Pääsivu
Hyoma
Viikkoja oli kulunut siitä, kun Hyoma oli karannut eläinlääkäriltä ja se oli liittynyt pieneen kiinalaiseen susilaumaan. Se ei kuitenkaan sopeutunut laumaan, joka eli kaikessa rauhassa lähellä Kiinan itärannikkoa. Se lauma, Héping nimeltään, ei nimittäin sotinut. Lähistöllä ei ollut muita laumoja, sillä monet olivat liittyneet Japanin sotaan. Niinpä Hépingiin oli jäänyt vain 17 vanhinta soturia, jotka eivät olleet kykeneviä liittymään taisteluun.
Yhtenä päivänä Hyoma asteli kahden vanhimman suden luokse, jotka toimivat nyt nuorten sijasta lauman johtajina. Se oli kyllästynyt istuskeluun. Uros tarvitsi taistelukoulutusta päästäkseen entiseen tai parempaan kuntoon, mitä ennen oli ollut, mutta tämän lauman luota koulutusta ei löytynyt. Se pysähtyi vanhimpien eteen vaativa katse silmissään.
"Haluan tietää, onko täällä lähistöllä jotain laumaa, joka opettaisi minua." se kysyi kiertelemättä. Vanhimmat loivat huolestuneet katseet toisiinsa ja huokaisivat.
"Emme halua valehdella sinulle, nuorukainen. Mutta varoitamme sinua; sen klaanin luota et tule takaisin muuttumatta." toinen, Adín, varoitti.
"Klaani on nimeltään Máng Zú. Kuten nimi jo kertookin, se on sokeiden taistelijoiden klaani." toinen vanhimmista, Vósim, jatkoi.
"Älkää hidastelko, vaan kertokaa mistä tämän klaanin löytää!" Hyoma raivosi.
"Klaani elää lähistöllä, noin 10 kilometriä pohjoiseen. Löydät heidät kyllä." Adín kertoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Monarkian johtaja kiitti ja oli jo kääntynyt, kun Vósim jatkoi vielä.
"Máng Zún klaani ei opeta näkeviä, eivätkä hyväksy ketään jo valmiiksi sokeaa ikinä täysin joukkoonsa. Heillä on pääsykoe, raaka sellainen." vanhin kertoi ja katsoi Adínia, odottaen tuon jatkavan. Toinen huokaisi syvään ja katsoi Hyomaa surun täytteisillä silmillään.
"Menetin poikani heille. Ne soturit pakottavat kaikki klaaninsa oppiin menevät repimään silmänsä päästään itse, omin kynsin. Se on koe, joka testaa mielenlujuuttasi." Adín kertoi, mutta tämäkään ei pysäyttänyt Hyomaa, joka oli lähtenyt jo hölkkäämään kohti pohjoista, varoituksista huolimatta.
Lähdettyään heti matkaan, Hyoma pääsi klaanin luo jo samana iltana. Vanhat vammat hidastivat sitä yhä, mutta se oli päättänyt oppia. Tuo päätös ajoi sitä eteenpäin. Uros pysähtyi erään lammen luokse ja kumartui juomaan. Yhtäkkiä se tajusi, ettei ollutkaan enää yksin. Monarkian johtaja pyörähti ympäri, irvistäen samalla kivusta äkkinäisen liikkeen takia. Sen edessä seisoi koirasusi, jonka silmien päällä oli kauheat arvet. Sokeat kasvot olivat kuitenkin kääntyneet kohti Hyomaa, kuin toinen olisi nähnyt sen.
"Taasko Máng Zúhun on lähetetty uusi kokelas?" koirasusi kysyi ivallisella äänellä.
"Tulin oppimaan ja harjoittelemaan taistelutaitojanne." Hyoma vastasi välittämättä ivallisesta sävystä nartun äänessä.
"Luuletko sen olevan niin helppoa?" tuo kysyi. "Eikö sinua ole peloteltu klaanimme tavoista? Etkö tiedä mitä Máng Zú tarkoittaa?"
