Venäjän vaarat

Virvatuli

Viimein rekat pysähtyivät ja uros antoi kaikille merkkejä olla hiljaa. Kun ihmiset siirtyivät kauemmas antoi uros merkin ja 700 päinen lauma lähti kahdesta rekasta liikkeelle. KAikki juoksivat heti läheisen metsän suojiin ja etenivät sittten maantien vierustaa pitkin. Se tie veisi nämä vaarallisen armeijalaueaan ohitse. Silloin pitäisi olla tarkkana koska se armeijaalue oli juuri se josta olivat myös Victor ja Bozlef alunperin kotoisin.

Kurotora & Kagetora

Kait loikkasivat muiden joukossa alas rekkojen tavaratilasta ja lähtivät etenemään vauhdikkaasti Virvatulen johtamana. Kurotora ja Kagetora katselivat tarkkaan ympärilleen ja sitten vilkaisivat toisiaan. Toistaiseksi oli vielä ihan rauhallista...

Virvatuli ja Bozlef

Karhukoira johdatti joukkoaan suoraan ansaan. Se ei tiennyt että sitä oltiin vakoiltu saapumisesta asti ja sotakoira tosiaan olivat samaan iakaan kotiseudullaan kun nämä siitä kulkivat. Kun uros ulvaisi käskyn leppo, kaikki alkoivat makoilemaan ja lepäämäämään pienellä kauniillla aukiolla. Vaan sitten kuului metsästä uhkaava nauru. 700 päisen joukon piiritti 1000 päinen, oikeiden sotakoirien armeija. Bozlefin joukko oli kasvanut jo yli kaksikertaiseksi ja kaikki olivat pelkästään oikeita sotakoira, rodultaan saksanpaimenia. Ja ne olivat vihollisia.

Kurotora & Kagetora

Kagetora haistoi tulijat, ennen kuin nuo ilmestyivät näkyviin. "Bozlef joukkoineen.." Kurotora sanoi ironisesti ja mulkoili tulijoita vihaisena. Kagetora pysyi paikoillaan ja katsoi ympärillään olevaa joukkiota, kunnes käänsi sitten katseensa Virvatuleen.

Virvatuli ja Bozlef

Huonosta tilnateesta huolimatta Virvatuli ei hätkähtänyt ja oli tyyni kuin viilipytty. "Me kuljemme vain ohi Bozlef. Tiedät sen." Uros julisti sitten rauhassa mutta varmall äänellä. Bozlef naurahti vielä kerran. "Tiedän. Te matkaatte kohti Sakhalia. Vaan tahdonko päästää teidät kertomaan Ginille joukkoni suuruudesta? Sitä sopii miettiä." uos sanoi ja ilmaantui nyt kunnolla näkyville. Sakemanni oli laihtunut hitusen mutta osasyynää oli masennus. Lihakset eivät minekkään olleet kadonnet.

Kurotora & Kagetora

Kurotora mulkaisi Bozlefia. "Meitä ei joukkosi suuruus kiinnosta. Emme tiedä lukumäärää tarkasti, mutta sodassa olette vain pelkkää massaa muiden joukossa. Emme erottele vihollisiamme joukkoihin, joten on samantekevää, onko teitä 500 vai 1500." Kurotora vastasi varsin pisteliäästi. Kagetora seisoi isänsä vieressä, ikään kuin vahvistuksena sanoille.

Bozlef ja Virvatuli

Bzlefin pää oli laskenut uhkaavale tasolle ja sen virne nousi vain toisesa suupielessä. "Älä rupea uhoaman vanhus. Soturintaito ja hyvien soturien märä ratakaiseen paljon." Uros sanoi Kurotalle ja virnisti. Virvatuli ei pitänyt tilanteen kehittymisestä koska tiesi joukkona vähivänän jo nuo ottaisvat yhteen.

