Jatkuva sukupuu

Kagetora

Kagetora kulki sukunsa metsässä mietiskellen. Se muisteli poikaansa jonka oli tavannut ja jota oli kouluttanut. Mahtoikohan toinen olla löytänyt Kurotoran? Toivottavasti. Kagetora toivoi totisesti että isä olisi vielä elossa. Eihän siitä kovin kauaa ollut kun tuo viimeksi oli toisen nähnyt. Tai olihan aikaa jonkin verran kulunut mutta uros uskoi isänsä elämiseen.

Kurotora

Kurotora oli oleskellut tutussa kotimetsässään jonkin aikaa. Se tuntui niin hiljaiselta ja tyhjältä, kun hänen veljensä eivät olleet paikalla, puhumattakaan hänen pojistaan. Myöskään Chitoraa ei ollut näkynyt hetkeen, mutta Kurotora ei ollut nartusta huolissaan, tuo pärjäisi kyllä. Kurotora oli parannellut haavojaan ja pikkuhiljaa vanhuksenkin kunto oli palautumassa. Kai oli vielä hyvin elämänhaluinen, ja vaikka Kurotora olikin tajunnut, että vanhuus oli iskenyt, niin siltikään sen periksiantamaton luonne ei ollut hellittänyt. Päästyään haukotteli päästyään aukiolle, ja avatessaan ainokaisen silmänsä, kai hiukan järkyttyi. "No mutta Kagetora, poika, missä ihmeessä sinä olet luuhannut?" Kurotora sanoi. Vaikka kai ei näyttänyt tunteitaan, niin tuosta näki, miten iloinen ja onnellinen vanha kai oli nähdessään poikansa pitkästä aikaa.

Kagetora

Uros oli ollut ajatuksissaan ja hätkähti kuullessaan tutun äänen. Hmmennys muuttui hymyksi kun tuo käänsi katseensa isäänsä ja asteli lähemmäs. "Siellä sun täällä. On tapahtunut kaikenlaista. Miten itselläsi menee?" tuo vastasi ja tiedustelevasti kohotti toista kulmaansa. Se ei tiennyt suursodasta.

Kurotora

Kurotora hymyili vieläkin. "Noh, olen parannellut haavojani. Doragokin menetti henkensä sodassa, ja kaksoset ovat nyt vallassa, mutta vielä toistaiseksi kaikki on ihan hyvin." Kurotora kertoi tapahtumat. Eihän se tiennyt, että Gin oli siepattu ja Weedkin oli vaarassa.

Kagetora

Uroklsen suu aukesi hämmästyneenä ja tuo tuijotti isäänsä kuin miettien uskoisiko vai eikö. "Sota siis käytiin? Enkä minä päässyt auttamaan?! Kai Ohulla on vielä joukkoja jäljellä?" tuo kyseli hämmentyneenä ja äkäisenä siitä, ettei ollut auttamassa ystäviään kun olisi tarvittu.

Kurotora

Kurotora nyökkäsi. "Ohulla on arviolta nyt noin...kolmisen tuhatta soturia?" Kai kertoi. "Niinä päivinä koiria niitettiin kuin heinää.." Kurotora sanoi päätään pudistellen. "Mutta älä huoli, minäkään en osallistunut sotaan. En kyennyt taistelemaan, sillä olin vielä niin pahassa kunnossa..näitä vanhuuden varjopuolia." Kurotora sanoi ja virnisti. Kai vihasi vanhenemista, mutta osasi jo vitsailla sillä.

Kagetora

Uros rentoutui kun toinen kertoi ettei ollut oallistunut. Tuo jopa naurahti toisen vitsailulle. Kagetora oli silti varovainen kun puhuttiiin Kurotoran iästä, sillä tiesi ettei toinen halunnut kuulla muituttelua vanhuudestaan. "Tärkeintä on, että kaikki on nyt kunnossa," tuo vastsi sitten ja hymyili.

