Rauha palaa?

Orion

Orion katsoi hetken Akamea joka yritti nousta ylös, mutta ei kuitenkaan onnistunut siinä. "Lepää sinä vain Akame minä ja muutama muu voimme lähteä pelastamaan isoisän." Orion sanoi kishulle päätäväisesti, se halusi palavasti lähteä autamaan Giniä. Vaikka sillä olikin viellä pari syvää haavaa siittä kun oli pelastanut Tsubomin karhun kynsistä.

Akame

"Ei!" Akame huudahti irvistäen sitten kivusta. "Sinä tai sisaruksesi ette mene lähellekkään sitä aluetta. Joudutte vielä itse vangeiksi. Te neljä olette paratiisin perijöitä, joten teitä ei ole varaa menettää." Akame selitti huohottaen. "Upseeristo kyllä pelastaa Ginin" Kishu lisäsi ja katsoi Orionia vakavana. Tuo ei voinut päästää Weedin pennuista yhtäkään lähelle Kaksosten aluetta.

Orion

Orion kuunteli mitä Akame sanoi sille ja katsoi sitten toista hetken. "Ei me enään mitään pentuja olla kyllä me pärjätäisiin niiden kaksosten sotureille." Orion sanoi. Se kyllä tiesi ettei Akame antaisi sen mennä autamaan Giniä vaikka sanoisi mitä, mutta se halusi autaa isoisänsä edes jotenkin.


//Sori lyhyt.//

Akame

Katsoi Orionia ja pudisti varovasti päätään. "Ei, ette mitenkään pärjäisi kokonaista armeijaa vastaan, ei kukaan pysty sellaiseen yksin. Usko pois Orion, sinä ja sisaruksesi autatte Giniä parhaiten pysymällä täällä turvassa." Akame sanoi heikolla mutta päättäväisellä äänellä. Kishu ei ollut kyennyt suojelemaan Giniä kaksosilta, mutta tuon lapsenlapsia Akame tulisi varmasti suojelemaan.

Orion

Orion tuhahti hieman Akamen sanoille. "En sanonut että koko laumalle." Orion sanoi ja kääntyi sitten poistuakseen luolasta. Se käveli Gaijon käytävillä jonkin aikaa kunne tuli ulos Gaijon sisältä ja istahti erälle kivelle lähelle Gaijon huippua. Orion oli hieman maassa kun ajatteli ettei voi autaa isoisänsä olenkaan, kun ei saanut mennä paholaisten aluelle. Se käänsi katsensa paholaisten aluen suuntaan.

Shorutora

Kai kulki innoissaan eteenpäin. Sillä ei ollut hajuakaan, missä suunnassa Kai-veljesten metsä oli. Sinne hänen olisi pitänyt suunnistaa, mutta nyt se olikin saapunut Futago-solaan ja kuuli puheensorinaa kauempaa. "Sielläpäs on paljon porukkaa.." Shorutora sanoi itsekseen. Se ei ollut koskaan nähnyt niin paljoa koiria, kuin Gajyolla odottaisi, ja siksi hämmästys olikin suuri, kun se näki sotureita siellä täällä, ainakin muutamia satoja. Shorutora ei tiennyt, että tässä ei ollut edes puolia. Samassa vartija tuli hänen luokseen. "Kuka olet? En ole nähnyt sinua aikaisemmin? Ja mitä asiaa sinulla on Gajyolle?" Vartija kysyi melko tiukasti, mutta se kuului vain turvatoimenpiteisiin. "O-onko tämä Gajyo?" Shorutora ihmetteli ja koira katsoi häntä kuin tyhmää. "On. Ketä etsit?" Koira kysyi. "Tuota..Kurotoraa." Shorutora vastasi. "Vai niin. En ole nähnyt häntä täällä, mutta voit jäädä odottamaan." Vartija sanoi ja poistui. Shorutora istuutui Gajyon lähettyville ja katseli ympärilleen. Se odotti myös näkevänsä Ohun ylimistön, Ginin, Akamen ja Johnin, olihan tuo kuullut noista hyvin paljon.

John ja Gale

Gale käveli siskonsa luokse. S eoli äsken ollut isänsä luona. "Isän jalka ei ole niin pahasti vaurioitunut kuin luulisi. Hän ei suostu rauhoittumaan ja se on ongelma," tuo raportoi huolissaan samalla kun kuuli vihaisen murinan FGajyolta. John tunki väkisin ulos ja laskeutui kämpelösti ontuen alas vuorelta. Se ei antanut hoitajien pitää itseään paikoillaan. Se ontui eteenpäin mutta totesi sitten, että jalka oli vieläkin liian kipeä. Sakemanni murahti turhautuneena. Liekehtivin silmin se istui keskelle Gajyon pihaa. Jokainen koira joka tiesi tilanteen, kiersi uroksen suosiolla kauempaa.

