Pääsivu
Sagasu
Sakemanni oli saapunut Tokion laitamille, oli myöhä yö ja tämä oli väsynyt. Se oli löytänyt luolan kukkulalta, josta näki suurkaupungin valot hyvin. Sagasu seisoi kukkulan laella ja katsoi tähtitaivasta. Se seisoi siinä hetken, kääntyi sitten hitaasti ympäri, käveli luolaan ja asettui makuulle. Luola ei ollut kovin iso, mutta kyllä siellä mahtui yksi koira nukkumaan.
Muutaman tunnin päästä tämä heräsi. Sakemanni tunsi jonkun vahtivan. Se nousi ylös ja käveli luolan suuaukolle. Sagasun hämmästykseksi ulkona oli kova lumimyrsky. "Lunta? Tähän aikaan vuodesta?" Tämä kyseli ääneen. Yhtäkkiä Sakemanni huomasi loittonevaa liikettä ulkona. "Kuka siellä?!" Tämä kysyi kovaäänisesti ja käveli ulos luolasta lumimyrskyyn.
Sagasu harhaili hetken, kunnes huomasi toisen koiran... Toisen saksanpaimenkoiran. Sagasun ilme muuttui välittömästi ja tämä lähti kävelemään muukalaista kohti. "Veli?" Tämä kysyi. "Viimein löysin sinut." Sagasu sanoi helpottuneena. Muutaman askeleen jälkeen Sagasu kuitenkin pysähtyi ja katseli toista sakemannia oudoksuen. Jokin oli vialla.
"Mitä nyt? Pari askelta vielä." Toinen sakemanni sanoi. Sagasu katsoi suu auki toista sakemannia, joka alkoi hävitä ilmaan hitaasti. "Tule jo!" Toinen koira sanoi, tällä kertaa hieman vihaisesti. Sagasu otti askeleen taaksepäin, jolloin sekä lumimyrsky, että toinen saksanpaimenkoira hävisivät silmänräpäyksessä. Sagasun sydän löi tuhatta ja sataa, kun tämä katsoi eteensä. Koira seisoi jyrkänteen reunalla, kaukana luolastaan. "Pari askelta vielä." Tämä toisti järkyttyneenä. Se oli yksin pimeydessä, oli kuvitellut kaiken ja melkein pudonnut kuolemaansa.
Sakemanni lähti välittömästi alueelta.Oliko se unta? Vai... Olenko minä tulossa hulluksi? Tämä ajatteli kävellessään Tokion valoja päin. Se ei aikoisi viettää yötäkään tässä metsässä.
//Sagasu poistuu.//
Sakemanni oli saapunut Tokion laitamille, oli myöhä yö ja tämä oli väsynyt. Se oli löytänyt luolan kukkulalta, josta näki suurkaupungin valot hyvin. Sagasu seisoi kukkulan laella ja katsoi tähtitaivasta. Se seisoi siinä hetken, kääntyi sitten hitaasti ympäri, käveli luolaan ja asettui makuulle. Luola ei ollut kovin iso, mutta kyllä siellä mahtui yksi koira nukkumaan.
Muutaman tunnin päästä tämä heräsi. Sakemanni tunsi jonkun vahtivan. Se nousi ylös ja käveli luolan suuaukolle. Sagasun hämmästykseksi ulkona oli kova lumimyrsky. "Lunta? Tähän aikaan vuodesta?" Tämä kyseli ääneen. Yhtäkkiä Sakemanni huomasi loittonevaa liikettä ulkona. "Kuka siellä?!" Tämä kysyi kovaäänisesti ja käveli ulos luolasta lumimyrskyyn.
Sagasu harhaili hetken, kunnes huomasi toisen koiran... Toisen saksanpaimenkoiran. Sagasun ilme muuttui välittömästi ja tämä lähti kävelemään muukalaista kohti. "Veli?" Tämä kysyi. "Viimein löysin sinut." Sagasu sanoi helpottuneena. Muutaman askeleen jälkeen Sagasu kuitenkin pysähtyi ja katseli toista sakemannia oudoksuen. Jokin oli vialla.
"Mitä nyt? Pari askelta vielä." Toinen sakemanni sanoi. Sagasu katsoi suu auki toista sakemannia, joka alkoi hävitä ilmaan hitaasti. "Tule jo!" Toinen koira sanoi, tällä kertaa hieman vihaisesti. Sagasu otti askeleen taaksepäin, jolloin sekä lumimyrsky, että toinen saksanpaimenkoira hävisivät silmänräpäyksessä. Sagasun sydän löi tuhatta ja sataa, kun tämä katsoi eteensä. Koira seisoi jyrkänteen reunalla, kaukana luolastaan. "Pari askelta vielä." Tämä toisti järkyttyneenä. Se oli yksin pimeydessä, oli kuvitellut kaiken ja melkein pudonnut kuolemaansa.
Sakemanni lähti välittömästi alueelta.Oliko se unta? Vai... Olenko minä tulossa hulluksi? Tämä ajatteli kävellessään Tokion valoja päin. Se ei aikoisi viettää yötäkään tässä metsässä.
//Sagasu poistuu.//
