Rauha palaa?

Bea

Bea nyökkäsi. Se seurasi veljeään, sillä ei ollut ihan varma, missä paikka oli. Jos joku vanhempi sotureista olisi tiennyt, mihin he olivat matkalla, niin heitä olisi varmasti estetty. Suon sanottiin olevan vaarallinen paikka jopa täysikasvuiselle sen petollisuuden takia.

Gale Gale oli käynyt kerran pienempänä suon reunalla harjoitellessaan. Silloin henkivartijat olivat estäneet etenemisen. Nyt uros kuitenkin teki mitä itse tahtoi. Ei mennyt kauaa kun ummehtunut haju tulvi nenään ja tuo näki vetisen suoalueen. "Perillä," tuo ilmoitti siskolleen.

Bea

Bea hidasti vauhtiaan ja katseli ympärilleen. Ummehtunut, maan, veden ja mullan haju oli aluksi hyvin kitkerä ja vastenmielinen, mutta pikkuhiljaa nenä tottui siihen. Puut ympäröivät suota niin tiheästi, että se näytti tavallista hämärämmältä. Kevyt usva leijahteli sen keskellä. Sakemanninarttu oli aistit valppaina ja katseli ympärilleen, muttei toistaiseksi nähnyt mitään.

Gale

Kamikaze kääntyi nyt kokonaan siskoaan kohti ja lipaisi huuliaan ajatellen saalista. "Pentuna näin vilauksen villisiasta. Ne viihtyvät tälläisillä liejuisilla alueilla," tuo selitti Bealla ja kääntyi sitten kohti suota. varovaisesti sakemanni lähti astelemaan vetiseksi muuttuneella maalla varoen suonsilmäkkeitä.

// hui, ihmettelinkin, että mitä Kamikaze tekee tässä pelissä mutta ilmeisesti tapahtui sekaannus x) //

Bea

Narttu nyökkäsi. Se oli kerran nähnyt vain kuolleen villisian, joka oli tuotu saaliina Gajyolle. Bea lähti Galen perään ja astui samoihin kohtiin kuin tuo, tosin hiukan viereen, ettei upottaisi maata samasta kohtaa uudestaan.

Akame

Akame nyökkäsi jälleen ymmärtävästi, vaikka tiesi, ettei toinen sitä näkisikään. "Ymmärrän." Kishu sanoi vakavana. Akame huomasi, että keskustelu, muuttui kokoajan synkemmäksi ja päätti siksi vaihtaa kokonaan aihetta. "Shiroi, minulla olisi sinulle ehdotus. Suostuisitko asettumaan Igan alueen komentajaksi. Klaani tarvitsee komentajan, mutta miulla on täällä Ohussa nykyään niin paljon kiireitä, että en ole ehtinyt huolehtimaan oman laumani hyvin voinnista. Olisit tehtävään täydellinen, taitava, vahva ja älykäs. Lisäksi olet veljenpoikani ja uskon voivani luottaa sinuun." Iga mestari sanoi ja odotti toisen reaktiota mielenkiintoisena.

//Heh. Itsekkin ihmettelin miksi Kamikaze tekee täällä ja opettaa Bealle villisioista //

Sirius

Uros katsoi kiven päältä lintu parvea ja nuolaisi hieman nälkäisenä huuliaan." Aika monta lintua." Se sanoi ja hyppäsi kiveltä korkealle ja kovaa. Linnut olvat tosi korkealla pennun saada ne kiinni, mutta Sirius sai niista kaksi. Uros laskeutui ja käveli toisten luo.

//Oho, muokkasin : D//

Gale ja Shiroi Jigoku

Galen nenä kävi tiuhaan mutta se haistoi vain tunkkaisen suon. Sittenn se kuuli edestään pusikosta rasahduksen ja uroksen pää kohosi ylös. Korvat hörössä se hiljensi tahtiaan ja yritti saada hajusta selvää. Se tahtoi villisikaa mutta pusikossa saattoi odottaa mitä tahansa muutakin.
Shiroin korvat kohosivat heti Akamen pyydettyä tätä komentajaksi. Erakolle sellainen olisi hurja muutos ja siksi tuo alkoikin hiukan epäröimään. "En ole elänyt vuosiin muiden koirien kanssa. Olen värivikainen ja sokea. Luuletko että erakkoluonteinen komentaja hyväksytään?" tuo kysyi epäillen ja kurtisti kulmiaan.

Bea & Gin

Bea kuuli myöskin rapinaa ja pysähtyi niille sijoilleen. Sakemanni oli jännittynyt yrittäessään haistaa, mikä puskassa lymysi. Samassa puskasta hyökkäsi heitä kohti valtava villisika.
Gin palasi takaisin Gajyon sisään etsimään Johnia. Kierrellessään luolia hetken, tuo löysikin ystävänsä. "John..?" Gin sanoi matalalla äänellä, seisoessaan luolan suulla.