Kurotora & Kagetora

Oikeasti Bozlefin joukkojen suuruus olisi kyllä hyödyllinen tieto, mutta sitä Kurotora ei paljastaisi. "Älä nimittele minua vanhukseksi, nulikka!" Kurotora sanoi takaisin. "Rauhoitu isä.." Kagetora kuiskasi. Nyt ei kaivattaisi taistelua. Kagetora astui eteenpäin. "Jos nyt käyt kimppuumme, sinulla on ylivoima, eikä se todista mitään. Jos joukkosi on vahva, niin näytä se sodassa, älä vasta puolimatkassa." Kagetora sanoi ja katsoi Bozlefia.

Taika

Taika oli hypännyt rekan kyydistä samoihin aikoihin kuin muutkin. Nyt se kuunteli sivusta Bozlefin ja Kurotoran puheita sanaakaan sanomatta. Taika piti katsensa Bozelfin joukoissa vaikka välillä vilkaisikin Bozlefin.

Bozlef Uroksen virne ei kadonnut missään vaiheessa. ''Aidot sotakoirat eivätkäy taistoon alivoimaa vastaan. Missään vaiheessa emme ole olleet kimppuunne käymässä. Matkatkaa sinne kapisten ystävienne luokse. Minä odotan taisteluun. Oikeastaan olen Doragon leivissä vain yhden asian tähden. Tahdon kostaa veljeni kuoleman, tahdon Hakuron pään.'' Uros puhui sitten ja ulvoi. Sotakoirat katosivat pian metsään ja jättivät jälkeensä hiljaisuuden.

Kurotora & Kagetora

"Puhuit jo itsesi pussiin ja vihjasit nirhaamisestamme." Kurotora intti vastaan, tarkoittaen sitä, että Bozlef mietti, aikoiko päästää heitä kertomaan Ginille joukkojen määrästä. Kagetora kuitenkin hiljensi isänsä. "Ole hiljaa, he päästivät meidät jo. Aina sinun kanssasi joutuu vaikeuksiin.." Kai ärähti. Kurotora mulkaisi toista. "Älä sinä käske minua olemaan hiljaa, nulikka." Kurotora murahti, mutta Kagetora ei vastannut mitään, sillä oli tottunut isänsä kiukutteluihin. Kagetora tiesi, ettei Kurotora kauaa jaksaisi vihoitella ja siksi odottikin, kunnes he lähtisivät taas liikkeelle.

Virvatuli Karhukoira oli päättänyt että lepoa ei voisi sallia näin vaarallisella maalla. ''Liikkeelle! Parempi liikkua kuin levätä.'' Uros sanoi kuuluvalla äänellä ja laittoi liikettä joukkoihin. Pian nuo saapuivat lentokentälle josta nuo nousisivat rahtikoneeseen.

Kurotora & Kagetora

Kuro ja Kage lähtivät toisen perään. Vauhdikkaasti edeten he pääsivätkin pian lentokentälle. Koirien rynnätessä koneeseen rahtiluukun avattua kaitkin pitivät huolen, että pääsivät ajoissa paikalle. Kukaan ei huomannut mitään ja luukku suljettiin huolellisesti. Moottorit jyrähtivät käyntiin ja lentokone nytkähti liikkeelle. Kone liukui tasaisesti radalla ja vauhti kiihtyi. Kagetora ja Kurotora pitivät hampaillaan kiinni suuressa laatikossa kiinni olevista köysistä. Pian kone suoristui ja matkanteko muuttui tasaisemmaksi.

Virvatuli

Koneella ei matka ollut pitkä joten pian paine-ero alkoi tuntumaan kun kone alkoi hitaasti pudottamaan korkeuttaan. Ja sitten se rysähti maata vasten ja rullasi kiitorataa. Heti kun luukku avautui, antoi virvatuli merkin ja joukot lähtivät liikkeelle. Siitä alkoi loppumatka kohti Sakhalia.

//Virvatuli poistuu//

Taika

Taika hyppäsi ulos lentokonesta ja lähti sisarustensa kanssa muiden mukana kohti Sakhalia.


//Tulipas lyhyt. Taika poistuu//

// Kagetora ja Kurotora poistuvat muiden joukossa //