Salattu sydän

Ninya

Ninya oli nopeasti edennyt kauas Kogien alueesta. Musta susi kuitenkin oli alkanut jo pikkuhiljaa väsyä, sillä ei Ninyakaan mitään ihmesusi ollut. Niinpä tämä hidasti nyt vauhtiaan ja pysähtyi lopulta kaupungin rajalle. Narttua ei huolettanut kulkea kaupungin lävitse, sillä sen toiselle puolelle pääseminen olisi välttämätöntä matkanteon kannalta. Ninya kuitenkin jäisi vielä täksi yöksi tälle puolelle metsää, sillä varomaton liikkuminen kaupungissa voisi olla kohtalokasta. Eikä narttu pitänyt ihmisistä lainkaan. Ninya asettui paksulle oksalle makaamaan ja uskaltautui ummistamaan kevyesti silmänsä.

Ikagawashi

Nyt kun Kage taas kykeni liikkumaan kunnolla se oli lähtenyt yksinään kauas uudesta tukikohdasta. Se liikkui ääneti korkealla puiden varjoissa. Yllättäen se hoksasi liikettä joka kuitenkin lakkasi. Joku oli pysähtynyt viereiseen puuhun. Hiljaa varjoninja loikkasi samaiseen puuhun ja laskeutui. Se sai silmiinsä vieraan nartun jota jäi tarkkailemaan hiljaa.

Ninya

Ninya haukotteli pienesti ja asettui sitten paremmin makaamaan oksalla. Narttua väsytti ankarasti, ja se oli juuri nukahtamaisillaan, kun jostain syystä Ninyan niskavillat nousivat pystyyn ja kaikki nartun aistit terävöityivät. Se aisti jonkun tarkkailun, ja yllättäen katosi. Pimeässä se ilmestyi hiukan jännittyneenä ylemmäs oksistoon ja kyyristyi vasten puunrunkoa. Koska Kage oli taitavampi piiloutuja, ei Ninya nähnyt tästä vilaustakaan. Keltaiset silmät tutkivat tarkasti ympäristöä, mutta liikahdustakaan ei näkynyt. "Kuka siellä..?" Ninya uskaltautui kysymään.

Ikagawashi

Heti nähdessään nartun liikkuvan, kiinnostui uros toisesta enemmän. 'Lupaavat liikkeet. Hän saattaisi sopia joukkoomme,' tuo ajatteli tietämättä toisen suunnitelmista. Yllättäen toinen myös kysyi tarkkailijansa nimeä. Kage pysyi hetken vaiti. "Varjo," tuo vastasi salaperäisen synkällä äänellä. Samalla se jo vaihtoi paikkaansa sulautuen uuteen varjoon yhtä oksaa lähempänä toista.

Ninya

Toisen vastaus ja liikehdintä sai yleensä niin määrätietoisen nartun kovin hämilleen, osittain myös kiinnostumaan. Koskaan Ninya ei ollut tavannut yhtä nopeaa ja yhtä sulavaliikkeistä olentoa, tai muutenkaan ketterämpää liikkujaa kuin hän. Narttu kaarsi hiukan häntäänsä kuunnellessaan ympäristöä, mutta oli kuin Kagea ei olisi ollutkaan. Ainoastaan pieni kihelmöivä tunne selkäpiissä kertoi toisen läsnäolosta. Pian Ninya huomasi Kagen hiukan liikahtavan varjon, sulautuneena oksiston varjoihin. "Varjo..." Ninya toisti hiljaa. "Sekö on nimesi?" Narttu jatkoi, muttei uskaltautunut istumaan, vaan pysytteli jaloillaan ja kuulosteli ympäristöä koko ajan siltä varalta, että toinen sattuisi hyökkäämään.

Ikagawashi

Kage ei enää vastannut. Se tutkaili toista hetken kauempaa ja uskoi, että voisi nyt näyttäytyä. Se nousi ylös oksallaan muttei vielä liikkunut. "Ei. Minä olen varjo, nimeni on..." tuo vastasi synkästi. Nimitys varjo oli tälle lyhenne varjoninjasta jota tuo harvemmin kokonaan lausui. Lauseen taukoaminen jätti aikaan täyden hiljaisuuden. Oli kuin Kage olisi kadonnut täysin. Yllättäen se kuitenkin ilmestyi oksalle aivan Ninyan eteen. "...Ikagawashi," se esiintyi ja istui alas.

