Rauha palaa?

//Lienee viisasta aloittaa uusi peli jottei tuo taas täyty hirveästi...///

Shiroi Jigoku ja Moretsuna

Shiroi oli sodan jälkeen kadonnut kuin tuhka tuuleen. Sitä kuitenkin kiinnosta päästä kunnolla juttelemaan Akamelle ja taidokkaasti tuulininja väisti vartijat, ilmestyen pian Gajyon pihalle. Se ei voinut ulvoa eikä puhua joten se tyytyi siihen että voisi avata telepaattisen puheensa jollekin.
Moretsuna oli saanut suurena tehtäväkseen peittää joukkohaudan. Se kaivoi hiekkaa takaisin hautaan ja koko ajan se täyttyi.

Gin

Gin, joka oli käynyt Gajyon sisällä katsomassa ylempiä haavoittuneita sotureita, tuli nyt Gajyon pihaan katsomaan, tarvitsisiko joku apua. Akitan silmät eivät voineet olla osumatta Shiroihin ja siksi se päättikin ottaa tulijasta selvää. Olihan aikaisempikin osoittautunut melko nihkeäksi vierailijaksi. Tosin Shiroin olemus näytti hyvin erilaiselta, kuin uhkaavan Hiden. "Päivää." Gin aloitti ja astui esiin. "Etsitkö jotakuta?" Akita kysyi ja jäi seisomaan paikoilleen.

Joshi & Orion

Joshi katsoi hetken Tsuta joka juoksi sen ohitse Siriuksen luo, mutta ei kiinitänyt siihen sen jälkeen paljoa huomiota. Sitten se vilkaisi Giniä joka oli tullut Gaijon sisältä ja jutteli jonkun kanssa. Joshi ei tuntenut juuri kovin hyvin Ohun sotureita, mutta tiesi kyllä kuka Ohun ylipäälikkö oli.
Orion katsoi hetken Tsuta joka makasi Siriuksen vieressä, sitten se ajatteli käydä metsällä hakemassa itseleen jotain syötävää. Jonkin ajan päästä Orion huomasi jänikset ja lähestyi sitä varovasti, sitten se hyökkäsi sen jäniksen kimpuun ja tappois sen.

Shiroi Jigoku

Sokea iga oli aistinut akitan tulleen esille ja käänsi hitaasti ainoan valkean silmänsä kohti Giniä. Silmälapula peitettyä rmaa ei näkynyt kuten ei koskaan enää. Täysin valkoinen silmä oli kylmä ja ilmeetön. uros ei nähnyt mitään. Silti sokea katse tuntui tietävän kuin kaiken vaikkei niin olisikaan. Suutaan aukaisematta iga päätti vastata tunnistaessaan toisen. "Olen Shiroi Jigoku, Akamen veljenpoika. Onko setäni täällä?" tuo sanoi mutta ääni ei kuulunut missään muualla kuin Ginin päässä. Telepaattinen puhe olikin ainoa tapa päästää ääntä.

Chitora

Chitora oli myös peittämässä joukkohautaa, vaikkei se mitenkään erityisen vahva taikka suuri ollutkaan. Se kuitenkin auttoi kuopan peittämisessä yhtä paljon kuin muutkin työtä tekevät. Samalla se mietti tulevaisuuttaan. Pian alkaisi sen koulutus soturiksi, eikä se tulisi olemaan metsästyskoiralle mikään helpoimmasta päästä.

Moretsuna

Vanha narttu oli jo hetken aikaa kiinnittänyt huomiotaan Chitoraan. Se ei ollut nähnyt toista ennen mutta toisne oli pakko olla kai-koira. Niinpä tuo rohkeni menemään vähän lähemmäs. "Hei, satutko olemaan jotain sukua Kain veljeksille?" tuo kysyi lempeästi ja ystävällisesti. Doragon äitinä tuolla ei ollut hirveän paljon ystäviä.

