Suomi - Tuhansien järvien maa

Virvatuli

Mustavalkoinen karajlankarhukoira hölkkäsi rennosti Lapin tunturilla. Se oli päivittäisellä kierroksellaan tarkastamassa laumansa vointia ja keskustelemassa päivän asioista. Uros oli pidetty johtaja rennon luonteensa ja leikkisyytensä takia. Kukaan ei koskaan ollut ajatellut edes yrittää vallan kaappaamista. Vaan miksi olisi? Laumalla oli kaikki hyvin ja Suomi oli rauhaisa ja hyvä maa elää...

Taika

Taika oli tullut juuri Virvatulen aluelle sisarustensa kanssa. Taika oli kuullut paljon Virvatulen nimisestä koirasta ja sen luonteesta. Sen korvat olivat hieman luimussa ja se oli hieman allapäin viellä kun oli joutunut jättämään isäntänsä, josta ei ollut kuin pari viikkoa. Taika katsoi hetken ympärileen jos huomaisi vaikka joitain Virvatulen sotureita lähistöllä. Pian se huomasikin jonkun koiran hieman kauempana, mutta ei tiennyt sen olevan Virvatuli.

Virvatuli

Mustavalkoinen karhukoira naurekslei juuri muutaman ystävänsä kanssa kun yhtäkkiä joku sen alaista juoksi uroksen luokse. "Alueelle on tullut joku vieras narttu." Toinen ilmoitti ja Virvatuli nyökkäsi ymmtäneensä. Samassa se huomasikin kaukaisen hahmon ja jäi paikoilleeen toista tarkkailemaan. Sillä ei ollut tarvetta koska ktään häätää joten toinen saisi tulla tänne ihan vapaasti.

Taika

Taika käveli rauhassa lähemmäs ja nyökäsi tervehdykseksi aluksi. "Minä olen Taika ja he ovat sisaruksiani. Frodo,Siru,Tuhka ja Lucky. Olen pahoillani jos tunkeutuin luvatta aluellenne." Taika esitäytyi ja katsoi sitten Virvatulta. Sen silmistä ja äänestä satoi huomata hieman surulisen sävyn, mutta Taika yritti peitää surunsa sisäleen ja esitää hieman pirteämpää mitä nyt olikaan. Taika tiesi hyvin että jos se ei olisi jättänyt omistajaansa se itse olisi saatanut kuolla.

Virvatuli

Uros hymyili toiselle ystävällisesti ja naurahti pirteästi. "Ei Lappi ole kenenkään vaikka me asummekin täällä. Kuka tahansa on tervetullut." Uros sanoi toiselle ja ulvaisi ilmoittaen toiset tervetulleiksi. "Minä olen Virvatuli. Tämä joukkion johtaja." Tuo esittöytyi sitten ystävällisesti ja hymyillen.

Taika

Taika katsoi hetken Virvatulta ihmeisään, mutta hymyili sitten lempeästi. "Käyn hakemassa meille jotain syötävää." Lucky sanoi Taikalle ja lähti saman tien metsään. Sen mukaan lähti myös Siru. Taika vain nyökäsi veljeleen ja laitoi sitten makuulle erän puun viereen ja jäi sitten odotamaan että Lucky ja Siru tulisivat takaisin.

Kagetora & Kurotora

Kai koirat olivat erkaantuneet laumasta ja hypänneet Venäjällä rahtikoneen kyytiin, joka kaarteli nyt kohti Puolaa. Kagetora makasi jännittyneenä, peläten hiukan. Kurotorakaan ei tietenkään koskaan ollut ollut lentokoneessa, mutta koira makasi silti rauhallisena. "Miten tällainen rautahökötys voi pysyä ilmassa?" Kagetora ihmetteli. Kurotora vain kohautti olkiaan. "Ei tietoakaan, mutta olen nähnyt näitä lentokoneita ennenkin ja hyvin ne ilmassa pysyvät.
Jonkin aikaa lennettyä alkoi kone yhtäkkiä menettää korkeuttaan. "Apua, me putoamme..!" Kagetora sanoi loikaten jaloilleen. "Hiljaa, hölmö. Kone laskeutuu." Kurotora murahti. Kagetora näytti hölmistyneeltä, mutta asettui sitten makaamaan. Kone tärähti kentälle ja koirat liikkuivat hiukan rahdin mukana, kun kone huojui liukuessaan ja pysähtyi pian. Hetken oli hiljaista, kunnes luukkua aukaistiin. "Mitä hemmettiä, täällä on koiria!?" Joku huusi Viroksi. Kait loikkivat nopeasti noiden ohi ja katosivat metsään, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään.

