Paholaisen elämää

Kasai

Viileä tuuli humisi puissa ja heilutteli niiden lehtiä ja oksia. Tummat pilvet peittivät lähes koko taivaan ja vain muutama valonsäde pääsi pilkistämään sieltä täältä. Pienen havumetsän keskellä oli puinen hieman ränsistynyt vuoristomaja, jota ympäröi valtava koira lauma. Majan kuistille oli tuotu kuollut kyyhkynen, kaksi hiirtä ja käärme. Eläinten metsästäjät makasivat majan portaiden alapäässä päät maahan painettuina pelokkaat ilmeet kasvoillan. Majan sisältä astui kuistille suuri saksanpaimenkoira, sakemannin ainoa silmä tutkaili raatoja hetken kunnes siirtyi tarkastelemaan saalistajia. "Mitä tämä tarkoittaa!" Kasai huusi. "Kuinka julkeatte tuoda minulle tällaisia surkeita suupaloja, pienin saalis minkä suostun syömään on jänis, ja jos lintua pitää syödä, niin silloin sen on oltava Fasaania! Ymmarsittekö!" Kasai raivosi miehilleen jotka vain ulisivat maahan painautuneina ja pyysivät armoa ja anteeksiantoa. "Idiootit! En tee teillä yhtään mitään. Miehet tappakaa heidät." Kasai käski jolloin tuon soturit tekivät mitä käskettiin ja repivät saalistus ryhmän kappaleiksi. Kasai virnisti hieman kunnes vakavoitui taas. "Saalistus ryhmä kaksi saa nyt yrittää, ja muistakaa että tahdon syödä peuraa!" Kasai karjaisi. Toisen ryhmän jäsenet kumarsivat ja lähtivät saalistamaan lisää ruokaa. Kasai meni makaamaan majan kuistille jääden odottamaan ateriaansa.

Retsuga

Retsuga oli kulkemassa alueelta ohi kun huomassi joitai koiria ja susia tulevan kohti ja piloutiu nopeasti pensaaseen.
*Keitä he ovat ja minne menossa* Retsuga ajateli ja lähti seuraamaan heitä, mutta sen veran kaukaa eteivät huomaisi että heitä tarkaillaan.

Saalistusryhmämän jäsenet jouksivat metsässä, kunnes joukon johtaja pysähtyi ja kääntyi katsomaan miehiään. "No niin, aletaan etsiä peuran jälkiä, sillä jos emme löydä peuraa meille käy niin kuin ryhmä ykköselle. Ymmärretty?" Ryhmän johtaja kysyi lopuksi miehiltään, jolloin yksi miehistä astui eteenpäin. " Ööh. Komentaja peuran kaato on hyvin vaikeaa, kun täällä ei enää ole peuroja. Saalistimme niitä liikaa ja ne siirtyivät täältä tuonne Oun alueelle, Futago solaan, joten emme voi kaataa peuraa menemättä Oun alueelle." Soturi sönkötti ja kumarsi hieman. "Hmm aivan, tuo on totta, mutta jos emme vie Johtajale peuraa saatamme pahimmassa tapauksessa jouua itse hänen ateriakseen." Joukon johtaja sanoi ja painoi katseensa maahan ravistellen päätään. "Mitä me teemme?" Tuo voihkaisi ja koko joukko alkoi hädissään miettimään ratkaisua ongelmaan.

Retsuga

Kun Retsuga kuuli mitä ne puhuivat niin hän lähti jatkamaan matkaa Futago-solaan.
*Milainen huligaani mahataa olla noiden johtaja* Retsuga ajateli kunnes huomassi jonkun majan ja piloutu pensaasen.
*Onkohan tuo niiden johtajan pilopaika* Retsuga ajateli ja jäi tarkailemaan josko joku tulisi ulos.

Kasai makasi mökin sisällä ja odotti ateriaansa. Majan ulkopuolella seisoi 50 koiraa vartiossa.
"Päiviä." Kuului Retsugan takaa. Retsugan seläntakana seisoi neljä sutta valmiina käymään suoraan Retsugan kimppuun. "Mitä sinä teettäällä en ole nähnyt sinua ennen, oletko kenties tullut liittymään joukkoomme vaiko vakoilemaan meitä?" Joukon suurin susi kysyi.

Retsuga

Retsuga käntyi ja huomasi takanaan neljä suta hän ei kuitenkaan olut kovin ylätynyt vaan hymyilihieman.
*Jos lityisin heidän joukoonsa voisin selivitää etä onko hellä mitään sunitelmia Ohun joukoja vastaan.* Ajatelin ja vastasin siten tuolle sudelle.
"He..Tuota nytkun tuli puheeksi voisin lityä joukoone."
Retsuga ei kuitenkaan aikonut oikesti lityä heidän joukoonsa vaan halusi tiedustella että oliko näillä susilla jotain sunitelmia Ohun laumaan kohdalla.

