Oma koti kullan kallis

Kurotora & Shorutora

Kurotora läähätti. Se veti voimiaan äärimmilleen ja Shorutora oli huolissan tuon kunnosta. Kurotora oli jaksanut koko matkan, vaikka näyttikin siltä, kuin pyörtyisi kohta. Shorutora oli pariin otteeseen yrittänyt tarjota apuaan, mutta vanha kai ei ollut suostunut. Viimein tuttu kotimetsä häämötti kauempana. "Vihdoinkin!" Kurotora sanoi läähättäen ja lähti juoksemaan. Shorutora yllättyi, miten kai jaksoi juosta rankan matkan jälkeenkin huonossa kunnossa. Ei Kurotora jaksanutkaan. Pian sen jalat pettivät alta, mutta Shorutora riensi auttamaan vanhuksen pystyyn. Kurotora jatkoi matkaansa, tällä kertaa kävellen. "Ihanaa olla kotona.." Kurotora sanoi, mutta joutui asettumaan maahan makaamaan läähättäen.

Musashi ja Kagetora

Musashi ei voinut kuin pudistella päätään ystävänsä ponnistuksille. "Olisit voinut ottaa kyydin vastaan vanha jäärä," tosa tuhahti toiselle ja istui Kurotoran vierelle. Oli pitkä aika siitä kun uros oli viimeksi tässä metsässä käynyt.
Kagetora oli huolissaan isästään vaikka toinen näytti pirteä olevankin. "Tarvitseko jotain?" tuo kysyi tarjotakseen vanhukselle kaiken mahdollisen avun.

Kurotora & Shorutora

Kurotora läähätti. "Hah...niin kauan kuin..hhh-h...jalat kantavat niin..hh..h.. minä kyllä kävelen itse." Kurotora sanoi ja yritti tasata hengitystään. Shorutora istahti tuon ja Musashin lähettyville. Kuullessaan Kagetoran sanat Kurotora vain murahti. "Ei kai tämä mikään..vanhainkoti vielä ole..?" Kurotora kysyi mutta nauroi sitten.

Musashi ja Kagetora

Musashi pyöritteli silmiään. "En lähde Gajyolle ennen kuin lupaat, ettet rasita itseäsi liikaa," tuo sanoi painottaen. Se tahtoi, että vanha ystävä ei rasittaisi itseään hengiltä.
Kagetora murahti. "Ei ole mutta jos olet aina samanlainen jäärpää, on turha odottaa paua kun sitä oikeasti tarvitset," Kagetora sanoi mutta se kuitenkin vitsaili. Kyllä se isästään huolehtisi loppuun asti.

Kurotora

Kurotora nousi hitaasti ylös. "En minä tarvitse apua.." Kai sanoi vihdoin saadessaan hengityksensä tasaantumaan. Kurotora oli aikalailla kunnossa, mutta matka oli vienyt kaikki voimat, eivätkä Kurotoran jalat kantaneet väsymyksestä ja rasituksesta. Se kuitenkin vain esitti makaavansa maassa huvikseen.

Musashi

Tosa pudisti jälleen päätään. "Aina sama jäärä," se sanoi ja nousi ylös. "Käyntini oli varsin pikainen mutten malta odottaa juttutuokiota Ginin kanssa," tuo pahoitteli, sillä halusi palata piakkoin.

Kurotora

Kurotora käänsi katseensa tosaan. "Mene vain, kyllä me pärjäämme." Kurotora vakuutti ja yritti sitten nousta, muttei onnistunut ja muka esitti, että paransi vain asentoaan. "Ja niin, kiitos.." Kurotora lisäsi sitten.

Musashi ja Kagetora

Tosa ei mennyt lankaan. Se vain mulkaisi Kurotoraa ja virnisti. "Nouseppas nyt näyttämään pojillesi kuinka hyvin jaksat," tuo sanoi kiusallaan ennen kuin lähti kävelemään poispäin.
Kagetora kurtisti kulmiaan ja katsoi isäänsä kysyvästi. Mitä Musashi tarkoitti?

//Musashi poistuu//

Kurotora & Shorutora

Kurotora hiukan nolostui Musashin sanoista, muttei sanonut mitään katsoessaan tosan perään. Kai katsoi sitten Kagetoraa ja Shorutoraa. "Tuota..isoisä, pääsetkö sinä ylös?" Shorutora keksi. Kurotora vain murahti. "Tottakai pääsen." Kurotora sanoi vakuuttavasti ja ponnisti väkisin jaloilleen. Uupumuksesta tärisevät jalat kantoivat ehkä kolmisen sekuntia, kun kai otti yhden askeleen ja kaatui uudelleen. "Tai sitten en..." Kurotora huokaisi luovuttaen.

