Yksinäinen tuuli puissa soi

Tesshin

*Saalis ei ehtinyt edes reagoida, kun tumma hahmo hyökkäsi salamana pusikosta ja pyöri villisti peuran kaulan ympärillä. Veri roiskui ympäriinsä ja pian eläin kaatui kuolleena maahan. Hahmoa, joka sen oli tappanut, ei näkynyt. Kaulan ympärillä oli ilkeäsi naarmuuntunut, syvä, vereslihalla oleva naarmu.

Kävelin esiin pusikosta varmistettuani, ettei kukaan ollut näköetäisyydellä. Haukkasin palasen ruuastani ja nautin lämmöstä ja tunsin heti saavani uusia voimia. Aterioin vatsani täyteen ja jätin sitten ruhon siihen. Joku muu nälkäinen saisi syödä loput, jos epäonni metsästysreissulla kohtaisi. Sulavalla hypyllä, kohosin ilmaan ja laskeuduin puun oksalle. Tähysin taakseni nuolaisten huuliani, ja ennen kuin mitään merkittävää ehti tapahtua, olin jo kadonnut.

Puun oksat jäivät huojumaan taakseni, lehdet kahisivat toisiaan vasten. Tuuli soitti lauluaan, joka yksikseen soitti säveltään hiljaisuudessa.*

orion

Orion oli silon saapunut Kogien alueele ja huomasi raadon maasa jota ei oltu syöty kokonaan.
"Kuka kohan on jätäny tuon raadon tähän." Siten Orion jatkoi matkaa kunes haistoi tutun hajun ja meni hajua kohti
jonkin ajan kulutua Orion huomasi lamen
ja meni juomaan tuosta lamesta.

Tesshin

*Koko ajan, valppaat silmäni olivat pitäneet silmällä tuota muukalaista. Jotakin niin kovin tuttua tuossa oli, mutta päähäni en vielä saanut, että mitä. Oli otettava lähempää selvää..
Kovaa vauhtia, liikuin hiirenhiljaa puusta toiseen, jotta olin tuon koiran edellä, oksalla, lammen toisella puolella. Raato, jonka olin jättänyt, ei ollut kiinnostanut tuota koiraa. Mikä tuo haju oli..? Mikä tuo tuttu olemus, joka sai Tesshinin vapisemaan innosta, kuin joskus aikaisemminkin.
Gin! Tesshinin silmät laajentuivat. Oliko tuo yksi Ohun ylipäällikkö Ginin pojista? Hiljaa tarkkaillen, Tesshin katsoi koiraa, kunnes tajusi, ettei tuo voinut olla Ginin poika. Yukimuran Tesshin tunnisti, mutta tämä ei ollut hän, tämä oli nuorempi. Onko tämä? Weedin jälkeläinen? Hitaasti Tesshin kohottautui takaisin seisoma-asentoon, ja hyppäsi alas puusta, lammen toiselle puolelle. "Hoi, sinä nuorukainen. Onko isäsi nimeltään Weed?" Järkähtämättä aloillaan, tuo katsoi toista koiraa, odottaen vastausta kysymykseensä.*

Orion

Orion huomasi jonkun olevan lammen toisella puolen ja meni tämän luo.
"Joo isäni nimi on Weed olen Orion. Vastasin tuolle koiralle ja kysin tältä.
"Hei oletko sinä isäni kaveri?" Siten katsoin hetken sinne missä se raato oli.

Rigel huomasi orionin lammen toisella puolella.
-Orion mitä sinä teet sielä.!Rigel huusi
ja lähti Orionia kohti kunnes huomasi jonkun toisen koiran Orionin kanssa.

Tesshin

*Katsoin silmästä silmään Orionia. "Kyllä.. Weed on ystäväni.." Sanoin. En ollut nähnyt tuota pitkiin aikoihin, mutta hyvät ystävyyssuhteet säilyivät, vaikkei joka päivä nähtäisikään.
Samassa paikalle ilmestyi toinen koira, ja havahduin mietteistäni. "Kuulkaahan.. Tämä on Koga-koirien aluetta. Emme ole vihamielisiä, mutta joukkoni on koulutettuja taistelijoita, eivätkä he aina ajattele tekosiaan. Täällä liikkuminen voi siis olla vaarallista. Ilmoittakaa saapumisestanne vaikka ulvomalla, jotta laumalaiseni saavat tietää, ketä on tulossa. He kyllä varmasti kuullessaan äänen ja nähdessään ulkomuodon, osaavat päätellä, onko tulija vihollinen vai ei. Katsoin nyt pelkästään Orionia. Sitten käänsin katseeni paikalle tulleeseen koiraan. Tuokin näytti hämmästyttävästi tuntemiltani akitoilta. "Oletko sinä hänen veljensä..?" Kysyin hiukan hämmentyneenä siirtäessäni katsetta Rigelistä Orioniin, ja taas takaisin Rigeliin. En ollut tiennytkään, että Weedilläkin oli jo jälkeläisiä..*

