Taistelu elämästä ja kuolemasta

Bea

Bean istuttua vielä hetken ulkona, se päätti palata sisään. Nopeasti se pujahti hetken Chitanin jälkeen ovesta sisään ja katseli ympärilleen. Narttu käveli rauhallisesti takaisin isänsä ja Galen luo ja istahti lattialle ovensuuhun.

John, Gale ja Chitan

Chitan vilkaisi keittiöön jossa Daisuke, Hidetoshi ja tämän vaimo keskustelivat. Aiheena olivat villikoirat ja Ohun lauma vaikkkei Chitan sitä ymmärtänytkään.
John kuunteli korva tarkkana puhetta joka kuului avonaisten ovien takaa hyvin keittiöstä. "He ovat huolissaan Ohusta," tuo totesi siitä mitä ymmärsi. Se ei muuta sanonut koska yritti kuulla lisätietoja puheenaiheesta.
Gale kuunteli mitä isänsä sanoi ja vilkaisi ovelle päin nähden Chitanin joka asteli nyökäten sisälle huoneeseen ja istui seinän vierelle.

Bea

Bea yritti tajuta jotain ihmisten puheesta, muttei tajunnut mitään muuta kuin vain sanan "Ohu." Narttu huokaisi ja nyökkäsi isänsä sanoille. Ei ollut ihme, jos he olivat huolissaan Ohusta. John oli saanut vakavia vammoja ja melkein kuollut. Ihmiset miettivätkin nyt, miten muut koirat mahtoivat pärjätä. "Minun on saatava tietää, onko Gin elossa." Daisuke sanoi ja veti takkinsa vetoketjun kiinni. "Ei, Daisuke. Anna koirien olla. Gin ei ole enää sinun koirasi, se ei ole mikään kesy kotikoira enää." Hidetoshi sanoi. "Gin ei ole koskaan ollut kesy kotikoira. Sen sydän on aina ollut vapaa. Ja tiedän, että välillämme on edelleen se ystävyysside, joka aina ennenkin oli. Se on vain unohtunut." Daisuke sanoi päättäväisesti ja veti kaulahuivinsa solmulle. "Ole nyt järkevä..." Hidetoshi yritti, mutta itsepäisesti Daisuke astui ulos. Bea kuulosteli hetken hiljaa ja kuuli moottorikelkan käynnistysäänen, jonka jälkeen nuori mies ajoi pois pihasta. Bea hämmästyi ja katsoi Johnia. "Puhuivatko he Ginistä?" Narttu kysyi isältään, sillä oli tunnistanut vain ylipäällikön nimen.

Gale, John ja Chitan

John kuunteli tarkkaan ja kohotti päätään kun Daisuke meni ulos. "Kyllä. Daisuke haluaa varmistaa onko hän kunnossa. Eikä hän varmasti pääse tuosta noin vain Gajyolle nyt. Chitan, juokse perään ja katso etteivät vartijat tee hänelle mitään," John selitti ja antoi käskyn. Chitan nyökkäsi ja ampaisi ulos. Hurjaajuoksua se lähti kelkan perään.
Gale pudisti päätään. "Typerä ihminen," se tokaisi vaikkei olisi välttämättä saanut sanoa noin.

//Chitan poistuu//

Bea

Bea ei ymmärtänyt ihmisten ja koiran välistä ystävyyttä ja tuhahtikin vaimeasti, nyökäten Galen sanoille. "Toivottavasti ei vain nyt tapata itseään.." Bea sanoi. Sen äänensävy oli melko välinpitämätön, vaikka ei Bea toisen kuolevan tahtonut.

John

"Me emme tapa ihmisiä Bea. Se on pahin mitä voisi sattua. Kerran ihmiset luulivat meidän tappava vaikka kyseessä oli P4. Paratiisi suunnilleen tuhottiin mutta se saatiin takaisin," tuo kertoi toiselle ja vilkaisi molempia jälkeläisiään merkitsevästi. Uros tiesi mistä puhui.

Bea

Bea nyökkäsi. "Tiedän sen...mietin vain, että kaksosten joukot eivät ole tuskin samaa mieltä. Tai sudet.." Bea sanoi hiukan hajamielisenä. Saattaisi syntyi ihmisten ja koirien välinen sota, jos vihollisjoukot tappaisivat Daisuken. Eihän kukaan osannut kertoa, etteivät Ohun joukot käyneet ihmisten kimppuun.

