Soturien verta suonissaan (Kaksinpeli)

Bea

Bea kuunteli ohjeet tarkkaan ja kuvitteli jo mielessään, miten liike pyörisi. Sitten narttu nyökkäsi ja kokeili uudestaan. Tällä kertaa poramainen liike alkoi pyöriä paremmin ja Bea saikin sen hetkellisesti pyörimään nopeastikin. Kuitenkin, tähdätessään Destinyn kylkeen Bean liike kaartuikin hiukan vinoon ja narttu meni ohi. Bea murahti lentäessään maahan ja nousi ylös ravistellen hiekkaa turkistaan. "Höh, keskityin niin paljon pyörimiseen, että loppuvaiheessa unohdin tähtäämisen kokonaan.." Bea sanoi hiukan turhautuneena.

Destiny

"Tekniikat eivät ole koskaan heti hallussa ja joudut vielä pitkään harjoittelemaan tätä sekä toista," Destiny kertoili ja jatkoi paikoillaan seisomista. "Yritä vielä kerran. Sen jälkeen harjoitukset voivat päättyä," narttu käski vielä.

Bea

Bea katsoi äitiään ja nyökkäsi huokaisten. Narttu siirtyi taas lähtöpaikalleen ja tällä kertaa rentoutui hetken, kunnes lähti liikkeelle. Pyöriminen ei enää tuottanut niin paljo vaikeuksia. Bea kieppui yhä kasvavalla nopeudella, mutta tajusi sitten, ettei antaisi sen pyöriä holtittomasti, vaan pidätti vauhdin nykyisessä nopeudessaan. Sitten Bea "iskeytyi" Destinyn kylkeen, käyttämättä kuitenkaan hampaitaan. Narttu laskeutui maahan ja putosi kyljelleen, mutta nousi sitten hymyillen ylös.

Destiny, Gale ja John

Destiny oli erittäin tyytyväinen tyttäreensä. "Mainiota jälleen! te molemmat olette erittäin nopeita oppimaan alkeet," tuo kehui samalla kun gale loikki läähättäen siskonsa vierelle. John äveli tuon perässä. "Näistähän tulee suurempia sotureita uin meistä kun oppivat näin varhain," John vitsaili ja iski leikkisästi silmää.

Bea

Bea hymyili ja heilutti häntäänsä, katsoen sitten isäänsä ja veljeään. Gale oli selvästi joutunut töihin fyysisesti, Bea enemmän henkisesti. Molemmat olivat kuitenkin saaneet väsyttävän harjoituksen. Yhtäkkiä Bean maha murahti. "Öö, minulla taitaa olla nälkä." Bea sanoi ja alkoi nauraa.

Gale, John ja Destiny

John naurahti Bealle ja istui hetkeksi alas. "Saattekin lähteä minun kanssani opettelemaan saman tien metsästämistä hetkeksi, vaikka olettekin siinä jo eteviä. taitaa kulkea suvussa," John vitsaili ja Destiny nauroi hyväntuulisesti. "Harjoitukset jatkuvat ylihuomenna. Silloin John opettaa Bealle lähitaistelua ja minä Galelle jotain tarkkuutta vaativaa," Destiny opasti ja lähti sitten hölkkäilemään poispäin. Sillä ei ollut nälkä. "No niin, me kolme menemme nyt metsälle ja äitinne varmaan lepäämään," John ohjeisti pentuja.
Gale heilutti häntää ja hymyili siskolleen. "Isä opettaa minulle joskus sen battogan!" Gale hihkui sitten innoissaan. Molemmat näistä olivat nähneet sen joten siskokin varmasti tietäisi mitä veli tarkoitti.

Bea

Bea innostui. Se ei ollut vielä päässyt näkemään isäänsä kunnolla metsästämässä. Galen puhuessa narttu käänsi katseensa tuohon. "Vau, se on todella vahva liike!" Bea sanoi vaikuttuneena. Narttu heilutti häntäänsä ja katsoi sitten isäänsä. "Joko mennään?" Bea kysyi sitten hypähtäen odottavasti eteenpäin.

