Loukkaantunut

Shiro

Entinen kaksosten laumalainen oli kulkenut hyvän matkaa murtuneesta jalastaan huolimatta. Se kulki jo Kofun vilkkailla kaduilla, tutkien ympäristöään. Se oli tullut etsimään maineikasta eläinlääkäriä, joka kuulemma hoiti jopa villieläimiä. Shiron tarkat silmät huomasivat rakennuksen nopeasti ja se nilkutti sisälle. Sen onneksi paikalla ei ollut ketään muuta ja lääkäri huomasi sen heti. "No mitäs sinulle on käynyt?" mies kysyi, vaikkei vastausta odottanutkaan ja samalla asteli hitaasti akitaa kohti. Shiro antoi ihmisen tutkia sen jalkaa ja odotti kärsivällisesti tuon penkoessa laatikoitaan. Mies tuli takaisin sen luokse kädessään lasta ja sideharso. Murtuma ei ollut kovin vakava, ja se parantuisi ennen pitkää itsestään. Eläinlääkäri näytti kaikkia kymmentä sormeaan merkiksi, että sidettä pitäisi pitää ainakin kymmenen päivää. Shiro kääntyi vaimeasti tuhahtaen ympäri ja nilkutti takaisin kadulle. Käynti olikin vienyt vähemmän aikaa, kuin mitä se oli ajatellut.

Sagasu

Sagasu oli vaeltanut päiviä, se oli saapunut Kofun laitamille.
"Juuri samanlainen kuin muistinkin sen olevan."- Sagasu sanoi itsekseen ja lähti kävelemään mäkea alas. Se oli tullut kaupunkiin koska saattaisi saada sieltä tietoja veljestään. Sagasulla oli muistissaan vain yksi tuntomerkki veljestään, joka teki tämän löytämisen hankalaksi. Se lähestyi kaupungin keskustaa, kulkien kujia pitkin se herätti vähiten huomiota. Se etsi mahdollisia kulkukoiria ja kotikoiria, jotka olivat olleet kaupungissa kauan ja tietäisivät mahdollisista läpikulkijoista. Se käveli kujia pitkin kunnes huomasi nilkuttavan akita koiran.

//Tulin sitten tänne, kiitos ehdotuksesta //

//Eipä tuo mitään //

Shiro

Akita nilkutti eteenpäin pää aavistuksen riipuksissa, kun sekin huomasi arpisen saksanpaimenkoiran. Sen pää ponnahti pystyyn hetkessä ja ilme muuttui kauhistuneen ja vihaisen sekoitukseksi. Toisen rotu toi sen mieleen ensimmäisenä kaksoset, jotka myöskin olivat sakemanneja, ja jotka varmastikin tappaisivat sen petturuudesta, jos vielä asian muistaisivat. Ilmeen vihaisuus taas johtui lähinnä siitä, että uros oli tottunut jo käyttäytymään tavallista vihamielisemmin vanhassa laumassaan. Shiro tutkaili Sagasua hetken katseellaan, kun se sitten tajusi, ettei ollut nähnyt tuota aikaisemmin. Eli toinen ei ainakaan ollut korkeassa asemassa kaksosten laumassa, jos nyt edes laumassa olikaan.
"Kuka olet?" se kysyi Sagasulta aivan varmuuden vuoksi.

//Hyvä //

Sagasu

Normaalisti Sagasu olisi vain kävellyt pois vastaamatta, sillä Shiro ei ilmeisesti ollut paikallinen, mutta hän tunsi että Shirossa oli jotain erityistä. Jotain mitä silmällä ei voinut nähdä. Huomaten että Shiro odotti vastausta, Sagasu sanoi tyynesti ja itsevarmasti: "Sagasu... Nimeni on Sagasu."- Samalla ottaen askeleen eteenpäin.

Shiro

Sagasu... Nimi ei sanonut mitään Shirolle, mikä vähensi sen pelkoa, että toinen olisi lähetetty sen perään kaksosten laumasta. Se muutti ilmeensä neutraalimmaksi ja nyökkäsi tervehdykseksi.
"Olen Shiro", se kertoi oman nimensä, olihan Sagasukin kertonut omansa.

