Manalan säännöt

Nico ja Sniper

Nico nousi ylös ja käänsi kaunista naamaansa uteliaana. "Vai niin... No ehkä kerrot johtajille löydöstä kun he palaavat reissultaan. Minua ei kuitenkaan juuri kiinnosta," tuo sanoi ja tuhahti huomatessan Dasuton. Akitan sanat saivat sakemannin naurahtamaan. "Niin Rick. Aloitamme aamulla, nyt sinä menet nukkumaan," Nico käski vielä nuorikkoa. Dasuto vaikutti jollain tapaa tutulta Nicon silmiin ja tuo tahtoi tietää kuka tuo oli.
Sniper marssi ärtyneenä kohti vuoristomajaa ja pysähtyi Dokushan eteen. "Miksi helkkarissa ne kakarat laittavat kaltaisesi vahtiin? Minusta olisi hyväksi varajohtajaksi," tuo kirosi toiselle harkitsematta toisen kyvyn mahtia. Sniperhan oli läpeeensä mätä liittolainen.

Rick

"selvä Nico-herra..." Pentu sanoi pettyneenä. Sitten uros juoksi takaisin kuumaan. Hiljalleen se laittoi tassunsa kuumaan veteen, eikä tuntenut mitään. "Jes!" Koira sanoi ja otti tassunsa pois vedestä, tunto palasi. "Kunhan kerron tästä.." Sakemanni uneksi ääneen ja käveli punaisen sumun ja kuuman veden lävitse. "Kumpa Roze ti..." Uros keskeytti lausunnan ja vaipui suruun. Kaikki muu oli loistavasti vaitsi Roze...

Dokusha

Sniperin marssiessa suden eteen nousi Dokusha seisomaan ja tuijotti toista vakavana. Vastaamaan ei susi kuitenkaan alkanut, sillä puhui ainoastaan kaksosille. Skanneri päätti kuitenkin käyttää toisen ärtymystä hyväkseen ja toisen raivotessa tunkeutua huomaamottomasti dobermannnin mieleen. Jos Sniper ei pian kääntäisi kasvojaan pois Dokushan katseesta paljastuisivat kaikki tuon suunnitelmat skannerille.

Sniper

Sniper oli älykäs. Se tiesi toisen voimista ja siksi piilotti heti ärtymyksensä ja liikahti sivuun toisen katseen edestä. "Vai sellaista sitä yritetään. Ei edes vastata ja ruvetaan tonkimaan. Törkeää..." Sniper marmatti toisella ja piti huolen ettei katsonut suoraan kohti. Se oli pariin otteeseen nähnyt mitä Dokusha teki.

Dokusha

Toisen katseen kääntö harmitti Dokushaa, mutta tuo ei antanut sen näkyä. Jos skanneri ei päässyt sisään Sniperin mieleen, ei toisen läsnäolo ollut tarpeellinen. Siksipä susi viittoi päällään dobermannia poistumaan. Dokushalla oli alue valvottavanaan, hän ei ehtisi nyt keskittyä Sniperiin.

Rick

Pentu oli metsästänyt linnun ja käveli Dokushaa kohti. Uros tiesi toisen kyvyistä mutta ei pelännyt niitä, eihän pennulla ollut mitään salattavaa. "Anteeksi, herra, metsästin teille ruokaa. Ajattelin että se tekisi hyvää, kun sinulla näyttää olevan tärkeä tehtävä. Menetin juuri perheeni, he ovat Ohusta. Mutta minä vihaan sitä laumaa ja siksi liityin kaksosten laumaan." Pentu kertoi ja työnsi linnun kohti Dokushaa.

Dokusha

Dokusha katsoi pentua hetken ja nosti sitten linnun suuhunsa. Ilmainen ruoka kelpasi sudelle aina. Toisen elämän tarina ei kuitenkaan skanneria kiinnostanut, joten tuo käänsi katseensa pois sakemannista ja asettui takaisin makuuasentoon portaille. Asetuttuaan aloilleen, alkoi susi syödä lintuaan.

