Pääsivu
Kenji
Matka oli ollut pitkä ja raskas. Kenji saapui viimein rannikolle, ja katsoi jäätä, joka näytti riittävän tukevalta ylittämiseen. Koira hypähti eteenpäin ja lähti juoksemaan kohti vastarantaa. Pureva viima heitti lunta Kenjin silmille, ja koira joutui painautumaan hiukan matalemmaksi juostessaan. Kenji oli jo hyvän matkaa puolivälissä, kunnes yllättäen korvia huumaava ritinä sai koiran hetkeksi jähmettymään. Kenji ei kuitenkaan voinut pysähtyä. Uroksen askeleet pidentyivät sen kiihdyttäessä vauhtiaan. Nuori koira tajusi, että vaara oli suuri. Aurinko oli sulattanut jäätä keskeltä ohueksi, ja Kenji oli vaarassa pudota jäihin. Uros loikkasi korkealle ilmaan, ja nähdessään paksumman kohdan jäässä, tähtäsi nuorukainen siihen. Se oli kuitenkin virhearvio; Kenji ei ehtinyt tehdä mitään, kun se vain humpsahti jään lävitse ja katosi pinnan alle.
Oli pimeää. Kenji avasi silmänsä ja mietti hetken, mitä oli tapahtunut, kunnes tajusi, ettei saanut enää henkeä. Kylmä vesi puristi kehoa joka puolelta ja uros alkoi mennä paniikkiin. Kenji kauhoi jaloillaan päämäärättömästi ja iski päänsä jäähän. Minä kuolen...! Kenji ajatteli. Kauhuissaan nuorukainen pyöri jään alla päämäärättömästi, kunnes tunsi jalkojensa osuvan pohjaan. Kenji ponnisti pakokauhun vallassa kovaa ylöspäin ja iskeytyi lävitse paksuhkosta jäästä. Se repi uroksen kaulaan ja kylkeen muutaman pintanaarmun, ja Kenji kierähti muutamat metrit puoliksi ryömien rannalle. Huohottaen ja kylmästä täristen Kenji jäi hieman pökerryksissä makaamaan paikoilleen.
Matka oli ollut pitkä ja raskas. Kenji saapui viimein rannikolle, ja katsoi jäätä, joka näytti riittävän tukevalta ylittämiseen. Koira hypähti eteenpäin ja lähti juoksemaan kohti vastarantaa. Pureva viima heitti lunta Kenjin silmille, ja koira joutui painautumaan hiukan matalemmaksi juostessaan. Kenji oli jo hyvän matkaa puolivälissä, kunnes yllättäen korvia huumaava ritinä sai koiran hetkeksi jähmettymään. Kenji ei kuitenkaan voinut pysähtyä. Uroksen askeleet pidentyivät sen kiihdyttäessä vauhtiaan. Nuori koira tajusi, että vaara oli suuri. Aurinko oli sulattanut jäätä keskeltä ohueksi, ja Kenji oli vaarassa pudota jäihin. Uros loikkasi korkealle ilmaan, ja nähdessään paksumman kohdan jäässä, tähtäsi nuorukainen siihen. Se oli kuitenkin virhearvio; Kenji ei ehtinyt tehdä mitään, kun se vain humpsahti jään lävitse ja katosi pinnan alle.
Oli pimeää. Kenji avasi silmänsä ja mietti hetken, mitä oli tapahtunut, kunnes tajusi, ettei saanut enää henkeä. Kylmä vesi puristi kehoa joka puolelta ja uros alkoi mennä paniikkiin. Kenji kauhoi jaloillaan päämäärättömästi ja iski päänsä jäähän. Minä kuolen...! Kenji ajatteli. Kauhuissaan nuorukainen pyöri jään alla päämäärättömästi, kunnes tunsi jalkojensa osuvan pohjaan. Kenji ponnisti pakokauhun vallassa kovaa ylöspäin ja iskeytyi lävitse paksuhkosta jäästä. Se repi uroksen kaulaan ja kylkeen muutaman pintanaarmun, ja Kenji kierähti muutamat metrit puoliksi ryömien rannalle. Huohottaen ja kylmästä täristen Kenji jäi hieman pökerryksissä makaamaan paikoilleen.
