Tyyntä myrskyn edellä.

Rigel,Suki & Shoji

Rigel katsoi epäilevänä Buraddoa eikä luotanut tuhon karhuun. Suki katsoi myös hetken Buraddoa ja meni siten kauemmas kun Suki ei pitänyt Karhuista sen paremin kuin susistakaan olenkaan ja laitoi siten makuule. Shoji katsoi myös epäilen Buraddoa ja käänsi katseensa siten Ginin.

Isanagi,Tsubomi & Orion

Isanagi harjoitteli viellä teknikoitaan eikä tiennyt lainkaan että joku karhu oli liitoutunut Ohun lauman kanssa. Se hyppäsi uudestaan puunoksaa kohti ja alkoi pyöriä siinä onnistuen tällä kertaa katkaisemaan sen. Orion katsoi yhä Buraddoa ja laittoi sitten makulle. Sitä häiritsi hieman kun karhu oli liitoutunut niidenkanssa sillä se oli aina kuvitellut koirien ja karhujen olevan vihollisia. Tsubomi ei pitänyt olenkaan karhuista se olissi halunnut hyökätä Buraddon kinpuun, mutta hillitsi kuitenkin itseään. Se kuitenkin katsoi Buraddoa tuimasti koko ajan.

Akame

Kishu ei pitänyt karhun läsnäolosta yhtään, mutta se luotti täysin Rikin arvostelukykyyn joten ei erityisemmin puuttunut asiaan. "Gin mitä mieltä olet tuosta karhusta?" Akame kysyi Ginin mielipidettä. "Minusta tämä ei mene nyt oikein. Miksi karhu olisi koirien ystävä? Ja vieläpä juuri meidän. Mehän tapoimme kaikkien aikojen mahtavimman karhun. Luulisi karhujen olevan enemmänkin vihaisia kuin iloisia siitä, että tuhosimme niiden rodun maineen." Vanhus lisäsi. Karhun käytös kummastutti sitä suuresti.

Misuta Buraddo ja Destiny

Karhua ärsytti se että sitä koko ajan mulkoiltiin. Niinpä se pätti lähteä tutustumaan alueisin ja hankkimaan ruokaa. Se ei sanonut mitään lähtiessään koska vain harva olisi mitään ymmärtänyt.
Karhun poistuttua kuului metsästä rytinää. Pian metsän reunalle ilmestyi Destiny ja sen lauman etujoukot. Loput jäivät metsään. 600 soturia olivat nyt saapuneet viimein Japaniin j Ohuun. Billin jäljellä olevat 130 soturia juoksivat heti lähelle Gajyota. Yksi loikki Ginin ja Akamen luo. "Värväsimme sotureita aina Amerikasta asti. Menetimme omistamme vain 20 sillä matkalla Kuljimme laivalla koska se tuntui hyvältä ajatukselta. Johtaja voi olla narttu mutta se on hmm... mitenkäs sen nyt sanoisi, aika ärhäkkä." Tuo selosti Akamelle ja Ginille lyhyesti ja poistui sivustalle.

//Misuta Buraddo poistuu//

Akame

Akamen hämmästys oli sanoin kuvaamaton, kun valtava koira armeija saapui vahvistukseksi Ohun armeijalle. ´Valtava määrä... Määrämme kasvoi valtavasti. Alamme olla valmiita sotaan. Enää parisataa soturia ja voitamme vihollisen varmasti.´ Akame ajatteli riemuissaan, mutta ei antanut innostuksen näkyä kasvoillaan.

Isanagi,Kyoshiro & Joe

Isanagi oli harjoitellut yksin jonkin aikaa ja lepäsi nyt hieman. Sitten se nousi ylös ja palasi muiden luo Gaiolle. Se katsoi hetken paikalle tullutta laumaa ja ihmetteli myös hieman kun haistoi heikosti karhun hajun. Kyoshiro katsoi hetken ihmeisään Destenyä ja sen laumaa. *Onsiinä iso lauma nartun johtamana.* Kyoshiro ajatteli ja katsoi sitten Giniä ja Akamea. Joe hämmästeli myös Destenyn lauman suuruttah hetken, vaikka ei sitä kovin ulkoa päin huomannut.

Destiny Nartun tiukka katse haravoi Gajyon ympäristöä. Se tahtoi heti päästä puhumaan ylimpien kanssa. ''Missä on Ohun ylimmistö? Olemme tulleet neuvottelemaan.'' Se kysyi kovaan ääneen. Tiukasta sävystä huolimatta nartun ääni oli kaunis. Billin soturi hämmentyi taaempana ja nolostui. Se oli ilmoittanut värvänneensä joukkoja vaikka tosiasiassa Destiny ei ollut luvannut auttaa.

