi vain vaivoin silmänsä. "Tämä.. so-soturi ... taitaa.. olla jo.. jo.. mennyttä.. ka-kalua.." Kurotora sai sanottua, jonka jälkeen sai yskänpuuskan ja veri vuosi kain suusta. Kagetora luimisti korviaan. "Kyllä sinä selviät, isä.. olet taistelija.." Kagetora sanoi, vaikkei ollut varma.*

Hakuro

Hakuron silmiin ilmestyivät kyyneleet. Se joutui makaamaan avuttomana paikoillaan katsomassa ystävänsä kärsimistä. "Yritä jaksaa ystäväni. Tahdon nähdä joskus vielä sen saman rämäpäisen Kurotoran." Hakuro lausui hiljaisesti vaikkei enää itsekään ollut varma siitä jaksaisiko toinen edes yrittää.

Skye,Izo,Orion,Tsubomi,Joe & Kyoshiro

Skye tuli muiden perässä ja rantautui juuri Kitamin ja ravisteli itsensä kuivaksi. Izo,Joe ja Kyoshiro rantautuivat myös Kitamin ja laitoivat hetkeksi makulle. Kyoshiro katsoi Weediä joka oli hieman mieteliäänä. Orion ja Tsubomi tulivat muiden pentujen kanssa myös Hokaidon ja ravistelivat turkinsa kuivaksi. Orion ihmetteli vieläkin sitä miten sen isoisä voi antaa viholisten vallata Ohun. *En ymärrä miksi isoisä ei jatkanut taistelua.* Orion ajatteli.

Gin & Kurotora

*Kurotora ei vastannut vaan laski päänsä maahan. Hetken kai oli vain hiljaa, mutta yskäisi taas sitten. Gin hypähti seisomaan ja kiipesi suurehkolle kivelle. "No niin, miehet. Olemme kärsineet tappiota ja paratiisi on vallattu, mutta uskokaa pois, se ei ole vielä menetetty. Ylivoiman edessä jouduimme taipumaan, sillä vihollisia oli odotettua enemmän. Mutta nyt saamme apua Monarkialta ja lukumäärämme kasvaa melkein 4000, riippuen siitä, kuinka paljon sotureita Bobcat voi antaa meille. Lisäksi, odotamme nyt niin kauan, että Igat ja Kogat palaavat. He tuovat toivottavasti mukanaan paljon uusia sotureita. Sen jälkeen hyökkäämme ja valloitamme kotimme takaisin!" Gin huusi itsevarmuutta täynnä.*

Ai,Nanika,Rigel,Maxime

Nanika saapui Hokaidolle Kantaen veljeään selässä sillä ei uskonut Isanagin pystyvän uda pitkää matkaa yksin. Nanika laitoi siten hetken makuule ja katsoi muita Ouhn sotureita. Rigel saapui veljensä perässä ja sekään ei ymärtänyt täysin miksi niiden piti peräntyä. Maxime saapui myös Hokaidolle se katsoi hetken taivalle ja ajatteli niitä sotakoiria jotka valitsivat mielummin kuoleman kuin eläisivät oikeudenmukaisena. Ai saapui Hokaidolle ja katsoi siten Oun sotureita jotka olivat pahasti loukantuneita varsinkin Kurotora.

John ja Destiny

Kaikesta huolimatta Ginin itsevarmuus ei levinnyt juuri kehenkään. Kaikki olivat hiljaisia ja vihaisia tappiosta. Johnkn vain pudisti päätään ystävänsä sanojen jälkeen ja huokaisi. Se perääntyi hiukan syrjempään ja kävi makoilemaan yksinään. destiny kuitenkin hiippaili tuon vierelle ja ne makoilivat siinä vieretysten aivan hiljaa. Johnilla olisi pian perhe hoidettavanaan.

Benizakura

Vanha tosa otti tehtäväkseen astua esiin ja kävellä Ginin kiven edustalle. "Meinaatko että hyökkäämme heti sitten? Minä ja varmasti moni muu on sitä mieltä että me pidämme nyt tauon. Kukaan tuskin on nyt halukas palaamaan. Lepo kelpaa kaikille." Benizakura sanoi toiselle varmalla ja vanhuuden viisaalla äänellään.

Fushigi,Izo & Isanagi

Isanagi hypäsi siskonsa selästä kun oli saapunut Hokkaidolle. Sitten se katsoi Giniä ja kuunteli mitä se sanoi. Sen jälkeen se istahti siskonsa vierelle. Fushigi ja sen soturit tulivat juuri Hokkaidolle. Yksi niistä kantoi seläsään kuollutta Shintaroa ja toinen taas Shojia. *Veljeni.* Izo ajatteli surulisena ja katsoi hetken veljeään joka oli kuollut sodassa.

