Taitelun halua

Sadisuto

Sadi kuunteli jätin kertomuksen pahoitteleva ilme kasvoillaan. "Olet joutunut kokemaan kovia. Kidutus on pahinta mitä kukaan voi joutua kokemaan." Narttu sanoi säälivästi. Tosiasiassa toisen kertomus ei kuitenkaan Sadia liikuttanut piirun vertaa. "Toinen persoona... En voi edes kuvitella miten kauheaa on elää niin. No, minä kykenen pitämään sinut itsenäsi, niin kauan, kun vain seuraat minua." Narttu selitti rauhallisesti. "Temppuni vaikutus kestää normaalisti 48 tuntia, mutta jos uusin sen, esim. 6 tunnin välein pysyt itsenäsi aina." Susi jatkoi.

Yurusenai

Hirviö ei estänyt hymyn tulemista huulilleen. "Teen mitä vain käsket," tuo sanoi ja nousi seisomaan. Todellisuudessa edes toisen hypnoosi ei estäisi hirviön palaamista, jos tilanne muuttuisi liian ahdistavaksi tai uhkaavaksi. P7 oli hyvin epävakaa mieleltään ja vaikea pitää hallinnassa.

Sadisuto

Sadi hymyili tyytyväisenä toisen sanoille ja nyökkäsi. "Hyvä. Olet erittäin viisas, seuraajani."Susi sanoi. Narttu ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen tilanteeseen. Hänellä oli hallussaan mahtava voima, jolla hän voisi ottaa kaikki laumat itselleen. Koska kaikki oli sujunut tähän asti moitteettomasti, ei Sadi osannut arvata, että Yurusenain ahdistuessa hänen otteensa tästä, murtusi hetkessä. Narttu katsoi Yurusenaita kasvoillaan hyväntahtoinen hymy. "Voisitkohan hakea, meille jotain syötävää?" Sadi kysyi vihjaavasti ja käänsi katseensa hetkeksi metsikköön päin.

Yurusenai

Hirviö nyökkäsi kuuliaisena ja kääntyi metsään. Se hiljensi askeleitaan ja painosta huolimatta tuo osasi olla säikäyttämättä eläimiä. Olihan yhdessä tekniikassakin kyse yllätyksestä. Hetken kuljettuaan tuo haistoi kaksi peuraa ja pian näki eläimet metsikössä. Uros osasi hämätä joten se poimi maasta isohkon kiven. Koska tuo ei ollut nopea, sen piti olla kekseliäs. Uros heitti kiven kauas itsestään siten kun osasi ja säikäytti eläimet omaan suuntaansa. Sitten tuo hyökkäsi ja löi toisen hengiltä toisen yrittäessä pakoon. Yurusenai aloitti äkkiä tekniikkaansa ja peura lyyhistyi korvia raastavan äänen takia. Uros tappoi sen hetkessä. Sitten tuo poimi eläimet ja palasi Sadin luo.

Sadisuto

Sadin nähdessä Yurusenain kantamat mehukkaat peurat, lipaisi tuo malttamattomana huuliaan ja nousi seisomaan, kävellen sitten jätin luokse. "Voi, ei sinun olisi tarvinnut." Narttu sanoi ja katsoi Yurusenaita. Sadi tiesi peurat erittäin maukkaiksi, mutta ei kyennyt muistamaan, milloin oli sellaista herkkua viimeksi maistanut. Pienikokoisen ja yksin liikkuvan suden ei ollut helppoa kaataa peuraa. Kursailematta iski susi hampaansa kiinni pienemmän peuran kylkeen ja riuhtaisi siitä itselleen suuren palan, vilkaisten sitten jälleen soturiinsa. "Syö sinäkin. Täytyyhän tuollaisenkin körilään ravita itseään." Sadi sanoi lempeällä äänellä ja jatkoi syömistä.

Yurusenai

Uros laski toisenkin peuran maahan ja laskeutui sitten itse rymisten makuulle. "Kiitän," tuo lausui nätisti ja iski suuret leukansa peuran lihaan. Mehukas liha rupesi heti täyttämään uroksen kurnivaa vatsaa. Viime aikoina tuo oli ollutkin nälissään, syönyt vain muutaman koiran pahimpaan nälkään.

Sadisuto

Syötyään vatsansa täyteen, haukotteli Sadi makeasti ja venytteli hieman. "Ah. Peura maistuu paremmalle kuin muistin." Susi sanoi ja käveli hieman lähemmäs Yurusenaita. "Valitettavasti, meidän on nyt vain odotettava täällä, toivottavasti ei haittaa, että otan pienet nokoset." Sadi sanoi viattomasti ja asettui makaamaan metallijätin vierelle, sulkien sitten silmänsä. Narttu uskalsi pitkästä aikaa nukkua levollisesti. Hirviö vierellään, ei hänellä ollut pelättävää.

Yurusenai

Hirviö nyökkäsi ja päästi pientä örinää kurkustaan. Se ei nukkuisi. P7 nukkui vain muutaman kerran viikossa ja lyhyitä' pätkiä. Se ei kerta kaikkiaan voinut nukkua pidempään painajaisten ja sekopäisyyden takia.