Gale ja John

Gale oli ollut hyvin jännittynyt. Ilman sitä tuo olisi jäänyt sorkkaeläimen jalkoihin mutta kerkesi nyt täpärästi loikkaamaan sivuun toisen edestä. "Kurkku on heikko kohta!" Se rääkäisi mutta tiesi kuinka vaikea kurkkuun olisi käydä kiinni. "Jos villisika ei voi käyttää jalkojaan se on yhtä kuin kuollut," tuo keksi uuden kuulemansa ohjeen ja ampaisi sian perään. Sika oli kuitenkin kääntymässä takaisin hyökätäkseen vastaan.
Johnin korvat heilahtivat. Se makasi edelleen keskellä luolansa lattiaa ja tuijotti seinää. Nyt se kuitenkin käänsi hitaasti katseensa Giniin mutta lattialta se ei noussut. "Gin," uros vastasi hiljaisena ja katse oli lasittunut.

Bea & Gin

Bea hypähti sivuun juuri, ennen kuin ehti jäädä jalkoihin. Saman tien se ampaisi perään. Galen puuessa sille, Bea pisti sanat mieleensä. "Minä kaadan sen, niin käy sinä kiinni sen kurkkuun!" Bea huusi ja vastausta odottamatta alkoi saavuttaa sikaa, joka vetisellä alustallaan juoksi kovaa vauhtia saalistajiaan karkuun. Onneksi he pääsivät pois suolta, vihdoin kovemmalle alustalle. Bea oli vatsaa myöten kurassa, mutta päästyään metsäpolulle, sen vauhti alkoi kiihtyä. Narttu saavutti kovalla voimalla jylistävää villisikaa, ja loikkasi sitten yllättäen sivuun, ponnistaen puusta vauhtia. Se syöksyi etuviistosta kohti villisikaa ja keskitti kaikki voimansa sen etujalkoihin. Narttu viilsi villisikaa etujalan jänteeseen, mutta sai samalla ikävän viillon tuon syöksyhampaasta kylkeensä. Villisika kiljui kuin päätä leikattaessa, ja kaatui kuperkeikan kautta maahan selälleen. Bea lensi kaaressa kohti puunrunkoja ja paiskautui niitä vasten, pudoten pusikkoon.
Gin katsoi huolissaan Johnia ja astui sitten sisään, istahtaen alas. "John..." Akita aloitti huokaisten. "Näen, ettei sinulla ole kaikki hyvin. Pentusikin ovat huolissaan sinusta." Gin aloitti. "Tahdotko purkaa huoliasi?" Gin ehdotti sitten. Oli oltava varovainen. Herkässä mielentilassa surutyötä läpi käyvä osapuoli ei välttämättä olisi kovin vastaanottavainen.

Gale ja John

Gale oli aivan metsästämisen lumoissa ja hihkaisi onnessaan toisen onnistuessa kaatamaan sian nurinpäin. Uros oli kuitenkin siskoaan kohtaan suojelevainen ja toisen satuttaessa itsensä ja lentäessä puskaan uros jarrutti ja kääntyi. "Bea!" Se karjaisi huolissaan ja loikkasi toisen luokse. Se kuitenkin tahtoi nyt entistä enemmän tappaa sian ja uskoikin toisen pärjäävän. Julmasti karjaisten tuo ampaisi kohti sikaa joka kuitenkin oli onnistunut nousemaan ylös. Ontuen sika lähti pakoon. Gale ampaisi perään ja ohitti sian. Nyt se juoksi suoraan suurta sorkkaeläintä päin suoraan edestä. Huomaamattaan sakemanni nostatti mustan taisteluauran ja tilannetta sen kummempia miettimättä alkoi tekemään Kage No Surudosa Battogaa. Uros ei ollut saanut isältään kuin vähän opetusta mutta onnistui näin silppuamaan saaliin päätä ja sika oli pian hengetön. Gale kaatui saaliin viereen huohottaen. Se oli sekaisi äskeisestä.
Johnin katse oli tunteeton ja huokaisten tuo sulki silmänsä. se ymmärsi huolestuneisuuden mutta ei halunnut itseään vahdittavan. "Ei ole enää mitään puhuttavaa. On vain kosto..." tuo lausui synkästi ja räväytti silmänsä auki. Katse oli täynnä kipua ja vihaa.