Akame, Ben

Akame kuunteli Ginin puheen ja huokaisi. Sitten vanha kishu loikkasi Ginin vierelle seisomaan ja rykäisi pienesti Ginille. "Gin, on otettava huomioon myös se mahdollisuus, että matkaan lähteneet Igat ja Koga soturit eivät ole saaneet mukaan uusia sotureita. Heidän ryhmänsä on saattanut jopa pienentyä tai tuhoutua kokonaan. Emme siis välttämättä saakkaan vahvistuksia heidän mukanaan..." Akame kuiskasi.
Benkin asteli Ginin kiven vierelle ja tuhahti. "Olen ehkä vanha, mutta tiedän edelleen paljon sodan teoriasta ja voin sanoa, että jos emme olisi perääntyneet olisimme voittaneet sodan. Sillä yleisesti sanoen, puolustaminen on helpompaa kuin hyökkääminen. Hyvän puolustuksen varmaan murtamiseen tarvitaan hyökkääjiä puolustajiin verrattuna nelinkertainen määrä. Se on fakta. Puolustajina siis olisimme voittaneet, mutta hyökkääjinä mahdollisuutemme ovat huonot jos meitä ei ole reilusti enemmän kuin vihollisia." Ben selitti.

Riki, Smith, Great, Moss

Riki seisoi yksinään erillään muista. Vanhus ajatteli paratiisin surkeaa tilannetta. ´Minun olisi pitänyt jäädä taistelemaan. Puolustin aluetta yksin karhuarmeijaa vastaan, olisin voinut tehdä sen myös koiria vastaan...´ Riki pohti ja huokaisi.
Smith seisoi hiljaa koirajoukon keskellä ja tarkkaili tilannetta ja niin teki myös Great.
Moss oli siirtynyt Kurotoran luokse. "Kuro... Sinä selviät tästä kyllä... Olet todellinen soturi ja todelliset soturit selviävät kyllä pienistä haavoista..." Moss sanoi ja katsoi ystäväänsä alahuuli väristen.

Nanika,Hotaru,Dorokusai,Ryö

Nanika katsoi taivaale ja oli samalla aika vihainen kuin se ei pitänyt siitä että sen isä oli vielä elossa. Hotaru saapui Hokaidon ja hyppäsi läheisen puun okasalle ja otti siten renosti ja vilaisi Johnia jonka vieressä oli joku narttu. * Miloin tuo vanhus on saanut itseleen puolison.* Hotaru ajatteli. Dorokusai saapui myös Hokaidolle. Ryö oli jo tullut sotureidensa kanssa Hokaidolle ja se oli hieman vihainen kun ei ole saanut kostettua Black Eyessille.

Gin

*Gin katsoi epätoivoisia ystäviään. "Rauhoittukaa." Gin sanoi sitten ja istuutui. "Olette kaikki tavallaan oikeassa, enkä väitä omaa teoriaanikaan oikeaksi. Mutta hyökkääjinä meillä on se etu, että tunnemme Futago-solan paremmin kuin viholliset. Gajyolle kulkee pari hyvin naamioitua salakäytävää, jota viholliset tuskin löytävät, sillä aukot on romahdutettu. Mutta jos olisimme jääneet taistelemaan, niin emme olisi voittaneet. Vaikka olimmekin hyvässä vauhdissa, niin Doragolla oli tuplasti enemmän sotureita vielä jäljellä, jotka eivät olleet edes vielä taistelleet. Lisäksi tarvitsemme kipeästi lisäjoukkoja." Gin sanoi ja huokaisi pettyneenä. Perääntyminen ei ollut todellakaan akitan mieleen, mutta se oli ollut miltei väistämätön. "Jotkut saattavat ajatella, että peräännyimme vain Sakuran tähden, mutta se ei ole totta, vaikka rakastankin häntä enemmän kuin mitään muuta. En ole kuitenkaan niin itsekäs, että olisin perääntynyt vain omien mielihalujeni takia. Tein sen alivoiman takia. Dorago on toistaiseksi voittamaton, mutta me keräämme paljon sotureita." Sitten Gin käänsi katseensa Akameen ja nyökkäsi. "Tiedän, Akame. Siksi elänkin toivossa. He eivät välttämättä pala, mutta kuten Benizakurakin sanoi, me tarvitsemme lepoa. Levättyämme ja voimiamme kerättyä .." Gin mietti sanojaan harkiten. ".. keräämme suuremman joukon ja lähdemme etsimään koiria Japanin ulkopuolelta. Kuten varmaan muistatte, meillä on myös karhut uhkanamme." Gin sanoi ja tunsi hetken, että kaikki hajoaisi käsiin. "Olen pahoillani, jos olen tuottanut teille pettymyksen johtajana, mutta pyydän silti luottamusta." Gin sanoi ja halusi vetäytyä omiin oloihinsa miettimään. Akita lähti kävelemään poispäin joukosta, kohti metsän reunaa ja istahti puiden suojaan. Nyt akitaa alkoi mietityttää, oliko hän sittenkään toiminut oikein. Kaikki todennäköisesti ajattelivat, että pelkästään Sakura oli saanut hänet perääntymään. "Joskus on vain vaikea ajatella kaikkien pelastamista. Olenkohan liian epäitsekäs?" Gin mietti ääneen. Hän ei tahtonut, että kaikki olisivat kuolleet ja paratiisin pelastumisella ei olisi ollut enää mitään mahdollisuuksia.*

