Tsubomin menneisyys

Oli kaunis päivä kun Tsubomin isä ja isoisä olivat menossa metsälle."Tsubomi pysy sinä kotona kun menemme metsälle." Tsubomin isä sanoi."Hyvä on isä." Tsubomi sanoi.Kun he olivat meneet Tsubomi kuitenkin halusi nähdä isänsä kaatavan karhun joten hän lähti isänsä perään. Kun Tsubomi löysi perille hän näki isänsä ja isoisänsä taistelemassa karhua vastaan, jolloin Tsubomi piloutui pensaaseen. Tsubomin isä kuitenkin näki tytärensä ja huusi tälle. "Mene pois Tsubomi!" Siloin karhu iski tätä selkään ja Tsubomin isä menehtyi sihen paikaan silloin Tsubomin isoisä hyökäsi karhun kimpuun ja yriti tappaa sen. Samaan aikaan metsästajät yritivät ampuasen kuoliaaksi, mutta osuivatkin Tsubomin isoisään. Sen jälkeen
karhu heiti molemmat kuiluun ja lähti karkuun. Tsubomi juoksi rotkolle ja huusi. "Isää! Isää!" Toistuvasti, sillon ihmiset ottivat Tsubomin syliin ja lähtivät takaisin kylään. Tsubomi ei halunnut uskoa että hänen isänsä olisi kuollut, mutta oli se uskotava omia silmiään kun näiki mitä tapahtu.
Tsubomille joka oli vasta 3 kk ikäinen oli kova isku menetää isänsä viellä kun Tsubomi oli menetänyt viikon ikäisenä äitinsäkin joka katosi ylätäin ja jätti Tsubomin isänsä huostaan.Tsubomi oli aivan maassa isänsä kuoleman nähtyään, kun aurinko laski Tsubomin isäntä oli nukkumassa Tsubomi oli viellä hereillä ja lähti vuorille erään puun alle ja ajatteli isäänsä. Tsubomi oli käynyt kyseisen puun luona useasti isänsä kanssa muistelemassa äitiään jota hän ei edes jurikaan tunne.*Miksi minun isän piti kuolla.* Tsubomi ajatteli ja katsoi taivaalle surulisena. *En ynmärrä edes miksi äitini jätti minut.* Tsubomi mietti ja yritti muistella hyviä hetkiä isänsä kanssa.

