Pääsivu
Tsuyoi Kangaeru & Hyoma
Vakavasti haavoittunut Hyoma makasi yhä siellä, minne Kyoga sen oli jättänyt autettuaan tuon pakoon Gaian luota. Se oli tullut juuri takaisin tajuihinsa oltuaan monia tunteja tiedottomana. Sen päätä särki, olihan Imperiumin johtajan hampaat tehneet pahaa jälkeä ja oli ihme, ettei se ollut jo kuollut. Susi ei kuitenkaan pystynyt liikkumaan, vaikka kuinka yritti käskeä jalkojaan liikkeelle, tai edes päätään nousemaan. Se irvisti kivusta onnistuttuaan nostamaan päätään sentin ylös maasta ja laski sen takaisin, sillä niinkin pieni liike oli saanut sen silmät hämärtymään. Uros taisteli haluaan nousta vastaan ja pakotti itsensä makaamaan paikallaan. Se sulki taas silmänsä ja vaipui rauhattomaan uneen.
Hyoma heräsi vasta seuraavana päivänä, kun joku pudotti linnun sen kuonon eteen. Se avasi silmänsä ja huomasi, että sen edessä seisoi harmaavalkoinen susi. Ei, ennemminkin koirasusi, kaimaisista raidoista päätellen.
"K-kuka olet...?" se kysyi hiljaa, yrittämättä nostaa päätään. Se kyllä muisti edellispäivän kivut, eikä sen ruumis tuntunut nytkään kovin terveeltä. Oli kuin se olisi ollut halvaantunut kaulasta alaspäin.
"Olen Tsuyoi. Tsuyoi Kangaeru. Näytit niin säälittävältä, etten voinut olla auttamatta." Tsuyoi naurahti ja istuutui alas, kun toinen onnistui jotenkin nousemaan sen verran, että sai haukattua palan linnusta. Hyoma kuitenkin lysähti takaisin kyljelleen nopeasti, kun sen päähän iski taas se tuttu pistävä kipu.
"Keneltäs sinä olet saanut turpaasi?" koirasusi kysäisi tuolta silkasta uteliaisuudesta.
"Gaialta... Imperiumin johtajalta... Olen... Hyoma... Monarkian johtaja." Hyoma kertoi hitaasti ja käänsi tuskaisan katseensa toisaalle. Se tunsi olevansa todella säälittävä, karata nyt taistelusta noin vain, vaikka se olikin ollut Kyoga, joka sen auttoi karkuun. Uros oli salaa toivonut jotain keinoa päästä kivusta, pois Gaian luota.
Tsuyoi nyökkäsi Hyoman kerrottua taistelleensa Gaiaa vastaan. Se oli kuullut susien sodasta, muttei arvannut Imperiumin johtajan hampaiden voivan tehdä noin pahaa jälkeä.
"No, ainakin olet elossa." se sanoi ja nousi ylös lähteäkseen.
"Odota..!" Hyoma huusi tuon perään ja nosti päänsä ylös, huippauksesta huolimatta. "Voinko pyytää sinulta... palvelusta...?" se huohotti ja Tsuyoi kääntyi katsomaan tuota uteliaana.
"Ehkä."
"Vie minut... pois täältä... Kauas... ulkomaille..." Monarkian nuori johtaja pyysi, vaikkei toista tuntenutkaan. Nyt oli vain tärkeintä päästä kauas Gaiasta, jonnekkin, missä sen olisi mahdollisuus parantua rauhassa. Jonnekkin, missä se saisi tarvittavaa koulutusta voittaakseen Gaian jonain päivänä. Sen teki pahaa jättää toverinsa, mutta tässä kunnossa, näin heikkona siitä ei olisi hyötyä tovereilleen. Sen täytyisi vahvistua.
"Etkö halua vaikka eläinlääkärille?" Tsuyoi kysyi ja käveli Hyoman vierelle, valmiina nostamaan tuon selkäänsä.
"En..."
