Taistelu elämästä ja kuolemasta

John, Gale ja Chitan

Matka solasta kylään ei ollut pitkä. Matkalle ei ollut sattunut mitään ja Chitan oli huojentunut. Myöskään John ei ollut herännyt. Tietenkin se oli huono merkki mutta parempi ettei toinen tiennyt tästä matkasta mitään. Valkea akita ei hoksannut sitä, että kylässä saattaisivat olla turvatoimet kaiken varalta kiristyneet. Olivathan sudet ja koiratkin joidenkin ihmisten kimppuun viime aikoina käyneet. Yllättäen jostain kuului kova vihellys ja pamaus. Kaksi miestä kulkivat koiria kohti aseillaan tähdäten. Gale rupesi murisemaan Chitanin vierellä ja tuijotti ihmisiä vihaisena.

Bea

Bea oli huojentunut, ettei mitään erityistä ollut tapahtunut. Se käveli hitaasti muiden perässä, kunnes säikähti pamahdusta. Bea luimisti korviaan ja katsoi lähestyviä ihmisiä pelottomasti, vaikka nuo aseillaan osoittelivatkin. Kaksi miestä katsoivat koiria tuimasti. "Ammu ne." Toinen käski ja mies tähtäsi. "Älkää missään nimessä ampuko, tai Hidetoshi nylkee teidät..!" Kuului käheä ääni ja vanha mies tuli paikalle keppiinsä nojaten. "Go-Gohei..!" Miehet sanoivat. Gohei pysähtyi. "Aaah..Chitan..." Gohei sanoi pientä lempeyttä äänessään. "Sinustahan on tullut hieno koira, vaikka pienenä olitkin vähän avuton." Gohei naurahti ja katsoi sitten vakavana Johnia ja kahta nuorta sakemannia. "Tämä koira tarvitsee hoitoa. Väistykää!" Gohei käski ja lähti hitaasti nilkuttamaan takaisinpäin. Bea ei ollut ymmärtänyt sanaakaan.

John, Chitan ja Gale

Chitan heilautti häntäänsä tervehdykseksi nähdessään Gohein vielä hengissä. Se ymmärsi hyvin vähän. Ainoa hyvin ymmärtävä oli tajuton John. Tosin sakemanni oli kuullut kaukaisesti tutun ääänen ja havahtui hetkeksi ennen kuin vajosi taas tiedottomuuteen. Gale oli hyvin huolissaan ja lähti hölkkäämään kohti Hidetoshin vastaanottoa muita edellä. Se meni heti raapimaan ovea ja haukkumaan.

Bea

Bea juoksi veljensä perään. Ei mennyt kauaa, kun Hidetoshin vaimo avasi oven. "Heipä hei, keitäs te olette?" Nainen kysyi pirteästi. Samassa se huomasi Chitanin ja tunnisti Johnin. "Voi ei.." Nainen sanoi ja juoksi nopeasti sisään. Meni muutama sekunti, kun Hidetoshi tuli ulos. "Voi John...ei.." Hidetoshi sanoi ja piti ovea auki, jotta Chitan saisi sakemannin tuotua sisään. Bea astui epäröimättä sisään, vaikkei luotto ihmisiin ollutkaan kovin suuri.

Gale ja Chitan

Gale luimisti epäileväisenä korviaan naisen avatessa oven. Hidetoshin äänen kuullessaan nuorukaisen korvat kuitenkin nousivat ja se marssi siskonsa perässä sisälle. Sen perässä tuli Chitan joka vilkaisi selässään makaavaa sakemannia huolissaan. "Koita kestää.." se kuiskasi vaikkei toinen sitä kuulisikaan. Se meni heti Hidetoshin luo jotta tuo voisi nostaa Johnin pöydälle.

Bea

Hidetoshi puhui lääkkeistä, joista Bea ei ymmärtänyt yhtikäs mitään. Se vain istui ja katseli, kun mies hoiti hänen isäänsä pöydällä (?). Bea murahti turhautuneena, eikä malttanut istuutua. Se säikähti pahanpäiväisesti, kun nainen laski vesikupin aivan hänen viereensä, ja hypähti niin, että se kaatui kumoon. Bea seisoi täristen hiukan kauempana, sillä oli edelleenkin järkyttynyt säikähdyksestä. "Voi anteeksi...en tahtonut säikyttää." Nainen sanoi ja meni täyttämään vesikuppia uudestaan. Beaa lempeä äänensävy ei kuitenkaan rauhoittanut.