Gale ja John

Gale nyökytteli tyytyväisenä ja hymyili siskolleen, kääntäen sitten kuitenkin odottavan katseensa isänsä joka naurahti pentujen innolle. Väsymystä ei ainakaan vielä näkynyt. "Nyt mennään. Saatte ensin seurata sivusta kun nappan jotain ja sitten on teidän vuoronne," John sanoi ja lähti kohti metsikköä. Se oli aikoinaan ollut mahtava metsästyskoira ja taidot olivat tallella, kenties periytyneet pennuillekin.

Bea

Bea nyökkäsi ja lähti isänsä perään. Vaistomaisesti sen koko keho oli valmistautunut saalistukseen ja Bean hiukan alapainoinen liike sai nivelet joustamaan ja kävelyn muuttumaan äänettömämmäksi. Korvat kääntyilivät valppaina sivuilta toiselle, kuono haisteli jokaista vastaantulevaa tuoksua ja silmät tutkailivat tarkasti ympäristöä.

John ja Gale

Gale hiipi siskonsa takaan ja pysytteli toisen vierellä isäänsä ja toisen liikkeitä tarkkaan seuraten. Samalla Johnin askelllus oli muuttunut miltei äänettömäki ja kokenut uros haki vaistoillaan saalista. Se saikin nopeasti sieraimiinsa hirvn. "Nyt opetan teille Guron Gunin, olkaa tarkkana ja seuratakaa mitä teen," tuo kuiskasi. Sitten sakemanni hyökkäsi piilosta hirven takaa. Tavallisesti tuo olisi käynyt kiinni mutta nyt tuo vain lähti kiertämään, pakottaen vauhkon eläimen pysähtymään. John juoksi sen ympärillä ja näytti siltä kuin kokonainen lauma piirittäisi hirveä. Aivan yllättäen illuusiopysähtyi ja John lensi kaaresssa kiinni eläimen kurkkuun. Vähän se hyppi mutta lopulta Johnin hampaat katkaisivat henkitorven ja hirvi kaatui maahan.

Bea

Bea seisoi paikoillaan, kun John ilmoitti saaliin olevan lähistöllä. Pian Beakin haistoi hirven. Johnin hyökätessä Guron Gunilla, Bea katsoi hämmästyneenä, miten nopeasti John liikkui. Hirvi kaatui yllättäen maahan ja Bea huomasi isänsä sen kurkussa. "Vau.." Bea henkäisi ja katsoi sitten saalista. Siitä riittäisi useammallekin laumalaiselle.

John ja Gale

Hämmästyneenä Gale seurasi isäns tekniikkaa, erottamatta mikä illuusioista oli se oikea. Sitten saalis jo kaatuikin maahan ja nuori uros ei voinut kuin hämmästyneenä tapittaa isäänsä. "Milloin opetat tuon?" gale kysyi innoissaan. "Sitten kun on aikaa. Tänään saatte metsästää tavallisesti," John ilmoitti ja lipaisi huulian hirven verestä.

Bea

Bea nyökkäsi. Se oli kyllä metsästänyt muutaman kerran itse, mutta tarvitsi vielä harjoitusta reilusti. Narttu katseli ympärilleen. "Mitä me niinkun metsästämme? Ei varmaan hirviä ainakaan enää..?" Bea naurahti.

John ja Gale

Uros haisteli ilmaa ja höristi korviaan, kääntäen sitten katseensa pentuihin. "Täältä noin sadan metrin päässä koilliseen on pieni kyyhkysparvi. Niitä me metsästämme," uros keroi kokeneen metsästäjän havaintonsa ja lähti hiljaa johdattamaan oppilaita kohti paikkaa jossa parvi lepäili. Gale seurasi isänsä perässä ja pysähtyi toisen pysähtyessä penaikkoon. Pentu katsoi lintuja ahnaasti mutta jäi odottamaan isänsä ohjeita.