Orion

"Hei Rigel mitä sinä täälä onko Bella ja Sirius Ohussa." Kysyin Rigeliltä ja katsoin siten Tesshiniin ja kysin.
"Kaajoitko sinä sen raadon?" Sitte nyökäsin Tesshinille että ulvoon seuraavala kerralla etei käy värin käsityksiä.
Sitten katsoin Rigeliin.

Rigel katsoi vähän aikaa Orionia ja siten kysyi.
-Mistä te puhutte ja mistä on kyse?
siten kului jotakin ääniä puiten takaa ja Rigel katsoi sine ja
alkoi muristta ja meni hyökäys asentoon.

Tesshin

*Nyökkäsin nuorelle koiralle ja katsoin sitten Rigeliä, joka murisi hiljaa ja oli hyökkäysasennossa. Ei hän sille pärjää... Tesshin ajatteli, sillä tiesi, mitä pusikossa lymysi. Nuori karhu-uros hyökkäsi salamana pusikosta ja iski tassullaan kohti Rigeliä. Salamannopeasti ryntäsin väliin ja tönäisin Rigelin pois edestä. Sain iskun melkein selkääni, mutta väistin ja ponnistin karhun naamasta vauhtia ja viilsin tuota etukäpälään. Kynteni olivat painautuneet karhun silmille ja nyt se raivokkaasti karjuen ja silmiään räpytellen käveli ympäriinsä haavoittunutta käpäläänsä heilutellen. "Varokaa!" Huusin väistäen karhun yrittäessä iskeä minua kynsillään.*

Orion

Kun karhu hyökäsi Rigelin kinpuun mutta Tesshin tönäisi Rigelin poistieltä.
Orion hyökäsi karhun kuonon ja piti lujasti kiini.
*En aijo pästää irti vaika mitä kävisi.* Ajatelin kun karhu yriti huitoa minut irti.

Tesshin

*"Ole varovainen!" Huudahdin ja huomasin sitten terävän oksan. Juoksin poispäin karhusta ja hyppäsin korkealle. Tartuin hampaillani kiinni oksaan ja pyörin sen ympärillä, ja pudottauduin maahan. Oksa putosi alas ja tartuin siihen hampaillani. Sitten käännyin ja juoksin kohti karhua. "Katsohan tänne rumilus!" Huusin ja loikkasin ilmaan oksa suussani. Karhu katsoi minua suu ammollaan ja näytti arvaavan aikeeni. Se idiootti siirsi Orionin oksan tielle, mutta onneksi ehdin huomata sen. Väistin karhua, otin puunrungosta vauhtia ja oksa iskeytyi karhun silmän lävitse. Väänsin oksaa voimakkaasti ja työnsin sitä vieläkin syvemmälle. Päästin otteeni irti ja hypähdin taaksepäin. Huohotin raskaasti. "Päästä irti, Orion! Se kaatuu kohta!" Huusin.*

Orion

Orion pästi irti ja karhu katui melkein heti sen jälkeen, mutta ksrhu nousi viellä ylös.
"Onpa sitkeä karhu" Sanoin ja iskin taas hanpaani sihen.
Karhu iski Orionia kylkeen ja Orion lensi puuta päin.