Chitan ja Gale

Gale tarkkaili istuenisänsä hoitamista. Siksi se säikähti seisomaan kun Beakin yhtäkkiä spsähti. Uros murahti pelästyneenä mutta rauhoittui tajutessaan tilanteen. Se kuitenkin kiersi kauemmas naisesta ja istui taas tuijottamaan isänsä naamaa.
Kylällä Chitan kuljeskeli hiljaa kaduilla. Se etsi Daisukea kertoakseen olevansa hengissä. Tietenkin sitä kiinnosti myös, oliko toinen mahdolliste hankkinut uuden koiran. Vaikka olihan toinen jo saanut kouluttaa kolmea mahtavaa akitaa eikä näitä varmasti korvaisi mikään.

Bea

Bea istuskeli lattialla ja katsoi vakavana isänsä hoitamista myöskin. Se ei kuitenkaan tahtonut enää katsoa niin voimakasta ja rohkeaa isäänsä niin heikossa ja avuttomassa kunnossa. Narttu kääntyi ja käveli ulko-ovelle, pukaten sen auki. Se meni itsestään kiinni ja Bea katsoi taakseen hetken, istahtaen hankeen.

Gale ja John

Gale vilkaisi siskonsa perään ja nousi itsekin ylös. Vielä kerran se vilkaisi isäänsä ennen kuin meni Bean perässä ulos. "Toivottavasti hän herää," uros sanoi hiljaa ja istui siskonsa viereen.
Hidetoshin teitämättttä Johnin elintoiminnot heikkenivät paljon uhkaavammin kuin aiemmin. Ruuan puute ja nestehukka verottivat voimia verenhukan ohella hyvin paljon. Mies oli juuri paikkailemassa uroksen takajalkaa kun Johniin kiinnitetty sydänmonitori laski näyttämään nollaa ja piippaus muuttui tasaiseksi ininäksi. "Ei perhana John... Minun käsiini et kuole," Hidetoshi saneli ja miehen vaimo tuli äkkiä apuun eläinten elvytyspumpun kanssa. Nainen asetti sen Johnin kuonolle ja Hidetoshi kääri nopeasti hihat ylös. Mies aloitti elvytyksen painelemalla ja aina välissä näinen pumppasi muutaman kerran ilmaa.
Gale havahtui koneen ininään ja säikähti. Se oli tottunut isänsä heikkoon sydämenlyöntiin joka oli kuulunut piippauksina. Tuo arvasi eti mitä tapahtui. "Ei!" nuorukainen huudahti ja ampaisi takaisin sisälle avonaisesta ovesta. Se jäi ovelle tuijottamaan kun ihmiset elvyttivät Johnia.

Bea

Bea reagoi sillä samalla sekunnilla, kuin Galekin, ja ryntäsi kohti ovea, mutta pysähtyi aivan sen eteen. Bea ei uskaltanut mennä sisään. Jos hänen isänsä oli nyt kuollut...hän ei kestäisi. Bea seisoi pitkän aikaa oven takana, kuunnellen Hidetoshin ja naisen puhetta, ja monitorin tasaista ininää, kunnes uskaltautui syöksymään sisään. "Isä..!" Bea huudahti.

John ja Gale

Galen sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Se tuijotti sivusta isänsä elottomia kasvoja ja kuunteli tasaista ininää. Ei muutosta. Hiki nousi Hidetoshin otsallle elvyttäessä koiraa. Lopulta mies siirtyi sivulle kädet melkein ristissä. "John, jaksa vielä... Vanha ystävä," mies kusikasi koiran korvaan. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Kyyneleet nousivat jo Galen silmäkulmiin. Yllättäen kuului kuitenkin yksi piippaus, sitten toinen. Tahti muuttui hitaaksi ja yllättäen Johnin silmät rävähtivät auki. Se oli sekaisin lääkkeistä joita oli saanut ja samantien ampaisi pöydällä seisomaan huonoin tuloksi. Jalat pettivät alta ja vain Hidetoshin kädet etsivät urosta putoamasta pöydältä. Huojentuneesti Hidetoshi hymyili vaimolleen ja jatkoi Johnin tutkimista. Tällä kertaa sakemanniin kiinnitettiin hengityslaite.

