Toimintaa pikkusaarella

John

Saksanpaimenkoira oli matkannut haavoistaan huolimatta nopeasti. Se oli päättänyt otta heti suunnaksi Kyoshun koska tiesi ettei tuolla oltu pitkän aikaan käyty. Sieltähän saattaisi taas löytyä uusia sotureita Ohuun. Niitä tarvittiin nyt kiperästi tulevia koitoksia varten. Niinpä tuo kuljeskeli nyt missä milloinkin ja etsi jälkiä koiralaumoista.

Gensui (Gensuin laumalainen.)

Eräs Gensuin lauman sotureista oli ollut partio retkellä ja huomasi nyt vähän matkan päässä Johnin. Soturi ei nähnyt Johnin kasvoja ja erehtyi luulemaan tuota johtajakseen. "Herrani! Mitä te teette täällä ilman vartioita?!" Soturi huusi Johnille ja lähti juoksemaan tuota kohti.

John

John kuuli jostain huudon ja käännähti nopeasti ympäri. Se kurtisti kulmiaan koska sillä ei ollut mitään hajua koirasta joka tuli tätä kohti. "Ja kukas helve*ti sinä olet?" Tuo kysyi ihmeissään. Samalla se tähyili ympärilleen jos paikalla olisi muitakin kuin tuo yksi.

Gensui. (Gensuin laumalainen.)

Koira pysähtyi ja istui nolana maahan. "A.. Anteeksi. Erehdyin henkilöstä. Luulin sinua herrakseni." Koira pahoitteli. Ei tuo halunnut Johnia ainakaan suututtaa, oli han se itse paljon pienempi. "Saanen tiedustella nimeänne ja sitä mitä täällä teette. Tämä on näes herrani Gensuin reviiriä." Koira sanoi ja katsoi Johnia.

John

Sakemanni naurahti kun huomasi toisen pelkäävän. Tuo nostikin kasvoilleen mahdollisimman häijyn virneen. "Minä olen John. Yksi Ohun ylimmistä kenraleista." Tuo esittäytyi ja katsoi toista melkein kuononvarttaan pitkin. "Ja minäopäs kysynkin nyt. Kukahan mahtaa olla tämä Gensui?" Tuo jatkoi koska se tahtoi tavata tuon koiran johtajan. John oli tullut etsimään lisäjoukkoja ja nyt se saattaisi niitä löytää.

Gensui (Gensuin laumalainen)

Koira hätkähti Johnin kertoessa henkilöllisyytensä. ´Vai Ohun soturi... Johtaja päättäköön sen kohtalon...´ Koira ajatteli ja katsoi kokoajan Johnia. "Vai niin. Hauska tutustua. Gensui herra on tämän alueen kiistaton hallitsia. Varmasti Ohun johtajaakin vahvempi." Koira kertoi. "Tahtoisitko tavata herrani?" Koira kysyi lopuksi ja katsoi Johnia odottavasti.

John

Jostain syystä uros ei pitänyt misään yhtään. Jos toinen väitti jotain vahvemmaksi kuin Gin niin silloin saattaisi Ohulla olla taas uusi vallnahaluinen paskiainen vastassaan. Siitä ei John pitänyt. "En ihan usko sanojasi. Tahdon kuitenkin tavata hänet." Tuo vastasi ylevästi ja piti olemuksen ylpeänä.

Gensui (Gensuin laumalainen)

Laumalainen nyökkäsi Johnille. "Tule perässäni vien sinut johtajan luokse. Uskopois, hän on varmasti maailman mahtavin taistelija." Koira lisäsi ja lähti kävelemään metsikköön. Vähän matkaa kuljettuaan koira saapui suurelle aukealle, jonka keskellä kohosi ränsistynyt hylätty vaja. Vajan lähistöllä seisoi useita koiria, mutta ne eivät välittäneet tilanteesta. Johnin tapaama koira käveli rikkinäisen ikkunan luokse. "Herrani. Täällä olisi vieras Ohusta asti." Laumalainen ilmoitti ja perääntyi sitten vajan luota. Pienen hetken kuluttua suuri saksanpaimenkoira asteli ulos majan avonaisesta ovesta ja tuijotti Johnia rauhallisesti. "Kuka olet, ja mikä tuo sinut tänne?" Vanha koira kysyi.

John

Uros seurasi toista koiraa vaiti. Se käveli muide näkyville yläänä ja ylpeänä. Pian se saikin tuijottaa ikäistään sakemannia silmiin. Eipä toinen kauhean erikoiselta ainakaan näyttänyt. Johnin kanssa samaa kokoluokkaa. "Nimeni on John, olen yksi Ohun ylimmistä kenraaleista. Olen uinut Shikokuun etsiäkseni lisää joukkoja Ohulle." Tuo ilmoitti vakavalla äänellä. Olemus pysyi hyvin ylväänä.

Gensui

Gensui katsoi Johnia ja hymyili sitten pienesti, sulkien samalla silmänsä. "Vai Ohun joukkoihin. No mikä ettei. Kun olin nuori kuulin Ohun joukoista, jotka aikoivat kaataa Akakabuton. Olisin halunnut mukaan, mutta minulla oli silloin vielä omistaja, eikä kukaan tullut minua hakemaan. Nyt kun minua viimein hakemaan tullaan tulen mielelläni. Komennossani on 500 miestä. Ohun ylipäällikkö saa heidät käyttöönsä." Vanhus sanoi pirteästi ja varsin iloisesti.

