Imperiumi, vaarallisempi kuin koskaan

Hannibal & Thunder Wolf

Hannibal kohotti katsettaan. Ehdottiko itse Gaia, Mustien susien Imperiumin johtaja, hänen liittymistään joukkoihin? Sellaisesta Hannibal ei ollut uskaltanut haaveillakaan. Hannibal siis päätti kertoa. "Satsujin..noh, hänellä kai ei ole muuta mielessä kuin valta. Hän on kannibaalisusi, kuten koko hänen kurja laumansa. Taistelutaitoa niillä ei juurikaan ole, mutta vahvuutta löytyy. Heitä on noin 700. Satsujinilla on siis aikomus taistella sodassa Ohun vihollisen kanssa ja mahdollisesti valloittaa koko Ohu itselleen, en tiedä, onko hän muuttanut suunnitelmiaan." Hannibal kertoi. Thunder Wolf hiukan tyrmistyi Gaian ehdottaessa Hannibalille liittymistä, mutta koska toinen oli susi, eikä millään muotoa vihollisen puolella, Thunder Wolf uskalsi rauhoittua.

Gaia

Kuullessaan tietoja Satsujinista ja toisen suden suunnitelmista Gaia karjaisi vihaisena. "Vai sellaine uros. Minä teen kyllä sillekin selväksi, että ainoa oikea susien johtaja olen minä eikä mikään surkea kannibaali," tuo herjasi Satsujinia vihaisesti mutta rauhoittui sitten. "Tahdon tietää voinko luottaa kaltaiseesi hylkiöön. Thunder Wolf saa tarkkailla sinua viikon ajan," Gaia sanoi ja antoi samalla alaiselleen käskyn.

Hannibal & Thunder Wolf

Hannibal hiukan hätkähti Gaian alkaessa raivoamaan Satsujinistä. Viimeinkin joku oli samaa mieltä hänen kanssaan. Hannibal nyökkäsi pienesti Gaialle ja katsoi sitten Thunder Wolfia. Thunder Wolfia ei olisi millään kiinnostanut tarkkailla jotain uutta kulkijaa, mutta se kunnioitti keisarinsa päätöksiä ja nyökkäsi. "Selvä on, keisari. Opetan hänelle myös hiukan laumamme tapoja." Thunder Wolf sanoi ja nyökkäsi Hannibalia seuraamaan. "Olen Thunder Wolf. Tällä hetkellä yksi vahvimmista sotureista heti Gaia-herran ja mestari Jugan jälkeen. Sinun täytyy puhutella Gaiaa joko keisariksi, tai Gaia-herraksi. Jugaa kutsumme yleensäkin mestari Jugaksi." Thunder Wolf kertoi ja katsoi sitten toista. "Mitkä ovat erikoisuuksiasi?" Hannibal nyökkäsi. "Jos huomaan minkäänlaista petturuutta, niin voit olla varma, että kuolemasi ei tule olemaan kivuton." Susi sanoi toiselle hiukan uhkaavasti. Hannibal nyökkäsi, ja kaksikko lähti sitten omille teilleen.

Gaia

Keisari oli vihainen mutta samalla omalla tavallaan kiitollinen tiedoista. Kellekään ilmoittamata se suuntasi kulkunsa pois Fuji metsästä. Se tahtoi selvittää asioita.

//Gaia poistuu//

Beryl

Sokea nuorukainen lähti kahden toverinsa kanssa astelemaan Jugan perään. Se pysähtyi niiden tullessa metsikköön ja nyökkäsi harjallisen suden kertoessa mistä ne aloittaisivat koulutuksen. "Aloitetaan sitten", Beryl sanoi päättäväisenä.

Juga

Susi naurahti pennun päättäväisyydelle. "Ainakin sinulla on itsevarmuutta, katsotaanpa kauanko se kestää." Juga sanoi ivallisesti ja käänsi katseensa Fuji-vuoren suuntaan. "Sinähän et sitä näe, mutta tuolla vähänmatkanpäässä sijaitsee Fuji-tulivuori. Sen huipulla kasvaa yksi kitukasvuinen puu. Sinun tehtäväsi on tuoda minulle sen puun latva. Ymmärrätkö?" Juga kertoi. "Vuoren rinne on erittäin vaikea kulkuista ja ilma huipulla on ohutta ja kylmää. On hyvin todennäköistä, että kuolet, ennen, kuin pääset huipulle." Susi lisäsi ja katsoi uutta oppilastaan.

