Kotiinpaluu läpi sodan

Riki, Akame, Gensui, Kisaragi, Guan

Riki katsoi Sniperiä. Vanhuksen näkö oli jo alkanut sumentua, mutta tuo erotti dobermannin silti selvästi. "Sniper... Sinulla ei ole kunniaa..." Riki sai sanottua ja samassa Weed saapui vanhuksen luokse. "Weed... Kerro isällesi ja veljillesi, että olen ylpeä teistä kaikista. Karhujen aika on ohi, se tarkoittaa väistämättä myös tämän karhukoiran loppua. Aikani on tullut..." Riki sanoi ja yskäisi maahan hieman verta. "Hyvästi kaikki... Tästälähin saatte pitää paratiisin pystyssä ilman minua. Oli kunnia taistella rinnallanne, toverit." Riki puhui vaimeasti ja sulki sitten silmänsä. Tyyni ilme kasvoillaan vaipui suuri johtaja viimeiseen uneensa.

Akame oli juuri kertomassa Galelle, että John oli viety ihmisten hoidettavaksi, kun tuo kuuli Ginin ulvonnan ja näki kuolleen karhun ja Rikin. ´Riki-herra...´ Akame ajatteli järkyttyneenä, nähdessään johtajan kuolleena. Samasssa Akame huomasi myös Johnin ja Destinyn palanneen. Vanhus katsahti nopeasti Galeen ja viittoi tuon vanhempien suuntaan. "He ovat tuolla." Akame sanoi ja syöksyi sitten Rikin ruumiin luokse. "Riki-herra. Ei voi olla totta..." Akame sai sanottua ja tuijotti elotonta akitaa, samalla kun kyyneleet virtasivat tuon poskilla.

Suuri tanskandoggi nosti Gensuin selkäänsä ja lähti kantamaan tuota pois Gajyolta, Doragon joukkojen perääntyessä.

Kisaragi huomasi Rikin kuolleen ja juuri kun vanhus oli lähdössä juoksemaan johtajansa ruumiin luokse huomasi tuo kauempana tajuttoman Izon. "Izo! Ei!" Vanhus huusi kauhuissaan luullessaan poikansa kuolleen. Kisaragi juoksi vauhdilla kohti poikaansa ja helpottui suuresti huomatessaan tuon hengittävän. "Hyvä, olet elossa..." Kisaragi sanoi vaimeasti ja nosti sitten Izon selkäänsä(?) lähtien sitten kantamaan tuota Gajyon sisään.

Guan oli haavoittunut, mutta edelleen taistelukuntoinen. Dobermannin joukoista oli jäljellä 1300 koiraa, joten tuolla ei ollut erityisemmin syytä iloita voitosta.

Gale, John ja Destiny

Gale käänsi katseensa Akamen viittomaan suuntaan ja järkytyksekseen luuli iänsä kuolleen. "Isä! Ei!" Se huusi ja syöksyi vauhdilla vanhempiensa luokse. Destiny kääntyi katsomaan Galea. "Miksi olet täällä..." John ehti kysyä hiljaa, jotenkin heikola äänellä kun Destiny oli vasta avnnut suunsa. "Olet hengissä..." gale huokaisi helpotuksesta mutta jähmettyi sitten ja laski päätään anteeksipyytävästi. "Jätin hänet Kitamille. En tahtonut jääd sinne koska minua syrjittiin ja haukuttiin heikoksi." Gale inisi surullisesti. Jos John olisi kyennyt, se olisi suuttunut poiaksan puolesta utta se kykeni vain henkäisemään kivuliaasti. "Gale, haeme siskosi heti kun kerkeämme. Isä tarvitsee nyt lepoa." Destiny selitti ja oli lähdössä liikkeelle mutta John päästi inahduksen joka kertoi ettei tuo tahtonut. Se oli kuullut että Riki oli kuollut.