Pian koirat olivat hypänneet tuontitavaralaivaan, joka kulki Helsinkiin. Kurotora poti hiukan huonoa oloa, ja maihin päästyään joutui lepäämään hetken. He olivat päätyneet Suomeen. Kurotora ja Kagetora lähtivät oitis liikkeelle metsiä pitkin ja juosten ehtivätkin kulkea muutaman kymmentä kilometriä, kunnes tajusivat, että kaipaisivat taas kyytiä. Kai-veljekset seisoivat moottoritien varrella ja odottivat. Odottivat ja odottivat. Pian kuorma-auto kulki hurjaa vauhtia ohitse. "Olet tarkkana, Kagetora.." Kurotora sanoi pojalleen. Juuri ohi mennessään Kurotora loikkasi kuorman kyytiin. Kagetora ei kuitenkaan ollut yhtä nopea, ja joutui juoksemaan vähän matkaa, kunnes pääsi vain vaivoin kyytiin. Onneksi kukaan ei näyttänyt huomaavan mitään, koska oli hämärää. Koirat asettuivat makaamaan ja vain odottivat, mihin päätyisivät.

"Ro...Roväinem.. äh. mitä tuossa lukee?" Kagetora sanoi katsoessaan kylttiä. "Osaatko muka lukea?" Kurotora ihmetteli. "Helppoja sanoja... joku paikka tuo on.." Kagetora sanoi. "En tiedä yhtään, löydämmekö koiria, mutta voisimme kohta hypätä kyydistä. Etelä-Suomessa tuskin on hyviä sotureita, mutta olen kuullut huhuja, että sitkeitä taistelijoita saattaa löytyä pohjoisemmasta." Liikennevaloihin pysähtyessään kait hyppäsivät alas ja lähtivät syvemmälle metsään. Kurotora pysähtyi yllättäen. "Kas, eipäs minun tarvinut kauaa etsiä." Kurotora sanoi. Silmät kimalsivat kauempana ja koira tuli lähemmäs. "Keitä te olette?" Koira kysyi. Kurotora katsoi Kagetoraa. Toisen kieli oli hiukan sekavaa, mutta ymmärrettävää. (oletettaen kaikki koirat puhuvat nyt samaa kieltä, sillä eiväthän koirat normaalisti puhu, joten niillä voi olla vähän erilainen elekieli joka tekee puheesta epäymmärrettävän : D ) "Tulemme Japanista. Kuulutko laumaan?" Kurotora vastas. Koira oli hetken hiljaa miettien sanoja. "Kuulun. Virvatulen lauma on pohjoisemmassa. Laumamme kulkee täällä ympäriinsä, pitkien matkojenkin säteellä. Te kuitenkin pistitte paremmaksi, jos kerran Japanista tulette." Toinen sanoi vitsikkäästi. Kait naurahtivat myös. Mukavalta vaikuttivat. "Tulkaa. Vien teidät Virvatulen luo." Toinen sanoi ja Kagetora ja Kurotora lähtivät toisen perään.

Matka kesti ehkä tunnin... kait olivat väsyneitä matkasta päästessään perille. Koiria oli siellä täällä ja Kurotora ja Kagetora katselivat varautuneina ympärilleen. Tuoksu Suomessa oli täysin erilainen kuin Japanissa. "Johtaja Virvatuli! Minulla on sinulle tuliaisia Japanista!" Koira huusi ja pian kait näkivät Virvatulen kauempana (?).