Kurotora

*"Moss..." Kurotora vain sanoi, kunnes menetti tajuntansa.*

Sakura

Viimein Sakura pääsi taas Ohulaisten luokse. Se ravisteli turkkiaan perusteellisesti ja kävi istumaan hetkeksi. Matka ja panttivankina olo oli ollut rasittavaa ja narttu väsyttikin. Se huomasi myös että Ohun joukot olivat pahasti alakuloisia ja masentuneita tappiosta.

Bieco & Raian & Weed

*Bieco ja Raian olivat väsyneitä ja kävivät oitis lepäämään. "Äiti, onneksi olet kunnossa." Weed sanoi tullessaan Sakuraa vastaan. Akitan ja kishun sekoitus ei huomannut joidenkin happamia katseita, kun ne vilkuilivat valkeaa narttua. Ajatus siitä, että joukot olivat luovuttaneet tuon tähden, ei jättänyt joitakin sotureita rauhaan, vaikka se ei ollutkaan totuus.*

Sakura

Valkea narttu huomasi kyllä muide katseet ja laski päätään häveten. Se syytti itseään tästä kaikesta. "Weed,anteeksi, minun olisi pitänyt jäädä tulematta sinne." Tuo sanoi pojalleen hiljaisesti ja samalla etsi katseellaan Giniä. Se tahtoi pyytää anteeksi.

Gin & Weed

*"Ei se ole sinun syysi.. olisimme todennäköisesti joutuneet perääntymään muutenkin tai olisimme kuolleet kaikki. Doragolla oli varmaan kaksinkertainen ylivoima.." Weed sanoi ja murahti ajatellessaan vihollisensa nimeä.
Gin istui yhä yksikseen puiden alla ja katseli taivasta mietiskellen. Ehkä parempi oli, että he eivät palaisi Gajyolle vähään aikaan. Dorago saattaisi käydä varomattomammaksi, mitä pidempään he olisivat poissa, ja sitä taisteluntahtoisempia he olisivat saadakseen paratiisin takaisin.*

Tesshin

*Tesshin makasi aloillaan, kunnes näki liikettä kauempana. "Katsokaa!" Koga huudahti ja nousi seisomaan. Hänen ja Akamen soturit uivat kohti Kitamia. Tesshin käveli rantaan ja huomasi nyt suurehkon joukon noiden perässä. Tesshin hymyili, kun nuo rantautuivat. "Anteeksi, että kesti. Kuulimme tilanteesta juuri, kun olimme menossa Futago-solaan, joten vaihdoimme suuntaa. Saimme kokoon vain noin 400 koiraa, mutta lisäksi menetimme muutamia omia sotureitamme." Kogalainen sanoi ja näytti hengästyneeltä. "Mutta tämähän on silti hyvä määrä." Tesshin sanoi, sillä ei tahtonut lannistaa vasta palanneita. Tosiasiassa 400 koiraa sinne tai tänne ei merkinnyt paljon mitään, kun joukkoja tarvittiin paljon enemmän, mutta oli se jo parempi kuin ei mitään. "Levätkää nyt." Tesshin sanoi ja palasi paikalleen.*

Kurojaki ja Sakura

Vanhan kogan silmä osoitti merelle päin. Se seisoi korkeahkolla kalliolla harja tuulessa hulmuten. Sirppi oli tuon vierellä maassa ja hetkeksi Kurojaki sulki silmänsä. Avatessaan sen näki tuo jo paljon sumeammin. 'Sairaus etenee nopeammin kuin luulin. En tahdo kuitenkaan jättää Tesshiniä. Miksi tämä tapahtuu juuri minulle?' Tuo ajatteli hiljaa ja huokaisi. Katse pysyi kaukana horisontissa. Tuon arvio oli väärä. Oikeastaan uros sokeutuisi täysin jo muutamassa päivässä.
Sakura nyökkäsi Weedille mutta se ei parantanut oloa yhtään. Edelleen tuo piti itseään syyllisenä ja varmasti myös moni muu, ainakin kun katsoi millä mielellä jotkut Sakuraa tuijottivat. "Missä Gin on?" Tuo kysyi sitten ja alkoi haravoimaan joukkoa katseellaan.