Paikalle tuli hieman myöhemmin joku tumma hahmo joka huomasi jonkun pennun olivan yksin illalla vuorilla. "Mitä sinä tällä teet yksin pentu?" Kyseinen koira kysyi Tsubomilta ja katsoi sitten Tsubomia odotaen vastausta. Tsubomi huomasi vierensä tuleen vieraan koiran ja oli kuitenkin ihan rentona vaikka ei tuntenutkaan kyseistä koiraa. "Muistelen vanhenpiani." Tsubomi vastasi ja vuodatti hieman kyneleittä Tsubomi katsoi sitten paikalle tulluta koiraa. "Kuka sinä olet? Minun nimeni on Tsubomi." Tsubomi kysyi. "Minä olen Hachi. Hauska tavata Tsubomi." Hachi vastasi ja hymyilli sitten Tsubomille. "Saanko kysyä mihin vanhenpasi kuolivat?" Hachi kysyi varovasti Tsubomilta kun arvasi asian olevan arka luontoinen Tsubomille. Tsubomi katsoi Hachia ja mietti kanataisiko hänen kertoa mitä oli tapahtunut vaikka ei tunne olenkaan Hachia. Tsubomi tunsi kuitenkin että hän voisi kertoa Hachille kaiken. "Eräs karhu tapoi isäni. Äitini sen sijaan en edes tuntenut kun hän jätti minut isä huistaan jo viikon ikäisenä. Enkä ole nähnyt äitiäni sen jälkeen olenkaan." Tsubomi kertoi ja huomasi pian että aurinko oli laskenut ja oli jo pimeää eikä hän vältämmättä löytäisi kotiin. *Mitä minä nyt teen?* Tsubomi mietti ja haisteli ilmää jos löytäisi oikean tien kylään. Hachi huomasi Tsubomin hätäntyneen hieman ja nousi ylös. "Minä voin viedä sinut kylään. Kun tunnen reitin kuin omat tassuni." Hachi sanoi ja vitosi päällään Tsubomille että seuraa. Tsubomi katsoi Hachia aluksi hieman ihmeisään. *Miksi Hachi autaa minua?* Tsubomi ajateli ja lähti sitten seuraaman Hachia kylään. Kun Tsubomi ja Hachi olivat tulleet vuoren juurelle Hachi haistoi vieraan hajun ja pian heidän eteensä tuni joitain susia. Tsubomi pysyi Hacin vierellä siltä varalta että Hachi joutuisi puolustamaan häntä susilta. "Kas keitäs tällä on Hachi ja joku penikka." Yksi susista sanoi ja otti askeleita lähemmäs Hachia ja Tsubomia hymyillen ilkikurisesti aivankuin aikoisi jotain. "Mitä te haluatte?" Hachi kysyi susilta ja näytti hieman vihaiselta sillä Hachi tunsi sudet etuudestaan ja tiessi että niihin törmääminen ei tietänyt mitään hyvää. "Tsubomi pakene paikalta tämä ei kuulu sinulle ja jos jäät he luultavastikkin tappavat sinut." Hachi sanoi Tsubomille hiljaa niin että vain Tsubomi kuuli. Samassa Tsubomi lähti juoksuun ja aikoi paeta paikalta mutta Tsubomi ei mennyt kovin kauas ettei eksyissi udestaan metsään. "Pomo se pentu yritää paeta." Eräs harmahtava susi sanoi ja lähti samassa Tsubomin perään. "Et kyllä lähde minnekään." Hachi sanoi ja otti kyseistä sutta niskasta kiinni. Susien johtaja hyökäsi sitten Hachin kinpuun ja yritti iskeä hanpaansa Hachin kaulaan ja viiltää sen auki että sen kaveri pääsisi Tsubomin perään. Hachi heitti sen harmaan suden johtajaa päin ja valmistautui hyökäykseen. Susien takaa juoksi sitten kaksi muuta sutta Tsubomin perään. Tsubomi huomasi että kaksi sutta oli lähtenyt sen perään ja jatkoi juoksua pian Tsubomi huomasi onton puun jossa oli rungon juuressa kolo ja meni sitten sinne piilon. Sudet eivät huomaneet Tsubomin piloutuneen ja jatkoivat juoksua eteenpäin etsien Tsubomia.