// tosi pitkä romaani... halusin tehdä matkasta uskottavamman, toivottavasti jaksat lukea edes osan xD //

//Ainaa mää lukea jaksan xD//

Virvatuli

Karjalnakarhukoira oli juuri kyäynyt metsällä. Aiemmin päivällä se oli jutustellut vieraiden kanssa. Metllä sillä oli ollut mukana kymmenen muuta koiraa. Ne oluivat saaneet paljon saalista. Muutamia jäniksiä, lintuja, kolme peuraa ja jopa oikein poron. Niistä riittäisi laumalle ruokaa. Vaikkakin nopeastihan porukka olisi kaiken syönyt seuraaavana äivänä pitäisi järjestää uusi hakureissu. Virvatuli itse rakasti metästämistä joten se oli yleensä mukana vaikka johtaja olikin.

Uros makoili rentona jäkälällä kunnes joku tuli ilmoittamaan jostain Japaniin littyvästä. heti tuo nousi ylös ja näki tulijat. "Japnista asti? Täytyy olla tärkeää asia." Uros sanoi rennosti ja naurahti. Se käveli tulijoita kohti ja ystävällisesti hymyillen pysähtyi kai-koirien eteen. "Minä olen Virvatuli. Pohjoisen Suomen johtaja." Uros esittäytyi.

Taika

Kun Lucky ja Siru olivat tuleet takaisin parin linnun ja jäniksen kanssa, Taika otti yhden linnun ja alkoi syödä. Taika katsoi välillä ynpärileen. Kun Taika oli syänyt se lähti tutkimaan hieman aluetta. Jonkin ajan kuluttua se huomasi Virvatulen ja kaksi vierasta koiraa. Se käveli hieman lähmmäs kulakseen mitä ne puhuivat.

Kurotora & Kagetora

Kait nyökkäsivät toiselle kunnioittavan tervehdyksensä. "Pahoittelemme, että tulemme melko vakavalla asialla, joka ei oikeastaan koske teitä..." Kagetora aloitti. "Etsimme joukkoja laumaamme. En tiedä, enkä ihmettelisikään, vaikka ette olisikaan koskaan kuulleet Ohusta, koirien paratiisista, mutta kotimme on vallattu. Koko paratiisi on romahtamispisteessä, ja sitä voisi sanoa paremminkin helvetiksi. Dorago niminen koira pitää diktatuuriaan siellä, ja monet koirat ovat kokeneet kauheita. Meidät on siis karkotettu ja Doragolla on valtava joukko. Siksi etsimmekin sotureita, jotka voisivat taistella rinnallamme kaikkien oikeuksien puolesta, ja voisimme palauttaa rauhan paratiisiimme, ja lopettaa vääryydet." Kurotora kertoi asiansa loppuun. "Ymmärrän, jos teitä ei kiinnosta hylätä kotoisaa ja mukavalta vaikuttavaa maatanne, mutta pyydämme silti apuanne." Kagetora lopetti lauseen.

Virvatuli

Uros kuunteli ja pari kertaa nyökkäsi miettliäänä. "Hmm, olen minä jostain jättikahusta kuuullut. En kuitenkaan tiedä olenko kovin innoisani lähdössä mukaanne. Vaikutatte kuitenkin kunnon koirilta ja lupaan harkita. Minä kuitenkin vihaan niitä jotka pitävät valtaa hallussaan vain väkivalloin ja muutenkin julmasti. Se mainitsemanne Dorago vaikuttaa juuri sellaiselta." Virvatuli sanoi nyt jo vakavoituen.

Kurotora & Kagetora

"Niin... Dorago olisi varmasti muuten hyvä johtaja, mutta hän käyttää kamalia keinoja vallan saamiseen. Ja periaate Ohun paratiisille on, ettei sillä ole johtajaa. Ylipäällikkö on ainoastaan joukkojemme ohjaaja ja hän laittaa asiat käytäntöön. Meillä ei ole diktatuurista valtaa, jossa vain yksi päättää kaikkien puolesta. Siksi tahdomme pelastaa paratisimme, jotta koirilla on taas hyvä elää ja Japanin koirakanta pysyy tasapainossa." Kagetora selitti. "Kiitos kuitenkin, kun harkitsette. Emme haluaisi painostaa, mutta ehdotuksemme olisi, että päätöksen tehtyänne lähdette mukaamme, tai sitten jos vastaatte kieltävästi, mitä emme tietenkään toivo, sillä kaikki apu on tarpeen, lähdemme. Tarvitsemme vähän opastusta pois Suomesta, ja se suurehko rahtikone, jolla tulimme, olisi ehkä hyvä keino matkustaa takaisin koko joukolla." Kurotora selitti toiselle.