"Selvä." Koirasusi nosti toisen varovaisesti selkäänsä ja lähti kävelemään hitaasti kohti länttä, auttaakseen toisen pois Japanista.
"Anteeksi... Jos meidät löydetään... sinäkin kuolet..." Hyoma sanoi hiljaa, ennen kuin jälleen sulki silmänsä.
"Hmh. Ne saavat tuoda koko armeijansa saadakseen minut hengiltä." Tsuyoi naurahti ja jatkoi kävelyään.
Niiltä meni monta päivää päästä Japanin länsirannikolle, sillä Hyoma tila huononi koko ajan. Suurimman osan matkasta se oli nukkunut, mutta sen haavat olivat tulehtuneet. Tsuyoi ei ollut erikoistunut hoitamaan haavoja, mutta susi ei suostunut menemään eläinlääkärille. Ainut asia tuon mielessä oli pois pääseminen.
"No niin. Enää pitkä uintimatka, ja olet turvassa." koirasusi kertoi, vaikka toinen olikin taas tajuton. Se huokaisi ja kahlasi veteen, lähtien uimaan kohti ulkomaita
Hyoma heräsi yhtenä iltana, ja huomasi olevansa täysin tuntemattomassa paikassa. Se nosti päänsä hitaasti ja katseli ympärilleen uskomatta silmiään. Se ei ollut enää Japanissa, se oli varmaa. Tsuyoitakaan ei näkynyt missään, joten susi mietti jo olevansa kuollut. Silloin koirasusi kuitenkin tepasteli pusikosta, tällä kertaa saaliinaan kuollut jänis.
"Olemme nyt Kiinassa. Ja tässä tiemme eroavat. Lähettyvillä on kylä, jossa näytti olevan jonkinlainen eläinlääkäri, tai ainakin tavallinen lääkäri. Uskon sinun pystyvän raahautumaan sinne jo itsekkin. Ja olen kerännyt ruokaa jonkun verran, joten siitä sinun ei tarvitse huolehtia." Tsuyoi kertoi ja pudotti jäniksen muiden saalistamiensa eläinten päälle. Ne riittäisivät joksikin aikaa, elleivät ne ehtisi pilaantua.
"Kiitos. Lupaan etsiä sinut palattuani ja hyvittävän tämän jotenkin." Hyoma sanoi jo hieman pirteämpänä. Sillä oli kuitenkin vielä paha päänsärky, eikä sen haavatkaan olleet parantuneet vielä kunnolla, mutta nyt se pystyi jo pitämään päätänsä ylhäällä helposti.
"Lähden tänä iltana, kunhan olen saanut levättyä." koirasusi sanoi ja asteli kauemmas Hyomasta, käyden nukkumaan rankan uintireissunsa jälkeen.
Muutaman päivän päästä Hyoma pääsi jo jotenkin jaloilleen, muttei päässyt kahta askelta pidemmälle, kun jo lyyhistyi taas maahan pahan päänsäryn ja huippauksen takia. Vielä muutaman päivän päästä sen kylän, josta Tsuyoi oli kertonut, metsästäjät löysivät suden. Se pääsi hoitoon, sillä kyläläiset kai pitivät sutta jotenkin pyhänä olentona. Sillä todettiin pieni kallonmurtuma ja se sai hoitoa haavoihinsa. Meni kuitenkin vielä viikkoja, ennen kuin se pystyi edes jotenkin kävelemään kymmentä askelta pidemmälle. Silloinkaan se ei pystynyt kunnolla juoksemaan, mutta silti se karkasi lääkärinsä luota. Se sattui törmäämään pieneen laumaan, johon se hyväksyttiin. Hyoma aloitti elämänsä uudelleen ulkomailla ja yritti parantua rauhassa. Se ei kuitenkaan voinut olla murehtimatta, mitä sen tovereille Japanissa oli käynyt.