Sniper

Dobermanni murahti ärtyneeesti. "Repisin sinut kappaleiksi jos minulla olisi siihen varaa nyt," Sniper lausui arvoituksellisesti ja tuhahti. Sitten tuo kääntyi ja vielä Rickiä mulkaistuaan lähti tallustelemaan kauemmas. Se aikoi koota omia seuraajiaan jos löytäisi uskollisia. Uros oli kuitenkin päättänyt kerätä vain dobermanneja.

Dasuto

"Niinpä. Joten voin liiskata sinut vaikka yhden tassuni alle jos haluan." Dasuto sanoi varoittavasti, mutta huvittunut katse silmissään. Rickin poistuttua tämä käänsi katseensa Nicoon ja kohtasi sakemannin katseen. "Näytät jokseenkin tutulta." Dasuto paljasti sitten ajatuksensa.

Nico

Nico nousi istumaan ja haukotteli teennäisen hitaasti kuunnellessaan toisen toteamuksen. "Samat sanat," se vastasi toiselle ja arvasi mitä toinen tarkoitti. Näyttihän toinenkin ihan Giniltä monin tavoin. "Minä olen Johnin veli," se kertoi sitten ja hymähti.

/Aaa.Anteeksi /

Kuchi


Kuchi murahti Kamikazelle vihaisestii ja epäkunnioittavasti." Sinähän et
minua määrää." Se ehti sanoi ennen kuin ne katosivat. Narttu katosi pian
itsekkin ja alkoi loikkia kohti Ohua.

/Kuchi poistuu/

Dokusha

Dokusha jatkoi lintunsa syömistä välittämättä Sniperin uhkailusta. Susi päätti silti pitää dobermannia silmällä, sillä tuosta saattaisi olla ongelmia tulevaisuudessa, eikä Dokusha voinut sallia, kenenkään uhmaavan herrojensa valtaa.

Dasuto

Dasuto ei voinut estää virnistystään toisen mainitessa olevansa Johnin veli. "Tämäpäs sattui. On meillä jotakin yhteistä, tavallaan. Minä olen Ginin veli." Dasuto kertoi.

Nico

Uros virnisti ja naurahti huvittuneesti. "No, pitäähän joka perheessä joku paha olla," tuo tokaisi ja hymyili omalla hurmaavalla tavallaan. "Minä olen kaikesta huolimatta perheeni hyvännäköisin," tuo vitsaili sillä oli elämästään huolimatta säästynyt arvitta.

Dasuto

Dasuto naurahti hyväksyvästi Nicon sanoille. Toisia sakemannin sanat olisivat voineet ärsyttää, mutta akita piti heti toisen asenteesta. "Se mitä Johnia olen nähnyt, olet kieltämättä parempi versio hänestä. En pidä Ohulaisten oikeudenmukaisuudesta tippaakaan. He kuvittelevat olevansa niin paljon parempia sillä ylhäisellä asenteellaan.." Dasuto sanoi ja puri viimeisillä sanoillaan vihaisesti hampaitaan yhteen ajatellessaan Giniä ja Chitania, kunnes taas rauhoittui ja käänsi katseensa takaisin Nicoon.

Nico

Uros naurahti ja nyökkäsi vaikkei ollutkaan täysin samaa mieltä. "Minulle on ihan sama miten elävät mutten silti pidä heistä. Sen voin myöntää, että veljeäni vastaan en suostu suoraan asettumaan," tuo kertoi luottamuksellisesti. Se todella toivoi ettei joutuisi Johnia vastaa. Muulla ei olisi väliä.

Dasuto

Dasuto nyökkäsi. Ymmärsihän se osittain toista."Oikeastaan, kun itsekin mietin...en voi sietää Chitania, enkä varsinkaan Giniä, mutten tiedä, voisinko katsoa heitä suoraan silmiin ja tappaa." Dasuto myönsi. Se oli silti syvästi katkera noille, sillä jäi aina kaksikon varjoon pentuna. Välit olivat olleet jo pitkään haavoittuneet ja tuskin paranisivat koskaan täydellisesti. "Mutta Ohun elämäntyyli ei sovi minulle." Dasuto sanoi ja istahti alas. "Nimeni on muuten Dasuto." Akita kertoi sitten.

