Onko tämä kotini?

Shiroi Jigoku

Sokea, värivikainen iga oli taas plannut kotimetsäänsä. Tämä ei kuitenkaan voinut sitä kodikseen sanoa koska eihän tuo ollut elänyt siellä kuin nuoruutensa. Se kulki puissa, jopa muiden igojen näkymättömissä. Hiljaisena se etsi Akamea kska tahtoi tietää oliko toinen yhä samanlainen kuin ennen ja elikö toinen vielä igojen johtajana. Eihän toinen kuollutkaan voinut olla...

Akame

Tarkastettuaan Ohun vartioiden asemat oli Akame päättänyt lähteä tarkistamaan miten kotiseudulle vahtiin jääneet seitsemän Igaa oikein parjäsivät. pitkän matkan jälkeen saapui Akame reviirilleen. Kishu ei ollut käynyt siellä sitten kasai sodan alun, joten olikin jo korkea aika palata. Vanha kishu asteli rauhallisesti eteenpäin, kohti Iga taloa. Ei mennyt kauaa, kun jo yksi Iga huomasi mestarinsa palanneen ja lähti juoksemaan tuota vastaan. "Mestari Akame! Kuulkaa kaikki! Mestari on palannut! mestari on elossa!" Iga kuulutti kovaan äänen ja pysähtyi sitten Akamen eteen ja kumarsi syvään. "Mestari-Akame, olemme odottaneet paluutasi kauan. Aloimme jo pelätä teidän kuolleen mestari." Iga sopersi. Akame katsoi toista rauhallisena ja nyökkäsi sitten. "Nouse soturini. Olen kiitollinen taille siitä, että olette vartioineet aluettamme koko tämän pitkän ajan. Kerrohan nyt, onko täällä tapahtunut poissa ollessani jotain mainitsemisen arvoista?" Akame pyysi ja Iga nyökkäsi samalla, kun loputkin viisi Igaa saapuivat paikalle. "Ei mitään ihmeellistä. Jokin aika sitten tänne hyökkäsi outo susi, mutta ajoimme sen pois." Iga kertoi Hannibalin hyökkäyksestä ja katsoi Akamea. Iga-mestari nyökkäsi jälleen. "Vai niin, teitte hyvin ajaessanne hänet pois." Akame sanoi kehuvasti ja istuutui sitten maahan. Oman kodin haju oli parasta mitä Akame tiesi.

Shiroi Jigoku

Shiroi oli käynyt makuulle melkein erään puun latvaan. Se makoili siellä hiljaa ja yhtäkkiä kuuli kovaa puhetta. Sokean koiran korvat olivat niin tarkat että tuo kuuli tarkkaan mitä puhuttiin. Kuin tilauksesta Akame oli saapunut. Heti uros nousi ja lähti huimaa kyyttiä eteenpäin oksistoissa. Päästyään kohdille, tuo pudottautui yllättäen aivan kuin tyhjästä Akamen eteen. "Viimein olen löytänyt sinut," koira lausui mutta jotain outoa siinä oli. Suu ei auennut ja ääni kuuluisi toisen pään sisällä.

// en tahdo enää ropettaa Tsubasaa mutta se antaa 40 koiraansa Akamelle jos se haluaa ottaa nämä //

Tsubasa

Tsubasa seisoi igojen rajalla. Se tiesi ettei voisi sittenkään jäädä koska tehtävää oli muualla. mutta se tahtoi auttaa näitä koiria ja siksi jättää 40 soturia Akamen johdettavaksi. Tsubasa katsoi 40 koiraa ja huokaisi. "kiito kun olitte kanssani kaikki nämä ajat mutta nyt saatte uskomattoman johtajan jos hän hyväksyy teidät. muistakaa aina totella häntä." Tsubasa sanoi. Koirat näyttivät hyvin surullisita ja lähtivät etsimään Akamea. Tsubasa katsoi perään hetken ja lähti sitten pois Japanista.

// Tsubasa poistuu//

Akame

Jigokun tiputtautuessa Akamen eteen hämmästyi vanha kishu todella, samoin kuin myös muut Igat, jotka ottivat varalta heti taisteluasennon. Vielä pahemmin kishu hämmästyi, kuullessaan toisen puheen päänsä sisällä. Iga ei kuitenkaan näyttänyt hämmennystään ulospäin, vaan katsoi tyynesti sokeaa koiraa. Oudossa kishussa oli jotain tuttua, koiran haju, sen Akame tunsi. "Kuka olet, hajusi on tuttu?" Akame kysyi ja tutkaili katseellaan toisen ruumista, kohottaen sen lopulta takaisin Shiroin kasvoihin. "Miksi etsit minua?" Iga esitti jatkokysymyksen ja odotti saavansa vastauksen.