Beryl

Nuorukainen kuunteli tarkkaan Jugan antaman tehtävän ja vaikka vihasikin aliarviointia yli kaiken, se nieli kitkerän vastauksensa ja lähti matkaan annettuaan merkin tovereilleen, etteivät he saisi tulla perässä. Sokeaksi se liikkui ketterästi puitten joukossa ylärinteeseen. Aistit tarkkana se tutkaili ympäristöä ja piti koko ajan huolen siitä, että kulki oikeaan suuntaan. Beryl pysähtyi hetkeksi tullessaan vuoren juurelle ja antoi tuulen leikkiä turkillaan, ennen kuin lähti etenemään päättäväinen ilme kasvoillaan. Vaikea kulkuinen rinne ei ollut sille niinkään ongelma, sillä yksi sen ensimmäisistä harjoituksista Kiinassa oli ollut sokeuteen totutteleminen ja siihen kuului myös vaikea kulkuiset paikat. Muutaman kerran se kompasteli ja oli liukua alas, mutta silkalla päättäväisyydellä se upotti kyntensä maahan ja piti otteensa. Ilman alkaessa oheta, uros hidasti vauhtiaan ja säästeli voimiaan. Se yritti olla ajattelematta kylmyyttä ja pakotti itsensä etenemään. Se pääsi kuin pääsikin huipulle ja pysähtyi hetkeksi haukkomaan henkeään. Ilma oli todellakin ohutta ja Beryl tiesi, ettei voisi olla vuorella pitkään. Se keskitti voimansa leukoihinsa ja upotti hampaansa puun latvaan katkaisten sen. Nuorukainen nappasi sen suuhunsa ja lähti nopeasti loikkimaan alaspäin. Se kuitenkin kiirehti liikaa ja noin puolessa välissä rinnettä se kompastui ja kieri muutamia metrejä alaspäin. Irvistäen sokea soturi otti latvan uudestaan suuhunsa ja lähti etenemään tällä kertaa hieman hitaammin. Viimein se pääsi takaisin Jugan luokse ja pudotti latvan opettajansa eteen. "Tässä, mestari. Puun latva Fuji-vuoren huipulta", se sanoi.

Juga

Nähdessään Berylin palaavann Juga hämmästyi niin, että tuon suu oli loksahtaa auki. Vanhus ei ollut uskonut, että pentu voisi selvitä testistä. ´Uskomatonta... Näin lahjakasta oppilasta minulla ei ole ennen ollut. Tästä voi tulla hauskaa.´ Kouluttaja ajatteli ja virnisti sitten tyytyväisesti. "Hyvää työtä nuorukainen. Olet nyt todistanut olevasi arvoiseni oppilas." Juga sanoi vakavana. "Mutta usko pois, tuo äskeinen oli koulutuksen helppo osa. Todellinen rääkki alkaa nyt." Susi lisäsi, nostaen samalla ääntään. "Seuraavaksi testaan, kuinka uskollinen olet. Äskeinen testi todisti vain sen, että olet kestävä, mutta minun oppilaani tulee olla myös kurinalainen ja totella minua, mitä ikinä käskenkin. Ymmärrät varmaan." Juga kertoi ja käänsi sitten katseensa Berylin toiseen toveriin, Kekaoon. "Tapa tuo toinen toverisi. Ystävän tappaminen todistaa ehdottoman uskollisuutesi minulle ja Imperiumille." Juga käski. Ei susi tosissaan aikoisi laittaa Beryliä tappamaan ystäväänsä. Kouluttaja tahtoi vain nähdä kuinka pitkälle pentu oli valmis menemään.