Susi katsoi Retsugaa hetken tarkastellen tuota ja sanoi lopulta
"No siinä tapauksessa seuraa meitä, sinun pitää käydä esittäytymässä pomolle. Hän päättää pääsetkö laumaan vai et."
Susi virnisti ja lähti kävelemään muiden kanssa kohti vuoristomajaa ja odotti Retsugan seuraavan heitä.

Retsuga

Retsuga lähti seuraaman heitä vuoristomajaan.
*Toivotavasti en paljasu heti muuten kuolen varmasti näitä sotilaita vastaan.* Ajatelin.
Retsuga oli noden neljän suden takana ja jäiodotamaan vuoristomajan eteen etä heidän johtajansa tulisi ulos.

Yksi ryhmäläisistä juoksi majan sisälle. "Herrani, ulkona on eräs susi, joka haluaisi liittyä joukkoihisi. Kasai kohotti katseensa ja hymähti, nousten sitten seisomaan. Hetken kuluttua Kasai astui Majan kuistille ja katsahti Retsugaa kysyvästi.
"Sinäkö siis haluat liittyä joukkoihini?" Kasai kysyi. "No jos tosiaan tahdot liittyä laumaan joudut pieneen testiin. Ensin kerro kuka olet ja mistä tulet." Kasai käski ja katsoi halveksuen Retsugaa.

Retsuga

"Minä olen Rou ja tulen Yamanashi-kenistä." Vastasin kysymykseen ja hyväksyin sen että joudun testiin.
Retsuga ei tietenkään voinut kertoa oikeaa nimeään jos he oli sivat kuleeta hänestä
sitten Retsuga katsoi tuon lauman johtajaa.
"Milaisesta testistä on kyse?" Kysyin tuon lauman johtajalta.

Kasai virnisti ja sanoi. "Vai niin. No Testi ei oikeastaan ole mikään hirmuisen vativa, sinun pitää vain todistaa uskollisuutesi tappamalla, joku Oun laumalainen ja tuomalla ruumis minulle. Yksinkertaista eikö?" Kasai naurahti ja laskeutui taas makuulleen kuistille. "Mene nyt." Sakemanni lisäsi lopulta.

Resuga

Retsuga oli kauhuisaan kulesaan tehtävän sillä hän ei haluaisi tapaa ystäviään.
"Selvä on" Vastasin johtajalle siten Resuga lähti suoritamaan tehtävää.
*Tästä on varoitetava Giniä* Ajatelin ja suntasin suoraan Gaion.

/Jatkuu Gaiossa/

Kasai tuhahti. "Hän oli huono valehtelija, kaatseesta sen näkee." Sakemanni mutisi vieressään seisovalle koiralle, joka nyökkäsi. "Aivan niin herrani. Minäkin huomasin sen" Tuo kertoi. Kasai hymyili hieman ja lipaisi huuliaan. "Milloinkohan saalistusryhmä palaa?" Kasai sai sanotuksi, kun metsästä saapui kuuden koiran joukko, joka raahasi mukanaan peuran vasaa. Ryhmä pysähtyi majan eteen ja kaikki jäsenet kumartuivat herransa eteen. " Olemme kovin pahoillamme herra, mutta alueella ei enää liiku peuroja. Onneksi löyssimme tämän eksyneen vasan ja onnistuimme kaatamaankin sen." Ryhmän johtaja huohotti. Kasai nousi seisomaan ja huusi. " Vaiti! Tuokaa saalis tänne ylös ja sitten häipykää." Tuo käski ja koirat tekivät mitä käskettiin. Ne raahasivat raadon kuistille ja juoksivat pois paikalta. "Avuttomia idiootteja." Kasai totesi ja iski hampaansa kiinni vasan lihaan.