Bea

Bea ei voinut estää kyynelten valumista poskille, kun se tuijotti isäänsä. Narttu puri hampaitaan yhteen niin lujaa, että se sattui. Juuri, kun Bea tunsi taas saman epätoivon tunteen kuin aikaisemmin kuullessaan väärän uutisen isänsä kuolemasta, John elpyi takaisin tähän maailmaan, ja Bea huokaisi niin syvään helpotuksesta, että rojahti istumaan.

Gale ja Chitan

Galen poskilla valuivat helpotuksen kyyneleet. Se huomasi siskonsa ja peruutti tuon viereen. Lohduttavasti se lipaisi toisen poskea ja nojasi sitten päällään siskonsa olkaan.(?) Se oli kyllä kovis mutta rakasti perhettään.
Chitan ei tiennyt tapahtumista mitään.S e vain kuljeskeli kylällä ja onnekseen näki tutun hahmon hakkaamassa polttopuita. Uros haukahti ja yllättyneenä Daisuke kääntyi ympäri. Hymy nousi nuoren miehen kasvoille. "Chitan!" Daisuke huudahti ja akita hölkkäsi pojan halaukseen.

Bea

Bea oli myöskin hyvin helpottunut ja Galen läsnäolo rauhoitti sitä. Narttu painoi kuononsa Galen päälakea vasten ja huokaisi. Se ei olisi kestänyt, jos John olisi kuollut. Bea tiesi, että sekin päivä koittaisi vielä joskus, mutta narttu ei olisi siihen valmis vielä pitkään aikaan.

Gale ja John

Galesta tuntui, että olisi kulunut hyvin pitkä aika. Se vain nojaili siskoonsa ja huomasi sitten, että Hidetoshi lopetteli hoitamista. Mies nosti Johnin pöydältä ja kantoi uroksen surelle patjalle olohuoneen lattialle. Mies tiesi, ettei uros halunnut häkkiin. Gale nousi siskonsa viereltä ja käveli miehen perään.

Bea

Bea lähti myöskin heti Galen perään, kun Hidetoshi lähti viemään Johnia lepäämään. Bea huomasi aidon rakkauden miehen silmissä, kun tuo laski entisen metsästyskoiransa mahdollisimman hellästi patjalle. Bea ei voinut estää pienoista hymyään, istahtaessaan patjan vierelle.

Gale ja John

Gale kävi väsyneenä makuulle isänsä patjan viereen ja päänsä painoi patjalle. Se ei kuitenkaan sulkenut silmiään vaan tuijotti isänsä suljettuja. Huokaisten se kellahti kyljelleen päätään liikuttamatta.
Muutama tunti unta ja miltei kuolma olivat tehneet hyvä heikolle Johnille. Sen elintoiminnot olivat parantuneet. Hidetoshi tuli tarkistamaan sakemanni ja hymyili nähdessään pennut isänsä luona. Mies toi ensin Johnin patjan viereen vesikipon ja ruoka-annoksen johon oli sekoitettu lääkkeitä. Sitten mies palasi keittiöön ja laski keskelle lattiaa suureman kipon jossa oli raakaa lihaa. "Tässä teille jos kelpaa," mies sanoi ja katsoi Beaa ja Galea vaikkeivat nuo ymmärtäisikään.

Bea

Bea makasi lattialla, muttei uskaltanut sulkea silmiään. Se katseli Hidetoshin touhuamista heidän ympärillään, ja tuon laskiessa ruokakipon lattialle, Bea käänsi katseensa poispäin. Narttu ei ottaisi ihmisiltä ruokaa. Lihan herkullinen tuoksu kuitenkin leijaili nartun sieraimiin, eikä Bea oikeastaan edes muistanut, milloin oli syönyt. Narttu lipaisi huuliaan ja kävi Hidetoshin huomaamatta hakemassa itselleen muutaman pienehkön palan lihaa ja palasi takaisin paikoilleen, syöden nopeasti.