George & Kyoga & Yukimura

George lähti viemään Beniä Gajyolle (?) hitaasti, sillä se itsekään ei ollut missään parhaimmassa kunnossa. "Tiedän sen. Yrittäkää vain nyt parantua." se puhui vanhemmilleen ja laski Benin erääseen Gajyon luolaan (?) Uros itsekkin istuutui alas ja kuunteli, mitä ulkona tapahtui.
Kyoga oli Gajyolla lepäämässä, mutta käski erästä soturiaan kantamaan sen ulos. Se kuuli Ginin ulvonnan ja halusi nähdä, miten taistelussa oli käynyt. Huoli sen omista joukoistakin oli suuri. Karhut eivät onneksi olleet tappaneet niistä kovinkaan montaa, reilusti yli 200 soturia oli vielä enemmän tai vähemmän kunnossa. Susi, jonka selässä Kyoga oli pysähtyi lähelle Rikin ruumista. Vanhus laskeutui hitaasti maahan ja painoi päänsä sanomatta mitään. Se oli kuullut tuosta karhukoirasta paljon ja kunnioitti sitä.
Yukimura kuuli myös Ginin ulvonnan ja haavoistaan huolimatta syöksyi ulos Gajyolta. Sen toinen silmä oli puhjennut, mutta se puikkelehti koirien välissä sulavasti tästä huolimatta. Akita pysähtyi vasta Rikin ruumiin luona, missä sen jalat pettivätkin alta ja se lysähti maahan. Uros tuijotti isoisänsä ruumista järkyttyneenä, kyyneleiden alkaessa virrata sen silmistä.

Gin & Weed

Weed katsoi Rikiä ja vain nyökkäsi. Toisen ummistaessa silmänsä Weed ei voinut estää kyyneleitään. Gin seisoi yhä Gajyon laella ja ulvoi vielä pitkän ulvahduksen kyyneleiden tulvahtaessa akitan silmistä. Gin lopetti ulvontansa hitaasti vaieten ja koska oli heikossa kunnossa, pitkä ulvonta ei antanut happea tarpeeksi, ja Gin vajosi hitaasti maahan, jääden makaamaan Gajyolle.

Fushigi,Orion,Bellatrix & Isanagi

Fushigi vetäisi miekansa Gansekin kyljestä irti, vaikka se olikin tiukasti kiinni. Se katsoi ympärileen ja huomasi Dorokusain kuolena. Se juoksi nopeasti toverinsa luo. "Dorokusai ei." Fushigi sai sanottua, sen silmistä alkoi vuotaa kyneleitä. Orion kuunteli hetken isoisänsä ulvontaa ja juoksi sitten isoisoisänsä luo kun huomasi tuon kuolena. Orion ei pystynyt pidätelemään kyneleitään sen enempää kuin kukaan muukaan. Bella ja Isanagi olivat tuleet juuri Gaijolle. Ne olivat juoseet koko matkan niin lujaa kuin vain pääsivät jaloistaan. Bella ei aluksi huomannut kuolutta isoisoisänsä, vaan juoksi Johin ja Destinyn luo. "John Destiny!" Bella huusi. Sen korvat menivät hieman luimulle kun sapui nuoiden luo. Isanagi katsoi hetken ympärileen, mutta käveli sitten siskonsa luo. "Oletko kunossa Nanika?" Isanagi kysyi siskoltaan.

Rigel

Rigel huomasi kuoleen isoisoisänsä ja sen silmistä valui kyneleitä se höristi korviaan kuulesaan Bellan äänen ja huomasi tuon tuleen Gaiolle. *Bellalla ei taida olla mitään hyviä uutisia.* Rigel tuumi.

Akame, Ben, Smith

Akame seisoi Rikin ruumiin vierellä itkien. Kishu nosti kuononsa hitaasti kohti taivasta ja alkoi sitten ulvoa Rikin muistolle. Kishu kuului niihin uroksiin, jotka eivät yleensä itkeneet, mutta Rikin kuolema oli saanut myös tämän vanhuksen kyyneleet virtaamaan. Ben hymähti hieman Georgelle ja sulki sitten silmänsä, voidakseen kunnolla levätä. Samassa vanhus kuitenkin räväytti silmänsä auki. Tuo oli kuullut viereisessä käytävässä olevien koirien puhuvan Rikin kuolemasta. Suuret kyyneleet alkoivat virrata tanskandoggin poskilla, samalla kun vanhus tärisi järkytyksestä. "Riki-herra... Ei..." Ben sanoi vaimealla ja hieman värisevällä äänellä. Tuo ei voinut uskoa suuren johtajan kuolleen.
Lopulta Smithkin juoksi Rikin ruumiin luokse, tuokaan ei voinut pidätellä kyyneleitään. Vanha- Smith seurasi Akamen esimerkkiä ja alkoi itsekkin ulvoa Rikin ja muiden kaatuneiden muistoille.