Ninya

Ninya kuulosteli toisen lausetta. Sen jäädessä kesken alkoi mustan nartun sydän hakkaamaan, ja Ninya luimisti korvansa, valmiina ottamaan vastaan hyökkäyksen. Ninya tajusi kohdanneensa olennon, joka löisi nartun tämän omilla aseilla, mutta koskaan Ninya ei perääntyisi. Ikagawashin ilmestyessä sen eteen nimensä lausuen, Ninyan suupielet nytkähtivät tahtomatta, paljastaen refleksinomaisesti valkeat hampaat ainoastaan vain sekunnin sadasosaksi, kunnes piiloutuivat takaisin ylähuulen alle. Ninya seisoi täysin aloillaan, ja tajusi upottaneensa rautaiset kyntensä syvälle puunoksaan. Kun toinen istuutui, eikä hyökännytkään, narttu uskaltautui päästämään irti ja antoi jalkojensa jännityksen pikku hiljaa antaa periksi. Koko ruumis tuntui lihasten rentoutumisen myötä muuttavan muotoaan ja vetäessään syvään henkeä Ninyan keltaiset silmät näkivät nyt kunnolla Kagen, joka ei enää vaivautunut piiloutumaan. Narttu ei kyennyt ensin vastaamaan. Yleensä Ninya mietti uuden tuttavuuden tavatessaan heti ensimmäisenä, miten onnistuisi tappamaan hänet mahdollisen vaaratilanteen tullessa, mutta nyt Ninya ei keksinyt yhtään mitään, ainoastaan sen, miten tämä toinen saattaisikin onnistua tappamaan hänet. Pitkän hiljaisuuden jälkeen narttu onnistui nyökkäämään. "Minä olen Ninya." Narttu huomasi lipsauttavansa, ja katui heti sen kertomista. Koskaan Ninya ei paljastanut itsestään mitään mikä ei ollut välttämätöntä.

Ikagawashi

Kagen oli myönnettävä että tässä nartussa oli kaunista särmää. Se ei koskaan ollut katsellut toista sukupuolta sillä tavalla. Ninya tosin oli kiinnittänyt sen huomion. Eriväriset silmät leiskuivat tuon käyttäessä katsettaan häpeilemättä nartun kehossa. "Olet taitava liikkuja Ninya," tuo tokaisi kohteliaasti ja kohotti kulmaansa. "Kerrohan, kiinnostaisiko taitojasi viedä vielä pidemmälle?" Tuo kysyi paljastamatta vielä Shadoudansan olemassaoloa.

Ninya

Ninya ei olettanut kehuja häntä taitavammalta sudelta, ja siksi hiukan yllättyi. "Kiitos.." Naaras sanoi. Toisen ehdotus sai kuitenkin Ninyan osaksi kiinnostumaan, mutta osaksi vetäytymään kuoreensa. "Kuulostaa mukavalta...mutta.." Narttu ei jatkanut enempää. Se ajatteli toisen tajuavan vihjeen. Ninya ei osaisi sopeutua mihinkään joukkoon. Narttu aavisteli, että toinen olisi osa jotain ninjajoukkiota, ja pelkäsi, että toinen ehdottaisi häntä liittymään. Niinkin kovasti, kuin Ninya olisi halunnut, niin sydämessään se tiesi, että hänen olisi suoritettava tehtävänsä loppuun ennen sitoutumista mihinkään suurempaan. Jostain syystä Ninya kuitenkin tunsi olonsa ensimmäistä kertaa elämässään hyvin luottavaisesti. Ehkäpä narttu voisi valottaa salamyhkäisyyden verhoaan tuolle arvoitukselliselle urokselle hiukan tavallista enemmän.

Ikagawashi

Kage tajusi heti ettei narttu olisi valmis. Se saattoi aistia ja kuulla asian ja tyytyi nyökkäämään. "Shadoudansa on joka tapauksessa valmis ottamaan aina uuden jäsenen vastaan. Johtajana voin luvata sen," tuo kertoi jos tumma narttu joskus tulisikin toisiin aatoksiin. "Kerrohan, oletko ollut kauan Japanissa?" Tuo kysyi ystävällisesti ja hymyili hiukan. Siitä oli mukavaa tavata henkilöitä joilta löytyi taitoa ja varsinkin kauneutta Ninyan tapauksessa. Mustaturkkiset sirot nartut olivat Kagen mieleen.

Ninya

Narttu nyökkäsi ja antoi pienen hymyn käydä kasvoillaan toisen ymmärtäessä. Ninya yllättyi, kun kuuli toisen olevan johtaja. "Shadoudansa.." Ninya toisti kuiskaten ja mietti, millainen toisen joukkio mahtoikaan olla. Jotenkin Ninya aavisteli, ettei se ollut suuri, sillä suuren joukkion olisi tuskin mahdollistakaan olla noin nopeita, kuin nartun edessä seisova uros oli. Toisen jatkaessa kyselyään, uskaltautui Ninya vihdoin istuutumaan alas. Se mietti hetken, voisiko kertoa vasta tapaamalleen tuntemattomalle sudelle henkilökohtaisia asioitaan, mutta päätti sitten huokaisten aloittaa. "Olen syntynyt Japanissa, mutta pakenin. Nyt kuitenkin palasin takaisin etsimään isääni." Ninya aloitti. Se ei kuitenkaan vielä maininnut Satsujinista tai tämän tappoaikeista mitään.