//Hyoma pysyttelee nyt poissa jonkin aikaa & Tsuyoi palasi Japaniin//
Vakavasti haavoittunut Hyoma makasi yhä siellä, minne Kyoga sen oli jättänyt autettuaan tuon pakoon Gaian luota. Se oli tullut juuri takaisin tajuihinsa oltuaan monia tunteja tiedottomana. Sen päätä särki, olihan Imperiumin johtajan hampaat tehneet pahaa jälkeä ja oli ihme, ettei se ollut jo kuollut. Susi ei kuitenkaan pystynyt liikkumaan, vaikka kuinka yritti käskeä jalkojaan liikkeelle, tai edes päätään nousemaan. Se irvisti kivusta onnistuttuaan nostamaan päätään sentin ylös maasta ja laski sen takaisin, sillä niinkin pieni liike oli saanut sen silmät hämärtymään. Uros taisteli haluaan nousta vastaan ja pakotti itsensä makaamaan paikallaan. Se sulki taas silmänsä ja vaipui rauhattomaan uneen.
Hyoma heräsi vasta seuraavana päivänä, kun joku pudotti linnun sen kuonon eteen. Se avasi silmänsä ja huomasi, että sen edessä seisoi harmaavalkoinen susi. Ei, ennemminkin koirasusi, kaimaisista raidoista päätellen.
"K-kuka olet...?" se kysyi hiljaa, yrittämättä nostaa päätään. Se kyllä muisti edellispäivän kivut, eikä sen ruumis tuntunut nytkään kovin terveeltä. Oli kuin se olisi ollut halvaantunut kaulasta alaspäin.
"Olen Tsuyoi. Tsuyoi Kangaeru. Näytit niin säälittävältä, etten voinut olla auttamatta." Tsuyoi naurahti ja istuutui alas, kun toinen onnistui jotenkin nousemaan sen verran, että sai haukattua palan linnusta. Hyoma kuitenkin lysähti takaisin kyljelleen nopeasti, kun sen päähän iski taas se tuttu pistävä kipu.
"Keneltäs sinä olet saanut turpaasi?" koirasusi kysäisi tuolta silkasta uteliaisuudesta.
"Gaialta... Imperiumin johtajalta... Olen... Hyoma... Monarkian johtaja." Hyoma kertoi hitaasti ja käänsi tuskaisan katseensa toisaalle. Se tunsi olevansa todella säälittävä, karata nyt taistelusta noin vain, vaikka se olikin ollut Kyoga, joka sen auttoi karkuun. Uros oli salaa toivonut jotain keinoa päästä kivusta, pois Gaian luota.
Tsuyoi nyökkäsi Hyoman kerrottua taistelleensa Gaiaa vastaan. Se oli kuullut susien sodasta, muttei arvannut Imperiumin johtajan hampaiden voivan tehdä noin pahaa jälkeä.
"No, ainakin olet elossa." se sanoi ja nousi ylös lähteäkseen.
"Odota..!" Hyoma huusi tuon perään ja nosti päänsä ylös, huippauksesta huolimatta. "Voinko pyytää sinulta... palvelusta...?" se huohotti ja Tsuyoi kääntyi katsomaan tuota uteliaana.
"Ehkä."
"Vie minut... pois täältä... Kauas... ulkomaille..." Monarkian nuori johtaja pyysi, vaikkei toista tuntenutkaan. Nyt oli vain tärkeintä päästä kauas Gaiasta, jonnekkin, missä sen olisi mahdollisuus parantua rauhassa. Jonnekkin, missä se saisi tarvittavaa koulutusta voittaakseen Gaian jonain päivänä. Sen teki pahaa jättää toverinsa, mutta tässä kunnossa, näin heikkona siitä ei olisi hyötyä tovereilleen. Sen täytyisi vahvistua.
"Etkö halua vaikka eläinlääkärille?" Tsuyoi kysyi ja käveli Hyoman vierelle, valmiina nostamaan tuon selkäänsä.
"En..."
