Pääsivu
Destiny ja Dorago
Destiny oli marssittanut parin kuukauden ikäisiä pentuja jo hyvän matkaa. Onnekseen narttu ei ollut törmännyt matkalla yhteenkään soturiin. Tuo ei kuitenkaan tiennyt että heti Ohun alueelta poistuttuaan, oltiin sitä seurattu. Doragon soturit valvoivat sakemannin liikkeitä mutta eivät menneet liian lähelle. Vähän väliä ne lähettivät jonkun raportoimaan Doragolle, joka itsekin lähestyi merta kauemapana. Destiny ei sitä osannut arvata. Se pysähtyi meren rantaan ja huokaisi. Pennut joutuiivat seuraamaan sitä veteen. Narttu ei jäänytkään pitkäksi aikaa odottelemaan vaan pujahti veteen ja lähti uimaan. Ensin kaksi vihollisen pentua epäröivät muttane tahtoivat palavasti emonsa mukaan. Destiny uitti pentuja pitkän matkaa, niin että ranta oli ainakin kolmen kilometrin päässä. Väsyneet pennut eivät jaksaisi uida takaisin. Kun pennut saavuttivat Destinyn narttu teki lopullisen päätöksen. Se sukelsi ja pitkän matkaa pidätti hengitystä ennen kuin ilmestyi pintaan. Pentujen hätäiset huudot kiirivät vielä hetken sen korviin mutta tuo sulki korvansa niiltä. Se ui rantaan eikä tuntenut sääliä. Viimeisen kerran tuo vilkaisi merele ja lähti hiljaa kulkemaan takaisin.
Korkealla kalliolla seisoi Dorago joka oli jo hetken seurannut Destinyn liikkeitä. Uros oli nähnyt kuinka toien oli uittanut pennut mereen ja nyt kuinka narttu palasi ilman niitä. Uros virnuili ja loikkasi pitkän loikan veteen. Vahvoin vedoin ilmiömäisen nopeasti parantunut Dorago lähestyi pentuja jotka hukkuisivat ilman apua. Pian uros saavutti kaksi pentua ja poimi ne mukaansa. Dorago eiollut isällinen hahmo mutta se tahtoi kouluttaa itseleen seuraajat jotka olivat tämän omaa verta. Niinpä tuo kantoi molemmat urospennut rantaan ja hymyili kierosti. "Teistä tulee matavia sotureita ja mahtavia johtajia poikani," uros lausui uhkaavana ja lähti kuljettamaan kahta pentua kohti omaa tukikohtaansa.
THE END
Destiny oli marssittanut parin kuukauden ikäisiä pentuja jo hyvän matkaa. Onnekseen narttu ei ollut törmännyt matkalla yhteenkään soturiin. Tuo ei kuitenkaan tiennyt että heti Ohun alueelta poistuttuaan, oltiin sitä seurattu. Doragon soturit valvoivat sakemannin liikkeitä mutta eivät menneet liian lähelle. Vähän väliä ne lähettivät jonkun raportoimaan Doragolle, joka itsekin lähestyi merta kauemapana. Destiny ei sitä osannut arvata. Se pysähtyi meren rantaan ja huokaisi. Pennut joutuiivat seuraamaan sitä veteen. Narttu ei jäänytkään pitkäksi aikaa odottelemaan vaan pujahti veteen ja lähti uimaan. Ensin kaksi vihollisen pentua epäröivät muttane tahtoivat palavasti emonsa mukaan. Destiny uitti pentuja pitkän matkaa, niin että ranta oli ainakin kolmen kilometrin päässä. Väsyneet pennut eivät jaksaisi uida takaisin. Kun pennut saavuttivat Destinyn narttu teki lopullisen päätöksen. Se sukelsi ja pitkän matkaa pidätti hengitystä ennen kuin ilmestyi pintaan. Pentujen hätäiset huudot kiirivät vielä hetken sen korviin mutta tuo sulki korvansa niiltä. Se ui rantaan eikä tuntenut sääliä. Viimeisen kerran tuo vilkaisi merele ja lähti hiljaa kulkemaan takaisin.
Korkealla kalliolla seisoi Dorago joka oli jo hetken seurannut Destinyn liikkeitä. Uros oli nähnyt kuinka toien oli uittanut pennut mereen ja nyt kuinka narttu palasi ilman niitä. Uros virnuili ja loikkasi pitkän loikan veteen. Vahvoin vedoin ilmiömäisen nopeasti parantunut Dorago lähestyi pentuja jotka hukkuisivat ilman apua. Pian uros saavutti kaksi pentua ja poimi ne mukaansa. Dorago eiollut isällinen hahmo mutta se tahtoi kouluttaa itseleen seuraajat jotka olivat tämän omaa verta. Niinpä tuo kantoi molemmat urospennut rantaan ja hymyili kierosti. "Teistä tulee matavia sotureita ja mahtavia johtajia poikani," uros lausui uhkaavana ja lähti kuljettamaan kahta pentua kohti omaa tukikohtaansa.
THE END