Tesshin

*Tuo ei siis vielä riittänytkään.. kiersin karhun taakse ja annoin sille kunnon töytäisyn selkään. Karhu kaatui rähmälleen, mutta nousi taas neljälle jalalle. Se horjui, eikä näyttänyt enää yhtä voimakkaalta, mutta kuollut se ei ollut, ja aikoi varmasti suorittaa loppuun taistelunsa. Sitten päätin kokeilla jotain uutta.. jotain, mitä en juurikaan ollut kokeillut. Karhu kohotti tassunsa kohti Orionia. "Zetsu tenrou battouga..!" Hyökkäsin kohti käpälää ja tartuin siihen hampaillani pyörin hurjaa vauhtia käpälän ympärillä ja laskeuduin sitten maahan. Hampaani olivat pureutuneet syvälle. Käännyin katsomaan karhua, joka seisoi aloillaan järkyttynyt ilme kasvoillaan. Toisessa hetkessä sen vasen etukäpälä putosi maahan ja veri alkoi valua vuolaasti sen käpälästä. Olin onnistunut! Battougan kopio oli toiminut paremmin kuin odotinkaan... katsoin Rigeliä, ja sitten Orionia, kunnes kuulin murinaa takaani. Karhu oli vielä päättänyt tehdä minusta selvää yhdelläkin käpälällä, silmä puhjenneena ja puolikuolleena. Juoksin karhua karkuun ja hyppäsin kohti puunoksaa. En kuitenkaan enää jaksanut pyöriä, vaan pidin siitä kiinni ja purin voimakkaasti. Sain itseni heilautettua oksan päälle ja iskin sitä voimakkaasti etukäpäläni kynsillä. Oksa rasahti, muttei katkennut. Hyppäsin ilmaan ja rysähdin oksan päälle, minkä seurauksena molemmat putosimme maahan. Hengästyneenä hoipuin jaloilleni ja iskin oksan terävä puoli ylöspäin tiukasti maahan. Karhu käveli minua kohti äännellen raivokkaasti. Käännyin katsomaan tuota ja odotin..
Odotin.. karhu tuli lähemmäs. Kun se oli melkein aivan kohdallani, juoksin tuon jalkojen välistä ja potkaisin jaloillani taaksepäin kuin hevonen. Huonokuntoinen karhu horjahti ja lopulta kaatui. Kuului ilkeä rusahdus, kun se kaatui pystyttämäni kepakon päälle. Huohottaen käännyin katsomaan karhua, jonka selästä törrötti verinen oksa.*

Rirel katsoi aluksi karhu ja siten orionia ja tesshinä ja taas karhua.
-Olisin minäkin pärjännyt sille karhulle.Rigel sanoi
ja siten hän huomasi jonkun vieraan suden sen lamen toisella puolella
mutta ei kinitänyt tähän hirveästi huomiota.
Mutta Orion ei näytänyt tyytyväiseltä tuhon suteen.

Orion

Kun Orion huomasi tuon suden hän näyti hieman vihaiselta ja oli mielelään iskenyt hanpaansa tuon suden kurkuun.
*Kuka tuo susi on* Ajatelin ja katsoin siten Tesshiniin ja taas tuhon suteen.
Vaika Orion ei tune tuota suta hän silti vihaasi sitä.

Tesshin

*Käänsin katseeni metsän laitaan. Susi? Kiihkein silmin tuijotin tuota. "Mene pois. Tämä alue ei kuulu sinulle." Murahdin ja astuin askeleen lähemmäs uhkaava katse silmissäni. "Sehän nähdään.." Susi vastasi ja vetäytyi metsän pimentoon. Käännyin katsomaan Orionia ja Rigeliä. "Olkaa varuillanne, kun kuljette pois alueeltani." Sanoin noille ja katsoin vielä sinne, missä susi oli ollut hetki sitten.*

Orion

"Hyvä on" Sanoin ja katsoin siten Rigelin ja lähdein metsälle.
Kun olisin syönyt niin voisin varmaan lähteä takaisin Ohun. Olin hiljaa ja vaanin salista siten iskin hanpaani tuohon lintuun.

Tesshin

*Katsoin noita kahta hetken ja lähdin sitten omille teilleni. Toivottavasti he pääsisivät kotiinsa ehjin nahoin. Muuten Weed varmaan nylkee minut.. vaikka minkä minä sille voin, jos täällä liikuskelee susia? Pysähdyin oksalle ja ulvaisin pari pitkää ja yhden lyhyen ulvauksen. Samassa uskolliset laumalaiseni olivatkin jo paikalla. "Täällä liikuskelee susia. Kun löydätte heidät, eliminoikaa heti. Mutta olkaa tarkkoina, sillä Ohun laumassakin on susia. Jos he liikkuvat täällä, heitä ei saa tappaa. Tunnistatte kyllä vihollisenne." Sanoin sitten ja loin nopean silmäyksen jokaiseen. "Saammeko syödä ne sitten?" Yksi kysyi ja käännyin katsomaan tuota. "Oletko hullu? Me kogat emme syö enää lajitovereitamme!" Huusin ärtyneenä ja hyökkäsin tuon kimppuun painaen tuon maahan. "Ä-älähän nyt, minä vain pelleilin.." Tuo sanoi ja päästin irti. "Hyvä on, mutta älä vitsaile tuollaisista asioista." Sanoin sitten vakavana. "Hyvä on.."*

Orion

Kun olin syönyt kuulin Tesshinin ulvovan mutta en lähtenyt sinne silä tiesin ettei se koske minua vaan palasin siten Rigelin luo. "Eiköhän lähdetä kotiin." Sanoin ja lähdin sinne mistä olin tänne tulutkin hieman myöhemmin huomasin sen raadon oltu syöty jonka Tesshin oli jätänyt. "Varmaan se susi." Sanoin ja jatkoin matkaa enkä kinitänyt sihen mitään huomiota. Poan törmäsi kolmeen suteen jotka olivat varmasti Kasain alaisia.

