Lepotaukoko?

//Jatkuu ;)//

Jerome

Seuraava levähdyspaikka olisi Nagoya. Se näkyikin jo taivaarannassa koirien lauman juostessa pian alas hiukan jyrkkää mäkeä. Sakemanni lähti nyt kirimään eteen koska se tahtoi varmistaa reitin. Olisi parempi ettei kukaan lähtisi katkomaan luitaan tärkeällä retkellä.

// nämä olisivat voineet olla matkalla nyt muutaman päivän : D mietin vain, jos Hopsussakin koirat juoksivat taukoamatta 10 päivää ja saapuivat sitten Kai veljesten metsään..//

Weed & Yukimura

Weed katsoi Jeromea, joka juoksi edelle. Toinen oli kokenut kulkija ja Weed oli luottavainen Jeromen tarkastaessa reittiä. Kun joukkio saapui lähemmäs kaupunkia, Weed hidasti ja lopulta pysähtyi. "Jäädään kaupungin reunalle metsään. Mutta liian lähelle kaupunkia meno on kiellettyä." Weed jakoi ohjeet. Yukimura pysähtyi hengästyneenä. Taas he olivat kulkeneet pitkän matkaa ja aurinko oli painunut jo melkein maiden taa, ja alkoi tulla yö. "Nukkukaa nyt hyvin, aamulla jatketaan matkaa." Weed sanoi. Yukimura kääntyi katsomaan Kazea. "Jaksatko harjoitella vielä ennen nukkumaanmenoa?" Yukimura kysyi pennulta.

Kaze

Nämä olivat matkanneet taukoamatta jo muutaman päivän. Pentu ei tietenkään jaksanut vielä semmoista rasitusta ja soturit ottivat tämän usesti selkäänsä, kun näytti siltä, että pentu alkaisi väsyä. Nytkin tuo oli nukkunut jo mukavan aikaa, kun nämä saapuivat paikalle ja pysähtyivät. Tuo tipahti toisen selästä, kun toinen unohti pennun olevan kyydissä ja tuo heräsi äkisti osuessaan maahan ja nousi pystyyn nopeasti. Uros huomasi, että alkoi olla yö ja tuota ei vielä väsyttänyt. Kaze kuuli opettajansa äänen ja kääntyi tähän päin. "Nukuin muutaman tunnin, joten jaksan harjoitella" Tuo sanoi pirteästi ja odotti lisäohjeita.

Jerome

Sakemanni ei jäänyt aloilleen vaan ampaisi heti metsikööön. Se kulki hetken matkaa kunnes pysähtyi kuullessaan koirien ja ihmisten ääniä. Se näki kun kaksi ajokoiraa lastattiin autoon ja ihmiset ajoivat pian pois. 'Metsästyskausi,' tuo tuumaili ja nuuhki ilmaa. Se päätti palata raportoimaan mahdollisesta vaarasta.
"Weed! Meidän on luultavasti lähdettävä varhain ennen aamua. Näin metsästäjien palaavan kaupunkiin. Niitä luultavasti ilmaantuu taas aamulla," tuo ilmoitti vakavasti ja istui lepäämään.

Weed & Yukimura

Weed nyökkäsi Jeromelle vakavana. "Ne eivät ole leikin asia. Ihmiset eivät katso hyvällä näi suurta laumaa villikoiria." Weed sanoi ja vilkaisi sitten Yukimuraan sivummalla, joka oli viemässä Kazea harjoituksiin. "Yukimura, ehkä on parasta, että ette lähde minnekkään nyt." Weed sanoi. Se ei tahtonut Kazelle minkäänlaista vaaraa. Uros kuitenkin vain naurahti. "Älä huoli. Emme mene lähellekään ihmisiä ja pysyttelemme tässä lauman ympäristössä." Yukimura lupasi. Weed mietti ensin, luottaisiko veljeensä. Yukimura ei ollut mikään tyhmä, mutta toisinaan tuon tekemiset aiheuttivat ongelmia. "Hyvä on sitten.." Weed myöntyi, vilkaistessaan innolla odottavaa Kazea.

Kaze

Pentu kuuli Jeromen asian ihmisitä ja olisi kovasti halunnut nähdä sen läheltä. Tuo oli kuitenkin niin innoissan, että saisi oppia jotain uutta ja päätti katsoa ihmisiä läheltä, joskus myöhemmin. Uros oli jo lähdössä, kunnes kuuli Weedin kieltävän näitä ja oli melkein sanomassa vastaan, mutta toisen vilkaistessa tätä, tuo vain tuijotti toista hiljaa. Sitten tuo kuuli näiden saavan lähteä ja pentu virnisti iloisesti. Tuo katsoi vielä opettajaansa ja lähti sitten kävelemään hiukan eteenpäin.