"Tiedän kyllä ja olen valmis maksamaan sen hinnan." uros sanoi päättäisenä, mutta silti sen ääni värähti. Se oli tottunut taistelemaan sumussa lähes sokeana, mutta se oli vain taistelussa. Klaanin oppiin meneminen tarkoitti sitä, että sen täytyisi oppia hankkimaan ruokaakin sokeana ja muutenkin elämään näkemättä.
"No mikä sitten kestää? Tee se." koirasusi vaati.
Hyoma viivytteli vielä ja katsoi ympärilleen, yrittäen painaa luonnon kauneuden mieleensä. Äkkiä pelko valtasi sen mielen. Tämän päivän jälkeen se ei näkisi, tämän päivän jälkeen sen täytyisi harkita tekemisiään. Ja entä jos se ei oppisikaan tekniikoita? Entä jos se sokaisisi itsensä turhaan? Hyoma ravisti päätään selventääkseen ajatuksensa ja huokaisi. Sitten se sokaisi itsensä.
Koirasusi auttoi sokeutuneen Hyoman klaanin alueelle. Ilmeni, että tuo oli Zhurén, Máng Zún johtaja. Klaani oli harvalukuinen, vain hieman yli kaksikymmentä soturia asusti alueella. Heidät oli jätetty rauhaan, sillä sokeat soturit toimivat palkkasotureina. Ne avustivat sodassa ketä milloinkin ja olivat hyödyksi niin paljon, että kukaan ei olisi hyötynyt klaanin tuhosta. Zhurén piti huolen, että asia pysyikin näin. Se itse otti Hyoman huolehdittavakseen ja opetti tuota. Sokeus ei ollut ainoa asia, mistä klaanin tunnisti, vaan Máng Zú oli erikoistunut kin avulla taistelemiseen. Sen takia vain ne, joilla oli luja mieli, oli oikeus tulla klaanin oppiin. Ilman mielenlujuutta ei voisi hallita kitään.
Hyoma opetteli klaanin tavoille, muttei oikein ikinä oppinut täysin hallitsemaan kitään. Sen sijaan suhde sen ja Zhurénin välillä syveni. Yhdessä vietetyt harjoittelusessiot lähensivät kahta johtajaa ja eräänä päivänä Máng Zún johtajatar tunsi oudon voiman sisällään. Oikeastaan se ei ollut voima, vaan ennemminkin uusi elämä. Jonkun ajan päästä syntyi Máng Zún ja Monarkian perillinen. Hyoma jatkoi harjoitteluaan tästä huolimatta ja antoi luvan, että pennullekin saisi opettaa Máng Zún tavat. Se kuitenkin tarkoitti, että pennun täytyi sokaista itsensä. Emonsa mielenlujuuden ja isänsä itsepäisyyden perinyt uros tekikin sen: Hyoma sai seurata vierestä muutaman kuukauden ikäisen, tavallista vakavamman pennun sokaisevan itsensä, ääntäkään päästämättä.
Kuukaudet kuluivat ja pian Hyoma päätti, että oli aika palata. Se ei ollut oppinut moniakaan Máng Zún tekniikoita, toisin kuin pentunsa, mutta se oli voimistunut, ainakin hieman. Se oli myös hionut usvassa taistelemisen taitonsa lähes täydelliseksi. Tehtyään sopimuksen Zhurénin kanssa, ne päättivät, että pentu palaisi Hyoman kanssa Japaniin, opiskelemaan Monarkian tavoille. Alle vuoden ikäinen pentu oli jo oppinut hallitsemaan kitään, lähes paremmin kuin isänsä ja se oppi koko ajan. Hyoma, Beryl ja kaksi muuta Máng Zún eliittisoturia lähtivät matkaan pian sen jälkeen, kun taistelu Doragon ja Ohun välillä oli loppunut Gajyolla.
