Viisi lumihiutaletta

//Jatkoa "Silmät katolle" aiheelle//
Joe

Joe kulki hiljaa veljesä kanssa talojen vieressä. Pieni poika leikki vanhempineen omakotitalon pihalla, ja poika näki Akitat. "Äiskä ja iskä kattokaa, tuolla on verisiä koiria!" Poika sanoi vanhemmilleen. "Oi parkoja! Kulta hae koirat tänne niin kannetaan ne sisälle! Meidän täytyy soittaa eläinlääkärille!" Nainen sanoi miehelle. "Vihdoinkin! Nyt ne auttavat sinua!" Joe iloitsi ja huomasi että hänen kuonollaan oli viisi lumihiutaletta.

Yukimura

Yukimura kulki pää painuksissa veljensä vierellä. Koiran haavat eivät vuotaneet enää pahasti, mutta Yukimura tunsi päätään kivistävän. Huokaisten Yukimura nosti päätään huomaten ihmiset. Se oli oitis varuillaan, muttei pelännyt ihmisiä, kuten useimmat villikoirat. Koska heitä ei viety pakolla hoidettaviksi, vaan houkuteltiin ruualla, Yukimura päätti olla mieliksi. Koiralla ei ollut nälkä, mutta se tarvitsi apua. Ja halusi mahdollisesti hampaansa takaisin.

Joe

Ihmiset silittivät jo Joen silkkistä turkkia ja söyttivät sitä. "Yakimura tule vain!" Joe sanoi veljelleen.

Yukimura

Yukimura huokaisi ja hölkkäsi ihmisten luo. Se ei pitänyt kosketuksesta, muttei välittänyt, vaikka toiset silittivätkin sitä. Koira vietiin sitten sisään. Yukimura huomasi erilaisia tarvikkeita. Oliko tämä eläinlääkäri? Vastaus oli kyllä. Mies taputti pöytää ja Yukimura peräytyi hiukan varautuneena. Yllättäen sen takaa tuli nainen, joka pisti piikin Yukimuran niskaan. Vihaisesti murahtaen Yukimura loikkasi eteenpäin. Nukutusaine alkoi vaikuttaa melkein heti ja koira törmäsi pöytään, vajoten lattialle. Ei mennyt kauaa, kun Yukimura oli nukahtanut syvään uneen.
Yukimura heräsi hitaasti. Se tunsi kivun päästään kadonneen, ja haavat tuntuivat viileiltä. Yukimura nosti heikosti päätään ja katsoi kylkeään, johon oli levitetty hoitavaa salvaa. Uros murahti hiljaa ja tunnusteli suutaan kielellään. Samassa vasenta puolta yläleukaa vihlaisi todella ikävästi ja kivusta Yukimura painui maata vasten. Koiran revityn hampaan tilalle oli istutettu tekohammas. Se oli rautainen, joka oli peitetty valkealla muoviaineella, sillä ihmiset olivat ajatelleet, ettei tavallinen, pelkästään muoviseoksesta tehty ihmisten hampaankorvike olisi tarpeeksi kestävä villikoiralle. Juuri oli upotettu syvälle ikeneen, jotta se varmasti pysyisi, ja sai tuntemaan kovaa kipua. Yukimura raotti silmiään nyt vielä enemmän ja tajusi olevansa häkissä. Se sai nuoren koiran hätääntymään ja haukahtamaan muutamaan kertaan.

Joe

Joe käveli Yakimuran häkin luokse. "Voitko jo paremmin, niin ja haluatko pois häkistä?" Joe kysyi ja meni makaamaan häkin viereen.

//Sori pikkuruinen viesti //

Yukimura

Yukimura vain nyökkäsi molempiin. Se oli vielä hiukan lääketokkurassa, mutta tahtoi jo ulos. Koira haukkui ja murisi, iskeytyen vasten kaltereita. Mies ja nainen tulivat sisään ja sulkivat oven perässään. Noiden kasvoilla oli hymyilevä ilme. "Ajattelin että päästettäisiin ne vapaiksi, mutta noista saisi varmasti todella hyviä metsästyskoiria, vai mitä?" Mies sanoi ja nainen näytti ensin hämmästyneeltä. "Enpä nyt tiedä..." Nainen aloitti. "Nuohan ovat melkein parhaimmistoa, katso, miten kehittyneitäkin ne ovat!" Mies jatkoi ja osoitti veljeksiä sormellaan. "Niin...ja ovathan ne suloisiakin. Ne saisivat todella hyvän kodin." Nainen sanoi lempeästi hymyillen ja istahti pöydän reunalle. Sen, mitä Yukimura tajusi noiden puheesta, koira järkyttyi syvästi. Joella olisi vielä mahdollisuus paeta, mutta häkkiä ei saisi auki ilman ihmisten apua.

Joe

"Vai luulette että minusta telee lemmikki..." Joe mutisi ja syöksyi kohti ihmisiä. Joe nappasi avaimen miehen kädestä ja työnsi sen lukkoon. Hitaasti uros avasi lukon ja hyppäsi avonaisesta ikkunasta ulos. "Tule!" Se huusi toiselle ja lähti juoksemaan pois. "Siinä ne menivät!" Mies parahti. "Toisen voin viellä saada kiinni!" Nainen huudahti ja lähti kipittämään kohti Yakimuraa.

Yukimura

Häkin avauduttua Yukimura hyppäsi ulos ja melkein kaatui. Lääkkeiden vaikutuksen alaisena se oli melkein kuin humalassa. Koira hyppäsi pöydälle, ja kohti ikkunaa, mutta nainen tarttui siihen takaapäin. Yukimuran ote ikkuna-aukon reunasta lipesi ja tämä putosi maahan, kierien vähän matkaa. Yukimura nousi muristen ylös ja luimisti korviaan. Mies otti köyden esille, mutta nainen vain kohotti huokaisten kättään. "Annetaan sen mennä. Se kuuluu vapauteen." Nainen sanoi ja mies puristi köyttä kädessään, mutta laski sen sitten maahan. Nainen avasi hitaasti oven Yukimuralle, joka hölmistyneenä tuijotti tuota hetken ja hölkkäsi sitten pihalle. Saatuaan tilaa ympärilleen, Yukimura uskalsi vihdoin lähteä juoksemaan kunnolla, vaikka se olikin hiukan epätasaista.