Weed & Inferno & Bieco & Tiger & Kurotora & Kagetora & Kenji & Tesshin

Weed alkoi myöskin ulvoa. Sen ulvonta oli hyvin samanlainen kuin Rikillä ja Ginilläkin. Bieco ja Kurotora alkoivat myöskin ulvoa. Kenji katseli hämillään ympärilleen. Kaikki ulvoivat. Samassa nuorukainen alkoi itsekin yhtyä kuoroon.
Sisällä luolassa Tiger ja Kagetora makasivat surullisina aloillaan kuullessaan ulvonnan. Tesshin ja muut kogat ulvoivat myöskin Rikin, Kurojakin ja kaikkien muidenkin kuolleiden muistolle.
Inferno ulvoi. Sota oli voitettu.

Joe,Kyoshiro,Shizuka,Skye & Ginkotsu

Joe käveli isoisänsä luo ja alkoi ulvoa kuoleiten muistolle, sen silmistä vuosi myös kyyneleitä. Kyoshiro ulvoi myös muiden kanssa. Shizukakin ulvoi Rikin ja kuoleiden muistolle. Ginkotsukin rupesi ulvomaan kyyneleet vuotaen silmistä. Skye alkoi pikku hiljaa tulla takaisin tajuihinsa ja kuuli muiden ulvovan. Se raotti hieman toista silmänsä nähdäkseen tarkemmin, se kuitenkin erotti vain sumeasti Rikin kuolen. Se ei jaksanut kuitenkaan nostaa pätään olenkaan. Sitten joku koira nosti sen selkäänsä ja vei Gaijon sisälle.

Nanika,Piccolo,Kohaku,Maxime & Fialka

Nanika katsoi veljeään hieman ylätyneenä kun luuli tuon pysyvän Kitamilla kunes ne haetaisiin sieltä. "Kyllä minä olen ihan kunnossa, mutta eikö sinun pitänyt pysyä kitamilla." Nanika sanoi siten se hieman irvisti kuvusta kun sen selkään sattui. Piccolo alkoi ulvoa muiden kanssa kuoleiden kuniaksi kuten sen soturitkin alkoivat ulvomaan. Maxime ja Fialka ulvoivat myös kuoleiden muistolle. Kohaku saapui Gaiolle se ei tiennyt mitään äskeisestä sodastta se ylättyi kun näki kuoleita koirai ja karhuja. *Mitä täälä on tapahtunut.* Kohaku ajatteli ja istahti sitten ja katsoi ympärileen.

Isanagi

Isanagi katsoi hetken siskoaan huolestuneena kun huomasi toisen irvistävän kivusta. "Kyllä, mutta tulin Bellan kanssa kertomaan erään asian Johnille ja Destinylle." Isanagi sanoi ja vilkaisi sitten nopeasti sinne missä John ja Destiny olivat.

Hakuro, GB, John, Destiny ja Sniper Muut ulvoivat, Sniper virnuili. Se lähti tyytyväisenä marssimaan pois. Riki oli kuollut joten tuolla oli syytäkin olla iloinen. Se oli omalta osaltaan saanut voiton, vaikka karhu oli hoitanut tappamisen. John kuunteli ulvontaa hiljaisena. Se olisi tahtonut liittää äänensä kuoroon mutta pelkkä puhuminen oli liian hankalaa nyt. Se ei jaksanut. Destinykään ei ulvonut heti. Se ei ollut koskaan pitänyt Rikistä. Pian se kuitenkin antoi kauniin ja kuuluvan äänensä kaikua, Johninkin puolesta. Se kuitenkin lopetti Bellan tullessa. ''Mitä asiaa?'' Tuo kysyi neutraalilla äänellä. Hakuro seisoi Rikin ruumiin vieressä ja ulvoi kyyneleet valuen kuten kaikki muutkin. Se oli alunperin liittynyt Ohuun tavatakseen toisen. Nyt Rikistä oli aika jättänyt. GB itki myös vaikkei ollut Rikiä tuntenutkaan. Se tahtoi kovasti puhumaan Weedille.

Bellatrix

Bella katsoi hetken Johnin haavoja, mutta käänsi katsensas sitten Destinyn. "Bea...Bea on lähtenyt." Bella aloitti. Se ei ollut aivan varma miten asian voisi kertoa tarkemmin joten se ajatteli kertoa sen mitä Bea oli sanonut sille. "Hän sanoi että kukaan ei kuulema välitä hänestä ja tekin välitäisitte muka enemmän Galesta kuin hänestä. Gale oli kuulema sanonut viellä enen lähtöään ettei Kitamilla ole mitään miksi jäädä sinne, ei edes Bea." Bella jatkoi viellä kertomista. Se oli sitten hetken hiljaa. Sen korvat olivat painautuneet hieman luimulle.