Tensai

Tumma hahmo liikkui harvinaisen hitaasti, tavalliseen vauhtiinsa verrattuna. Jotakin se puristi hampaissaan niin, että jo kuoleman kielissä olevan otuksen veri virtasi vuolaana pitkin Tensain rinnuksia.
Se joku oli koira, Tensaille täysin tuntematon. Ja se koira oli urkkinut tietoja Kasain alueella, tuon laumasta. Kenties joku Ohun räkäkuono. Viha leimahti Tensain verestävissä silmissä, ja raivokkaasti harmaanmusta suden ja koiran sekoitus paiskasi avuttoman rakin maahan ja riepottelo tuota vieläkin kostoksi, vaikka koira oli ollut puolustuskyvytön jo aikoja sitten, yhteen ainoan voimakkaan iskun takia, jonka Tensai oli vakoilijaan kohdistanut. Ivala katse suuntautui eteenpäin, ja Tensai erotti Kasain. Hiljainen murahdus kantautui Tensain kurkusta, tuon siristäessä silmiään ja katsoen kunnioittavan inhoavasti johtajaansa. Saapuessaan aukealle, Tensain häntä laskeutui aavistuksen alemmas, mutta korvat osoittivat valppaasti eteenpäin. Tensai pysähtyi johtajansa eteen ja paiskasi ulisevan ja verta vuotavan hurtan tuon nähtäväksi.
-Tämä nulikka oli vakoilemassa aluettamme ja laumaa, Tensai sanoi neutraaliin äänensävyyn, ja perääntyi inhoten maassa makaavan koiran luota. "A-armoa.. armoa.." Tuo vikisi vielä viimeisillä voimillaan ja Tensai ei melkein saanut pidätetyksi ivallista naurahdusta, joka oli karkaamaisillaan uroksen kurkusta. Pokerinaama kuitenkin piti, ja Tensai seisoi liikkumatta paikallaan, tuijottaen urkkijaa. Niin paljonkin, kuin Tensain olisi tehnyt mieli tappaa tuo lurjus, ei uros ollut tehnyt sitä. Hän oli päättänyt antaa Kasain päättää, mitä tuolle rakille tehtäisiin, hänhän tätä aluetta johti.*

Kasai

Kasain katse siirtyi peuranvasasta Tensaihin ja sitten kituvaan koiraan, mutta tuon kuono pysyi edelleen peuran sisässä. Kuitenkin pian Kasai irrotti hampaansa peurasta ja loikkasi mökin kuistilta ilmaan, pudottautuen tunkeilijan päälle ja iskien hampaansa tuon kurkkuun. Pian kuului rasahdus ja veri purskahti koiran kurkusta suoraan Kasain kasvoille. Sakemanni nosti päänsä ruumiita ja nuolaisi veret huuliltaan. Yhtäkkiä Kasai mulkaisi nopeasti Tensaita. "Sinä sitten päätit häiritä ruokailuani tämän surkimuksen takia. Tajuatko kuinka kauan olen odottanut tätä ateriaa? Juuri kun aloin nauttia maittavasta peurasta sinä tulit ja keskeytit minut. Nyt minä olen vihainen, hyvin, hyvin vihainen!" Kasai karjaisi lopuksi ja yritti tarttua Tensain kurkkuun heittääkseen tuon päin puuta.

Tensai

*Kylmänrauhallisesti Tensai väisti Kasain hyökkäyksen, eikä ollut moksiskaan, mutta luimisti korviaan hiukan. "Rauhoitu. Saisit olla kiitollinen, ettei lisää urkkijoita ala virtaamaan alueellesi. Jos ne Ohun rakit tulevat tänne, niin se vain aiheuttaisi lisää vaivaa." Tensai murahti ja puri hampaitaan yhteen. Tämä oli taas yksi niistä kerroista, kun uroksen oli vaikea hillitä raivoaan. Punaiset silmät nauliutuivat saksanpaimenkoiraan, ja Tensai astui askeleen taaksepäin. Nyt ei ollut aikaa taistella turhanpäiväisistä asioista.
"Hyvä on sitten. Seuraava tunkeilija ei ole minun vastuullani. Jos jotain tapahtuu, et voi syyttää minua."
Tensai ei kääntänyt selkäänsä Kasaille. Se olisi ollut raukkamaista ja epäkunnioittavaa. Vaikka Tensain teki mieli hyökätä johtajansa kimppuun, ei tämä ollut tyhmä. Ei hän välttämättä pärjäisi, vaikka olikin kasvanut ja vankistunut. Ruumiinkielellään Tensai elehti, ettei aikonut taistella, vaan peräytyi paikalta ja loikkasi puun oksalle.
"Hyvää ruokahalua sitten vain." Tensai murahti jälkeensä ja katosi salamana paikalta.*

Kasai tuhahti toisen sanoille ja kääntyi kävelemään kohti peuraa. ´Tuo Tensai on melko hyvä taistelija, hän voisi sopia kenraaliksi. Tosin hän ei välttämättä ole mikään kaikkein luotettavin soturi.´ Kasai mietti ja upotti hampaansa uudelleen peuran sisuksiin. Sakemanni oli huomannut Tensain taitavaksi soturiksi, soturiksi, joka kelpaisi kenraaliksi, mutta ei vielä tehnyt päätöstä tuon suhteen. Kasai tarkkailisi Tensaita jonkin aikaa ja päättäisi sitten, olisiko Tensaista kenraaliksi vaiko ei.