"Selvä." Koirasusi nosti toisen varovaisesti selkäänsä ja lähti kävelemään hitaasti kohti länttä, auttaakseen toisen pois Japanista.
"Anteeksi... Jos meidät löydetään... sinäkin kuolet..." Hyoma sanoi hiljaa, ennen kuin jälleen sulki silmänsä.
"Hmh. Ne saavat tuoda koko armeijansa saadakseen minut hengiltä." Tsuyoi naurahti ja jatkoi kävelyään.
Niiltä meni monta päivää päästä Japanin länsirannikolle, sillä Hyoma tila huononi koko ajan. Suurimman osan matkasta se oli nukkunut, mutta sen haavat olivat tulehtuneet. Tsuyoi ei ollut erikoistunut hoitamaan haavoja, mutta susi ei suostunut menemään eläinlääkärille. Ainut asia tuon mielessä oli pois pääseminen.
"No niin. Enää pitkä uintimatka, ja olet turvassa." koirasusi kertoi, vaikka toinen olikin taas tajuton. Se huokaisi ja kahlasi veteen, lähtien uimaan kohti ulkomaita
Hyoma heräsi yhtenä iltana, ja huomasi olevansa täysin tuntemattomassa paikassa. Se nosti päänsä hitaasti ja katseli ympärilleen uskomatta silmiään. Se ei ollut enää Japanissa, se oli varmaa. Tsuyoitakaan ei näkynyt missään, joten susi mietti jo olevansa kuollut. Silloin koirasusi kuitenkin tepasteli pusikosta, tällä kertaa saaliinaan kuollut jänis.
"Olemme nyt Kiinassa. Ja tässä tiemme eroavat. Lähettyvillä on kylä, jossa näytti olevan jonkinlainen eläinlääkäri, tai ainakin tavallinen lääkäri. Uskon sinun pystyvän raahautumaan sinne jo itsekkin. Ja olen kerännyt ruokaa jonkun verran, joten siitä sinun ei tarvitse huolehtia." Tsuyoi kertoi ja pudotti jäniksen muiden saalistamiensa eläinten päälle. Ne riittäisivät joksikin aikaa, elleivät ne ehtisi pilaantua.
"Kiitos. Lupaan etsiä sinut palattuani ja hyvittävän tämän jotenkin." Hyoma sanoi jo hieman pirteämpänä. Sillä oli kuitenkin vielä paha päänsärky, eikä sen haavatkaan olleet parantuneet vielä kunnolla, mutta nyt se pystyi jo pitämään päätänsä ylhäällä helposti.
"Lähden tänä iltana, kunhan olen saanut levättyä." koirasusi sanoi ja asteli kauemmas Hyomasta, käyden nukkumaan rankan uintireissunsa jälkeen.
Muutaman päivän päästä Hyoma pääsi jo jotenkin jaloilleen, muttei päässyt kahta askelta pidemmälle, kun jo lyyhistyi taas maahan pahan päänsäryn ja huippauksen takia. Vielä muutaman päivän päästä sen kylän, josta Tsuyoi oli kertonut, metsästäjät löysivät suden. Se pääsi hoitoon, sillä kyläläiset kai pitivät sutta jotenkin pyhänä olentona. Sillä todettiin pieni kallonmurtuma ja se sai hoitoa haavoihinsa. Meni kuitenkin vielä viikkoja, ennen kuin se pystyi edes jotenkin kävelemään kymmentä askelta pidemmälle. Silloinkaan se ei pystynyt kunnolla juoksemaan, mutta silti se karkasi lääkärinsä luota. Se sattui törmäämään pieneen laumaan, johon se hyväksyttiin. Hyoma aloitti elämänsä uudelleen ulkomailla ja yritti parantua rauhassa. Se ei kuitenkaan voinut olla murehtimatta, mitä sen tovereille Japanissa oli käynyt.
//Hyoma pysyttelee nyt poissa jonkin aikaa & Tsuyoi palasi Japaniin//