Kagetora

Kai pudisti päätään ja virnisti. "Olisiti vain suostunut kannettavaksi. Et sinä ennenkään ole sitä hävennyt," tuo marmatti isälleen mutta piti silti sävynsä hyväntuulisena. Ei se aikoisi joka kerta toiselle valttaa jos sen mielestä vanhus teki väärin.

Kurotora & Shorutora

Kurotora huokaisi. Se ei vastustellut, kun Shorutor tarttui Kurojakia etujalasta ja kiepautti tuon taitavasti kannettavakseen. "Niin kai sitten...en vain voi hyväksyä sitä, että kuntoni olisi heikentynyt vanhuuttani." Kurotora tunnusti ja katsoi poikaansa.

//Kurojakia xD//

Kagetora

Kai hymyili isänsä myöntämisestä huolimatta. "Silti sinä tulet aina olemaan meistä jääräpäisin. Minnes leiriydytään?" tuo vastasi ja mietti sitten minne majoittua. Metsä oli kuitenkin aika kookas kolmelle koiralle.

// hahah hupsista xDD taisi jäädä kogapeli päälle :'DD //

Kurotora & Shorutora

Kurotora vain naurahti poikansa sanoille hiukan tyytymättömänä jääräpääksi leimattuna, mutta oli salaa hiukan ylpeä "lempinimestään." Shorutora käänsi katseensa Kurotoraan, joka mietti hetken. "Puron lähettyvillä on luola." Kurotora sanoi. Shorutoralla ei ollut aavistustakaan, missä puro oli, joten se käänsi katseensa Kagetoraan, joka todennäköisesti tietäisi paikan.

//Itellä meinaa välillä hahmonimitykset seota, kuten vaikkapa silloin Kamikaze/Gale ;D//

Kagetora

Uros nyökkäsi, sillä tiesi paikan hyvin. Shorutoralle se virnisti. Kyllä toinen vielä kotimetsänsä oppisi tuntemaan. "Sinne siis," tuo tokaisi ja lähti kulkemaan edellä.
Saavuttuaan puron varrelle se lähti hakemaan katseellaan luolaa. Ei mennyt kauaa, etä uros muisti tarkan sijainnin ja lähestyi sitä nyt. "Täällä ollaan," se huudahti. Se ei tiennyt, että luolaan oli asettunut karhu talviunille.

Kurotora & Shorutora

Kurotora katseli ympäristöä onnellinen hymy huulillaan. Shorutora seurasi isäänsä ja kantoi vanhan kain luolaan. "Laske minut alas." Kurotora käski ja Shorutora teki työtä käskettyä. "Mikä täällä oikein lemuaa..?" Shorutora sanoi nyrpistäen nenäänsä. Haju oli osittain tuttu, mutta kai ei tunnistanut sitä. "En tiedä...haisee ihan karhun lannalta, mutta hajuaistini taitaa vähän reistailla." Kurotora naurahti. Siinä samassa perältä kuului vihainen ja matala murina. Shorutora jähmettyi paikoilleen ja tuijotti pimeyteen.

Kagetora

Kagetoraa epäilytti haju ja se siristeli silmiään. Karhun ilmiantaessa itsensä, sen lihakset jännittyivät. "Vie isä ulos! Heti!" se käski poikaansa, sillä itse päätti pidellä karhua. Lisäksi Kurotorasta ei apua nyt olisi.
Karhu hyökkäsi pimeydestä raivoissaan karjuen mutta kai osasi väistää sivuun. Samantien se loikkasi puremaan karhua kuonosta ja pian taistelu siirtyi ulos. Kagetora joutii irroittamaan mutta se loikkasi uudelleen samaan kohtaan.

Kurotora & Shorutora

Shorutora syöksi heti käskyn käydessä kohti Kurotoraa. Vanha kai kuitenkin tiesi paremman tavan suojautua ja siksi se tarttui Shorutoraa nopeasti kaulasta ja kiskaisi tuon nurin viereensä. Jos Shorutora olisi jäänyt auttamaan vanhusta, tämä olisi jäänyt karhun alle sen rynnistäessä ulos luolasta. Shorutora hengitti kiivaasti. "Mene, nopeasti!" Kurotora huudahti, sillä se pelkäsi Kagetoran puolesta. Shorutora nyökkäsi ja syöksyi ulos kovaa vauhtia. Kurotoran teki mieli syöksyä itsekin karhun kimppuun, mutta nyt se olisi miltei mahdotonta. Shorutora alkoi suorittaa Tsujikazea, kun Kagetora oli kiinni karhussa (?). Kai kiersi kovaa vauhtia juosten karhua ympäri, nostattaen maasta lunta, joka pöllysi sakeana pilvenä karhun ympärille, peittäen valkean kain kokonaan karhun näkyvistä. Sitten Shorutora hyökkäsi yllättäen kovalla vauhdilla kohti karhun päätä ja riuhtaisi koko nopeudellaan ja painoillaan karhun oikean korvan irti.