Chitora

Punainen kai hätkähti ajatuksistaan hereille ja kohotti katseensa Moretsunaan. Hetken toisen koko sai ujon Chitoran miettimään pakoon lähtemistä, mutta sitten se rauhoitti itsensä ja nosti päänsä ylpeän näköisenä. Toisenhan täytyi olla Ohun laumassa, ei se muuten voisi olla Gajyolla. "Kyllä, olen Akatoran tytär. Nimeni on Chitora." se esittäytyi ja nyökkäsi kohteliaasti. "Entä kuka sinä olet?" narttu kysäisi, yrittäen saada äänensä kuulostamaan pirteältä.

Moretsuna

Sakemanni heilutteli hetken häntääns hyväntuulisena ja istahti. Kyllä hauta hetken voisi odottaa. "Näytät aika paljon myös Kurotoralta, en ole muita tavannut," tuo totesi. Se olisi höristänyt korviaan jos olisi voinut mutta molemmat oltiin revitty irti. Ei puolikas häntäkään kaunis ollut. "Minun nimeni on Moretsuna. Monet sanovat mieluummin Doragon äiti mutta poikani teot eivät kerro minusta mitään," tuo vastasi sitten.

Kurotora & Gin & Kenji

Kurotora huomasi Moretsunan ja asteli sitten uteliaana hänen ja Chitoran näkyville. "Päivää. Kukas te olette, en olekaan tavannut aikaisemmin?" Kurotora kysyi Moretsunalta.
Gin yllättyi hiukan Shiroin puhetavasta käyttää telepaattista viestintää. Akita hiljeni hetkeksi, sillä ei kyennyt vastaamaan, miettien vieläkin epäuskoisena toisen kykyä. Akita ei kuitenkaan pitkään jaksanut ihmetellä. "En ole varma, lähtikö Akame vierailemaan omalla alueellaan. Uskoisin, että hän kyllä palaa tänne piakkoin. Jää vain odottamaan, jos tahdot." Gin sanoi. "Minä olen Gin, yksi Akamen hyvistä ystävistä." Gin kertoi sitten, mikäli Shiroi ei ollut tietoinen.

Moretsuna ja Shiroi Jigoku

Sakemanninarttu käänsi katseensa Kurotoraan ja hymyili. Se tunnisti kyllä kain. "Olen Moretsuna kuten jo veljesi tyttärelle kerroin," tuo toisti nimensä mutta ei sukulaisuuttaan. kurotoa oli tunnettu tulisuudestaaan.
Shiroi piti sokean katseensa Ginissä. "No, ehkä minulla ei ole kiire minnekään vaikka laumattomana en täällä mielelläni oleskele," tuo vastasi omaan tapaansa ja istui. "Tunnistan kyllä sinut vaikken näekään. Olet myös Ohun ylipäällikkö, tuo tokaisi sitten ja loihti sekkunniksi pienen hymynkareen joka kuitenkin katosi.

Orion & Tsubomi

Tsubomi oli lähtenyt pienelle jaloitelulle ja tutkaili hieman Gaijon aluetta kun siittä oli kuitenkin aikaa kun se viimeksi oli Ohussa käynyt. Se tuli jonkin ajan päästä erälle purolle josta se kumartui juomaan hieman, sen jälkeen se laittoi varjon makamaan ja laski päänsä hetkeksi etutasujensa väliin ja musiteli hieman hyviä hetkiä isnäs kanssa.
Kun Orion oli syönyt saalinsa se kierteli hieman aluella, se tuli samalle purolle missä Tsubomi oli. Orion huomasi Tsubomin makaavan varjossa mieteliään näköisenä. Se käveli toisen eteen ja istahti sitten hetkeksi toisen viereen. "Mitäs sinä täälä?" Orion kysyi Tsubomilta.

Chitora

Chitora nyökkäsi Moretsunalle ja oli jo avannut suunsa ihmetelläkseen mitä Doragon äiti teki Ohun laumassa, mutta silloin Kurotora tuli paikalle ja se päätti pitää suunsa kiinni aiheesta. "Hei setä." se tervehti Kurotoraa ja heilautti häntäänsä.