Gin & Bea

Gin katsoi Johnia hetken silmiin. "Me kostamme kyllä...kostamme kaikkien puolesta, myös Destinyn. Mutta kostomme tarkoitus ei ole antaa samalla mitalla takaisin, vaan puolustaa itseämme ja Paratiisia." Gin sanoi vielä, mutta tiesi, ettei John olisi nyt juttutuulella, ja siksi se kääntyi ja lähti kävelemään poispäin.
Bea ulvahti kun sen kylkeen sattui. Se oli myös satuttanut lapansa puunrunkoon, mutta juuri noustessaan ylös näki Galen suorittavan tekniikkansa. "Gale!" Bea huudahti ihmeissään ja loikkasi esiin. Lavassa oleva kipu sai sen hiukan ontumaan vasenta etujalkaa, mutta kivusta huolimatta narttu hölkkäsi keinuen veljensä luo. "Sinä teit.. sinä..isän tekniikka.. Kage No Surudosa...!" Bea sanoi hämmästyneenä. Se tiesi, että Gale oli oppinut vain alkeita, ja siksi tekniikan tekeminen noin täydellisesti oli hämmästyttävää.

Gale ja John

John murahti ja ampaisi seisomaan. "Minä teen mitä vain saadakseni repiä ne kaksi hengiltä. Ihan mitä vain," John sanoi tosissaan. Se tahtoi ehdottomasti antaa samalla mitalla takaisin. Ehkä jopa paljon pahemmin.
Gaöe huohotti maassa ja onnistui kohottamaan vain päätääbn nähdessään siskonsa. Aivan täydellisesti suorittaminen ei mennyt sillä uroksen kehoss aoli viiltoja. ne olivat tulleet osaksi sian torahampaista ja osaksi omasta tekniikasta Kaikkia kirveli ikävästi. "En ymmärrä... en minä sitä osaa... minä ain raivostuin ja nyt sika makaa kuolleena..." uros oli yhtä hämillään kuin siskonsa. Se ei ollut yrittänyt mitään.

Gin & Bea

Gin pysähtyi kuullessaan Johnin äänen. "Tiedän, John." Akita sanoi katsomatta tuohon, mutta käänsi sitten päätään. "Lupaa minulle kuitenkin, ettet lähde kostamaan yksin." Gin sanoi, vaikka tiesi, että sitä oli Johnin tuntien käytännössä mahdotonta pyytää.
Bea pudisteli epäuskoisena päätään. "Hyvä on.. ei se kyllä ehkä täydellisesti mennyt, mutta uskomatonta, se on sinulla selvästi verissä!" Bea huudahti, olihan hänkin oppinut äitinsä tekniikan, ja perimän oli pakko vaikuttaa siihen. "Mutta kysymys kuuluukin... miten saamme villisian Gajyolle?" Bea sanoi sitten. Gale oli haavoilla ja Bea oli loukannut lapansa.

John, Gale ja Moretsuna

Juuri kun Gale olisi vastannut siskolleen asteli pusikosta paikalle suurikokoinen Moretsuna. "Lapsukaiset, oletteko kunnossa?" nartt kysyi hämmentyneenä nähdessään kuolleen sian. Tuo oli tullut paikalle kuin tilauksesta. Se ei huomioinut Galen vihaista murinaa. Gale ei tahtonut itseään pidettävän lapsena eikä se luottanut Doragon äitiin millään tavalla.
John puri hampaitaan. Se ei pystynyt lupaamaan. "En voi ssanoa tuohon mitään Gin...En vain kykene lupaamaan," tuo sanoi ja laski katseensa. Se olisi halunnut luvata Ginille mutte tiesi saattavansa petää luottamuksen tässä asiassa.

Gin & Bea

Gin huokaisi. "Ymmärrän." Akita sanoi sitten. Ei hän voisi kahlita Johnia paikoilleen, tai pakottaa tuota tekemään, kuten hän halusi. Se satuttaisi paljon enemmän.
Bea loikkasi veljensä vierelle ja luimisti korviaan. Hitaasti tuon niskavillat nousivat pystyyn ja narttu painautui matalemmalle. "Oletko seurannut meitä?" Bea kysyi hiukan turhankin töykeästi. Galen epäluottavaisuus tarttui siihenkin.

Moretsuna, Gale ja John

John nyökkäsi ja kääntyi ympäri. "Olen pahoillani jos olen taas tuottanut pettymyksen," tuo kuiskasi melkein kuulumattomalla äänellä ja käveli eteenpäin. Sitten tu luhistui taas lattialle makaamaan.
Moretsuna kurtisti kulmiaan ja pysähtyi aloilleen. Ei se halunnut mitään pahaa. "En tietenkään. Kuulin meteliä ja tulin tänne sen takia, tuo vakuutti vilpittömästi. Se oli totta mutta silti Gale jatkoi syyttävää murinaansa.