Nanika & Ai

Nanika katsoi veljeään hetken. "Vai niin." Nanika sanoi ja känsi katsensa sitten muihin oun sotureihin. Ai oli jo hoitanut muutamia loukantuneiden haavat se meni hakemaan lisää lääke yrttejä. Se tiesi kyllä että ei pystyisi hoitamaan kaikkien haavoja osa joutuisi viemään ihmisten luo hoidetaviksi. Ai palasi muiden luo mukanaan parantavia yrttejä ja antoi niitä loukan tuneille.

Gale, Destiny ja John

Destiny huokaisi hämmentyneenä kun Bellla kertoi Bean lähteneen. Nartun silmäterä, poissa! Se sai tuon selvästi pelkäämään pentunsa puolesta. Myös John oli huolisaan. Destiny silmäili Galea. Urospentu kyyristeli äitinsä edessä ja oli pahoillaan. "En tarkoittanut sitä niin! En voinut jääd koska muut pennut luulevat olevansa parempia ja suutuin. Minä rakastan Beaa!" Gale sopersi suruissaan. John li hiljaa vain hetken. Se ei voinut nähdä koska sde silmillä peitti näkyvyyden. "Sinun täytyy etsiä Bea Destiny...emme voi antaa hänen kadota." John sanoi hiljaisella ja väsyneen heikolla äänellä. "Lähde heti mutta pyydä ensin joku siirtämään minua." John pyysi vielä. Samalla Destiny laski uroksen varovasti Gajyon alakivelle. Pelkästään sille John irvisti kivusta. Se oli heikossa kunnossa edelleen eikä kyenyt liikkumaan paljon yhtään. "Gale, jää vahtima isääsi." Destiny kehotti ja hiippaili sitten ulvojien seassa Akamen luokse Se tiesi ettei itäisi häiritä suremista mutta nyt oli pakko. "Akame anteeksi häiriö mutta Bea on lähtenyt. Minun pitää mennä etsimään mutta John ei pärjää yksin. Hän ei näe koska silmät on peitetty, jalat eivät kanna ja hyvä jos pystyy puhumaan. katsokaa Ginin kanssa ttä hän pysyy rauhallisena." Destiny sanoi ja odottamatta vastausta, se lähti juoksun kohti rannikkoa

//Destiny poistuu//

Akame

Akame keskeytti ulvomisen ja nyökkäsi Destinyn perään. "Hyvästi Riki-herra..." Akame sanoi ja vilkaisi vielä Rikin ruumista. Ruumiit pitäisi haudata, mutta ennen sitä olisi kaikkien levättävä. Kishu käveli hitaasti Johnin luokse. "Hyvä, että selvisit, John..." Akame sanoi ja nosti tuon selkäänsä.(?) Akame ei ollut mitenkään erikoisen vahva, ja lisäksi tuo oli Johnia paljon pienempi, joten kantaminen oli varsin raskasta, varsinkin nyt kun kishu oli haavoittunut. Akame lähti kuljettamaan Johnia Gajyon sisään. Sisällä Akame laski Johnin karkealle heinäpedille. "Lepää nyt." Akame sanoi vaimeasti ja lähti sitten kulkemaan käytäviä pitkin kohti Gajyon huippua. Lopulta Akame saapui Gajyon huipulle ja asteli Ginin vierelle. "Gin, minne hautaamme Riki-herran?" Kishu kysyi haavoittuneelta ystävältään.

Kyoga & Yukimura & George

Kyoga ei yhtynyt muiden ulvontaan, vaikka olikin kunnioittanut Rikiä, mutta niillä Intiassa ei ollut tapana ulvoa toverin menetyksen takia. Eikä sillä ollut paljon voimiakaan ulvoakseen. Silti muiden lopetettua uros nyökkäsi toverilleen, joka alkoi tukea johtajaansa, kun se hitaasti käveli Gajyon juurelle ja katsoi ylös Akameen ja Giniin. "Ajattelin ilmoittaa, että lähden nyt. Minulla on muutama asia hoidettavana, mutta lähettäkää viesti jos tarvitsette apua. Löydätte minut Monarkian luota." se ilmoitti. Sen toveri ulvahti lähdön merkiksi ja loput Kyogan sotureista kerääntyivät metsän laitaan johtajaansa odottamaan.
Yukimura yhtyi muiden ulvontaan, vaikkei jaksanutkaan ulvoa pitkään. Se nousi ylös hitaasti ja kulki hitaasti Gajyon juurelle, mihin se sitten kävikin makaamaan.
George kuunteli vaitonaisena muiden ulvontaa Gajyon sisältä. Se olisi halunnut mennä ulos, mutta jäi vahtimaan vanhempiaan. Salukin poskelle kuitenkin vierähti kyynel, kun se kuunteli sotureiden surullista ulvontaa.

