Synkkäilmeinen koga käveli 40 päisen kogajoukon etummaisena. Se oli pitänyt noille tavallista ankarampaa koulutusta jo useamman viikon ajan, ja loppusuora alkoi viimein häämöttää. Tesshin oli onnistunut tavoitteissaan; yhtä potentiaalisia ja samanrotuisia koiria oli harvassa, ja vain ainoastaan 40 kogaa täytti kriteerit, jotka Tesshin oli asettanut.
Kogajohtaja oli saanut muutamia haavoja matkallaan, mutta oli yleiskunnoltaan tällä hetkellä täysin entisellään, muutamaa kokemusta rikkaampana. Tesshin vain oli hyvin uupunut, mutta niin olivat hänen seuralaisensakin.
Tesshinin kasvoille kohosi pieni hymy, sen päästessä tutulle aukiolle. Oli vielä hämärää, aamu sarastaisi pian. Kogajohtajan olikin ollut jo aika palata kotiin ja se odotti jo malttamattomana tapaavansa ystävänsä ja puolisonsa, sekä tietenkin poikansa. Tesshin kohotti kuononsa kohti taivasta, haukahti pari kertaa ja päästi sitten suustaan pitkän, kaikuvan ulvonnan, lähettäen näin kogille kokoontumiskutsun.
Shinto säpsähti hereille. Oliko jo aamu? Pentu oli nähnyt painajaista sudesta ja ulvonta oli pelästyttänyt sen. Koira kuitenkin mietti hetken, noustessaan jaloilleen. "Äiti...?" Shinto ihmetteli, kun näki Raikan vierellään. Vain johtajat käyttivät tuollaista kutsua.