Kurojaki

Samassa Kurojaki loikkasi oksistosta Tesshin eteen ja katsoi tuota ärtyneesti. -Tesshin et kunnioita tapojamme vaikka olet johtaja. Kogat ovat aina syöneet vihollisensa, siksi meitä on pelätty, eikä täällä liikkunut tunkeilijoita. Nyt kun sinä johdat meitä Kogia ei pelätä ja alueemme on täynnä susia. Tämä ei ole hyvä Tesshin, ne ohun rakit ovat pehmittäneet sinut. Minä olen pettynyt, hyvin pettynyt. Kurojaki luennoi ja katsoi Tesshiniä vihaisesti.

Tesshin

*Mulkaisin isääni. "Me olemme ansainneet kunnioitusta. Kunnioitus on minusta tärkeämpää kuin pelko." Murahdin takaisin ja katsoin muita laumalaisia. "Jos aina syömme vihollisemme, saatamme itsemme huonoon maineeseen ja meitä halveksitaan ja tukenamme on pelkkä pelko. Mutta nyt, kun osaamme arvostaa toisiamme ja antaa elämälle jonkinlaisen arvon, meitä kunnioitetaan. Toisin kuin ennen." Sanoin ja astuin askeleen eteenpäin tukevalla ja leveähköllä oksalla. "Ne sudet.. saavat vielä tuntea nahoissaan, että ovat tunkeutuneet alueellemme." Puuskahdin ja vilautin hampaitani katsoessani ylöspäin. Katsoin isääni. "Jatka sinä vain koirien syöntiä, mikäli niin haluat. Minä jätän kuolleen ruumiin rauhaan." Sanoin vihjaavasti. En ollut pehmentynyt, minun oli todistettava se. Mitä hyötyä syömisestä olisikaan, kun vihollinen ei sitä edes tajuaisi, kuolleena nimittäin. "Tulkaa.." Sanoin laumalaisille. "Tehdään niistä susista hakkelusta."*

Orion

"Te ete kulutäne joten häipykää." Sanoin ja kävin yhden suden kinpuun.
"Et sinäkään taida kulua tänne." Yksi susista vastasi.
Kaksi muuta suta katsoivat hetken vierestä ja olivat hieman ihmeisään kuin eivät olisi enen nähneet pentua taistelemassa suta vastaan. En kuitenkaan olut yksin koska tiesin että Rigel tulisi avukseni.

Kurojaki murahti ja hyppäsi heinikkoon makaamaan. ´Pah, no ehkä hän tulee järkiinsä, jos ei ole niiden ohun rakkien kanssa tekemisissä. Parempi olla kertomatta hänelle, että Ohua uhkaa se Kasai josta kuulin, Kogathan eivät heitä auta.´ Kurojaki tuhahti, painoi päänsä maahan ja nukahti.

Rigelkin alkoi kinitää noihin susiin enemän huomiota ja se susi oli tulossa Orionia ja rigeliä kohti. Rigel ajateli
-tuosta noista susista voi olla harmeja ja se ei näytä luotettavalta.
-Tuo susi näytti siltä että se suniteli jotain eikä mitään kivaa yllätystä.Rigel sanoi
rigel näyti siltä että se olisivat valmiita hyökäämään sen usvanharmaan
suden kimpuun.Usvanharmaa susi hyökäsi Rigelin kimpuun.Rigel puolustautui ja otti suden
yhen taka tasusta kiini ja heitti kohti puuta.

Tesshin

*Susilauma oli melkein ajautunut jo pois alueelta ajaessamme heitä takaa. Murahdin tarttuessani yhteen niistä tiukasti hampaillani, heitin taaksepäin niin, että niskat rusahtivat ja susi kuoli heti. Veren maku suussani sai itsehillintäni koetukselle. Halusin tappaa lisää.. mutta minun oli rauhoituttava. Katsoin muita kogia. "Hienoa työtä, nitistäkää ne!" Huusin sitten ja annoin hetkeksi vallan täysin vaistoilleni ja iskin susia hengiltä armotta. Pian niistä ei ollut jäljellä mitään, puolet olivat säikkyneet ja kadonneet pois alueelta, tuskin palaisivat.*