Sagasu

Sagasu nyökkäsi takaisin ja hautasi samalla kaikki epäilyt Shiron vihamielisyydestä. Se oli varma että oli kuullut tämän nimen joskus aiemmin, kauan aikaa sitten... Muistellessan milloin, Sagasun katse kääntyi Shiron murtuneeseen jalkaan ja se kysyi: "Oletko kunnossa? Tuo näyttää aika pahalta..."

Shiro

Shiron silmät seurasivat Sagasun katsetta sen murtuneeseen jalkaan. Lastoitettu jalka riippui aavistuksen ilmassa, mutta enää siihen ei niinkään sattunut.
"Se näyttää pahemmalta kuin mitä se oikeasti on", se kertoi yksinkertaisesti ja kohotti katseensa takaisin Sagasun ainoaan silmään. "Anteeksi epäkohteliaisuuteni, mutta mihin laumaan kuulut?" Shiro kysyi päättäen vielä varmistaa asian, ennen kuin rauhoittuisi aivan täysin.

//Pienen pieni virhe tuolla, Sagasulla on vain yksi silmä... : )//

Sagasu

"En kuulu mihinkään laumaan... En ole kuulunut enkä tule kuulumaankaan. Kuljen yksin enkä hyötyisi mitenkään liittymällä laumojen reviirisotaan." - Sagasu kertoi itsevarmana.
"Oletko muuten sattunut näkemään ikäisiäni Saksanpaimenkoira uroita lähiaikoina?" - Sagasu jatkoi. Se tiesi että mahdollisuudet löytää veljensä olivat pienet, mutta kaikki mahdolliset näköhavainnot kelpaisivat.

//Hups! Täytyykin korjata...//

Shiro

Akita huokaisi viimeistään nyt helpottuneena ja istuutui alas rauhoittuneena. Toinen oli laumaton, eikä ainakaan näillä näkymillä vaikuttanut vihamieliseltä, joten Shiro käytti turhaan energiaansa asiasta huolehtimiseen.
"Minäkään... minäkään en taida kuulua minnekään", se sanoi hiljaa. Sagasu alkoi tiedustella, oliko uros nähnyt ikäisiään saksanpaimenkoiria, jolloin sen ajatukset totta kai vääntyivät taas kohti nuoria kaksosia, mutta Sagasu vaikutti kuitenkin noita vanhemmilta.
"En ole tainnut, ellet satu olemaan alle kahta vuotta. Kaksoset ovat ainoat, jotka minulle tulee tällä hetkellä mieleen, ja Ohun Johnkin taitaa olla aikalailla liian vanha kuvaukseesi. Jos saan udella, niin miksi kysyit?" Shiro kysyi kallistaen aavistuksen päätään.

Sagasu

Sagasu oli huomannut keskustelun aikana Shiron rauhoittuvan yhä enemmän ja enemmän, nyt se jo istui alas. Keneksi hän minua luuli? Pelkäsikö hän minua? - Sagasu mietti.

"Kaksoset... Paholaiskaksoset? Ohun John? Ei, etsimäni koira on täsmälleen ikäiseni, 4 vuotta." - Sagasu sanoi. "Hänen löytymisensä on tärkeää, sillä... (pieni hiljaisuus)... No, se on tärkeää erään kauan aikaa sitten tekemäni lupauksen kannalta..."

Shiro

Akita nyökkäsi, ja yritti vielä miettiä olisiko se nähnyt Sagasun kuvaamaa sakemannia.
"En usko nähneeni ketään sen näköistä", se sanoi hetken päästä, "voin kyllä katsella ympärilleni, ja tulla kertomaan sinulle, jos sitten joskus näen tämän etsimäsi henkilön?" Shiro ehdotti ja hymyili pienesti.

Sagasu

Sagasu näytti tuijottavan horisonttiin, äskeinen keskustelu oli tuonut sen lapsuuden traumat takaisin. Shiron alettua puhumaan se havahtui vastasi: "Kiitos, mutta on kyllä todella epätodennäköistä, että löytäisit minut, kiertelen edestakaisin Japania. Lähden piakkoin täältäkin..."
"Oletko varma että pärjäät tuon jalan kanssa?"- Tämä vielä kysyi.