Virvatuli

Karjalankarhukoira katsoi toisian miettliäänä ja huokaisi. "Kenties voisimme autta koska Suomea ei uhkaa kukaan. Meillä on täällä rauha ja kaikki hyvin. Sen takia sota ei innosta mutta teitä voisimme matkustaa auttamaan. Samalla näkisimme uusia kulttuureita. On vain yksi mutta..." Uros sanoi ja antoi kasvoilleen nousta uhkaavan virneen. Se oli yksi osa näyelmää jonka joukot seuraavaksi toteuttaisivat. Kovana vitsailijana ei Virvatuli voinut vastustaa kiusasuta pelotella mukavia vieraitaa. "..Katsokaas, en ole välttämättä halukas päästämään teitä elävänä pois jos kieltäydyn. Japnin ongelmat eivät vaiuta meihin." Uros sanoi sitten vakavati ja kaksikko piiritetiin. Se vaikutti hyvin vihamieliseltä vaikka koko juttu olikin yksi iso vitsi.

Kurotora & Kagetora

"Kiitoksia. Voisimme kai kuitenkin jäädä tänne lepäämään hetkiseksi, ja saatte rauhassa vielä miettiä?" Kagetora kysyi, sillä koirat olivat melko väsyneitä. Virvatulen seuraava lause sai ne kuitenkin varuilleen, kun joukot piirittivät heidät. Kait vilkaisivat toisiaan ja sitten Virvatulta. Hetken ne miettivät, oliko toinen tosissaan. Äsken Virvatuli oli vaikuttanut hyvin mukavalta. Kagetora ja Kurotora asettuivat vastakkain ja tuijottivat jännittyneinä toisia. "Emme pelkää. Taistelemme kuolemaamme asti, jos on pakko." Kurotora sanoi sitten. Kagetora luimisti korviaan, muttei sanonut mitään.

Virvatuli

Heti kun uros käänsi hvuittuneen virneen takaisin kai-koiriin, piiri hajaantui naureskellen. Nopeasti kaikki palasivat toimiinsa. Virvatuli nauroi huvittuneesti ja leppoissti. "Huomaa ettei minun hyväntahtoisuuteni kiiri kauas. Minä en todellakaan ole niin julma että teidät tappaisin. Tietenkin me autamme oikeudenmukaisia lajitovereitamme sodassa. Me suomalaiset rotukoirat olemme sitkeää sakkia." uros sanoi hyväntahtoisesti hymyillen ja paljasti samalla koko huijauksen.

Taika

Taika kuunteli Kurotora ja Kagetora. *Ovatko nuo kaksi ohun sotureita?* Taika tuumi ja käänsi katsensa sitten taivaalle. Hieman myöhemmin Siru, Lucky, Tuhka ja Frodo tulivat myös paikalle ja katsoivat siskoaan hetken. Taika käänsi katsensa Frodon ja hymyili hieman kertoakseen voivansa hyvin, sillä huomasi veljiensä ja siskonsa kasvoista pientä huolta.

Kurotora ja Kagetora

Kait valmistautuivat jo ympäriltä sateleviin hyökkäyksiin, mutta näyttivät hölmistyneiltä kun sen tilalta tuli vain pelkkää naurua. Kagetorakin alkoi sitten nauraa, mutta Kurotora näytti hapanta naamaa. Kagetora vain tönäisi toista leikkisästi. "Älä viitsi isä.." Kagetora sanoi ja katsoi sitten Virvatulta. "Pahoittelen, isäni ei omista huumorintajua." Kagetora sanoi. Kurotora vain mulkaisi tuota. "Pah, olen liian vanha leikkimään näin vakavilla asioilla.." Kurotora murahti, mutta naurahti sitten itsekin. "Hienoa, että olette päättäneet auttaa. Näytätte todellakin vahvoilta kaikki. Alkaa olla jo hämärää, joten on parasta käydä matkaan huomenna. Ginin täytyy kuitenkin tulla Amerikasta takaisin Sakhalille." Kurotora sanoi sitten.