Bea

Bea tunsi lintujen tuoksun nenässään muttei osannut yhtä hyvin arvioida noiden olinpaikkaa ja siksi seurasikin isäänsä. Se pysähtyi vähän matkan päähän Galesta ja tarkkaili lintuja piiloistaan, odottaen myöskin ohjeita.

John ja Gale

John katsoi taakseen, jotta voisi varmistua pentujen olevan lähellä. "Kiertäkää ääneti aivan lintujen sivuille, niin että olette toisianne vastaan. Sitten ampaisette läheltä ja yritätte havoittaa niin montaa kuin pystytte, mieluiten tapatte. Siiven vahingoittaminen tekee saaliista varman jos tappaminen ei onnistu," john sanoi ja nyökkäsi aloittamisen merkiksi. Sen jälkeen gale lähti hiipimää vasemmalle, odottaakseen että myös Bea pääsisi aloillen ja lisi myöskin valmis aloittamaan.

Bea

Bea liikkui äänettömästi kunnes oli Galea vastapäätä. Narttu siirtyi yhä lähemmäs lintuja, mutta pysähtyi, kun pari nosti epäluuloisena päätään. Kuitenkin, ne jatkoivat nokkimistaan ja Bea kohotti varovaisesti päätään, korvat niskaan painettuina, ja odottaen, olisiko Gale jo valmis.

Gale

Kun gale näki sisarensa olevan valmis, tuo nyökkäsi merkiksi. Se jhiipi vielä muutaman askeleen mutta lähti nopeasti liikkeelle. Linnut eivät edes kunnolla kerinneet lähteä liikenteeseen kun nuori uros kerkesi jo nappaamaan yhden. Sitten tuo lähti muiden perään. Se onnistui haavoittamaan paria, kolmannen siipeä ja nelj'ännen tappamaan. Varsin hyvin näin uudelta metsästäjältä.

Bea

Bea hyökkäsi yhtä aikaa Galen kanssa. Se syöksyi kahden linnun välistä ja onnistui haavoittamaan molempia. Narttu tarttui laskeutuessaan yhtä lintua siivestä ja pudottautui yhden linnun niskaan, mutta ei onnistunut saamaan tuota kiinni vaan lintu pääsi viime hetkellä karkuun. Bea laski tappamansa linnun alas ja hyökkäsi sitten haavoittamiensa kimppuun. Toinen oli haavoittunut vain selkään, joten se lehahti tiehensä ja Bea tarttui viime hetkellä myös kylkeensä haavoittuneen linnun siipeen ja tappoi sen. Bea oli saanut kaksi lintua.

John ja Gale

Tyytyväisenä hymyillen john asteli pentujensa luokse ja istui alas päätään nyökytellen. "Hienoa Gale ja Bea! Tämä meni paljon paremmin kuin olisi voinut odottaa. Huomaa kelle olette sukua," uros sanoi, liittäe loppuun pienen vitsin ja iskien silmää noille. Gale heiluti tyytyvisenä häntäänsä. "Sydäänkö nyt?" Se kysyi ja vilkaisi vesi ielellä lintuja. "Viemme ne Gajyolle ja syömme hirveä. Saamme syödä ensimmåisten kanssa minun asemani takia," John selitti ja nousi ylös. "Kantakaa te linnut, minä lähden raahaamaan hirveä," uros käski, lähtien saaliillleen. gale tarrsi kolmen linnun jalkoihin ja potkaisi neljännen toiselle jotta kantaminen tasoittuisi.

Bea

Bea nosti kaksi lintua siivistä hampaisiinsa ja tarttui sitten myös kolmanteen Galen saamaan lintuun. Narttu lähti kävelemään kohti Gajyota etummaisena ja pysähtyi sitten hetkeksi odottamaan Galea ja isäänsä, jatkaen kuitenkin sitten taas matkaa.

// Bea poistuu //

John ja Gale

Gale kulki sikonsa perässä ja katseli kuinka sen isä raahasi yksinään isoa hirveä. Onneksi se ei ollut aivan suurimmasta päästä...

//Gale ja John poistuvat//