Beryl

Ilmekään ei värähtänyt Berylin kasvoilla Jugan käskiessä sen tappaa toverinsa. Sisällään se kuitenkin huusi tuskasta. Sen kaksi toveria olivat ainoat, johon se pystyi luottamaan ja olisi mielummin murhannut vaikka isänsä ja koko muun Monarkian, kuin toverinsa. Se kuitenkin huokaisi ja kääntyi Kekaota kohti. "Ymmärrän", Kekao sanoi ja valmistautui. Beryl hyökkäsi toveriaan kohti ja upotti hampaansa tuon kaulaan ja puristi tiukasti.

Juga

Juga katsoi tyytyväisenä vierestä, kun Beryl kävi toverinsa kimppuun epäröimättä. ´Hyvä... Vihdoin täydellinen oppilas.´ Susi totesi mielessään ja huomatessaan Kekaon lopunlähestyvän, keskeytti tuo tehtävän. "Riittää. Todistit uskollisuutesi ja jos toverisi ovat edes lähes yhtä lahjakkaita, kuin sinä, niin ei heidän henkeään kannata heittää hukkaan." Kouluttaja totesi ja astui lähemmäs Beryliä. Yllättäen susi heilautti harjaansa ja yritti kietoa sen nopeasti Berylin kaulan ympärille ja iskeä tuon pää edellä maahan. Nuoren pennun refleksit tuskin riittäisivät yllätyshyökkäyksen väistöön.

Beryl

Sokean suden teki mieli huokaista helpotuksesta, kun Juga keskeytti tehtävän ja antoi sen toverin elää. Se päästi irti toisesta ja kääntyi taas opettajaansa kohti, kun toinen jo hyökkäsikin. Beryl oli ehkä ikäistään taitavampi, mutta edes se ei ehtinyt väistää Jugan hyökkäystä kunnolla ja paiskautui pää edellä maahan. Se onnistui kuitenkin juuri ja juuri kääntymään niin, ettei isku aiheuttanut vakavia vammoja.

Juga

Toisen osuttua maahan, susi irrotti otteensa ja tuhahti pettyneenä. "Opetus numero 1: Älä koskaan laske suojaustasi." Juga sanoi vakavana, korostaen sanaa ´koskaan´. "Se on erittäin tärkeä oppi, joka sinun tulee muistaa aina. Pidä suojaus ylhäällä seurasta riippumatta, niin et koskaan tule yllätetyksi." Kouluttaja lisäsi ja katsoi vakavana oppilastaan.

Beryl

Beryl nousi maasta vikkelästi ja nyökkäsi nöyränä. "Ymmärrän", se sanoi ja nosti päänsä odottavaisena. Nuorukainen alkoi todella innostumaan, sillä selvästikin tämä koulutus tulisi olemaan paljon haastavampi kuin mikään sen aiemmista. Se oli kuitenkin valmis tekemään mitä tahansa saadakseen lisää voimaa.

Shuga

Susi hölkkäsi entistä Monarkkian palatsia kohti. Pian se näkikin sotilaita ja sen ylpeys laskeutui matalalle ja se kulki hitaasti kävellen eteenpäin. Pari soturia huomasi sen, mutta ne eivät tienneet tämän olevan ulkopuolinen.

Gaia

Keisari oli ollut mietiskelemässä eräässä puussa nähdessään Shugan saapuvan. Hetken matkaa tuo seurasi toista ylhäällä mutta lopulta laskeutui puusta toisen eteen. "Mitä Monarkian soturi tekee täällä? Tiedätte varsin hyvin, että te kuolette," Gaia sanoi vihaisena ja astui murahtaen toista kohti.

Shuga

Shuga huomsi Gaian ja kumarsi sudelle." Tiedän sen oikein hyvin ja en ole enää Monarkian soturi vaan tulin liittymään laumaasi Gaia herra." Se sanoi ja pysyi vielä kumartuneena. Se ei halunnut tuottaa Imperiumin keisarille pettymystä itsestään vaan odotti käskyä nousta. Ensi kertaa elämässään tämä oli nöyrä Gaialle ja tällä oli tietenkin omat syynsä siihen.