Akame, Smith

Akame katsoi Orionin perään, huokaisten sitten syvään. ´Koita ymmärtää Orion... Meillä ei ole varaa menettää ketään.´ Akame sanoi ajatuksissaan ja painoi sitten päänsä heinille, vaipuen nopeasti uneen.
Smith oli loikoillut lehällä ja kuullut vartian ja Shorutoran keskustelun. Nyt kolmijalkainen vanhus nilkutti kohti valkeaa kaita. "Tervehdys nuorukainen, kuka olet? Kuulin, että etsiskelet Kurotoraa." Smith sanoi ystävällisesti ja pysähtyi istumaan Shorutoran eteen.

Shorutora

Shorutora huomasi Johnin, joka tuli Gajyon sisältä kuin myrskynmerkki. Tuon on oltava kolmikon John... Shorutora ajatteli sillä oli kuullut myös tarkkaa kuvailua Ohun sotureista. Toinen näytti siltä, että kävisi ensimmäisen lähelletulijan kimppuun, ja siksi Shorutora ei aikonut mennä häiritsemään. Kai oli niin keskittynyt, että hiukan hätkähti kun Smith alkoi puhumaan hänelle. "Olen Shorutora." Kai vastasi kohteliaasti. Se osasi olla tuttavallinen myös tuntemattomille. "Kyllä etsin. Hän on isoisäni." Shorutora kertoi sitten.

Smith

Smith hiukan yllättyi kuullessaan kuka toinen oli. "Ohoh. Turkinväristä päätellen isäsi lienee edesmennyt Harutora. Olenko oikeassa?" Smith kysyi pirteästi. Vanhus oli nyt poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Kukaan ei ollut kertonut Smithille Ginin kaappauksesta.

Shorutora

Shorutora hymyili Smithin sanoille, mutta pudisti sitten päätään. "Ei ihan. Hän on Kagetora." Shorutora kertoi. "Turkinvärini on peruja äidiltäni." Kai sanoi sitten naureskellen, mutta synkkeni sitten. "Kagetora jäi Doragon sotureiden vangiksi, enkä tiedä missä hän on nyt.." Shorutora huokaisi.

Smith

Smithin iloinen virne muuttui hölmistyneeksi, tuon kuullessa olleensa väärässä. "Jaa... No oletkin kyllä aivan isäsi näköinen." Shmith sanoi ja palautti kasvoilleen elämäniloisen ilmeen. "Minä muuten opetin isäsi metsästämään, kun hän oli pieni." Smith kertoi ylpeänä ja katsoi valkeaa kaita.

Shorutora

Shorutora naurahti hiukan Smithin ilmeelle ja nyökkäsi. "Kiitos." Kain mielestä oli kohteliasta verrata häntä isäänsä. Toisen kertoessa Kagetoran opetuksesta, Shorutora oli vaikuttunut. "Niinkö? Sitten olet varmaan Smith? Isäni mainitsi sinusta joskus ohimennen." Shorutora arveli, sillä ei ollut aivan varma.

Smith

"Ohi mennenkö? Minustahan on vaikka kuinka monta tarinaa." Smith sanoi, muka loukkaantuneena ja nyökkäsi sitten. "Kyllä, minä siis olen Smith." Spaniel esittäytyi ja muisti samassa jotain, mitä toinen ehkä haluiaisi kuulla. "Muistaakseni Kurotora lähti täältä jokin aika sitten koti metsäänsä. Löydät hänet sieltä." Vanhus kertoi ystävällisesti.

Shorutora

Shorutora luuli ensin, että Smith loukkaantui oikeasti, mutta naurahti sitten tajutessaan toisen vitsailevan. "Niin..isäni käski etsiä häntä sieltä, mutta päädyin jostain syystä tänne. Voisitko kertoa minulle, mihin suuntaan lähden, ja onko täältä pitkä matka sinne?" Shorutora kysyi sitten ja nousi seisomaan.

Smith

Spaniel nyökkäsi ja käänsi päänsä Kai-metsän suuntaan. "Tuohon suuntaan, noin 80 kilometriä. Juosten selviät alle päivässä." Smith kertoi ja käänsi sitten katseensa takaisin Shorotoraan. "Onnea matkaan. Toivottavasti löydät isoisäsi." Smith sanoi ystävällisesti ja nousi sitten seisomaan. "Oli mukava jutella nuorukainen. Sano Kurotoralle terveisiä, kun näet hänet." Smith sanoi.

Shorutora

Shorutora nyökkäsi kiitollisena. "Kiitos paljon." Kai sanoi ja lähti kävelemään Smithin osoittamaan suuntaan. "Toivottavasti näemme vielä." Shorutora sanoi ystävällisesti ja lähti juoksuun kohti kai-veljesten metsää.

// Shorutora poistuu //

Nico

Komea saksanpaimenkoira asteli huolettomasti kohti gajyota. Se oli jättänyt laumansa kauas Futago-solasta ja päättänyt ennen kaksosten luo suuntaamista mennä tapaamaan veljeään ja näkemään ylipäällikän jonka tilanteesta tällä ei ollut tietoa. Pieni virne naamallaa tuo lähestyi vartioituja alueita.

