Pääsivu
Nanika & Piccolo
Futago-solaan oli satanut lunta ja metsässä oli jo noin kymenen sentin lumikinokset. Lumi hanki kimalsi aurinkon valossa hienostai ja oli hento tuuli. Nanika ja Piccolo olivat oleet Futago-solassa jo jonkin aikaa ja viettivät aikaa kahdestaan jäisen puron rannalla. Nanika hymyili lempeästi toiselle ja nojasi tuon kylkeä vasten. "Oletko ajatelut palavasi takaisin Mexikon?" Nanika kysyi Piccololta ja katsoi toista. "En ole suunitelut lähteväni ainakaan ennen kuin olen autanut Oun sotureita saaman rauan takaisin alueleen." Piccolo vastasi toisen kysymykseen ja hymyili toiselle takaisin se oli rakastunut Nanikaan eikä ollut ajatelut olenkaan palaisiko takaisin amerikaan vielä. Nanika hymyil tyytyväisenä kun kuuli että Piccolo ei lätisi enenkuin rauha olisi palanut takaisi Ohun paratiisin. "Ennen en olisi uskonut uskoa että olisi ollut enää niitä jotka eivä havitteleisi valtaa, enen kuin tapasin sinut ja rakastuin sinun." Nanika kertoi ja laski päänsä toisen jalkojen pääle ja katsoi lumista metsää. Piccolo hymäti hieman kuulesaan toisen sanata. "Minä en olisi uskonut tapavani sinun kaltaista narttua kun tulin japaniin." Piccolo sanoi ja katstoi siten toista silmiin. Nanika nosti myös päätän ja katsoi myös Piccoloa syvälle silmiin ja lipaisi hieman toisen kuonon päätä. Nanika sulki hetkeksi silmänsä ja laitoi päänsä Piccolon kaulalle se ajatteli tulevaisuuttaan Piccolon kanssa ja nosti siten katsensa taas Piccolon. "Tuota toivoisin voivani perustaa joskus perhen kansasi." Nanika sanoi ja punastui siten hieman. Piccolo kuulesaan toisen sanat se oli hetken sanaton, mutta pian se hymähti toiselle ja nousi ylös. "Voisin ehkä toteutaa toiveesi." Piccolo sanoi. Nanika nousi myös ylös ja hymyili lempeästi toiselle. Sitten Piccolo ja Nanika kävelivät jonkin aikaa kunes tulivat erään kallion eteen jossa oli luola samalla alkoi satamaan lunta.
........Skip.........
Nanika makasi luolassa nojaten Piccolon siittä ei emnnyt kauankaan kun Nanika nukahti. Piccolo katsoi hetken Nanikaa ja nousi siten ylös ja lähti metsälle jonkin aikaa käveltyään se huomasi lintu parven ja meni nopeasti matalaksi ja lähestyi parvea varovasti. Kun se oli tarpeeksi lähellä se hyökäsi yhden linun kimpuun ja taitoi tältä niskat nurin pian se hyökäsi nopeasti toisen linun kimpuun enenkuin se ehti pakenemaan. Sen jälkeen piccolo palasi Nanikan luokse ja laski saalinsa maahan. Piccolo laitoi makule Nanikan viereen ja katsoi hetken puolisoaan. Jonkin ajan päästä Nanika heräsi ja huomasi Piccolon tuomat linut ja hymyili lempeästi puolisoleen. Siten Nanika ja Piccolo ottivat molemmat yhden linun ja rupesivat syömään.
Lumi sade alkoi jo hieman laantua.
//Tämän voi laitaa jo lukoon.//
Futago-solaan oli satanut lunta ja metsässä oli jo noin kymenen sentin lumikinokset. Lumi hanki kimalsi aurinkon valossa hienostai ja oli hento tuuli. Nanika ja Piccolo olivat oleet Futago-solassa jo jonkin aikaa ja viettivät aikaa kahdestaan jäisen puron rannalla. Nanika hymyili lempeästi toiselle ja nojasi tuon kylkeä vasten. "Oletko ajatelut palavasi takaisin Mexikon?" Nanika kysyi Piccololta ja katsoi toista. "En ole suunitelut lähteväni ainakaan ennen kuin olen autanut Oun sotureita saaman rauan takaisin alueleen." Piccolo vastasi toisen kysymykseen ja hymyili toiselle takaisin se oli rakastunut Nanikaan eikä ollut ajatelut olenkaan palaisiko takaisin amerikaan vielä. Nanika hymyil tyytyväisenä kun kuuli että Piccolo ei lätisi enenkuin rauha olisi palanut takaisi Ohun paratiisin. "Ennen en olisi uskonut uskoa että olisi ollut enää niitä jotka eivä havitteleisi valtaa, enen kuin tapasin sinut ja rakastuin sinun." Nanika kertoi ja laski päänsä toisen jalkojen pääle ja katsoi lumista metsää. Piccolo hymäti hieman kuulesaan toisen sanata. "Minä en olisi uskonut tapavani sinun kaltaista narttua kun tulin japaniin." Piccolo sanoi ja katstoi siten toista silmiin. Nanika nosti myös päätän ja katsoi myös Piccoloa syvälle silmiin ja lipaisi hieman toisen kuonon päätä. Nanika sulki hetkeksi silmänsä ja laitoi päänsä Piccolon kaulalle se ajatteli tulevaisuuttaan Piccolon kanssa ja nosti siten katsensa taas Piccolon. "Tuota toivoisin voivani perustaa joskus perhen kansasi." Nanika sanoi ja punastui siten hieman. Piccolo kuulesaan toisen sanat se oli hetken sanaton, mutta pian se hymähti toiselle ja nousi ylös. "Voisin ehkä toteutaa toiveesi." Piccolo sanoi. Nanika nousi myös ylös ja hymyili lempeästi toiselle. Sitten Piccolo ja Nanika kävelivät jonkin aikaa kunes tulivat erään kallion eteen jossa oli luola samalla alkoi satamaan lunta.
........Skip.........
Nanika makasi luolassa nojaten Piccolon siittä ei emnnyt kauankaan kun Nanika nukahti. Piccolo katsoi hetken Nanikaa ja nousi siten ylös ja lähti metsälle jonkin aikaa käveltyään se huomasi lintu parven ja meni nopeasti matalaksi ja lähestyi parvea varovasti. Kun se oli tarpeeksi lähellä se hyökäsi yhden linun kimpuun ja taitoi tältä niskat nurin pian se hyökäsi nopeasti toisen linun kimpuun enenkuin se ehti pakenemaan. Sen jälkeen piccolo palasi Nanikan luokse ja laski saalinsa maahan. Piccolo laitoi makule Nanikan viereen ja katsoi hetken puolisoaan. Jonkin ajan päästä Nanika heräsi ja huomasi Piccolon tuomat linut ja hymyili lempeästi puolisoleen. Siten Nanika ja Piccolo ottivat molemmat yhden linun ja rupesivat syömään.
Lumi sade alkoi jo hieman laantua.
//Tämän voi laitaa jo lukoon.//