Yukimura

Yukimura vilkaisi puiden oksia kävellessään. "En nyt sanoisi, että itsekään olen taitavimmasta päästä puissa liikkuessani, mutta en minä sieltä vielä kovin useasti ole pudonnut." Yukimura sanoi naurahtaen ja ponnisti sitten vauhtia, laskeutuen kevyesti oksalle. Koira haki hetken aikaa tasapainoa, kunnes vilkaisi alas Kazeen. "Sinun kannattaa harjoitella hieman matalemmilla oksilla, kunnes opit idean." Yukimura opasti ja loikkasi sitten toiselle oksalle, jonka jälkeen taas seuraavalle, ja sitten seuraavalle. Päästyään hiukan leveämmälle oksalle, Yukimura uskaltautui pysähtymään. "Idea on siinä, että aina kun pysähdyt, oksan täytyy olla tarpeeksi tukeva ja kestävä. Muuten putoat. Kun taas liikut, oksat ovat vain hetkellisenä laskeutumisalustana ja vauhdinantajana, mutta silloinkin kannattaa katsoa, ettet astu huterille ja ohuille oksille. Tasapaino on tärkeintä, kun pysähdyt." Yukimura neuvoi ja loikkasi sitten alas. "Kokeile pois." Uros kehotti sitten.

Kaze

Pentu kuunteli tarkasti mitä opettaja kertoi ja haltioissan seurasi toisen hyppelyä oksalta oksalle. Tuo vilkaisi opettajaansa hiukan epävarmana, tämä ehdottaeessa, että tämä voisi kokeilla itse. Hetken se epäröi, mutta alkoi sitten katseellaan etsiä matalata hyvää oksaa, joka kestäisi tämän painon, vaikka pentu ei paljoa vielä painanut. Sitten se löuysi hyvän oksan ja ponnisti sitten vauhtia oksalle. Kazen päästessä oksalle, se ei löytänyt tasapaino millään ja tipahti alas. Pudotus ei kuitenkaan ollut pitkä ja pentu oli taas jaloillaan ja ponnisti uudelle oksalle. Hetken aikaa se haki tasapainoa ja katseli alas, jotta tottuisi olemaan korkealla. Sitten se löysi tasapainon ja alkuun alkoi kävellä oksalla, varmistaakseen, että ei tippusi alas. Hetken aikaa se käveli edestakaisin ja paransi tasapainoaan. Sitten se päätti yrittää hypätä oksalle, joka oli aika lähellä. Tuo otti oksasta vauhtia ja hyppäsi. Tuosta tuntui hyvältä olla oksilla hyppimässä ja hetken aikaa, se hyppi siellä iloisena, kunnes alkoi hengästyä ja istahti tukevalle oksalle. Alku oli tämän mielestä sujunut hyvin ja tämä oli tyytyväinen. Kaze nosti katseensa ylhäällä oleviin oksiin, mutta tuo ei halunnut hyppiä vielä niin korkealla. Aluksi riittäisi vain matalalla olevilla oksilla hyppely ja tämä oli vasta alussa.

Yukimura

Kaze oli lahjakas, mutta Yukimura ei yllättynyt toisen putoamisesta. Pian pentu kuitenkin näytti saavan ideasta kiinni ja Yukimura näytti tyytyväiseltä. "Hienoa. Juuri noin." Yukimura sanoi ja hyppäsi sitten viereisen puun oksalle. Yukimura keskitti nyt huomiotaan pelkästään Kazeen ja oli alkamassa sanomaan jotain, hypätessään seuraavalle oksalle. Se oli kuitenkin heikompi miltä näytti ja rasahti Yukimuran painon alla. Koira ehti juuri ja juuri hypätä seuraavalle, kun oksa katkesi tämän alta. "Huh.. se oli lähellä." Yukimura sanoi ja naurahti sitten. "No, noinkin voi käydä." Koira sanoi sitten ja istahti myöskin alas. "Vieläkö haluat harjoitella, vai joko menemme takaisin?" Yukimura kysyi sitten. "Itse asiassa..voisit vaikka kokeilla myös Neji Kitä, pääsit viimeksi hyvään alkuun." Yukimura ehdotti.

Kaze

Pentu istui oksalla ja toisen kehut, vain lämmittivät tämän mieltä, mutta tuo mietti miksi oli niin lahjakas. Tuo katsoi opettajaansa joka hyppeli taitavasti oksilla, kunnes yksi petti ja pentu säikähti. Toisen suhtautuminen niin rennosti asiaan ihmetytti Kazea ja se ajatteli alkaa taas hyppiä oksilla, kun oli idean nyt tajunnut. Toisen ehdottaessa tämän tekevän Neji Kitä se nyökkäsi ja nousi seisomaan. Tuo hyppäsi toisen puunrunkoa vasten ja alkoi jo vaistomaisesti pyöriä. Kaze jaksoi nyt pyöriä jo kauemmin, mitä edellisellä harjoittelu kerralla, mutta ei halunnut rasittaa itseään liikaa ja hyppäsi alas. Tuo katsoi jälkeä jonka oli tehnyt puuhun ja huomasi sen olevan parempi, kuin edellisellä kerralla. "Opettaja alan ilmeisesti voimistua" Tuo kysyi ja katsoi edellen puuhun tekemäänsä jälkeä.