Weed

*Weed katsoi tyytyväisenä joukkiota joka juuri saapui. "Isä taisi mennä jonnekin... tuonne päin?" Weed sanoi ja katsoi metsikköön päin.* // lyhyt //

Sakura, John ja Destiny

Sakura nyökkäsi ja lähti ripein askelin kävelemään kohti metsikköä jossa Weed oli sanonut Ginin olleen. Se ei heti löytänyt toista mutta alkoi etsimään ilmasta puolisonsa hajua.
John ja Destiny olivat hyvän aikaa makoilleet aloillaan. John oli vieläkin omituisen synkkä ja hiljainen. Destiny kummasteli rakkaansa mustia silmiä ja vähin äänin nousi Johnin viereltä. Se kipitti kauemmas ja istui sitten lähelle Weediä.

Weed & Gin

*Weed katsoi Johnia ja sitten lähemmäs tullutta Destinyä. Weed istahti narttua vastapäätä. "Älä huoli.. Johnin battouga on jotenkin.. omituinen. Sillä voi olla erikoisia sivuvaikutuksia, mutta toistaiseksi John on hallinnut sen hyvin. Battouga saattaa kestää vähän aikaa taistelun jälkeenkin..." Weed selosti matalalla äänellä nartulle ja katsoi kauempana olevaa Johnia ja sitten taas Destinyä.
Gin lähti kävelemään eteenpäin. Yhtäkkiä uros huomasi kauempana Sakuran. "Mukavaa nähdä että olet kunnossa." Gin sanoi hymyillen väsyneesti, mutta onnellisesti. Vaikka Gin olikin todella helpottunut nähdessään Sakuran niin silti akita oli hiukan poissaoleva.*

Sakura, John ja Destiny

Destiny nyökkäsi Weedillle ja katsahti sivummalla jo ylös noussutta Johnia. John itse asiassa käveli näiden kahden luo. "Oletko kunnossa?" Se kysyi yllättäen Weediltä ajatellen että taistelu oli vasta loppunut. Sen silmötkin olivat palautunet normaaliksi. Destiny katsahti oudosti Weediin. Aivan kuin John olisi unohtanut missä oli vaikkei niin ollut-
Sakura hymyili Ginille mutta muuttui nopeasti alakuloseksi. Se käveli rakkaansa luokse pää painuksissa. "Anteeksi, tmä on minun syytäni." Tuo sanoi sitten katuen.

Ben, Akame

Akame karsoi hiljaa Ginin perään tuon vetäytyessä omiin oloihinsa. ´Gininllä on liikaa paineita... Toivottavasti Sakuran läsnäolo auttaa Giniä kestämään nämä koettelemukset.´ Akame toivoi ja aikoi lähteä kävelemään Ginin perään, kun Ben laittoi jalkansa tuon tielle. "Ei Akame. Anna Ginin olla hetki yksin." Ben pyysi ja Akame nyökkäsi hyväksyvästi, huomaten samassa saapuneet soturinsa. Kishu loikki nopeasti saapuneiden luokse. "400 soturia on erinomainen saavutus. Kaikki apu on tarpeen." Akame sanoi sotureille kannustavasti.

Ben kiipesi korkean kivenlaelle ja rykäisi kuuluvasti. "No niin kaikki! Kokous on päättynyt! Levittäytykää alueelle ja levätkää!" Ben komensi ja armeija alkoi hajaantua ympäriinsä.

Moss

Moss piti katseensa Kurotorassa ja ryhdistäytyi. "Kyllä sinä selviät Kuro... Sinun on pakko..." Moss huokaisi ja laittoi makaamaan ystävänsä vierelle.

Hakuro

Hakuro katsoi Mossia tuon käydessä lähelle makaamaan. Tällä hetkellä tuon luokse oli tulossa pari hoitajaa mutta uros käski ne pahoista haaavoistaan huolimatta pois. "Moss, olen pahoillani siitä mitä tapahtui Sumuvuorella." Tuo sanoi ystävälleen vielä lievästi rohisevalla äänellän. Se makasi liikkumatta ja katseli isoa ystäväänsä yrittäen näyttää pirteältä vaikkei sitä ollutkaan.

Moss

Moss siirsi ainoan silmänsä katseen Hakuroon. "Kiitos osaanotostasi. Heti kun saan siihen tilaisuuden, niin revin ne Hougenin ja Sniperin roistot kappaleiksi." Moss vastasi. "Tämän sodan tekia ei ole ehtinyt oikein kuulumisia vaihtaa, joten sitähän voisi tehdä sen nyt. Että, mitäs sitä sinulle nykyään kuuluu?" Moss kysyi.