Viikkoja oli kulunut siitä, kun Hyoma oli karannut eläinlääkäriltä ja se oli liittynyt pieneen kiinalaiseen susilaumaan. Se ei kuitenkaan sopeutunut laumaan, joka eli kaikessa rauhassa lähellä Kiinan itärannikkoa. Se lauma, Héping nimeltään, ei nimittäin sotinut. Lähistöllä ei ollut muita laumoja, sillä monet olivat liittyneet Japanin sotaan. Niinpä Hépingiin oli jäänyt vain 17 vanhinta soturia, jotka eivät olleet kykeneviä liittymään taisteluun.
Yhtenä päivänä Hyoma asteli kahden vanhimman suden luokse, jotka toimivat nyt nuorten sijasta lauman johtajina. Se oli kyllästynyt istuskeluun. Uros tarvitsi taistelukoulutusta päästäkseen entiseen tai parempaan kuntoon, mitä ennen oli ollut, mutta tämän lauman luota koulutusta ei löytynyt. Se pysähtyi vanhimpien eteen vaativa katse silmissään.
"Haluan tietää, onko täällä lähistöllä jotain laumaa, joka opettaisi minua." se kysyi kiertelemättä. Vanhimmat loivat huolestuneet katseet toisiinsa ja huokaisivat.
"Emme halua valehdella sinulle, nuorukainen. Mutta varoitamme sinua; sen klaanin luota et tule takaisin muuttumatta." toinen, Adín, varoitti.
"Klaani on nimeltään Máng Zú. Kuten nimi jo kertookin, se on sokeiden taistelijoiden klaani." toinen vanhimmista, Vósim, jatkoi.
"Älkää hidastelko, vaan kertokaa mistä tämän klaanin löytää!" Hyoma raivosi.
"Klaani elää lähistöllä, noin 10 kilometriä pohjoiseen. Löydät heidät kyllä." Adín kertoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Monarkian johtaja kiitti ja oli jo kääntynyt, kun Vósim jatkoi vielä.
"Máng Zún klaani ei opeta näkeviä, eivätkä hyväksy ketään jo valmiiksi sokeaa ikinä täysin joukkoonsa. Heillä on pääsykoe, raaka sellainen." vanhin kertoi ja katsoi Adínia, odottaen tuon jatkavan. Toinen huokaisi syvään ja katsoi Hyomaa surun täytteisillä silmillään.
"Menetin poikani heille. Ne soturit pakottavat kaikki klaaninsa oppiin menevät repimään silmänsä päästään itse, omin kynsin. Se on koe, joka testaa mielenlujuuttasi." Adín kertoi, mutta tämäkään ei pysäyttänyt Hyomaa, joka oli lähtenyt jo hölkkäämään kohti pohjoista, varoituksista huolimatta.
Lähdettyään heti matkaan, Hyoma pääsi klaanin luo jo samana iltana. Vanhat vammat hidastivat sitä yhä, mutta se oli päättänyt oppia. Tuo päätös ajoi sitä eteenpäin. Uros pysähtyi erään lammen luokse ja kumartui juomaan. Yhtäkkiä se tajusi, ettei ollutkaan enää yksin. Monarkian johtaja pyörähti ympäri, irvistäen samalla kivusta äkkinäisen liikkeen takia. Sen edessä seisoi koirasusi, jonka silmien päällä oli kauheat arvet. Sokeat kasvot olivat kuitenkin kääntyneet kohti Hyomaa, kuin toinen olisi nähnyt sen.
"Taasko Máng Zúhun on lähetetty uusi kokelas?" koirasusi kysyi ivallisella äänellä.
"Tulin oppimaan ja harjoittelemaan taistelutaitojanne." Hyoma vastasi välittämättä ivallisesta sävystä nartun äänessä.
"Luuletko sen olevan niin helppoa?" tuo kysyi. "Eikö sinua ole peloteltu klaanimme tavoista? Etkö tiedä mitä Máng Zú tarkoittaa?"