Kun ne sudet katosivat metsään Tsubomi jäi viellä piiloon sen varalta että ne palaisivat takaisin päin. Hachi hyökkäsi susien johtahan kinpuun yritärn viiltää sitä kyljestä ja jatkaa liiketä parikertaa ja iskeä sitten hanpaansa sen susien johtajan niskaan ja kettää se sitten puuhin, mutta susien johtaja arvasi mitä Hachui yritti ja onnistui väistämään hyökkäyksen ja iskemään hanpaansa Hachin kaulaan ja alkoi sitten pyöriä siinä kuin pora. Hachi kaatui maahan ja onnistui potkaisemaan susien johtaja metrinkauemmas, sitten Hachi nousi nopeasti ylös ja hyökkäsi uudelenn sen suden kinpuun viiltäen sitä kaulasta ja myöhemmin uudestaan, mutta silläkertaa rinnasta. "grr..Tämän saat maksaa!" Susien johtaja huusi ja yritti iskeä hanpaansa Hachin kaulaan ja repiä sen auki. Sillävälin kaksi muuta sutta jotka etsivät Tsubomia kääntyivät takaisin johtajansa luo. "Antaa olla palataan pomon luo." Yksi susista sanoi. He juoksivat saman puun ohi johon Tsubomi oli piiloutunut. Yksi susista pysähtyi ja haisteli ilmaa. "Odota haistan sen pennun." se sanoi ja haistoi maata ja löyisikin Tsubomin onton puun kolosta. "Siinähän sinä oletkin." Susi sanoi ja hymyuili kierosti. Tsubomi säikähti kun sudet löysivätkin sen ja puru yhtä kuonosta ja juoksi kauemmas. Juurikun toinen susista olisi hyökännyt Tsubomin kinpuun maa alkoi järistä ja lähellä olevasta kalliosta putosi kiviä. "Antaa olla nyt häivytään ettei jäädä kivien alle." Harmaa susi sanoi ja pakeni kaverinsa kanssa paikalta. Tsubomi piiloutui kivivyöryn ajaksi saman puun koloon. *Toivotavasti tämä on ohi pian.* Tsubomi ajatteli. Hachi ja susien johtaja taistelivat viellä kun kivivyöry alkoi. Hachi onnistui väistämään suden hyökkäyksen ja iskemään hanpaansa sen niskaan ja löisitten susien johtajan pään puun runkoon. Susi nousi kuitenkin nopeasti ylös. "Sinulla oli onne, mutta tapaamme viellä." Susien johtaja sanoi ja poistui paikalta. Hachi katsoi hetken susien perään ja meni sitten matalaksi toivoen että kivet eivät osuisi siihen. *Toivotavasti Tsubomi pärjää. Nyt ei voi lähteä etsimään se koituisi viellä kohtalokseni.* Hachi ajatteli ja odotti kivivyöryn laantumista. Kivivyöru laantyikin pian jolloin Hachi lähti heti etsimään Tsubomia. "Tsubomi! Tsubomi!." Hachi huusi ja koitti löytää Tsubomin nopeasti. Tsubomi tuli pois siilostaan kun kivivyöry oli ohi sitten Tsubomi katsoi taivaalle hetken ja muisteli isäänsä. *Isä olisitpa viellä hengissä.* Tsubomi ajatteli ja huokaisi syvään. Sitten Tsubomi lähti etsimään Hachia.
"Hachi!" Tsubomi huusi. Hachi kuuli pian Tsubomin huutavan hänen nimeään ja juoksi ääntä kohti. "Löisinpäs sinut hyvä että olet hengissä." Hachi sanoi hymyillen ja sitten he lähtivät jatkamaan matkaa kohti kylää. Jonkin ajan kulutua he saapuivatkin kylän laidalle. "Muistatko missä omistajasi talo on?" Hachi kysyi Tsubomilat. Tsubomi nyökäsi Hachille vastaukseksi ja lähti etsimään omistajansa taloa. Pian heidän etensä tulikin musta hahmo.

Kyseinen koira oli Tsubomin isän vanha kaveri se huomasi Tsubomin olevan jonkun villikoiran kanssa. "Hei Tsubomi mitä sinä näin myöhään täällä teet?" Se kysyi Tsubomilta ja katsoi hetken Tsubomia. "Kävin vuorilla ja eksyin hieman." Tsubomi kertoi ja katsoi sitten Hachia hetken. Hachi hymyili kun vastaan tullut koira oli Tsubomin tutava. "Hei minä olen Hachi." Hachi sanoi ja katsoi Tsubomin isän kaveria. "Käykö jos viet Tsubomin kotiinsa minun pitää jatkaa matkaan?" Hachi kysyi ja odotti saavansa vastauksen. Tsubomin isän kaveri katsoi Hachia heteken. "Samoin. Voin han minä viedä hänet. Tsubomi tule vien sinut kotiin." Se sanoi. Hachi kääntyi ynpäri ja oli lähdössä takaisin vuorille. Tsubomi Meni sitten isänsä kaverin vierellä ja katsoi Hachia ja hymyili. "Hachi kiitti kun autoi minua." Tsubomi sanoi. Hachi käänsi katseensa Tsubomiin ja hymyili sitten hän katsoi metsään. Tsubomi lähti sitten myös kävelemään isäntänsä talolle hänen isänsä kaverin kanssa. Pian he saapuivatkin Tsubomin omistajan talolle ja Tsubomi meni pihalle ja laitoi makuulle nukumaan. Tsubomin isän kaveri katsoi Tsubomia hetken ja hymyilin ennen kuin sekin palasi kotiinsa.

//Tänvoi aiheen voi laitaa lukon//