Virvatuli

Uros hymyili ystävällisesti ja selvästi hyväntahtoisesti. Se ei koskaan tekii pahaa jos sitä ei oikeasti ansainnut. "Nyt näette miksi suomalaiset ovat niin sitkeitä ja pitävät yhtä Meillä on side jokaiseen laumani soturiin vaikka ne asuisivat missä. Minun sanani kaikukaan Suomen joukoille." Virvatuli julisti juhallisesti ja kohotti uononsa vasten yötaivasta. Se ulvoi lujaa ja ääni kaikui Lapin tuntureilla. Sana kiirisi koko Suomen läpi parissa tunnissa. "Huomenna koko armeijani on täällä ja valmiina lähtöön." Uros julisti sitten ja kävi makuulle viereisen kuusen alle. Se rakasti jäkälää joten myöskin nukkuin sen päällä.

Kagetora & Kurotora

Kait hymyilivät kiitollisena ja asettuivat myöskin makaamaan sivuun. Jäkälät tuntuivat ensin kummallisilta, mutta kun niihin ja niiden tuoksuun tottui, tuntui alusta jo miellyttävältä. Kurotora haukotteli ja ummisti sitten silmänsä. Kagetora makasi hetken valveilla ja nukahti sitten itsekin.

Taika

Taika katsoi hetken Virvatulen sotureita ja laitoi sitten lähistölle makulle ja nukahti pian. Taikan sisarukset laitoivat myös nukumaan. Taika aikoi lähteä Ohun sotureiden mukaan sillä ajatteli että jos lähtisi suomesta niin pystyisi unohtamaan paremmin isäntänsä ja muut.

Virvatuli Aamulla uros heräsi kun aurinko vasta pilkisti näkyvissä. Se nousi korkean kallion laelle ja alkoi ulvomaan herätystä. Kaukaa kuului vastaus ja eilen kutsutut joukot saapuivat paikalle. ''Hyvää huomenta jokaiselle. Tämä on suuri päivä sillä pääsemme matkustamaan peräti Japaniin asti auttaaksemme oikeuden toteuttamisesta. Tunnin päästä jokaisen tulee olla valmis lähtöön. Kiitos huomiostanne.'' Karhukoira piti puheen ja loikki sitten alas kivelä istuen odottamaan metsästäjien paluuta.

Kurotora & Kagetora

Kurotora ja Kagetora heräsivät aamulla. Kagetora siristi silmiään. "Yh... herätäänkö täällä aina näin aikaisin?" Väsynyt Kagetora vaikersi. Kurotora nousi ylös. "Nousehan poikaseni. Kotiin on pitkä matka ja meidän pitää lähteä aikaisin." Kurotora vastasi ja käveli sitten Virvatulen luo. "Tulimme tänne Puolasta tavaratuontilaivalla ja Puolaan lensimme Venäjältä rahtikoneella. Onnistuisimmekohan kulkemaan samoin takaisinkin? Joukkonne mahtuisi varmasti rahtikoneen ruumaan." Kurotora kysyi sitten.

Taika

Taika alkoi herätä ja höristi hieman korviaan. Sitten se nousi ylös ja käveli Kagetoran luo. Sen perässä tuli sen sisko ja veljet. "Muuten mekin voimme autaa teitä jos vain apu kelpaa." Taika sanoi ja käänsi katsensa hetkeksi Virvatulen ja sitten takaisin Kurotoran ja Kagetoran.

Kurotora

Kurotora katsoi Taikaan, joka tuli paikalle. "Kiitos. Jos siis tiedätte hyvän ja nopean kulkureitin Venäjän rajalle, josta pääsee uimaan Japanin vieressä olevalle saarelle, niin apu kelpaa." Kurotora sanoi sitten.

Virvatuli

Uros kuunteli toisten reittiehdotuksia mutta itse tiesi parhaan. "Ei. Me kuljemme jalkaisin venäjälle ja siellä loikkaamme tyhjänä kulkevan suuren rahtirekan kyytiin. Se matkaa Siperiaan hakemaan tavaroita joka viikko ja kahden päivän päästä se taas lähtee. Kuljemme sillä Siperiaan ja sitten rahtikoneella rannikolle. Sieltä ei ole pitkä matka kohtaamispaikkaan joka lienee Sakhali?" Uros sanoi kska oli aamula jutellut erään viisaankanssa joka epäili paikkaa siksi.