Muistoja palaa mieleen

John

John saapui kaupunkiin jonne se oli kauan sitten saapunut ja jossa se tapasi parhaan ystävänsä Ginin ensi kertaa. Se oli haikealla mielellä sillä se tiesi omistajansa asuvan siellä yhä. Se tahtoi tavata Hidetoshin ja ottaa selvää ampuisiko hän yhä villikoiria tai kukaan muukaan. Se kuitenkin ensin päätti mennä etsimään rekikoirien joukon ja suostutella ne liittymään Ohun laumaan. Se näki ne käveli niiden näkyville. Ne rupesivat haukkumaan lujaa ja John pelästyi että houkuttelisivat ihmiset paikalle. Se syöksyi johtokoiran kurkkuun mutta ei puurut läpi asti, sanoi vain "Turvat tukkoon nyt joka iikka. Olen John Ohun kenraali ja minulle ei ryppyillä" Rekikoirat hiljenivät samantein ja John päästi niiden johtajan irti. Se nousi ylös ja ravisteli itseään. "Vai John. Olen kuullut sinusta joskus. Olit Hidetoshin metästyskoira kauan sitten." John vilkaisi koiraa ja sanoi "Totta mutta siitä on todella kauan ja nyt olen tullut värväämään koiria armeijaamme susia ja Kasaita vastaan."

Siperianhusky tuijotti Johnia silmiin "Hmm, tiedämme kyllä että olet voimakas soturi ja tarjouksesi houkuttelee minua. Me olemme kuitenkin kaikki valjaissa ja ne päällä emme tahtois lähteä juoksentelemaan sodassa tai muuallakaan. Odotetaan että omistajamme otta valjaat pois." John katsoi tätä ja nyökkäsi "Selvä on. Menen odottelemaan tuohon nurkan taakse. Koitan pysyä hereillä mutta varoittakaa vaikka ulvahduksella jos joku tulee." John loikki läheisen talon nurkalle ja joukon johtaja hudahti vielä "Olen muuten Gekkō (japaniksi kuutamo)." John nyökkäsi tälle.

John odotti ja sitten Gekko hälytti. Niiden omistaja oli tulossa. John valpastui ja nousi seisomaan kuitenkin pysytellen varjossa. Se kuitenkin järkyttyi kun paikalle tulivat myös Daisuke ja Hidetoshi. He puhuivat "Kannatta pitää koiria silmällä. Uutisissa sanottiin että koiralaumoja on taas ruvennut matkamaan kohti Futago-solaa. Ohun armeija taas asialla varmaan." Daisuke selitti ja Hidetoshi nyökkäsi katsoen rekikoirien lauman omistajaa silmiin. "Nämä 20 koiraa ovat minulle uskollisia. Epäilyksenne on luultavasti turha." John astui esiin ja käveli ihmisiä kohti Hidetoshi nosti aseen ylös mutta tunnisti vanhentuneen Johniin. Daisuke tuijotti urosta suu auki. Hidetoshi laski aseen ja John oli asettenut hänen eteensä istumaan ja tuijotti entistä omistajaansa silmiin. "Onko tuo se? Mahdotonta." Rekikoirien omistajakin tuijotti Johnia silmät ammolllaan. "John, se todellakin olet sinä. Mutta siitä on yli kymmenen vuotta. Miten voit olla elossa? Tai ei sen väliä kunhan olet elossa." Daisuke katsoi koiraa "Eli siis myös Gin voi olla elossa. Olisiko mehdollista käydä Gajyolla katsomassa onko se?" Hidetoshi pudisti päätään mutta sanoi kuitenkin "Ehkä voi ollla mutta epäilen dittä päästävätkö koirat meitä sinne. Ja Gin on luultavasti villiintynyt. Ihme että John tulee lähelle." Daisuke myötäili Hidetoshia "Se taitaa muistaa sinut. Aion silti käydä katsomassa miltä siellä näyttää, tulit mukaani tai et." Hidetoshi kumartui Johnin puoleen ja uros nousi ylös se lähestyi ntistä isäntäänsä ja huomasi rekikoirien olevan irti. Se nyökkäsi Gekkolle päällään ja se lähti lauma perässään kohti vuoria. Niiden omistaja yritti juosta perässä mutta totesi sen olevan mahdotonta. "Mitä minä sanoi?" Hidetoshi kuiskasi ja tuijotti Johnia silmiin. Hän yhtäkkiä halasi Johnia ja rutisti tiukasti. Kyyneleet vierähtivät sekä Hidetoshin että Johnin silmistä ja Hidetoshi sujautti Johnin kaulaan sen vanhan kaulapannan jota mies säilytti taskussaan onnen tuojana. John hämmentyi mutta tajusi ettei mies yrittänyt ottaa sitä kiinni vaan vain laittaa sille uuden muistn kaulaan. Halaus loppui ja John oli iloinen. Se katsahti Daiusukeen ja kääntyi ympäri. Se haukahti vielä kaupungin laidalta entiselle isännälleen ja lähti juoksemaan rekikoirien perään. Hidetoshi ja Daisuki lähtivät sisälle suunnittelemaan sitä voisivatko he käydä Gajyolla. Rekikoirien omistaja kirosi villikoiria ja onnekseen oli rikas ja aikoi hankkia uudet koirat kun palaisi kotiinsa.
//John poistuu//