Shiro

Toinen puhui totta sanoessaan, että Japania kiertelevää laumatonta voisi olla hankala löytää, mutta Shirolla ei ollut muutakaan tekemistä, joten se aikoi silti tutkailla ympäristöään hieman tavallista tarkemmin, jos se sattuisi näkemään jonkun nelivuotiaan saksanpaimenkoiran. Ties vaikka se joskus vielä törmäisi Sagasuun. Keskustelu kääntyi taas akitan loukkaantuneeseen jalkaan, kun Sagasu kysyi, oliko se varma pärjäävänsä. Shiro nosti jalkaansa hieman ja hymyili vaisusti.
"Kyllä se kai täytyy pärjätä. Aion kuitenkin varmuuden vuoksi pysytellä poissa näkyvistä, sillä tällä jalalla olisi hankala taistella, jos joku tulisi perääni", se sanoi tajuamatta, että Sagasu ei varmaan tietäisi mitä se edes tarkoitti sillä, että jos joku tulisi sen perään.

Sagasu

Sagasu mietti Shiron viimeisiä sanoja ja yhdisti ne Shiron murtuneeseen jalkaan ja tämän rauhoittumiseen koirien keskustelun aikana.
Miten hän loukkasi jalkansa? Pakeneeko hän jotakuta?- Sagasu mietti.
Sakemanni kääntyi Shiroa kohti ja sen katse kääntyi suoraan Shiron silmiin, sitten se kysyi: "... Pelkäät että joku jahtaa sinua, eikö vain?"

Shiro

Akita huokaisi ja laski loukkaantuneen jalkansa maahan, kun Sagasu kysyi kysymyksensä. Se käänsi katseensa sivuun, ennen kuin alkoi puhumaan: "Olin hetki sitten vielä Kamikazen ja Harakirin alaisuudessa. He olivat siepanneet Ohun ylipäällikön, ja kun häntä tultiin pelastamaan, autoin Johnin pakoon. Hyökkäsin Harakiria kohti, mutta putosin alas jyrkänteeltä ja satutin jalkani." Shiro huokaisi uudestaan ja käänsi katseensa takaisin Sagasuun.

Sagasu

Sagasu näytti yllättyneeltä, se tiesi että Shirolla oli jotain mitä se ei halunnut kertoa, mutta se ei ikinä ajatellut että tämä olisi kuulunut paholaisten laumaan. Shiro ei vaikuttanut "pahikselta". Sagasu istui maahan ja sanoi:
"Ja nyt pelkäät että kaksoset haluavat sinut hengiltä..."

Shiro

Koska Sagasukin istui ja vaikutti muutenkin rauhalliselta, myös Shiro istuutui ja antoi loukkaantuneen jalkansa levätä. Se kohautti olkiaan pienesti toisen sanoille ja naurahti. "Voi olla, että haluavat, voi olla, että eivät. Varmasti heillä on muutakin mietittävää, mutta ikinä ei voi olla liian varovainen", se sanoi ja käänsi katseensa vuorille. "Mutta kuten sanoin, aion pysytellä piilossa varmuuden vuoksi, ja sitten etsin varmaan erään toverini laumasta", uros kertoi luottaen sakemanniin nyt ainakin lähes täysin.

Sagasu

"Kannattaa varmaan pysyä kaupungissa, mahdolliset takaa ajajat tuskin vaivautuvat tutkimaan kaikkia katuja ja kujia..." - Sagasu sanoi. Se käänsi katseensa Shiron tavoin vuorille ja katsoi näitä hetken miettien samalla. Sakemanni käänsi katseensa takaisin Akitaan. "Onko sinulla turvapaikkaa?" - Tämä kysyi.

Shiro

Akita nyökkäsi kiitokseksi Sagasun neuvolle, että kannatti pysyä kaupungissa. Se ei ollut päättänyt vielä täysin minne menisi. Kenties se etsisi sopivan luolan jostain, tai kenties se jäisi kaupunkiin ja vaihtoehtoisesti etsisi itselleen sopivan pahvilaatikon. Kaikki tiet olivat sille vielä auki.
"Turvapaikkaako? Ei, ei minulla taida oikein mitään olla..." Shiro mumisi ja sen kasvoille tuli miettivä katse. Ohu olisi ollut yksi paikka, mutta se tuntui edelleen uroksesta epämukavalta.
"Entä minne itse olet aikeissa lähteä täältä?" uros kysäisi hetken kuluttua.