Juga

Katsoi Beryliä pitkään vakavana ja käänsi sitten katseensa läheiseen, korkeaan Bambuun. "Seuraavaksi alamme kehitää leukojesi puruvoimaa." Kouluttaja kertoi. "Bambun pureminen poikki on erittäin haastavaa aikuisellekkin ja tekee tiukkaa minullekkin. Siksipä se on täydellinen apuväline seuraavassa harjoituksessa. Mene tuon Bambun luokse ja loikkaa niin korkealle, kuin pystyt. Saavuttaessasi maksimi korkeuden nappaa hampaillasi kiinni kasvin varresta ja jää roikkumaan ylös, leukojesi varaan. Katsotaan kuinka kauan jaksat kannatella kehoasi pelkillä leukavoimilla." Juga komensi ja istui maahan seuraamaan toisen harjoitusta. Jos toinen pysyisi Bambussa edes 20 sekuntia, olisi kouluttaja tyytyväinen.

Gaia

Susi murahti ja lipaisi huuliaan. Se ei luottanut toiseen ja sen huomasi tämän vähättelevästä katseesta. "Olet Monarkian Shu-soturi. Miksi yhtäkkiä tahdtoisit pettää laumasi?" Gaia tiedusteli epäillen ja otti askeleen lähemmäs. Se oli minä hetkenä hyvänsä valmis tappamaan toisen. Jos Shuga paljastuisi vakoojaksi, toinen kuolisi kivuliaasti.

Shuga

Uros nyökkäsi ymmärtävästi." Monarkia itse petti minut. He yhtäkkiä hyökkäsivät kimppuuni kun palasin heidän luokseen, joten tapoin kimppuun kävijät ja lähdin pois enkä enää ikinä aio palata." Se vastasi ja kuunteli kärsivällisesti Gaian vastausta.

Gaia

Uros todella yllättyi toisen sanoista ja kohotti kulmiaan. "Mielenkiintoista," se sanoi hiljaa ja katsahti naurahtaen taivaalle. "Ainakin saamme yhden vahva soturin lisää," tuo tokaisi sitten ja käänsi ylpeän katseensa takaisin toiseen. "Vanno siis uskollisuuttasi minulle ja Imperiumille," tuo käski sitten.

Beryl

Nuorukainen nyökkäsi Jugan kertoessa niiden alkavan harjoittaa sen puruvoimia. Se kuunteli jälleen tarkkaan toisen selostuksen siitä, mitä sen piti tehdä. Beryl asteli läheisen bambun juurelle ja seisoi hetken paikallaan, valmistautuen hyppäämään. Se hyppäsi korkealle ilmaan ja tuntiessaan vauhdin pysähtyvän, se nappasi leuoillaan kiinni bambun varresta. Ensimmäiset sekunnit eivät olleet vaikeita, mutta lähempänä kymmentä sekuntia sen leukoja alkoi pakottaa. Viidentoista sekunnin kohdalla otteen pitäminen alkoi käydä vaikeaksi, mutta Beryl pakotti leukansa pitämään bambusta kiinni. Noin kahdeksantoista sekunnin kohdalla sen ote viimenään lipesi ja nuorukainen alkoi pudota maata kohti. Juuri ennen maahan osumistaan se kierähti kissamaisesti ja onnistui saamaan jalkansa tukevasti maahan. Sitten se kohotti sokeat silmänsä Jugaa kohti ja odotti mitä tuolla oli sanottavaa.