Akame, Ben

Akame vilkaisi nopeasti Giniä. "Minä voin hoitaa tämän, Gin." Akame sanoi hiljaa ja loikki sitten Destinyn luokse. Juurikun Kishu oli alkamassa puhumaan keskeytti Benin ääni sen. Tanskandoggi käveli kohti Destinyä ja puhui samalla. "Nimeni on Ben ja tämä kishu on Akame." Ben sanoi ja pysähtyi Akamen vierelle. "Voit kertoa nimesi ja asiasi meille." Ben sanoi päättäväisesti, mutta tyynesti. Tanskandogin sokeat silmät tuijottivat suoraan eteenpäin, ja tuijottivat tyhjyyteen.

Destiny

Sakemannin katse haravoi kahdesta uroksesta heti kaiken pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Se havaitsi myös Benin sokeuden tuon katseesta. Lisäksi se tajusi että koostaan huolimatta Akame oli varmasti mahtava soturi. "Minä olen Destiny. Tässä ovat Daredevil ja Whirlwind." Hän esittäytyi ja esitteli kaksi vierellään seisovaa narttukenraaliaan. "He ovat kenraalini. Kuten omat joukkonne taisivat mainita olemme kotoisin Amerikasta. Syyni tänne tuleen on, hmm... monimutkainen." Tuo vastasi vakavalla ja tasaisella änellä. Sen katseesta kuulsi kokemus ja ikä. Ei Destinykään enää mikää nuori ollut.

Ben, Akame

Ben kuunteli ja nyökkäsi toisen lopetettua puheensa. "Hauska tutustua teihin. Toivoisimme sinun liittyvän laumaamme tai ainakin antavan tukesi meille tulevassa sodassamme. Armeijamme on jo nyt valtava. yhtä suuri kuin vuosia sitten sotiessamme Akakabutoa vastaan. Yli 1800 koiraa. Joukoistasi olisi silti suuri apu taistelussamme." Ben sanoi rauhallisella äänellä. Akame seisoi hiljaa Benin vierellä ja nyökkäili välillä tueksi Tanskandogin sanoille.

Destiny ja John

Destiny kuunteli tarkkana mitä uros sanoi ja katsahti välillä Akameen. Se mietti tarjousta ja aikoi kysyä hyötyisikö narttu siitä jotain. "Saanko minä jotain etuja? En aio ruveta kuitenkaan kenekään alaiseksi, en koskaan...." Tuo sanoi mutta lause jäi kesken ja nartun katse kääntyi sivulle. "John?" Tuo kysyi yllättäen paljon pehmeämmällä äänellä.
John oli saanut päästellä höyryjä juostessaan ja se oli taas rauhallinen. Nimensä kuulessaan se tunnisti äänen heti ja katse kiinnittyi tisen sakemannin silmiin. "Seireenipaholainen...täällä?" Se kysyi hämmentyneenä paljastaen hiljaa Destinyn sotanimen.

Ben, Akame

Akame hämmästyi suuresti Sakemanni nartun tunnistaessa paikalle tulleen Johnin. Ennen kuin Akame ehti asiasta kysellä alkoi Ben jo esittää kysymyksiä. "Tunnetteko te toisenne? Ja mitä se seireenpaholainen oiken merkitsee?" Ben kysyi. Vanhuksen tarkat korvat olivat kuulleet Johnin sanat.

Destiny ja John

Hetken aikaa Destiny ja John vaihtoivat katseita. Kun Ben rupsi kyselemään John pudisti nartulle päätään mutta Destinyn itsepäisyys oli Johnin luokkaa. "Tunnemmepa hyvinkin. Ja aika läheisesti. Äläkä kailota toista niemäni noin kovan ääneen. Se liittyy...tekniikoihini mutta ei niistä sen enempää." Tuo vstasi Benille. John tuli hitaasti lähemäs. Sitä nolotti mutta ei vielä niin paljon kuin voisi. Tuosta ei kuitenkaan nolostumista huomannut.

Ben

Ben katsoi hetken Johnia, mutta käänsi sitten katseensa takaisin Destinyyn. "Vai tunnette. No se ei ole minun asiani. "Kysyit saatko mitään etuja. Voin vastata, että emme voi tarjota kuin ikuisen ystävyyden ja liittolaisuuden laumallesi. Usko pois. Täällä Japanissa Ohun liittolaisuus on erittäin merkittävä asia. En tiedä tiedetäänkö Amerikassa Akakabutosta ja suuresta taistelustamme. Jos tiedetään, niin tiedät varmaankin mitä Ohun liittolaisuus merkitsee." Ben sanoi.