//Kyoga poistuu//

Bellatrix,Orion,Joe,Shizuka,Izo & Kyoshiro

Bella katsoi hetken Destinyn perään ja käveli sitten veljiensä ja isänsä luo ja istahti noiden viereen. Sitten se huomasi kuolen isoisoisänsä ja kyneleet alkoivat valua sen poskelle. Orion katsoi vieläkin surulisena kuolutta isoisoisänsä, sitten se vilkaisi siskoaan joka istahti sen viereen. Joe katsoi hetken kuoleita, mutta käänsi katsensa sitten Orionin,Rigelin ja Bellan. "Mitä te täällä teette. Teidänhän piti pysyä Kitamilla." Joe sanoi.
Shizuka lopetti ulvomisen muita hieman aikaisemmin, sitten se käveli kavereitensa luo ja laitoi makulle keräten hieman voimiaan. Kyoshiro lopetti myös ulvonan ja istahti sitten hetkeksi. Se vilkaisi sitten Gaijon huipulle Giniä ja Akamea. Izo oli piku hiljaa palamassa tajuihinsa ja höristi hieman korviaan kun ei kullunut juuri enään minkän laista meteliä Gaijon ulkoa.

John, Cross ja Virvatuli

John sai pienen hymyn taiottua huulillee aistiessaan ja kuullessaan Akamen luonaan. Toinen nosti tämän selkäänsä ja John irvisteli muttei sanonut siitä mitään. "Kiitos Akame. Kuolema kävi turhan lähellä." John sanoi ja rauhassa odotti pääsemistä nukkumaan. Kun toinen laski tämän pedille tuo kuienkin vielä kohotti varovasti päätään. "Kerro Ginille että hti kun hän ehtii, tulee käymään." John kehotti ystäväänsä ja laski päänsä sitten petiin. Oikeastaan sitä ei nukuttanut koska se oli nukkunut sairaalassa hyvän aikaa.
Cross makasi pedillä samassa huonessa Benin kanssa. Sen hengittäminen oli varsn raskasta mutta se sinnitteli. "Ben, George ja Ken, en tiedä jaksanko..." Tuo sanoi haikeasti ja pari kyyneltä vierähti sen poskille.
Virvatuli asteli gajyon eteen ja ulvaisi. "Gin. Olet ollut hyvä toveri. On ollut kunnia taistella teidän rinnallamme. Me palaamme nyt kotiimme Suomeen mutta älkää pelätkö hakea apua uudestaan jos sitä tarvitsette." Virvatuli julisti, se odotti hetken ulvaisi uudestaan ja suomalaiset lähtivät kohti satamaa.

//Virvatuli poistuu kokonaan mutta on olemassa//

Rigel,Maxime & Fialka

Rigel katsoi Joetta ja oli hetken hiljaa. "Akame saarnasi meille jo siittä joten teidän ei tarvitse tosin se saarnasi minulle ja Orionille, Bella ei ollut täälä silon." Rigel sanoi sedäleen. Maxime lopetti ulvomisen se laittoi makuule erään puun viereen ja keräsi voimiaan. Fialka lopetti myös ulvomisen se vilkaisi Gaion huipulle jossa oli Akame ja Gin siten se käänsi katsensa Maximeen.

Gin & Weed & Raiden & Tesshin

Gin nosti heikosti päätään ylös, maassa maatessaan. "Ga-Gajyon... a-alapuolella on.. luola..." Gin sanoi ja irvisti kivusta. Gin ei voinut jatkaa ja Virvatulen käydessä ilmoittamassa itsestään Gin nyökkäsi, ja ehti vastata heikosti "kiitos."
Weed huomasi G.B.:n ja juoksi tuon luo. Surusta huolimatta Weed näytti iloiselta ja yllättyneeltä. "G.B.!" Weed huudahti ihmeissään.
Raiden etsi vieläkin katseellaan veljeään. Sen ohi vilisti koiria, mutta aina kun tuo yritti kysyä joltain Raianista, kukaan ei ehtinyt vastaamaan. Neuvottomana sakemanni istahti alas ja huokaisten katseli ympärilleen.
Tesshin ulvaisi kogat kasaan. 50 kogasta jäljellä oli 30, ja ne palasivat nyt kotiin.