"Tiedän kyllä ja olen valmis maksamaan sen hinnan." uros sanoi päättäisenä, mutta silti sen ääni värähti. Se oli tottunut taistelemaan sumussa lähes sokeana, mutta se oli vain taistelussa. Klaanin oppiin meneminen tarkoitti sitä, että sen täytyisi oppia hankkimaan ruokaakin sokeana ja muutenkin elämään näkemättä.
"No mikä sitten kestää? Tee se." koirasusi vaati.
Hyoma viivytteli vielä ja katsoi ympärilleen, yrittäen painaa luonnon kauneuden mieleensä. Äkkiä pelko valtasi sen mielen. Tämän päivän jälkeen se ei näkisi, tämän päivän jälkeen sen täytyisi harkita tekemisiään. Ja entä jos se ei oppisikaan tekniikoita? Entä jos se sokaisisi itsensä turhaan? Hyoma ravisti päätään selventääkseen ajatuksensa ja huokaisi. Sitten se sokaisi itsensä.
Koirasusi auttoi sokeutuneen Hyoman klaanin alueelle. Ilmeni, että tuo oli Zhurén, Máng Zún johtaja. Klaani oli harvalukuinen, vain hieman yli kaksikymmentä soturia asusti alueella. Heidät oli jätetty rauhaan, sillä sokeat soturit toimivat palkkasotureina. Ne avustivat sodassa ketä milloinkin ja olivat hyödyksi niin paljon, että kukaan ei olisi hyötynyt klaanin tuhosta. Zhurén piti huolen, että asia pysyikin näin. Se itse otti Hyoman huolehdittavakseen ja opetti tuota. Sokeus ei ollut ainoa asia, mistä klaanin tunnisti, vaan Máng Zú oli erikoistunut kin avulla taistelemiseen. Sen takia vain ne, joilla oli luja mieli, oli oikeus tulla klaanin oppiin. Ilman mielenlujuutta ei voisi hallita kitään.
Hyoma opetteli klaanin tavoille, muttei oikein ikinä oppinut täysin hallitsemaan kitään. Sen sijaan suhde sen ja Zhurénin välillä syveni. Yhdessä vietetyt harjoittelusessiot lähensivät kahta johtajaa ja eräänä päivänä Máng Zún johtajatar tunsi oudon voiman sisällään. Oikeastaan se ei ollut voima, vaan ennemminkin uusi elämä. Jonkun ajan päästä syntyi Máng Zún ja Monarkian perillinen. Hyoma jatkoi harjoitteluaan tästä huolimatta ja antoi luvan, että pennullekin saisi opettaa Máng Zún tavat. Se kuitenkin tarkoitti, että pennun täytyi sokaista itsensä. Emonsa mielenlujuuden ja isänsä itsepäisyyden perinyt uros tekikin sen: Hyoma sai seurata vierestä muutaman kuukauden ikäisen, tavallista vakavamman pennun sokaisevan itsensä, ääntäkään päästämättä.
Kuukaudet kuluivat ja pian Hyoma päätti, että oli aika palata. Se ei ollut oppinut moniakaan Máng Zún tekniikoita, toisin kuin pentunsa, mutta se oli voimistunut, ainakin hieman. Se oli myös hionut usvassa taistelemisen taitonsa lähes täydelliseksi. Tehtyään sopimuksen Zhurénin kanssa, ne päättivät, että pentu palaisi Hyoman kanssa Japaniin, opiskelemaan Monarkian tavoille. Alle vuoden ikäinen pentu oli jo oppinut hallitsemaan kitään, lähes paremmin kuin isänsä ja se oppi koko ajan. Hyoma, Beryl ja kaksi muuta Máng Zún eliittisoturia lähtivät matkaan pian sen jälkeen, kun taistelu Doragon ja Ohun välillä oli loppunut Gajyolla.