John ja Destiny

John istui nyt hiljaa Akamen viereen ja katsoi entistä heilaansa mietteliääänä. Se toivoi että toinen ei sanoisi mitään näiden ajoista mutta Destinyn tuntien toinen saattaisi hyvinkin nolata uroksen.
Narttu kuunteli mitä Ben sanoi ja nyökkäsi. "Olemme kuulleet jotain. Ei se niin kovin ihmeelliseltä vaikuttanut vaikka täällä, pienessä Japanissa se taisi olla aika iso asia. Joka tapauksessa minä ja 600 soturiani suostumme auttamaan teitä missä nyt satutte tarvitsemaan. Minä en kuitenkaan alennu kenenkään komentoon. Kunnioitukseni jaetaan vain niil jotka sen oikeasti ansaitsevat. Laumani tottele minua. Eikö niin?!" Tuo selosti alkuun hiljaa tietyt vaatimuksensa. Kysymys oli osoitettu äänekkäästi tuon joukoille jotka huusivat yhteen ääneen kyllä. Sitten Destinyn katse siirtyi Johniin nopeasti. John jopa säpsähti hiukan. "Et muuten varmana..." John sanoi mutta Destiny virnisti ja nyökkäsi. "Kyllä vain." Satutteko muuten Johnin ystävinä tietämään mitä tämä herrasemme on aikoinan puuhastellut?" Tuo kysyi Akamelta ja Beniltä. Se aikois aada Johnin nolostumaan entisestään.

Ben, Akame

Ben hymähti hieman toisen sanoille. ´Vai ei kovin ihmeellistä...´ Ben sanoi itselleen mielessään ja kuunteli sakemannin sanoja. Akame vilkaisi Johnia kysyvästi ja siirsi katseensa sitten takaisin Destinyyn. "Emme kyllä satu. Kerro ihmeessä..." Akame sanoi hieman kiusoittelevalla äänellä ja vilkaisi vieressään istuvaa Johnia hieman virnistäen. Ben rykäisi. "Toisten nolaaminen ei ole kypsää käytöstä aikuiselta koiralta. Eikö Amerikassa opeteta tapoja pennuille?" Ben kysyi hieman toruvalla äänellä. Se ei pitänyt Nartun luonteesta yhtään. Päinvastoin tuo enemmänkin ärsytti Beniä. Siihen ei tosin moni pystynytkään.

Hakuro, Destiny ja John

DSestinyn virnisti varsin ilkeästi Johnille ja näytti jopa kieltä. "Niin tai näin. Kyllä minä käyttäytyä osaan. John kuitenkin ansaitsee sanani. Ja plajastukset." Tuo vastasi Benille ja siirsi katseensa Akameen. John oli jo nyt ihan nolona ja sen huomasi. Tämä oli harvinaista koska yleensä John ei noita tunteitaan paljastanut. "Minulla ja Johnilla oli varsin metkaa kerran. Tapailimme kaksi viikkoa ja pari päivää enen herrasemme lähtöä saattui pieni aikuisten välinen selkkaus." Tuo kertoi kiertoilmaisuin mitä tapahtui. Jos Joh olisi hminen niin se olisi ollut punainen kuin tomaatti. "Tulin raskaaksi John." Tuo sanoi sitten ja John lakkasi hengittämästä. Tuo oli osa jota se ei tiennyt. Se vain tuijotti toista hengittämättä ja järkyttyneenä. "Pennut syntyivät kuolleena." Tuo jatkoi surullisemmin. John oli aivan jäykkä ja tuijotti maahan. Hakuro oli kuunnellut sivulta ja siirtyi nyt paikalle. Se löi Johnia selkään jotta toinen hengittäisi välillä.

Shoji

Shoji katsoi hetken Johnia ja Akamen. " Olen kuulut erästä koira laumasta Hokaidossa heistä voisi olla apua voisin käydä hakemassa heidät" Shoji sanoi Akamelle ja Jonille ja lähti kävelemään pois Gaiolta ja suunstasi Hokaidon.

//Sori lyhyt.Shoji poistui//

Akame, Ben

Akame yllättyi todella kuullessaan Johnin vanhasta romanssista. "Milloin sinä amerikkaan ehdit hurmuri?" Akame kysyi leikillään ja yritti tönäistä Johnia kylkeen oikealla etutassullaan. Sitten Kishu vakavoitui ja katsoi Destinyä pahoittelevasti. "Otan osaa menetykseesi. Pentujen kuolema on pahinta mitä koira voi kokea." Akame sanoi. Kishun mieleen palasivat väkisin muistot siitä kun se oli itse lähettänyt omia pentujaan itsemurha tehtäviin Kogia vastaan käydyssä sodassa. Ben astui askeleen lähemmäs Destinyä. "Minäkin pahoittelen menetystäsi." Ben sanoi.