// Tesshin poistuu //

Ben, Guan

Ben käänsi sokean katseensa Crossiin. "Cross... Sinä selviät kyllä... Selviämme molemmat..." Ben sanoi vaimeasti ja siirsi sitten katseensa Georgeen. "George... Onko Ken tässä lähellä? Jos hän ei ole, niin käy hakemassa hänet tänne. Minulla on asiaa teille molemmille." Ben sanoi päättäväisenä.

Guankin asteli Gajyon eteen ja katsoi huipulla olevaa Giniä. "Minäkin palaan joukkoineni takaisin Mongoliaan. Jos joskus tarvitset apuani, niin tule vain pyytämään. Minä ja mieheni olemme aina valmiita auttamaan Ohun joukkoja." Guan ilmoitti ja lähti sitten itsekkin joukkoineen kulkemaan kohti merta.

Akame

Akame nyökkäsi Ginille. "Luola. Hyvä on. Hoidetaan hautajaiset, kun olet kunnossa Gin." Akame sanoi ja muisti sitten Johnin sanat. "Aivan. John pyysi sinua käymään luonaan heti kun vain pystyt." Akame lisäsi ja jäi seisomaan Ginin vierelle.

//Guan poistuu.//

Cross, Ken ja Ikagawashi

Kage ilmaantui yllättäen ylös Ginin eteen. Se oli pahoillaan petturuudestaan ja sen näki tuon ilmeestä. "Me olemme nyt teidän oikeita liittolaisiamme. Menemme sille alueella asumaan josta silloin puhuimme." Kage ilmoitti kyselemättä ja katosi kuten sen kooko pieni joukko.
Ken sattui paikalle ennen kuin George olisi edes ehtinyt lähteä etsimään. "Isä, äiti, ettehän kuole?" Se kysyi huolissaan ja vilkaisi surullisesti veljeään. "Ken, en tiedä, Ben, minöä yritän..." Cross sanoi hiljaa ja irvisti kivuliaasti.

GB

GB häntä heilui ja ilme kirkastui kun Weed tuli. "Weed, et uskokaan kuinka olen ikävöinyt sinua!" Tuo ihkui onnellisena ja hymyili vakka sota oli selvästiollut raju kaikille.

//Kage poistuu//

Ginkotsu,Fushigi,Taika & Isanagi

Ginkotsu lähti muiden kogien kanssa pois Gaijolta kohti kogien aluetta.
Fushigi kohotti kuononsa kohti taivasta ja kutsui kaikki mukanaan oleet naran ninjat paikalle ja antaen samalla käskyn palata kotiin. Fushigi nosti selkänsä kuolen Dorokusain ja aikoi haudata sen niiden omalle aluelle. "Gin me palamme aluellemme, mutta lähetäkää toki joku hakemaan meidät jos tarvitsette apuamme." Fusgigi sanoi ja sitten se lähti sotureiden kanssa pois Gaijolta.
Taika katsoi hetken ympärileen hieman surulisen näköisenä kun katsoi niitä sotureita jotka olivat kuoleet sodassa. Sitten Taikan luo tulivat sen sisarukset ja hymyilivät hieman Taikalle.
Isanagi pysyi siskonsa virellä, mutta katsoi kuoleita sotureita. Se ei juuri paljoa surrut niiden kuolemaa, sillä ei ollut tuntenut edes kaikkia kunolla.


//Ginkotsu ja Fushigi poistuu.//

Ben

Ben nosti päänsä kuullessaan Kenin äänen. Samassa Tanskandoggi otti ryhdikkäämmän asennon ja makasi nyt vatsallaan pää pystyssä. "Hienoa pojat, olette molemmat täällä." Ben sanoi ja käänsi sokan katseensa taas Crossiin. "Cross... Kiitos." Ben sanoi ja käänsi katseensa takaisin poikiinsa. "Pojat... Kun minä paranen ja pääsen taas jaloilleni, niin sitten opetan teille molemmille vahvimman osaamani tekniikan. Geki sentsuuhi battougan." Ben ilmoitti vakavana. Vanhus tahtoi poikiensakin oppivan tuon mahtavan tekniikan.