Hannibal & Thunder Wolf

Thunder Wolf oli päättänyt opettaa myös Hannibalille Inazuma Kenbu-Hisogan, kuten kaikille muillekin Imperiumilaisille. Se oli vaatimus, joka jokaisen piti täyttää. "No niin. Olen nyt kertonut sinulle perusteet ja nyt on aika kokeilla liikettä käytännössä." Thunder Wolf sanoi ja näytti liikkeen vielä toiseen kertaan puun oksaan. Hannibal nyökkäsi. Sen piti ensin harjoitella liikerataa. Koska susi oli hyvin notkea ja ketterä, se oppi liikkeen alkeet hyvinkin nopeasti, ja onnistui pyörimään ilmassa pidempään kuin useimmat vasta-alkajat. "Hyvä." Thunder Wolf sanoi tyytyväisenä, ettei joutuisi kouluttamaan toista kovin kauaa. "Taivuta häntää enemmän, ja muista, että liikkeen tulee olla ainakin neljä kertaa tuota nopeampi ja vahvempi." Thunder Wolf opasti. Hannibal nyökkäsi ja otti vauhtia, hypäten ilmaan. Pyörimisliike kiihtyi, ja Hannibal taivutti hännän lisäksi myös aavistuksen päätään, jolloin liike lähti pyörimään kunnolla. "Hyvä, voit lopettaa." Thunder Wolf sanoi. Ei kaikkea kerralla. Hannibal kuitenkin piti liikettä melko hyvin hallussaan ja ohjeista huolimatta suuntasi Hisogan kohti puunoksaa, silpoen sen palasiksi. Hiukan huterasti Hannibal laskeutui maahan ja jäi seisomaan paikoilleen. Thunder Wolf oli ihmeissään, muttei sanonut mitään, tai näyttänyt sitä ulospäin. "No, se meni hyvin. Opettele liikettä kuitenkin vielä kunnolla." Thunder Wolf opasti. Jos hän oppii kaikki liikkeet yhtä hyvin, on oltava varovainen battougien kanssa...ne ovat levinneet jo liian monen käyttöön. Thunder Wolf ajatteli. Hannibal nyökkäsi ja lähti. "Mihin menet?" Thunder Wolf kysyi tiukasti. "Lähden tutkimaan paikkoja. En jaksa olla koko ajan täällä. Älä huoli, en ole pettämässä teitä." Hannibal sanoi ja katosi metsikköön. Thunder Wolf ei vieläkään täysin luottanut uuteen jäseneen ja lähtikin siksi toisen perään tarkkailemaan Hannibalia.

// Thunder Wolf & Hannibal poistuvat //

Juga

Juga seurasi toisen harjoitusta, laskien samalla sekunteja. Berylin pudotessa alas, susi hymähti itsekseen. "18 sekuntia... Ei huono noin nuorelle. Tavoitteemme on saada sinut kestämään minuutin ajan. Tästä lähin harjoittelet roikkumista joka päivä, niin kauan, että kykenet roikkumaan koko minuutin ajan." Juga ilmoitti ja käänsi sitten selkänsä toiselle. "Aloitamme seuraavan harjoituksen, kun tämä sujuu hyvin. Jätän sinut nyt hetkeksi yksin jatkamaan." Juga ilmoitti ja lähti kävelemään poispäin. "Palaan katsomaan edistystäsi viimeistään huomisaamuna." Mestari lisäsi ja jatkoi sitten matkaansa.

Shuga

Uros nyökkäsi ja katsoi sitten Gaiaa." Vannon uskollisuuttani keisari Gaialle läpi elämäni ja jos erehdyn polultani tappakaa minut heti tai oikaiskaa minut takaisin." Tämä sanoi kunnioittavasti ja painui aivan maata vasten kunnioittavasti.

Beryl

Beryl kumarsi pienesti Jugan sanoessaan, että sen suoritus ei ollut huono niin nuorelle. "Kiitos, Mestari", se sanoi tyytyväisenä ja kuunteli toisen sanat loppuun. Seuraava tehtävä sai nuorukaisen melkein irvistämään, sillä bambussa roikkuminen ei kuulostanut mitenkään mukavalta pidemmän päälle. Itsehillintänsä ansiosta se sai kuitenkin pidettyä naamansa peruslukemilla. "Hyvä on, Mestari. En tuota pettymystä sinulle", uros lupasi ja odotti, kunnes toinen oli lähtenyt. Sitten se kääntyi tovereitaan kohti ja äskeinen nöyryys ja tottelevaisuus oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. "Tutkikaa lähimaastoa ja etsikää jotain syötävää meille. Minun täytyy keskittyä harjoittelemiseen", se käski ja kääntyi takaisin bambua kohti huokaisten. Tästä tulisi pitkä päivä.