Yukimura

Yukimura teki saman havainnon kuin pentukin. Koira nyökkäsi. "Niin alat. Ja se on hyvä. Tämä matka kasvattaa sinua niin henkisesti kuin fyysisestikin." Yukimura sanoi, muttei maininnut Ginistä mitään. Se olisi sen ajan murhe. "Mennään takaisin." Yukimura sanoi sitten ja hyppäsi alas oksalta, lähtien kulkemaan kohti muita.

Kaze

Pentu oli tyytyväinen, kun opettaja huomasi myös tämän kehityksen. Tuo huomasi, että aurinko oli laskenut, eikä tämä ollut huomannut sitä. Kaze odotti opettajansa tulevan alas puusta ja lähti sitten kävelemään toisen vieressä takaisin toisten luokse. Tuo huomasi vasta hetken päästä, että treeni oli ollut uuvuttavampaa, kuin tämä oli luullut ja halusi päästä pian nukkumaan.

Weed & Yukimura

Yukimura haukotteli leveästi päästessään takaisin. Koko muu lauma oli jo alkanut suurin piirtein nukkumaan. Weed makoili hiukan sivummalla ja katseli ympäristöä, mutta oli juuri alkamaisillaan nukkumaan. Yukimura käpertyi puun rungon vierelle ja haukotteli uudelleen, kunnes sulki silmänsä. Ei mennyt kauaa, kun tämä oli jo syvässä unessa.

Kaze

Pentu oli väsynyt, mutta istui vielä hetken hiukan sivummalla toisista ja kuunteli yöisen luonnon ääniä. Hetken se vain kuunteli ja ajatteli perhetään joka oli Hokkaidolla. Kaze käpetyi kiveä vasten, joka antaisi hyvän suojan tuulta vastaan. Uros kaipasi kovasti sisaruksia, jotka olivat nukkuneet sen vieressä ja yksin nukkumiseen olisi vaikea tottua. Jonkin aikaa tuo vain oli hereillä, kunnes nukahti sikeään uneen.

Weed & Yukimura

Yukimura oli herännyt muita aikaisemmin ja kuljeskeli nyt metsässä aamiaista etsien. Aurinko nousisi ihan piakkoin ja Yukimuralla olisi kiire, jotta he ehtisivät ennen metsästäjien saapumista. Koira kierteli metsikköä sieltä täältä, mutta jostain syystä saaliseläimiä ei näkynyt. Syykin selvisi pian. Yukimuran nenään leijaili ihmisten tuoksu ja koira valpastui oitis. Metsästäminen sai jäädä. Yukimura käännähti nähdessään vilauksen kaukana lähestyvästä ihmisjoukosta ja syöksyi sitten muiden luo. Matka ei ollut pitkä, varsinkin kun Yukimura kulki niin kovaa vauhtia. "Meidän on lähdettävä. Metsästäjät ovat tulossa." Yukimura ilmoitti ja sai Weedin nousemaan pystyyn. "Lähdetään sitten heti!" Weed kuulutti ja varmisti, että kaikki olisivat valmiina lähtöön kohti Alppeja.

Kaze

Pentu heräsi auringon säteisiin, jotka osuivat tämän kasvoihin. Tuo nousi ylös ja verrytteli kunnolla. Yhtääkkiä pentu haistoi hajun, jota ei ollut koskaan vielä haistanut ja se sai tuon karvat nousemaan pystyyn. Kaze huomasi Yukimuran joka juoksi näiden luo nopeasti ja kuuli tämän iloittavan metsästäjistä. Kaikki olivat nopeasti jaloillaan, mutta pentu oli niin pieni, että olisi varmasti hukkunut joukkoon, jos joku ei olisi napannut tätä nopeasti selkäänsä. Tuo arveli hajun, joka sai tuon tuntemaan luonnostaan pelkoa kuului varmasti ihmiselle. Nyt tämä oli varman, että ei koskaan halunnut joutua ihmisten kanssa tekemisiin. Kaze painautui lujemmin toista vasten, kun kantaja lähti nopeasti juoksemaan toisten kanssa Alpeille päin.

//Jerome poistuu... Oon laiska enkä jaksanu kirjottaa roolia :D//

// Weed & Yukimura poistuvat //