Moretsuna

Sakemanni ei ollut varma tunnistaisiko Kurotora tämän. Tuo siis päätti vähän perääntyä ja istui sitten uudestaan. Se ei halunnut että kai saattaisi mahdollisesti tunnistaa tämän ja suuttua siitä. Olihan nartun poika kuitenkin aiheuttanut paljon pahaa Ohulle.

Tsu & Sirius

"Minun kai on parasta lähteä ennen kuin vatijat tulevat." Narttu sanoi ja Sirius nyökkäsi." Totta, mutta kyllähän sinä täällä saat olla jos olet seurassani."Sirius sanoi ja nousi Tsun kanssa seisomaan." Ei se mitään. Minulla onkin vähän nälkä." Narttu vastasi ja juoksi pois Gajyon pihalta. Sirius seurasi toisen juoksua ennen kuin tuo hävisi näkyvistä.

//Tsu poistuu.//

Orion & Tsubomi

Tsubomi nosti päätään hieman ja katsoi Orionia kun tuo tuli paikalle. Kulesaan toisen hysymyksen, se ei ihan heti vastannut tuolle, mutta hymyili hieman. "Muistelin vain hieman isäni." Tsubomi vastasi Orionille ja vilkaisi sitten Gaijon suntan hetken, sitten se tajusi ettei ollutkaan kertonut kenelekään ohunsotureille vanhempiensa kuolemasta. Se ei ollut juuri tietoinen siittä että nykyään vain ylimistön kuuluvat saivat olla Gaijolla. Eihän se viime aikoina ole ollut Ohussa.
Orion kuunteli hetken Tsubomia. "Isäsi. Onko isäsi siis kuollut?" Orion kysyi Tsubomilta. "Et ainakaan ole koskaan puhunut vanhemistasi mitään." Orion sanoi ennen kuin Tsubomi ehti edes vastata sen kysymykseen.

Gin & Kurotora & Kenji

Gin nyökkäsi myöskin pienesti hymyillen, toisen tietäessä kuka hän oli. Sitä ihmetytti vieläkin toisen kyky puhua telepaattisesti, mutta se ei kuitenkaan sanonut mitään. Toisella oli oma historiansa, eikä Gin ollut turhan utelias. "Täällä on vielä vähän sekavaa, mutta voit olla täällä rauhassa. Uskon, että Akame kyllä saapuu tänne hetkenä minä hyvänsä." Akita sanoi.
Kurotora heilautti häntäänsä veljentyttärelleen ja soi tuolle pienoisen hymyn Chitoran tervehtiessä häntä. Sitten Kurotora käänsi hitaasti katseensa Moretsunaan. "Hauska tutustua. En päässyt osallistumaan sotaan, vaikka olisin halunnutkin, joten täällä on varmaan muitakin uusia tuttavuuksia." Kurotora kertoi. Moretsunassa oli jotain etäisesti tuttua, mutta kai ei osannut yhdistää sitä millään tavalla Doragoon.
Kenji istui yksikseen suurehkolla kivellä ja tuijotti eteenpäin tyhjin silmin. Hakuron kuoltua Kenji tunsi olonsa tyhjäksi. Tästä lähtien nuoren koiran oli selviydyttävä yksin, mutta Kenji oli jo kuitenkin sen verran vanha, että se ei olisi ongelma.

Achiko

Achiko kirteli jonkin aikaa kunes hyppäsi erään puun oksalle josta näki kaikki Gaiolla olevat Ohun soturit. *Hmm.... Ei näistä voi mitrnkään tietää kuka tappoi isäni.* Achiko tuumi ja huomasi siten hieman kauempana hieman masen tuneen näköisen Kenjin. *Tuo koira näytää tutulta aivankuin olisin nähnyt hänet joskus.* Achiko tuumi.