Kagetora

Kai ei irrottanut. Sitkeästi se piti kiinni vaikka ympärillä pöllysi lumi. Shorutora selväst teki temppujaan. Karhun menettäessä korvansa ei Kagetora kuitenkaan ehtnyt ennakoida seuraavaa liikettä. Raivoissaan karjuen karhu löi alhaalta päin Kagtoraa ja viilsi tätä kynsillään lapaan. Kagetora irrotti ja putosi maahan. "Perhana!" se huudahti mutta nousi sitkeästi ylös. Huuliaan lipaisten se loikkasi uudelleen välittämättä haavoistaan. Tllä kertaa tuo sai otteen karhun etukäpälästä.

Shorutora

Shorutoralla ei ollut kokemusta karhujen kanssa taistelusta, joten se ei tiennyt miten toimia. Ran-Daryushin Battougaa se ei osannut käyttää kovin luotettavasti, joten antoi sen olla. Shorutora mietti. Vahvaleukaisena se päätti iskeä hampaansa karhun oikeaan kylkeen. Mutta se oli virhe. Karhu osasi ennakoida ja alkoi kaatua kaita kohti. Shorutora jäi suuren ja painavan karhun alle.

Kagetora

Nähdessään tilanteen, Kagetra raivostui. Se karjaisi julmasti ja syöksyi suoraan kohti karhun kurkkua iskien hampaansa kiinni lujaa. Karhu hätääntyi ja huitoi mutta Kagetora ei välittänyt. Se piti oman poikansa henkeä arvokkaampana kuin omaansa ja tahto ehdottomasti pelastaa toisen. Väkisin tuo pureutui syvemmälle karhun kaulaan.

Shorutora

Shorutora ei saanut happea. Paksu ja pehmeä lumi oli estänyt kaita murskautumasta ja Shorutora kauhoi paniikissa lunta yrittäen päästä pois satimestaan, mutta karhu oli liian painava. Tuskissaan karhu joutui kierähtämään sivuun kun Kagetora pureutui sen lihaan. Shorutora ampaisi nopeasti pinnalle ja haukkoi henkeä saadessaan taas ilmaa keuhkoihinsa. Vammoja Shorutoralle ei ollut tullut, luojan kiitos, että oli talvi.

Kagetora

Kagetoran oli kiittäminen sukuaan vahvoista leuoista. Se ei todellakaan päästänyt rti vaikka karhu lähti taas kohottautumaan ylös ja huitominen kiihtyi. Se vain sulki silmänsä ja keskittyi puremaan. Se kuitenkin irrotti yllättäen ja loikkasi poispäin. Se kuitenkin otti vauhtia puusta ja iski Neji Killä karhun kurkkuun.

Shorutora & Kurotora

Shorutora antoi isänsä hoitaa hyökkäämisen ensin, jotta se onnistuisi mahdollisimman hyvin. Kun Shorutora huomasi Kagetoran hyökkäävän Neji Killä, kai hyökkäsi itse karhun kimppuun takaapäin ja alkoi tehdä myöskin Neji Kitä, karhun niskaan.
Kurotora makasi aloillaan kuunnellen taistelun ääniä. Vanha kai pakotti itsensä jaloilleen ja käveli vaivalloisesti luolan suulle. Nähdessään taistelun, kai tahtoi syöksyä mukaan, mutta tiesi olevansa vain tiellä, jos tekisi niin. Siksi sen täytyi vain tyytyä katselemaan.

Kagetora

Kagetora pureutui syvälle. Karhu oli jo hyvin hätääntynyt koska myös sen niskaan iski hyökkäys. Oikeastaan sillä ei ollut enää edes mahdollisuuksia ja pian se lähti kaatumaan taaksepäin. Kagetora tiesi elin olevan jo voitettu. Irrottaessaan ja hypätessään karhun käpälän syrjä kuitenkin osui ikävästi ja heitti koiran korkealle ilmaan. Uros laskeutui kipeästi ja kaati mutta nousi pian ylös hiukan huohottaen.

Shorutora

Kun karhu lähti kaatumaan taaksepäin, Shorutora otti oppia aikaisemmasta ja päästi irti jo hyvissä ajoin. Raskaasti karhu rysähti hankeen ja hengitti ensin raskaasti, kunnes käpälät putosivat maata vasten elottomina. Shorutora läähätti hengästyneenä ja kääntyi katsomaan isäänsä.