Weed

Weed saapui hengästyneenä Gajyolle ja lysähti luolan suulle makaamaan. Se oli juossut niin kovaa kuin oli päässyt. Weedin täytyi etsiä Akame ja kertoa tuolle. Koira nousi oitis ylös ja käveli etsimään kishua, kunnes saapuikin luolaan, jossa tuo oli. "Akame..." Weed aloitti ja veti henkeä. "...en onnistunut pelastamaan isääni..he melkein saivat minutkin vangiksi...he, he pahoinpitelevät häntä siellä.." Weed sanoi neuvottomana. Se yritti rauhoittaa itseään ja tasata hengitystään.

John ja Nico

John huomasi Weedin ja ontui oitis toisen perässä luolaan. Se kuitenkin kääntyi vihaisena kuullessaan mitä toinen sanoi. Sakemanni palasi ulos. Jalan kipu oli palannut ja se sai tämän entistäkin äkäisemmäksi.
"Hei kuka sinä olet?!" yksi vartijoista huusi ja juoksi Nicoa vastaan. Nico hymyili viattomasti. "Nimeni on Nico, tulin tapaamaan veljeäni Johnia," tuo vastasi ja vartija hämmentyi. "Seuraa minua..." se vastasi. Kukaan ei ollut tietoinen Johnin veljestä.

Akame

Weedin lausuessa kishun nimen, tuo heräsi ja kohotti varovasti päätään. Weedin kertomuksen kuunneltuaan vanhus huokaisi syvään ja katsoi vakavana Weediä. "Rauhoitu Weed, isäsi on vahva, hän selviää kyllä. Ylipäällikkö on arvokas panttivanki, häntä ei tapeta. Tärkeintä on, että sinä olet kunnossa, Ohu tarvitsee johtajan." Akame sanoi, yrittäen saada Weedin rauhoittumaan. "Nyt, sinun tulee kutsua upseeristo koolle, jotta voimme kehitellä yhdessä hyvän pelastus suunnitelman." Akame ohjeisti "On ehkä parempi pitää Ginin sieppaus, vielä toistaiseksi vain upseerien tiedossa, ettei synny paniikkia." Iga lisäsi ja katsoi nuorta ylipäällikköä silmiin.

Weed

Weed veti syvään henkeä. Kishun sanat saivat sen rauhoittumaan, ja koira istuutui hetkiseksi. "Olet oikeassa.." Weed vastasi. Se sai viimein ajatuksensa selkenemään. Koska Gin ei ollut johtamassa, Weedin oli otettava ohjat käsiinsä. "Meidän on pidettävä hetkellinen neuvottelu jatkon suhteen." Gin sanoi ja katsoi vielä kiitollisena Akamea, kunnes lähti ulos ja kipusi Gajyon laelle. "Kutsun Ohun armeijan upseeriston nyt koolle, Gajyon keskimmäiseen luolaan. Kiireellistä asiaa." Weed sanoi, mutta piti ilmeensä neutraalina ja äänensä rauhallisena, ettei herättäisi minkäänlaista epäilyä sotureissa. Weed seisoi vielä hetken paikoillaan ja palasi takaisin Gajyolle, luolaan, kossa Akame oli.

John ja Nico

Nico pääsi vasta Gajyolle kun jo kuuli Weedin sanat ja huomasi Johnin siirtyvän sisätiloihin. "Taidat joutua odottamaan hetken," vartija sanoi ja Nico nyökkäsi istuen sitten. Sillä ei ollut kiire.
John mulkoili Weediä mutta mukisematta siirtyi sinne minne piti. Luolassa se asettui istumaan seinän viereen ja asetti takajalkansa sivulle lepäämään.

Akame, Smith, Ben,

Akame nyökkäsi Weedille ja jäi odottamaan muita saapuviksi. Smith kuuli Weedin kutsun ja lähti heti astelemaan Gajyon sisään, selvittämään, mitä weedin asia koski. Ben oli ollut Gajyon sisällä lepäämässä, mutta kuullessaan Weedin ilmoituksen oli vanhus noussut pediltään ja tullut luolaan johon Weed oli upseerit kutsunut. Tanskandoggi istui alas, kiviselle lattialle ja käänsi sokean katseensa Weediin. Myös Smith saapui luolaan ja istui Benin viereen. "Mitä nyt, Weed?" Smith kysyi ja huomasi samassa Johnin ja Akamen haavat. "Mitä? Mitä on sattunut ja missäs Gin on?" Spanieli ihmetteli ja katsoi Weediä, Akamea ja Johnia kysyvästi.

Weed

Weed huokaisi syvään ja aloitti. "Ensinnäkin...solassa riehuu taas jonkin sortin hirviö, ikään kuin Kaibutsu, mutta se on panssaroitu metallilla. Haavoittumiset johtuvat siitä. Juuri, kun hirviö oli häipynyt, kaksoset hyökkäsivät kimppuumme ja nappasivat Ginin. Pääsin heidän tukikohtaansa asti, jossa he kiduttivat isää. En voinut kuitenkaan pelastaa häntä, sillä minun oli paettava, tai olisin jäänyt itsekin vangiksi. Akame ehdotti, että emme kerro Ginin sieppauksesta vielä kenellekään muulle, mutta mielestäni rautahirviöstä voisi mainita sen verran, että soturit osaavat olla varuillaa." Weed sanoi ja katsoi kysyvästi kaikkia.