Akame

Ylimistön jäsenenä Akamella oli ollut sodan jälkeen paljon kiireitä, eikä tuo ollut lainkaan muistanut Ohuun mukanaan tuomaansa Shiroita, jonka kanssa keskustelu oli jäänyt pahasti kesken. Kishu oli ollut Futago-solassa tarkistamassa sen siltä varalta, että siellä olisi vielä ollt apua tarvitseviä loukkaantuneita. Koska Iga ei ollut löytänyt ketään oli tuo nyt palannut Gajyolle. Astuessaan aukiolle, huomasi shinobi heti Shroin ja Ginin. Veljenpoikansa nähdessään Akame muisti tuon välittömästi ja loikki nopeastu tuon ja Ginin luokse. Kishu katsoi pahoitellen veljenpoikaansa. "Pahoittelen poissaoloani. Kaikkien kiireiden keskellä unohdin tyystin, että meidän piti puhua." Akame kertoi ja katsoi sitten Giniä. "Hyvä nähdä sinut paremmassa kunnossa,Gin. Taisitkin jo tutustua veljenpoikaani." Akame sanoi rauhallisesti.

Gin

Kuten Gin oli arvellutkin, ei Akamen saapumiseen kauaa mennyt. Akita soi tuolle ystävällisen hymyn tervehtiessään ystäväänsä, kun tuo asteli paikalle. Gin nyökkäsi Akamen sanoille ja katsoi sitten Shiroita. "Olemme siivonneet täällä, mutta vielä on paljon tehtävää. Jätän teidät nyt kahden, käyn katsomassa haavoittuneiden tilanteen." Gin sanoi ja kääntyi kohti Gajyota. Sitten se päätti vielä ilmoittaa jäljellä olevien joukkojen lukumäärän. "Meitä on tällä hetkellä alle 2000, ehkä 1800. Hyvin moni menehtyi, sillä meitä oli alunperin reilu 6000." Gin kertoi kishulle ja käveli sitten kohti Gajyota.

Tsubomi,Orion,Kyoshiro,Shizuka & Joshi

Shizuka makasi varjossa, se oli käynyt jokin aika sitten ihmisten luona jotka olivat sitoneet sen toisen takajalan, kun se oli murtunut sodassa. Sen silmät olivat kiinni ja pää etutasujen päällä, mutta Shizuka ei kuitenkaan nukkunut.
Kyoshiro istui puolisonsa vieressä ja katsoi tuota hetken kunnes käänsi katsensa Ginin joka kertoi montako soturia oli kuollut sodassa.
Tsubomi kuunteli hetken Orionia ja laski sitten päänsä etutasujen päälle. "Isäni kuoli kun olin kolmen kuudauden ikäinen enkä pitkään aikaan halunnut puhua juuri kenelekään että minulla ei ole vanhempia." Tsubomi sanoi ja yritti sitten olla muistelematta sitä.
Orion katsoi hetken Tsubomia, mutta nousi sitten ylös ja vilkaisi Gaijon suntan. "Muuten Gaijolla saa nykyään olla vain ylimistö ja niiden perheen jäsenet. Mutta jos olet jonkun ylimistön jäsenen seurassa niin saat kyllä olla täällä." Orion sanoi ja käänsi sitten katsensa takaisin Tsubomin ja hymyili tuolle hieman ystävälisesti.

Joshi käveli keskellä Ohun laumaa ja katseli välillä Ohun sotureita jotka olivat loukantuneet sodassa, mutta käänsi katsensa myöhemmin Ginin.