Ikagawashi

Musta susi kävi makuulle oksalleen. "Vai isääsi..." tuo tuumaili ääneen ja tuijotti narttua hiukan tutkaillen. "Tiedätkös, klaanini toimii palkkasotureina," tuo paljasti ja hiljeni hetkeksi. "Me teemme vähän kaikenlaista palkkiota vastaan. Myös etsimisoperaatioita," tuo jatkoi vakavasti. Se voisi suostua auttamaan narttua jos toinen sitä tarvitsisi.

Ninya

Ninya kuunteli toisen ehdotuksia ja hymyili sitten hiukan katsellen etutassujensa varpaita. "Kiitos..." Ninya sanoi, mutta nosti sitten katseensa taas Kageen. "En kuitenkaan sotkisi tähän mielelläni muita...eikä minulla ole mitään palkkioksikaan.." Ninya sanoi ja kohottautui seisomaan, kääntäen katseensa taas hetkeksi poispäin. "Isäni nimi on Satsujin. Ja minä...Tulin tappamaan hänet." Ninya paljasti.

Ikagawashi

"Ymmärrän kyllä," uros vastasi ja lipoi huuliaan. Se hymyili nyt näkyvämmin ja kuunteli samalla toisen suunnitelmia. "Harvoin kuulee moista. Hän on tehnyt sinulle varmasti jotain hyvin pahaa kun vihasi ansaitsee," uros tuumaili osittain kysyen. Sitä kiinnosti tutustua tähän narttuun ja mielellään se kuuntelisi toista.

Ninya

Toisen salaperäisyys sai Ninyan tuntemaan outoa vetoa ja samaistumista. Siksi naaras uskalsi kertoa avoimemmin Kagelle lähes kaiken aikomuksistaan. Narttu nyökkäsi. "Hän raiskasi ja tappoi äitini. Hänessä ei yksinkertaisesti ole mitään, mikä ansaitsisi jäädä eloon." Ninya sanoi. Vaikka narttu puhuikin omasta isästään ja sisäisestä vihastaan, ulospäin Ninya oli hyvin rauhallinen ja puhui vaivattomasti, vaikka asiat ja menneisyys olivatkin sille vaikeita.

Ikagawashi

Uros murahti ärtyneesti. "En tajua muita uroksia välillä. En voi ymmärtää miksi joku kehtaa tehdä tuollaista. Se on sairasta," tuo kertoi oman kantansa halveksuvaan sävyyn ja pudisteli päätään. "Tietäisitpä vain kuinka monta olen työni puolesta murhannut vain tuollaisten tekojan takia," tuo lisäsi katumatta. Se oli sisimmältään tappaja vaikkei suoranaisesti etsinytkään itselleen teurastettavaa.

Ninya

Ninya oli hiljaa. Se värähti hiukan toisen mainitessa murhat. Se kuitenkin johtui siitä, että Kagessa oli niin paljon samaa kuin Ninyassa itsessään, ja se sai nartun tuntemaan kummallista tunnetta sisällään. Kuin hän ei olisikaan täysin yksin. "He ansaitsevat sen. Minä olen myöskin murhannut lukuisia koiria ja susia, mutta en ole aina edes tiennyt syytä. Minulle on vain annettu tehtävä. Joskus olen joutunut tappamaan pentujakin..." Ninya sanoi. Se mietti, tuomitsisiko toinen tämän tekojensa perusteella. Ninya ei katunut tappamisiaan. "Mutta se on ollut vain heidän omaksi parhaakseen. He ovat olleet paholaisen jälkeläisiä, enkä kestä katsella, jos niin pienistä tehdään heti syntymästään saakka isäni kaltaisia." Ninya jatkoi sitten.

Ikagawashi

Kage hätkähti toisen sanoille. Niin paljon samaa. Se veti tätä oudolla tavalla puoleensa ja sai uroksen nousemaan ylös oksallaan. "Meillähän on paljon yhteistä," uros tokaisi vain. Se ei todellakaan tuominnut toista. Narttu oli juuri saanut Kagen huomion täydellisesti. Ja siihen vain todella harva kykeni. Tähän mennessä vain uroksen omat klaanilaiset silloin kuin tuo oli värvännyt ne.