Kurotora

Kurotora naurahti, mutta synkkeni sitten. "Niin..." Kai huokaisi sitten ja nousi ylös. "Chutora ja Akatora vain ovat molemmat poissa. Vain minä olen meistä kolmesta jäljellä." Kurotora sanoi hiukan haikean kuuloisesti, mutta piristyi sitten. "Niin tosiaan, onhan minulla hyviäkin uutisia. Kain suku jatkuu, Akatoralla on tytär, nimeltään Chitora. Hän on täällä..jossain. Luultavasti jossain Futago-solassa." Kurotora sanoi hymyillen, tietämättä siitä, että Kagetorallakin oli jo jälkeläisiä.

Kagetora

Uroksen kulmat kohosivat kun tämän isä kertoi Akamen tyttärestä. "Sehän on mukava kuulla. Ainakin voit olla varma, että muisto sedistäni säilyy suvussa," Kagetora sanoi ja muisti sitten taas poikansa. Hymy katosi ja uros istui alas. "Nyt kun sanoit Akamen tyttärestä, on minulla sinulle hiukan kerrottavaa," tuo sanoi ja nielaisi jännittyneenä. Se tuijotti isäänsä hetken aivan hiljaa. "Minullakin on poika," tuo vain kertoi sitten pientä ylpeyttä olemuksessaan.

Kurotora

"Niin.." Kurotora huokaisi ja hymyili sitten. Toisen vakavoituessa vanhuskin näytti hiukan huolestuneelta. Kurotora istuutui kuuntelemaan, mitä toisella oli kerrottavanaan. "Mitähh?" Kurotora huudahti ja hypähti seisomaan. "Sinullako poika? Miksi minä saan kuulla vasta nyt?" Kurotora sanoi kiihtyneenä, mutta sitten tuon kasvoille tuli leveä hymy. "Mutta missäs poikasi nyt on?" Kurotora kysyi.

Kagetora

Uros hypähti pystyyn kun toinenkin loikkasi jaloilleen. KAgetora peruutti askeleen ja naurahti nolona toisen kysellessä tämän pojasta. "Tuota, kuten tiedät en ole ollut paikalla viime aikoina isä. Ja sain itsekin tietää vasta jonkin aikaa sitten, että eräs tuttavanarttuni onkin synnyttänyt minulle pojan," tuo vastasi pieni hymy kasvoillaan. "Juuri nyt minulla ei ole Shorutoran sijainnista tietoa," Kagetora sanoi ja istui takaisin maahan.

Kurotora & Shorutora

Kurotora tuumi hetken. "Vai Shorutora..." Kurotora sanoi ääneen. "Hmmh..." Kai hymähti. "Missäköhän hän sitten luuraa?" Kurotora ihmetteli. Alkoi olla jo myöhä ja hämärä oli laskeutunut.
Shorutora oli juossut sen minkä jaloistaan oli päässyt. Kestävä ja hyväkuntoinen koira kuitenkin alkoi jo olla väsynyt, juostuaan lähes taukoamatta kuin viimeistä päivää. Kun se pääsi metsän reunamille, Shorutora oli miltei varma, että oli tullut oikeaan paikkaan. Se hidasti vauhtiaan ja läähättäen lähti etsimään metsästä mahdollisesti isoisäänsä.

Kagetora

Kai kohautti olkiaan toisen kysyessä Kagetoran pojan olinpaikkaa. Tällä ei juuri nyt ollut hajuakaan Shorutoran sijainnista. Tämä oli käskenyt etsiä Kurotoran. Toivottavasti toinen oli kunnossa... "Sanoin että etsii sinut mutta on varmaan eksynyt," tuo sanoi vakavana.

Shorutora & Kurotora

Shorutora kuuli puhetta kauempaa ja kiihdytti askeliaan. Kurotora huokaisi. "Toivottavasti hän on kunnossa.." Kai tuumiskeli. "Hei, onko jompikumpi teistä Kurotora?" Shorutora huusi nähdessään kaksi kaita. Se asteli lähemmäs ja samassa tunnistikin toisen koirista. "Isä??" Shorutora kysyi ihmeissään.

Kagetora

Uros nyökytteli isänsä sanoille kuullessaan yhtäkkiä huudahsuksen metsän laidasta. Tuon korvat nytkähtivät Kagetoran tuntiessa äänen. Kai loikkasi heti seisoman ja otti muutamia askeleita lähemmäs tulijaa. "Shorutora?!" tuo kysyi hämmästyneenä ja vilkaisi Kurotoraa.