Shiroi Jigoku, Jerome ja Moretsuna

Shiroi kuunteli vaiteliaana Ginin puheita ja nyökkäsi sitten. Tämä ei turhia puhellut ja pian Akame jo saapuikin. Iga käänsi silmänsä toista kohti ja pystyi hyvin kuvittelemaan miltä toinen näyttäisi. Ehkä tuo myös aisti. "Tapaamme myöhemmin Gin," tuo ilmoitti vielä pelkälle Ginille. Halutessaan tuo voisi puhua monelle mutta telepaattisessa oli juuri se hyvä puoli että tuo saattoi puhua myös haluamalleen henkilölle ilman muiden kuulemista.
"Saattaisin olla halukas palaamaan igojen luokse," tuo töksäytti sitten Akamelle ja istui. Tuo oli ollut pitkään laumaton ja muutenkin poikkesi igoista. Olihan tämän naamakin värivikainen.
Moretsuna hymyili lempeästi. "Luulen ettei sodassa olisi edes sinulle ollut mitään nähtävää. Kamalaa verenvuodatusta ja turhia uheja," narttu sanoi haikeana ja vilkaisi hautaa jonka peittäminen oli enää vähän kesken.
Jerome huomasi Kenjin ja kulki suoraan toisen luokse, istuen kiven viereen. "Mitä mietit nuorukainen?" jerome kysyi. Se tiesi toisen ikävöivän hakuroa mutta kysyiä silti keventääkseen tunnelmaa.

Kurotora & Kenji

Kurotora huokaisi. "Niin..olen kyllä nähnyt sotaa ihan tarpeeksi. Oikeastaan tunnen itseni paljon heikommaksi nyt, kun veljeni ovat poissa." Kurotora tunnusti. Vanha kai paranteli haavojaan, eikä ollut vielä taistelukunnossa. Se ei siis voisi yksin puolustaa Kain veljesten metsää. Kurotora kuitenkin oli vakaasti päättänyt tulla vielä kuntoon, ja näyttää, että hänestä oli johonkin, vaikka hän nyt olikin hetkellisesti heikentynyt.
Kenji havahtui mietteistään nähdessään Jeromen. Nopeasti sekarotuinen loihti kasvoilleen hetkellisen hymyn ja käänsi katseensa takaisin eteenpäin. "En mitään sen kummempia..." Kenji sanoi, vaikka tuskin oli vaikea arvata, että tämä mietti opettajaansa.

Chitora

Narttu kuunteli Moretsunan ja Kurotoran jutustelua pää aavistuksen kallellaan. Sen katseeseen tuli surullinen ilme Kurotoran mainitessa veljensä ja se laski hetkeksi päänsä. Chitorahan oli vasta hetki sitten saanut kuulla isänsä kuolemasta. Se kuitenkin kääntyi pian takaisin hautakuopan puoleen ja auttoi täyttämään viimeisetkin kohdat.

Jerome ja Moretsuna

Narttu nyökkäsi haikeasti Kurotoran sanoille ja huokaisi. Ei tälläkään ollut perhettä. "Minulla ei ole koskaan ollut kunnollista perhettä. Poikani oli hirviö ja repi minulta korvat ja katkoi hännä. Onneksi saimme hänet hengiltä," Moretsunakertoi samalla ehkä paljastaen kuka oikeastaan olikaan.
Jerome kyllä tiesi mitä toinen mietti mutta ei sanonut mitään. Nousi vain ylös ja siirtyi tuijottamaan toisen simiä kiven eteen. "Voin auttaa sinua eteenpäin. On suuri kunnia periä noin nuorena Kitami ja lisäksi Vuoristotemppeli. Sinusta tulee hyvä johtaja ja minä voin auttaa," sakemanni tarjutui sitten.

Kenji & Kurotora

Kurotora hiukan järkyttyi toisen sanoista. "Ompas sinulla ollut kamala poika...mutta miksi hänet tapettiin?" Kurotora kysyi sitten, tajuamatta vielä tilannetta. Nyt kuitenkin, Moretsunaa tutkiessaan, Kurotoralle valkeni koko asia. "Sinä olet siis Doragon äiti..?" Kurotora kysyi hiukan epäuskoisena.
Kenji kohotti katseensa Jeromeen. Vasta nyt hän tajusi, että hän perisi Kitamin ja Vuoristotemppelin ja johtaisi Hakuron ja Billin joukkoja tästä lähtien. Kenji katsoi Jeromea ja nousi sitten hitaasti seisomaan. Nuori koira mietti hetken. "Minun on tehtävä parhaani. Billin ja varsinkin Hakuron takia. Olen todella kiitollinen, jos voit auttaa minua." Kenji sanoi ja hymyili sitten hiukan.