Gin & Bea

Ginin korvat erottivat juuri ja juuri Johnin hennon kuiskauksen, ja vaikka akita ei saanutkaan sanoista pahemmin selvää, niin se ymmärsi, mitä toinen oli sanonut. Akita huokaisi päätään pudistellen, ei John pettymystä ollut tuottanut. "Älä syytä itseäsi, John, vaikka se voikin olla vaikeaa." Akita sanoi sitten ja lähti.
Bean niskavillat laskeutuivat aavistuksen, mutta sen korvat pysyivät tiukasti niskaa vasten painettuina. Koska Dorago oli tappanut heidän äitinsä, narttu vihasi kaikkea tuohon liittyvää. Tai no, ei se Moretsunaa vihannut, mutta piti tuota silti epäluotettavana. "Mitä sitten haluat?" Bea tiuskaisi ja vilkaisi nopeasti sivusilmällä Galea.

Gale, John ja Moretsuna

John makasi lattialla mutta nyökkäsi silti. Se yrittäisi olla syyttämättä itseään mutta e todella oli vaikeaa. Oli osittain tämän syytä että Destiny oli kuollut. Uros ei tulisi koskaan unohtamaa sitä seikkaa.
Gale murisi mutta hiljeni lopult vaikka tuijottikin Moretsunaa vihaisena. Uros änkesi itsensä seisomaan siskonsa vierelle. "Tulin vain katsomaan onko kaikki kunnossa. Näköjään olette saaneet hienon saaliin, onnea," narttu vastasi jalähti peruuttamaan.

Bea

Bea vilkaisi nopeasti Galea, ja sitten taas Moretsunaa, mutta ei vastannut. Vaikka narttu ei pitänyt toisesta yhtään, niin se tiesi, etteivät he saisi kahdestaan villisikaa raahattua Gajyolle. "Tuota..pahoittelen töykeää käytöstä.." Bea aloitti hiukan kankeasti, se ei ollut tottunut pyytelemään anteeksi. "Mutta taidamme silti tarvita apuasi, jotta saamme saaliin Gajyolle." Bea sanoi sitten hiukan vastahakoisesti, mutta se oli totta, eikä siitä päässyt yli eikä ympäri.

Moretsuna ja Gale

Moretsuna pysähtyi ja kohotti päätään Bean sanojen jälkeen. Gale katsahti siskoaan epäuskoisena ja murahti ärtyneesti. "Toki voin auttaa," narttu ilmoitti ja varovasti käveli sian luokse. "Hieno saalis. Tälläistä eivät tavalliset sotilaat kahdestaan kaada," sakemanni kehui ja mietti mist tarrata kiinni. Lopulta se iski hampaansa sian etujalkaan. Gale tuijotti narttua äkäisenä mutta päätti sitten auttaa tarraten toiseen etujalkaan. Haavoja kirveli mutta tuo ei halunnut jäädä vain katsomaan saaliin liikuttelua.

Bea

Bea katsoi veljeään, se tiesi, että Gale ei pitänyt siitä, että Bea pahoitteli Moretsunalle, mutta ilman narttua heidän saaliinsa jäisi siihen. Bea tarttui villisian takajalkaan ja auttoi noita hiukan nostamalla saalista ilmaan, jotta tuo ei raahautuisi niin pahasti maata vasten.

Gale ja Moretsuna

Matka oli raska haavoittuneelle nuorukaiselle mutta se ei suostunut näyttämään väsymystään tai kipujaan. Moretsuna vilkuili salanpäiten pentuja huolestuneesti mutta ei tahtonut loukata noita joten pysyi hiljaa. Narttu oli tyytyväinen siinä vaiheessa kun Gajyo alkoi näkymään. Villisikaa raahaavia koiria oltiin jo tultu katsomaan ja joukoissa kuiskuteltiin. Johnin pennut kyllä tunnettiin mutta olivatko ne kaataneet todella villisian vai oliko Moretsuna auttanut. Vasta Gajyon pihassa Gale irrotti saaliistaan ja tuijotti sitä ylpeänä. "Hah, nyt oli vanha kai kyllä väärässä meistä kahdesta," Gale osoitti sanansa siskolleen.

Akame

Akame nyökkäsi varmana. "Kyllä. Igat hyväksyvät komentajakseen kenet tahansa jolla on minun hyväksyntäni. Sitä paitsi, minäkin olen aikalailla erakko, viihdyn hyvin yksikseni ja mietiskelen. Etäisyytesi luultavasti vain muistuttaa Igoja minusta." Akame sanoi rauhallisesti.