Kurotora & Shorutora

Kurotora kääntyi heti äänen suuntaan. Tajutessaan tulijan Shorutoraksi, Kurotora ei kyennyt sanomaan sanaakaan. "Sinä taidat olla isoisäni, Kurotora, eikö vain." Shorutora naurahti nähdessään Kurotoran hämmästyneen ilmeen. "Sepä se." Kurotora sanoi ja hymyili sitten. "Pahoittelen viivästystä. Eksyin vähän ja piipahdin Gajyolla. Tapasin Smithin ja hän neuvoi minut tänne." Shorutora kertoi.

Kagetora

Uros hymyili leveästi ja virnisti Kurotoralle. "Luulin että on sattunut jotain. Olit kuitenkin onneksi vain eksynyt," Kagetora vastasi. Onneksi Smith oli osannut neuvoa toisen tänne. Toinen vaikutti olevan kunnossa joten siksi Kagetora ei kysynyt siitä mitään.

Shorutora & Kurotora

Shorutora nyökkäsi naurahtaen. Kurotora istuutui hetkeksi alas. "Vai tällainen paikka tämä siis on. Ei hassumpi." Shorutora sanoi nyökkäillen, samalla tutkiessaan aluetta. Kurotora hymyili ja oli tyytyväinen, että toinen piti uudesta kodistaan.

Kagetora

Uros hymyili isänsä tavoin ja istui taas alas vilkaisten ympärilleen toisen arvioidessa metsää. "Tietenkin. Me kait valitsemme vain parasta," tuo vitsaili ja lipaisi huuliaan naurahtaessaan.

Kurotora & Shorutora

Kurotora katsoi Kagetoraa. "Mitä, enkö muka ole opettanut sinua elämään vaatimattomasti?" Kurotora sanoi happamasti mutta purskahti sitten nauruun. "Te nuoret saatte minut aina hyvälle tuulelle. Tai joskus huonollekin, mutta pääasiassa hyvälle." Kurotora sanoi ja käveli sitten hiukan kauemmas. "Haen meille syötävää. Metsästin sen aamupäivästä." Kurotora ilmoitti ja lähti metsään. Shorutora istahti alas ja katsoi isäänsä.

Kagetora

"Ja sinun hauskuutesi ei ole kadonnut iän myötä," Kagetora vastasi vitsillä isälleen ja naurahti. Sitten kun toinen meni tämä käänsi katseensa poikaansa. "Älä muuten koskaan mainitse isälleni hänen vanhuudestaan. Hän on meinaan suvun äkkipikaisin koira," tuo kertoi huvittuneena.

Shorutora & Kurotora

Shorutora hyökkäsi naurahtaen. "Pidetään mielessä." Kai vastasi ja samassa Kurotora saapuikin paikalle raahaten nuorta villisikaa, josta oli syöty hiukan aikaisemmin. "Tadaa, kyllä minäkin vielä metsästää osaan!" Kurotora sanoi ylpeänä saaliistaan ja veti sen kaksikon eteen. Se ei ollut iso, vain vähän Kurotoraa itseään isompi, mutta kyllä siitä syötävää saisi.

Kagetora

Uros nyökkäsi huvittuneesti hymähtäen ja nousi sitten ylös. Se lipaisi huuliaan katsoessaan vesi kielellä isänsä saalista. "Saatkin samantien kunnon tervetulotoivotusaterian," tuo sanoi ja käveli saaliin viereen. Se mietti mihin iskisi hampaansa ja tarrasi sitten villisian kylkeen.

Shorutora & Kurotora

Shorutora katsoi nälissään saalista. Se olikin ollut pitkään syömättä. Kurotora nuolaisi huuliaan ja iski hampaansa sitten villisian lapaan, kiskaisten itselleen sopivan palan lihaa ja alkaen syödä sitä hyvällä ruokahalulla. Kurotora iski hampaansa puolestaan myöskin villisian kylkeen ja riuhtaisi vahvoilla leuoillaan itselleen kunnon palan.

Kagetora

Syötyään tarpeeksi Kagetora siirtyi sivummalle ja asettui makuulle. Se asetti päänsä etujaloilleen ja tarkkaili poikaansa. Toinen oli perinyt paljon äidiltän ja uros huokaisi mietteliäästi.