Nico ja Tamashidesu

Nico nyökkäsi mutta naurahti sitten taas keventääkseen tunnelmaa. "Tuskin me siihen tilanteeseen joudumme. Nin meidän kesken, johtajat ovat niiin itserakkaita, että tahtovat kunnian ylimpien tappamisesta," Nico sanoi vaikkei se toivonutkaan veljensä kuolemaa. "Minä olen Nico," tuo lisäsi toisen jälkeen ja virnisti samalla väläyttäen rautaisia kulmahampaitaan vahingossa.
Samalla Tamashidesu ilmaantui alueen rajojen sisäpuolelle. Vartijoiden huomatessa tämän tuo vain murahti. "Kuulun teihin pölvästit," se sihahti ja lähti astelemaan koppavasti kohti aukeaa. Se oli tehtävänsä hoitanut.

Dasuto

Dasuto tajusi Nicon sanat todeksi ja se hiukan rauhoitti, joten akita vain naurahti kuivasti ja virnisti sitten. Pistäessään merkille Nicon kulmahampaat, akitan mieleen tulvahti uusia kysymyksiä, mutta se päätti olla utelematta liikoja. Nico vaikutti ihan järkevältä tyypiltä, ja Dasuto voisi saada tuosta mahdollisesti kaverin.

Nico

Sakemanni vilkaisi ympärilleen ja käänsi sitten taas katseensa Dasutoon. "Oleto suunnitellut jääväsi laumaan?" tuo kysyi sitten ja käänsi kysyvästi päätään. Se itse oli varsinaisesti vain liittolainen mutta ei Nicolla ollut minkäänlaista hinkua lähteäkään.

Dasuto

Dasuto mietti hiljaa, mutta nyökkäsi sitten hiukan epäröiden. "Toistaiseksi. Katson, miten sopeudun. En kuitenkaan koskaan tule liittymään Ohuun. Voin vaikka vannoa sen." Dasuto sanoi. Akita ei tiennyt, miten toinen asiasta ajatteli, mutta Dasuto oli tehnyt lopullisen päätöksensä.

Nico

Sakemanni virnisti ja vilkaisi kauempana olevia laumalaisiaan. "Voit pyöriä minun joukkojeni kanssa. Heillä on enemmän huumorintajua. Tai voithan sinä minunkin kanssani olla jos jaksat tälläistä yliveikeää hurttaa," Nico sanoi vitsikkäästi ja virnisti taas. "Minun tosin pitää kouluttaa myös sitä kakaraa. Missä se edes on?" Nico lisäsi ja vilkuili etsivästi ympärilleen.

Dasuto

Dasutolle tarjous kelpasi ja akita nyökkäsi naurahtaen. "Miten vain. Näytätkin toistaiseksi olevan järkevintä tapaamaani seuraa." Dasuto tunnusti totuudenmukaisesti, sillä rivisotilaat tuntuivat olevan täysiä törppöjä. "Se meni tuohon suuntaan. Voin auttaa etsimään. Ja auttaa sinua muutenkin, jos et jaksa sitä koko ajan pyörimässä jaloissa." Dasuto ehdotti.

Nico

Uros naurahti huvittuneesti. "Minun sakkini onkin aivan eri luokkaa. Ja huomaa kyllä ettemme ole täältä kotoisin. Täälläpäin sakki on joskus aivan turhan kuivaa," Nico citsaili ja tuhahti aiheen kääntyessä Rickiin. "Minun on pakko kouluttaa sitä. Satuin avaamaan suuni väärässä paikassa väärään aikaan. Voit tietenkin auttaa jos huvittaa komennella kakaraa," Nico sanoi ehkä hiukan halveksuenkin. Kyllä sekin vielä Rickkiin tottuisi.

Dasuto

Dasuto naurahti miettien Rickiä. "Voin toki auttaa. Se kakara on turhan varomaton. Parasta opettaa se lauman tavoille. Pennun mieli on helppo murtaa vielä tuossa iässä." Dasuto sanoi, puhuen myös osittain omasta kokemukesta. Akitan mieli oli melkein hajonnut palasiksi ulkopuolisuuden takia.