Ninya

Naaras nyökkäsi uskaltautuen päästämään pienen naurahduksen suustaan. "Niin.." Ninya vastasi ja katsoi sitten seisomaan noussutta varjosutta. "Oikeastaan en ole koskaan löytänyt ketään, kuka muistuttaisi minua yhtä paljon. Ainoastaan omassa ninjayhteisössäni kaikki olivat hyvin samanlaisia ulkonäöltään ja taidoiltaan...mutteivät tällä tavalla..miten sen nyt sanoisi...sieluiltaan." Ninya sanoi ja naurahti uudelleen. "Olen vain tottunut olemaan Ninja Kuusitoista, merkityksetön, huomaamaton..yksinäinen." Ninya paljasti, muttei tuntenut enää samanlaista syyllisyyttä kertoessaan itsestään kuin aikaisemmin.

Ikagawashi

Uros kuunteli hiukan pettyneenä toisen kertomusta. Sen mielestä ei koskaan kuulunut klaanin nimetä jäseniään vain numeroin. Se oli tälle melkein sama kuin eläisi kokonaan ilman nimeä ja kunnon merkitystä elämässä.
Yllättäen tuo ilmestyi halaamaan toista.(?) Sen ei ollut tarkoitus lähennellä vain lohduttaa ja jakaa tuntemuksiaan. "Kyseessä ei ole koskaan oikea klaani jos siinä ei anneta arvo sille, mikä joku jäsen todella on," tuo kuiskasi ovelasti.

Ninya

Ninya vajosi hetken menneisyyteensä, muistellen tehtäviään. Klaani oli ollut hyvin tiivis ja yhtenäinen, mutta oikeastaan kukaan ei ollut tuntenut toisiaan kunnolla.
Ajatuksiinsa uponnut Ninya, joka oli tottunut pitämään aina puolustusta yllä, säikähti Kagen ilmestyessä halaamaan häntä. Narttu värähti rajusti, mutta onnistui tajuamaan tilanteen ja olemaan hyökkäämättä. Ninyan sydän hakkasi kovaa tahtia. Kagen kissantuoksu kantautui naaraan nenään ja muutenkin koko tilanne sai Ninyan hyvin hämilleen. Kuitenkin toisen läheisyys tuntui omalla tavalla hyvältä ja lohduttavalta. Ninya irrottautui toisesta oma-aloitteisesti ja nosti sitten hieman katsettaan. "Olet oikeassa...kiitos." Ninya sanoi sitten hiljaa ja hymyili.

Ikagawashi

"Tärkein opetukseni elämässä," tuo lisäsi vielä sanoihinsa viitaten kun narttu irrottautui. Nyt Kage istui samalle oksalle kuin toinen ja hymyili myöskin. Sen ei ollut vaikea piilottaa kiinnostusdtaan mutta tahallaan tuo jätti vaikeasti tulkittavan pilkkeen silmiinsä. Se jopa antoi katseensa taas kiertää toisen kehossa ennen kuin palautti sen toisen kasvoihin.

Ninya

Naaras hymyili nyt rennommin, ja katsoi Kagea nousten sitten seisomaan. "Todella mukavaa, että satuin tapaamaan sinut." Ninya myönsi ja katseli sitten ympärilleen. "Ajattelin nukkua täällä yöni, kunnes jatkan aamulla matkaani." Ninya kertoi sitten ja käänsi katseensa takaisin suteen.

Ikagawashi

Kage hymyili. "Samoin. Olet kovin erilainen kuin muut tapaamani nartut," tuo paljasti vilpittömästi ja vilkaisijonkin pinen rasahduksen suuntaan. "Voin vahtia jos tahdot. Minulla ja muilla on tapana nukkua päivien yli," tuo paljasti tavasta jonka oli oppinut jo pienenä. Ja pimeys oli muutenkin vain eduksi.

Ninya

Ninya hymyili. "En minäkään ole koskaan tavannut kaltaistasi urosta." Narttu vastasi. Toisen luvatessa vahtia tätä, Ninya mietti taas hetkisen. Se mietti vaihtoehtoja. Mitä jos toinen sattuisikin esittämään vain ystävällistä? Jos tämä yrittäisi tappaa Ninyan nartun nukkuessa? Tai jotain muuta? Typerys..älä ajattele tuollaisia.. Ninya käski itseään ja hymähti. "Kiitos. Todella ystävällistä." Narttu sanoi ja hyppäsi sitten ketterästi takaisin leveämmälle oksalle. Kissamaisesti selkäänsä pyöristäen Ninya venytteli ja asettui sitten kerälle makaamaan. Narttu päätti vain lepuuttaa silmiään, ihan vain varmuuden vuoksi...mutta ennen kuin Ninya itse ehti huomatakaan, tämä oli jo vaipunut syvään uneen.