Tensai

*Uros pysähtyi vasta lammen lähellä ja pudottautui alas. Jalat ottivat pehmeästi vastaan kovan maan ja Tensai venytteli selkäänsä. Toivottavasti en suututtanut Kasaita kovin pahasti.. Tensai ajatteli, sillä vaikka hän ei laumassa viihtynytkään parhaimmalla tavalla, hän oli silti lupautunut taistelemaan Kasain puolella, ja olemaan tälle uskollinen. Kyllähän Tensaita välillä se kadutti, mutta sille ei voinut mitään. Uros oli loppujen lopuksi ihan tyytyväinen, mutta tunsi itsensä kuitenkin varmemmaksi ja vahvemmaksi, kuin muut laumalaiset, jotka olivat enimmäkseen vain pelkureita, jotka tekivät kaiken vain pelätessään Kasaita. Tensai ei pelännyt johtajaa, vain sen takia, ettei pelännyt kuolemaa. Mutta kyllä hän tunsi jonkinlaista kunnioitusta tuota kohtaan, ja se oli urokselle hyvin harvinaista. Tensai istuutui hiljaa lammen äärelle ja katseli kirkasta vettä.*

Yriko

Yriko oli palanut takaisin Kasain aluelle ja meni siten muun lauman luo.
Enenkuin hän oli vuorimajalla hän huomasi Tensain katsomassa kirkasta vettä.
*Onko han Tensai ja Kasai taas otanut yhteen.* Ajatelin ja lähdin vuorimajalle.

Tensai

*Taistelu Izon kanssa oli kipeyttänyt lihaksiani, mutta ei se mitään, hengissä oltiin. Astuin askeleen veteen ja sukelsin sitten pinnan alle. Olin pitkään veden alla, sukellellen rauhallisesti ees taas. Kun happi alkoi loppua, olin nousemaisillani pintaan, kun minulle tuli outo tunne... Sukelsin aivan pohjaan, vaikka minun olisi pakko päästä jo pinnalle. Sydämeni tykytti ja minun oli taisteltava hapenpuutetta vastaan. Kun tassuni koskettivat pohjaa, ponkaisin vauhtia sen minkä jaksoin ja syöksyin kuin delfiini vedenpinnan yläpuolelle. Laskeuduin jonkun niskaan ja painoin tuon maahan. "A-armoa.." Toinen ulisi ja päästin irti. Sehän oli vain yksi Kasain kätyreistä, tarkemmin ottaen yksi tovereistani, vaikka sitä olikin häpeällistä tunnustaa. Murahdin vain ja jätin koiran siihen makaamaan, lähtien sitten kävelemään pois. Kun vilkaisin taakseni, koira oli kadonnut.*

Yriko

Yriko näki jo vuorimajan ja meni sitten odotamaan josko Kasailla olisi tälle uusi tehtävä.
Hän sai vime tehtävästäään tietoa vaan sen että iga-koiria on noin vähän yli 20.
*Milaisella tulella Kasai mahtaa nyt olla.* Ajatelin ja istahdin hetkeksi vuorimajan eteen.

Kasai oli juuri syönyt maittavan aterian, joten tuo oli varsin hyvällä tuulella. Suuri sakemanni astui majan sisältä sen kuistille ja katsahti Yrikoa. "Mitä nyt? Näytät haavoittuneelta, mitä siellä tapahtui?" Kasai kysyi. Johtajan äänen paino oli uhkaava, huolimatta täydestä vatsasta.

Tensai

*Tensai päätti lähteä kertomaan Kasaille, että oli olemassa susilauma, joka oli Ohun laumaa vastaan. Se voisi kertoa nerokkaan suunnitelmansa.. susien avulla he voisivat valloittaa paratiisin ja sitten eliminoida sudet sen jälkeen. Tensai lähti juosten kohti vuorimajaa. Mutta tällä kertaa hän olisi hiukan hienotunteisempi. Niinpä, ennen kuin Tensai oli perillä, se päästi ulvaisun. Tarkoituksena oli viestittää, olisiko Kasaita sopivaa häiritä nyt. Asia oli ilmoitusluontoinen, ja pitäisi varautua siihen, että sudet eksyisivät tännekin. Olihan se Hyoma päästänyt suustaan, että kuulumme Kasain laumaan, eikä se näyttänyt susien mielestä helpolla unohtuvan.*

Yriko

" Iga-koirat huomasivat meidät ja kävivät kinpuun ehdin huomata että igoja on vähän yli 20, vaikka heidän johtajansa Akame on jo vanha mutta kuitenkin hän voi olla sodassa mukana." Keroin Kasille ja kulin sitten Tensain ulvovan ja katsoin hetken sinne missä Tensai oli. Känsin katseeni nopeasti takaisin Kasain.

Kasai

"Vai niin. No se vanhusko sinut rökitti?" Kasai kysyi hieman pelottavalla äänen-sävyllä. Sitten Kasai käänsi katseensa Tensain suuntaan. "Mitä nyt?" Sakemanni ärähti ja katsoi Tensain suuntaan kysyvästi, mutta myös vihaisesti.