Sagasu

"En oikein tiedä... Etsimäni uros saattaa olla missä tahansa. Tulin tännekkin hakemaan mahdollisia tietoja..." - Sagasu sanoi ja otti mietteliään ilmeen.
"Katson jos saisin jonkinlaisen vihjeen koiran olinpaikasta ja lähtisin etsimään häntä..." - Sagasu jatkoi.
Miksi olen vielä täällä? Miksen ole jo etsimässä veljeäni? Shiro... Missä olen kuullut sen nimen aikaisemmin? - Sagasu mietti. Sagasu havahtui ja otti taas katsekontaktin Shiroon. "Pyrin Ohuun tai Hokkaidoon jos en saa mitään erityistä tietoa etsimästäni koirasta..." - Tämä vielä sanoi.

Shiro

Uros kuunteli Sagasun suunnitelmia ja nyökkäsi.
"Ohu on varmaan hyvä paikka aloittaa etsintä, ellei etsimäsi henkilö ole luonteeltaan paha. Siinä tapauksessa suosittelen kääntymään kaksosten laumaa kohti, mutta jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että näin ei ole", se hymyili pienesti ja kallisti päätään. Hymy päättyi apeaan huokaukseen, kun Shiro laski katseensa maahan.
"Minun täytyy varmaan alkaa lähteä. En halua pidätellä sinuakaan täällä kuuntelemassa minun ongelmistani", se sanoi nousten samalla hitaasti ylös.

Sagasu

Sagasu kuunteli Shiroa tarkkaan ja sanoi: "Ainakin toivon niin..." Sagasun katse seurasi Shiron katsetta maahan ja Shiron sanottua viimeiset sanansa Sagasu vastasi: "Ei... Ei siitä ollut haittaa."
Nyt Sagasu mietti itsekkin miksi oli pysähtynyt juttelemaan Shiron kanssa. Miksi se ei mennyt suoraan etsimään paikallisia?

Shiro

Akita pudisti päätään kaikesta huolimatta ja otti muutaman ontuvan askeleen eteenpäin.
"Ei, kyllä minä taidan alkaa lähteä", se sanoi, mutta pysähtyi kuitenkin vielä hetkeksi. Shiro vilkaisi Sagasua hieman vaivihkaa ja tunsi sen tutun ja hyvin ärsyttävän tunteen sisällään, jonka mukaan se ei saisi noin vain lähteä, kun toinen oli kuunnellut sen asioita, jotka eivät tälle edes kuuluneet.
"Lupaan etsiä sinut, jos näen etsimäsi koiran. Karhukoiran kunniasanalla", se lisäsi nopeasti ja käänsi äkkiä katseensa poispäin. Sen ei ollut tarkoitus sanoa mitään viimeisen lausahduksen tapaistakaan, mutta silti sen suu oli vain jatkanut liikkumistaan.

Sagasu

"Kiitos. Vaikka on kyllä aika epätodennäköistä, että törmäisit oikeaan yksilöön. Todennäköisesti hänkin etsii minua." - Sagasu sanoi vielä ennenkuin itsekkin nousi ylös ja valmistautui lähtemään kaupungin keskustaan päin. "Jos todella törmäät ikäiseeni urokseen, kysy onko tällä kadonnutta veljeä... Jos on, niin sinulla on todennäköisesti oikea koira." - Sagasu vielä jatkoi.

Shiro

Shiro kuunteli vielä Sagasun antamat vihjeet ja nyökkäsi.
"Ainahan sitä voi yrittää, ei tässä muutakaan taida olla", se mumisi hiljaa ja pudisti päätään, ennen kuin lähti ontumaan poispäin. Sakemannin neuvoista huolimatta uros lähti kävelemään kohti vuoria, sillä se halusi hetken rauhaa. Kaupungissa oli liikaa ihmisiä ja melua sen mieleen, joten mahdollisesta vaarasta huolimatta se päätti lähteä etsimään itselleen jonkinnäköistä lepopaikkaa muualta.

//Shiro poistuu//