Shiroi Jigoku

Tummanaamainen iga istui alas ja antoi ainoan vaalean silmänsä sulkeutua hetkeksi. Sitten tuo avasi sen ja suuntasi tyhjän, mitään näkemättömän katseensa Akameen. "Minä olen Shiroi Jigoku, Tuulisoturi," uros esittäytyi. Igoja selvästi kummastutti se että uros ei sanonut mitään. Nuo sanat oli osoitettu ainoastaan Akamen kuultavaksi. telepatiassa oli se hyvä puoli että kuulijat sai itse päättää. "Etsin sinua koska olen täältä kotoisin. Minä olen sinun veljenpoikasi," uros selvensi sitten syitään Akamen etsintään.

Akame

Akamen hämmästys oli jälleen suuri, toisen kertoessa olevansa hänen veljenpoikansa. Vanhus ei kuitenkaan antanut hämmennyksen näkyä, vaan nyökkäsi ymmärtävästi sokealle Igalle. "Vai, veljenpoikani. En valitettavasti muista sinua. Mikä oli isäsi nimi?" Akame kysyi ja katsoi toista igaa tyynenä. Samassa kauempaa alkoi kuulua liikettä. Iga mestari nyökkäsi yhdelle soturilleen merkiksi ja tuo lähti heti katsomaan, mistä ääni johtui.

Shiroi Jigoku

Mustanaamainen iga piti katseensa koko ajan Akamessa. Saattoi vaikuttaa että tuo näkisi mutta niin ei ollut. Se näki ainoastaan sielunsa silmin, erikoisella tavalla jota kukaan ei ymmärtänyt. "Hänen nimensä oli Senshi. et muista minua koska lähdin nuorena ja perustin perheeni muuaalle. Nyt olen kuitenkin menettänyt kaiken, kieltäni myöten," uros kertoi onttoon sävyynsä ainoastaan tiselle. muita igoja selvästi kummasutti se ettei toisen vastausta kuulunut mutta silti Akame puhui.[i]

Akame

Akame kuunteli Shiroin "puheita" vakavana ja nyökkäsi pienesti toisen lopetettua. "Vai, niin, tämä selvensi paljon. Senshi... Kyllä, hän oli pikku-veljeni. En voi koskaan antaa anteeksi Kogille, jotka surmasivat ja söivät hänet... En olisi ikinä uskaltanut toivoakkaan, että yhden veljeni poika olisi vielä elossa, luulin että Kogat eivät säästäneet ketään. Kuulisin mielelläni lisääkin sinusta ja elämästäsi, mutta valitettavasti minulla on tehtäviä Ohussa. Tulin tänne vain tarkistamaan tilanteen, joudun lähtemään siis pian. jos tahdot voi tulla mukaani. Olemme sota tilassa, mutta taistelu tuskin alkaa vielä viikkoihin." Akame sanoi kääntäen katseensa kohti Ohua. Samassa paikalle saapui läähättävä koira joka kumarsi syvään Akamen edessä. "Akame-herra... Tu... Tulin niin pian, kuin pystyin. Do... Dorago on lähtenyt marssimaan kohti Ohua, armeijoineen, teidän on palattava heti." Koira sopersi ja lyyhistyi sitten väsymyksestä maahan. Akame järkyttyi uutisista todella. "Joko nyt?.. Ei voi olla." Akame sanoi vaisusti, luoden sitten katsekontaktin viestin tuojaan. Kiitos ilmoituksesta, lähden heti Ohuun." Akame sanoi määrätietoisesti ja katsoi sitten Igojaan. "Joudun lähtemään jälleen. Teidän tulee jäädä tänne ja pitää alue hallussanne, luotan teihin täysin." Iga mestari sanoi ja kääntyi sitten kohti Ohua. Ennen lähtöä vanhus käänsi katseensa vielä Jigokuun. "Tule mukaan jos tahdot, sinusta voi olla apua." Akame sanoi rauhallisesti ja lähti sitten juoksemaan kohti paratiisia.

//Akame poistuu.//

Shiroi Jigoku

Laumaton uros ei tuntenut mitään velvollisuutta sotaa kohtaan mutta olihan se vasta tavannut akamen. Se tahtoisi päästä vielä juttelemaan toisen kanssa joten lähti lujaa vauhtia toisen perään. Ninja olikin kaivannut toimintaa vaikkei se suuremmin taisteluita arvostanutkaan.

//Shiroi Jigoku poistuu//