John

Jostain syystä John ei pitänyt tästä vanhuksesta. Se sai kylmät väreet kulkeman tämän selkänahassa. Miksi toinen suostuisi yhteistyööhän heti? Voiko sinuun luottaa?" Tuo kysyi varsin epäkohteliaasti. Osa toisen laumasta oli ikään kuin sattumlta siirtynyt sakemannin taakse hiukan kauemmas. Ikään kuin tien tukkiakseen.

Gensui

Gensuin silmät pyöristyivät ja suupielet kääntyivät alaspäin. Sakemanni näytti nyt hyvin loukkaantuneelta. "Eikö apuni kelpaa? Voin minä jäädä tännekkin." Gensui sanoi tyrmistyneesti ja katsoi loukkaantuneesti Johnia.

John

Uros tuhahti. Se ei pitänyt toisesta vanhuksesta yhtään. "Minulla on tapana ottaa selvää siitä voiko liittolaisiin luottaa. Ja etenkin siitä ovatko he Ohun arvoisia." Tuo vastasi ja oikeastaan kylmästi. John ei vinut huonoille tavoilleen mitään mutta ei toinen ainakaan saanut tuota paremmin käyttäytymään.

Gensui

Gunsui vakavoitui ja rauhoittui. "Ymmärrän. Näinä aikoina pitääkin olla varovainen, eikä luottaa keneen tahansa." Sakemanni sanoi viisaasti. "Minuun voitte kuitenkin luottaa ehdoitta. Olen koko ikäni odottanut pääseväni taistelemaan Ohun joukoissa." Gensui lisäsi ja katsoi vakavana Johnia.

John

Uros päätti alkaa testaamaan toista. Tuo osasi kyllä hoitaa laumaplakkaamishommat. " Siinä tapauksessa olet tervetullut. Sanohan kuitenkin missä olet ollut koko ajan? Jos olisit okein palavasti meihin halunnut liiittyä niin et olisi jäänyt odottelemaan kun olimme vaikeuksissa niin monet kerrat. Missä olit esimerkiksi Kasain aikaan?" Tuo kyseli. Toinen olisi varmasti tullut Ohuun jos kerta niin innokas oli liittymään.

Gensui

Gensui katsoi hölmistyneenä Johnia. "Kuka ihme on Kasai?" Vanhus kysyi. "En tiedä mitään mistään Kasaista, tai Ohun vaikeuksista. Jos olisin tiennyt teidän olleen vaikeuksissa olisin tullut heti apuun." Gensui jatkoi.

John

Nyt uros oli varma että oinen oli jossain vaiheessa valehdllut. Ainakin äskeisissä sanoissaan. "Olet sitten tainnut elää tynnyrissä. Kaikki japanin koiraeläimet ovat kuulleet Ohun ongelmista. Etenkin Kasaista koska se oli niin tuore tapaus." Tuo sanoi töykeästi. Johei enää edes yrittänyt olla kunnolla.

Gensui

Sakemanni katsoi alakuloisena maahan ja huokaisi. "Hyvä on. Olen kyllä kuullut Kasaista, mutta en muista ongelmistanne. Olisin kyllä tullut auttamaan teitä, mutta en voi taistella omaa poikaani vastaan." Vanhus sanoi alakuloisena.

John

Nyt oli Joh lyöty ällikällä. Toinen oli samalla menettänyt myös Johnin luottamusen. "Vai niin. Luuletko etä voin nyt enää luottaa sinun? Typerän paholaisrakin isään?" Tuo kysyi ja samalla herjasi Kasaita. Tuo tiesi nyt sen isästä mutta vaarallisesta veljestä ei mitään.

Gensui

Vanhus katsoi Johnia pahoittelevasti. "Olen kovin pahoillani, mutta en ole vastuussa poikani tekemisistä. En ole edes nähnyt häntä syntymän jälkeen." Gensui sanoi. "Toivoisin voivani jotenkin korvat poikani pahat teot, mutta en tiedä miten. Ota minut ja mieheni mukaasi. Anna minun vihdoin kuulua ohun armeijaan. En ole samanlainen, kuin poikani." sakemanni suorastaan aneli.

John

Uros ei pitänyt tästä yhtään edelleenkään. Kuitenkin sen kannattaisi suostua toisen pyyntöihin koska voimaa tarvittiin Ohussa. "Tämä selvä. Kuitenkin jos yhtään luulen että en voi luottaa sinuun niin slloin e vie sinua Ohuun. Voinko luottaa sinuun?" Tuo painotti ääntään viimeiseen kysymykseen. Sen siniset silmät tutkailivat toisen omia hyvin pistävinä.

Gensui

Gensui nyökkäsi. "Kyllä voit. Uhraan henkeni mielelläni Ohun puolesta." Gensui sanoi ja tuijotti Johnia. "Lähdetäänkö siis Ohuun?" Vanhus kysyi.

//Ärsyttävää kun tiedän että siun hurtta on pahis ja John vie sen Ginin luo. Älä tapa Giniä pliis. ; )

John

Uros nyökkäsi ja käänsi päänsä hetkeksi taakseen. "Sitten mennään." Tuo sanoi ja lähti ylväästi hölkäämään merta kohti.

//Ei huolta, En tapa. //

Gensui

Grnsui nyökkäsi ja ulvoi lähtö merkin. 500 koiraa lähti Johnin ja Gensuin perässä hölkkäämään kohti merta.

//John poistuu//