John ja Gale

Gale oli myös nälkäinen ja teki samoin kuin siskonsa. Se ei halunnut näyttää miehelle, että ruoka kelpasi. Silti Hidetoshi huomasi kupin tyhjenneen hiukan ja hymyili itsekseen näyttämättä sitä koirille.
Pikkuhiljaa John availi silmiään. Se näki ensin sumeasti. Lääkeet olivat turruttaneet kivun ja vasta nyt tuo oikeastaan tajusi missä oli. "Kauanko olen ollut täällä?" se kysyi heikosti samalla kun sai silmänsä kokonaan auki.

Bea

Bea katsoi ulos ikkunasta, jossa oli pimeää. Pian se kuuli ääniä patjan suunnalta ja höristi korviaan, kääntäen katseensa Johnin suuntaan. "Aamuvarhaisesta asti..?" Bea arveli. Sen katseessa oli huolta, mutta myös onnea siitä, että isä oli elossa.

John ja Gale

Gale nyökkäsi vahvistukseksi siskonsa sanoille ja hymyili isälleen. "Olimme huolissamme sinusta. Chitan tarjoutui kantamaan sinut tänne," Gale kertoi ja John nyökäsi. Sitten vanhempi nousi hitaasti paremmin jotta ylettyisi ruokakupille. Se ei ruasta nirsoillut kovan nälän takia. Sille kelpasi lemmikkikoirien mössöruokakin nyt kun se tiesi, että seassa oli lääkkeitä. Tyhmä John ei ollut.

Bea

Bea katsoi isäänsä vielä hetken ja käänsi sitten katseensa Galeen. "Käyn ulkona." Bea sanoi, sillä ei oikeastaan viihtynyt sisällä, varsinkin kun tiesi, että isä oli nyt kunnossa. Bea pujahti ovesta ulos ja katseli pimeää tähtitaivasta. Tähdet tuikkivat eri tahtiin taivaalla ja narttu hengitti raikasta ilmaa syvälle keuhkoihinsa.

Chitan, Gale ja John

Gale nyökkäsi ja hiippaili hakemaan loput lihanpalast astiasta. Se kävi makuullesyömään niitä ja tarkkaili samalla isänsä ruokailua. John söi ja joi hyvällä halulla ja asett sitten päänsä etujalkojensa väliin. Tuo ei vieläkään ollut aivan toennut mutta ainakin oli hereillä.
Chitan palasi Daisuke perässän kävellen Hidetoshin talolle. Nuori mies kiersi Bean suosiolla ja marssi sisälle koputtamatta. Chitan pysähtyi Bean eteen. "Onko mikään muuttunut?" akita kysyi sakemannilta.

Bea

Bea istui paikoillaan, ja kuuli pian joidenkin lähestyvän. Sakemanni luimisti korviaan Daisukelle, joka ymmärsi kiertää nartun kauempaa. Bea ei luottanut ihmisiin, ainoa, jota se suostui hieman sietämään, oli Hidetoshi, ja tätäkin isänsä takia. Bea ei vihannut ihmisiä, vaan kysymys oli vain luottamuspulasta. Bea säpsähti kuullessaan Chitanin äänen, sillä oli ollut niin ajatuksissaan. "Pahin taitaa toivottavasti olla ohi, mutta isä on heikko..hän on kuitenkin hereillä." Bea kertoi hiukan hajamielisenä ja tuijotteli taas tähtiä.

Chitan

Urosta huvitti lievästi toisen luottamuspula ihmisiin mutta tuo ymmärsi sen. Vaikka John luottikin Hidetoshiin ja myös muihin, eivät nuoremmat olleet niin tyhmiä että ottaisivat mallia. Chitan luotti Johniakin paremmin eikä siksi osannut kantaa kaunaa yhdellekään metsästjälle. "Hyvä," tuo sanoi ja kulki siten nartun ohitse taloon.