John ja Destiny

John katsoi Akamea hampaitaan kiristellen tuon tönäistessä tätä. Se loihti olemuksestaa esiin taas samaisen rennon ja herkän uroksen. "Se oli juuri ennen kuin saavuin Japaniin." Tuo vastasi Akamelle ja katseli Destinya mietteissään. Desinyn katse oli vähintän yhtä mietteliäs. Se katsoi nyt kuitenkiin Akamea ja Beniä. "Kiitän. Siitä on kuitenkin jo kauan. Mennyttä on turha murehtia." Tuo sanoi näille ja katsoi tas Johnia. "Minun oli pako lähteä Destiny. Hidetoshi oli päättänyt saaapua tänne. en kadu sitä että lähdin. Olen saaut täällä upean elämän." John sanoi nartulle syynsä jättää tämä. Destiny vain nyökkäsi. "Ymmärrän sen. En ole sinulle vihainen." Tuo vastasi ja katsoi taas kysyvästi Akamea. Sitten se meni niin lähelle Akamea ja Beniä että tuon kuono oli näiden välissä. "MMontakos narttua Johnilla on ollut minun jälkeeni?" Tuo kysyi kuiskaten neutraalisti mutta äänestä kuulsi läpi mustasukkaisuus jo valmiiksi.

Akame, Ben

Akame hämmästyi Destinyn kysymyksestä, mutta vastasi sitten kuiskaten. "Villinä ei ainakaan julkisesti yhtään. En tiedä oliko hänellä joku ollessaan vielä lemmikki, mutta minun tietääkseni hänellä ei ole ketään ollut." Akame kertoi. Ben pysyi hiljaa. Se ei halunnut sotkeutua toisten yksityis asioihin.

Hakuro, Destiny ja John

John kuunteli loukkaantuneena sivusta. Se kyllä kuuli mitä toine oli kysynyt. Se vain tuhahti äkämystyneenä. "Voisit kysä suoraan. Ja usko pois, ei ole ollut ketään." Tuo sanoi ja nousi ylös. Sitten se soi todella happaman katseen Hakurolle joka hekotteli vieressä. Husky tosin siirtyi suosioplakauemmas hekottamaan.
Destiny siirtyikin yllättäen aivan Johnin eteen. John peruutti pari askelta ahdistuneena. Destiny kiersi tuon ympäri ja hipoi Johnia hännällään hymyille varsin suloisesti. "Et ole muuttunut päivääkään vanhemmaksi 'hurmuri'." Tuo totesi tyynesti ja käänsi sitten selkänsä kolemlle urokselle. "Me menemme tutustumaan Futago-solaan ja kyseemään historiastanne. Palaan iltaan mennessä." Destiny totei ja käveli kahden kenraalinsa välissä laumaansa.Ne perääntyivät nopeasti. Johnin katse pysyi Destinyssä niin kauan kuin narttua näkyi. Sen katse oli varsin pehmo.

Orion & Isanagi

Orion katsoi hetken Distinyä ja Johnia ja seurasi tilannetta jonkin aikaa. Sitten se naurhati hieman Johnille pilkaten sitä kun kuuli mitä Distiny oli kertonut Johnista. Orion ei tosin ymärtänyt täysin aisiaa, mutta sen mielestä se oli hauska. Isanagi katsoi jonkin aikaa Johnia ja käänsi katsensa sitten Orionin. Isanagi ei ymmärtänyt mikä siinä Distinyn kertomassa oli niin haiskaa, sillä se oli koulutettu jo viikon ikäisenä käytäytymään kuin aikuinen.

Akame, Ben

Destinyn lähdettyä Akame katsahti Johnia varsin vakavana. "Et kai tehnyt mitään typerää päästellessäsi höyryjä?" Akame kysyi ja toivoi, että John ei olisi tehnyt mitään harkitsematonta. Ben seisoi hiljaa paikoillaan. ´Armeijamme vain kasvaa, mutta miksi minulla on tämä outo tunne? Aistin jotain pahaa. Jotain paljon pahempaa kuin Hougen ja Sniper...´ Ben mietti, kuono kohti taivasta.

John

John avasi suunsa ja sulki sen sitten. Saman eleen se toisti kuin olisi hamunnut sanoja ilmasta. Sitten se virnisti omaan tapaansa. "Pah, juoksi ympäri Ftago-solaa ja säikyttelin eläimiä. Saatoijn minä repiä pari oksaa kappaleiksi mutta en sen phaempaa." Tuo sanoi puolitotuuden. Tai totta se oli mutta oli ollut todella lähellä ettei sakemanni ollut kääntynyt kohti Sumuvuorta.