John

Uros tajusi sen vaihtoehdon vasta nyt ja huokaisi hätäisesti. "Toivotaan, etttä Chitan pitää hänestä huolta. Ihmisten aseille meillä ei ole mitään mahdollisuuksia," uros totesi lievää huolta äänessään. Kunhan nuorukainen ei eksyisi lähelle kaksosten maita niin kaikki olisi hyvin.

Bea

Bea oli samaa mieltä ja vain nyökkäsi, asettuen sitten makaamaan. Se olisi tahtonut jo palavasti kotiin, muttei halunnut jättää nyt isäänsä tai veljeään.

Gale ja John

Oli mennyt pari päivää. Johnin kivut olivat selvästui lieventyneet ja lääkitys oli melkein kokonaan jätetty. Tuo sai enää tulehduksenestolääkkeitä. "Minua ei enää kiinnosta makoilla," John tuhahti ja änkesi itsensä pystympään maatessaan. Gale kuitenkin pudisti päätään. "Et ole vielä siinä kunnossa," tuo sanoi ja samalla vilkaisi Beaa.

Bea

Bea nyökkäsi. "Isä..lepää vielä ihan rauhassa. Meillä ei ole kiirettä, mutta toivut nopeammin, jos annat itsellesi aikaa." Narttu sanoi varovasti, mutta tiesi, että jos John jotain päättäisi, tuon pään kääntäminen olisi hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

John ja Gale

John tuhahti tyytymättömnänä ja lähti nousemaan hitaasti. "En jaksa makoilla enää hetkeäkään tekemättä mitään," se tokaisi mutta Gale ei antanut toisen nousta. Nuorukainen siirtyi isänsä vierelle ja nosti etujalkansa toisen selälle. Johnin selässä oli haavoja joten tuon oli helppo pakottaa toinen takaisin maahan. "Uskoisit nyt kerrankin isä," Gale sanoi ja istui. "Yksi päivä," John murahti.

Bea

Bea heräsi seuraavana aamuna aikaisin. Narttu ei ollut saanut nukuttua kunnolla, sillä joutui koko ajan tarkkailemaan selustaansa, vaikka tiesikin, että oli paremmassa turvassa sisällä kuin ulkona. Bea ei vain voinut sille mitään, että oli nukkunut katkonaista unta. Narttu haukotteli ja nousi hitaasti ylös.

John ja Gale

John oli jo hereillä Bean noustessa. Gale nukkui vielä mutta heräsi kun John lähti nousemaan. "Me lähdemme nyt. Bea, tee palvelus ja herätä Hidetoshi," John pyysi ja nousi huojuen. Se kuitenkin melkein kaatui mutta Gale kerkesi tukemaan. "Minä kannan sinut vaikket sitä tahdokaan jäärä," Gale sanoi tiukasti. John olisi väittänyt vastaan mutta suostui lopulta toisen selkään.

Bea

Bea nyökkäsi ja hölkkäsi mökin olohuoneen poikki makuukamariin. Sakemanni haukahti lyhyesti ja palasi takaisin veljensä ja isänsä luo. Hidetoshi tuli haukotellen paikalle. "Nytkö jo lähdet, John?" Hidetoshi kysyi hiukan ymmällään. Se pelkäsi koiran puolesta, mutta tiesi, ettei voinut pidätellä noita. Mies käveli ulko-ovelle ja avasi sen lukosta, vetäen sen sitten raolleen. Bea juoksi ensimmäisenä valkoiseen aamuun ja kääntyi odottamaan veljeään ja isäänsä. "Pitäkää isästänne hyvä huoli. Ja pidä myös itsestäsi huoli, vanha jääräpää." Hidetoshi sanoi lempeä katse silmissään.

John ja Gale

Gale vilkaisi Hidetoshia muttei välittänyt miehestä sen enempää. John sen sijaan tuijotti hetken miestä silmiin ja haukahti muutamaan kertaan. Se oli sekä kiitos, että ikuisen ystävyyden odotus. Sitten Gale kantoi tuon ulos. "Nyt kakarat, me palaamme kotiin," John sanoi omalla vitsikkäälllä tavallaan ja Gale lähti kuljettamaan urosta kohti vuoria.

//Gale ja John poistuvat//

// Bea poistuu //