Pääsivu
Harutora
Harutora auttoi toisia metsästämään ja sitten kun lintuja oli kasassa viitisentoista, koirat lopettivat. Kaikki istuivat uuvuksissa ringissä, tuijottaen saalistaan. Yhtäkkiä yksi puhkesi puhumaan. "En pidä Doragosta yhtään... hän on jotenkin.. pelottava. Mutta en uskalla jättää laumaa, tai hän tulee perääni ja tappaa minut." Viisi muuta nyökyttelivät olevansa samaa mieltä. Nelikko sivummalla katsoi toisia silmiään pyöritellen. "Typerykset! Oletteko Ohun liittolaisia, vai miksi olette tuollaisia pelkureita?" Koirat pilkkasivat. "Mitä mieltä sinä olet, Mokuto?" Joku kysyi. Harutora havahtui. "Äh. En oikeastaan mitään." Harutora valehteli. "Jääkää te typerykset tänne itkemään, me viemme saaliin takaisin." Nelikko sanoi ivallisesti ja he keräsivät linnut kasaan ja lähtivät. Kuusi muuta ja Harutora jäivät istumaan paikoilleen. "Kuulkaahan, kerron teille yhden jutun. Olen oikeasti nimeltäni Harutora. Kuulun Ohun joukkoihin. " Harutora sanoi. Toiset näyttivät pelästyneiltä. "Oletko hullu? Mitä teet sitten täällä?" Toiset huudahtivat. "Etsin ystäviäni. He ovat Kitamilla, ja aion lähteä sinne. Tarjoankin teille mahdollisuutta tulla mukaani. Mutta ensin meidän täytyy lavastaa kuolemamme tuolle nelikolle, ettei kukaan saa koskaan tietää." Harutora sanoi. Koirat empivät hetken ja katsoivat toisiaan. "Kuunnelkaa minua..." Harutora aloitti.
"Senkin Ohun pirulainen!" Kuusi koiraa lähtivät jahtaamaan Harutoraa. He syöksyivät neljän saalista kantavan koiran ohitse. "Se on Ohun vakooja, petturi!" Koirat huusivat kurkku suorana. Nelikko pysähtyi suu auki. Harutora kääntyi yllättäen ja hyökkäsi ensimmäisten kolmen kimppuun. Ne saivat rintaansa verisen viillon ja jäivät maahan makaamaan liikkumattomina. Seuraavat kaksi kokivat saman kohtalon. He olivat kuolleet. Harutora pysähtyi kohtaamaan viimeisen silmästä silmään. Koira sai iskun Harutoralta, mutta iski takaisin Harutoraa kylkeen ja koira lensi maahan selälleen, kierien rinteen alas ja molskahtaen jokeen. Harutora ei noussut enää pintaan. Viimeinen koira roikkui jyrkänteellä, joka putosi suoraan jokeen. "Ke-kertokaa.. D-Doragolle.. että.. että tein.. parhaani.." Koira ummisti silmänsä ja putosi Harutoran perässä jokeen.
Nelikko jäi katsomaan ympärilleen. Maassa makasi viisi kuollutta koiraa. Ohun vakooja ja viides koira olivat menettäneet henkensä pudotuksessa. "Se oli Ohun petturi! Tästä on kerrottava Doragolle." Koirat sanoivat. "Heitetään nuo raadot jokeen." Yksi sanoi ja alkoi nakella koiria jyrkänteeltä alas. Yksi toisensa jälkeen koirat molskahtivat veteen ja virta lähti kuljettamaan heitä kauas Futago-solasta.
* * *
Harutora nousi pintaan päästessään mutkan taa, joka peitti näkyvyyden. Futago-sola jäi kauas taakse. Koira veti syvään henkeä, ollessaan pitkään hengittämättä. Hänen ympäriltään alkoi nousta päitä, kuusi koiraa uivat pian Harutoran rinnalla. "Anteeksi haavoista. Ne ovat syviä, mutta eivät tappavia. Mutta se oli välttämätöntä." Harutora pahoitteli toisille. "Ei se mitään, ymmärrämme kyllä." Koirat vastasivat. Seitsemän koiraa rantautuivat seuraavassa jyrkässä mutkassa ja kuivattelivat hetken. "Huomattiinkohan meitä?" Harutora kysyi. "Ei, ei huomattu. Olemme jo kaukana Futago-solasta." Yksi vastasi. "Mennään sitten." Harutora sanoi ja lähti uimaan kohti Kitamia, kuusi Doragon entistä soturia mukanaan.
Harutora auttoi toisia metsästämään ja sitten kun lintuja oli kasassa viitisentoista, koirat lopettivat. Kaikki istuivat uuvuksissa ringissä, tuijottaen saalistaan. Yhtäkkiä yksi puhkesi puhumaan. "En pidä Doragosta yhtään... hän on jotenkin.. pelottava. Mutta en uskalla jättää laumaa, tai hän tulee perääni ja tappaa minut." Viisi muuta nyökyttelivät olevansa samaa mieltä. Nelikko sivummalla katsoi toisia silmiään pyöritellen. "Typerykset! Oletteko Ohun liittolaisia, vai miksi olette tuollaisia pelkureita?" Koirat pilkkasivat. "Mitä mieltä sinä olet, Mokuto?" Joku kysyi. Harutora havahtui. "Äh. En oikeastaan mitään." Harutora valehteli. "Jääkää te typerykset tänne itkemään, me viemme saaliin takaisin." Nelikko sanoi ivallisesti ja he keräsivät linnut kasaan ja lähtivät. Kuusi muuta ja Harutora jäivät istumaan paikoilleen. "Kuulkaahan, kerron teille yhden jutun. Olen oikeasti nimeltäni Harutora. Kuulun Ohun joukkoihin. " Harutora sanoi. Toiset näyttivät pelästyneiltä. "Oletko hullu? Mitä teet sitten täällä?" Toiset huudahtivat. "Etsin ystäviäni. He ovat Kitamilla, ja aion lähteä sinne. Tarjoankin teille mahdollisuutta tulla mukaani. Mutta ensin meidän täytyy lavastaa kuolemamme tuolle nelikolle, ettei kukaan saa koskaan tietää." Harutora sanoi. Koirat empivät hetken ja katsoivat toisiaan. "Kuunnelkaa minua..." Harutora aloitti.
"Senkin Ohun pirulainen!" Kuusi koiraa lähtivät jahtaamaan Harutoraa. He syöksyivät neljän saalista kantavan koiran ohitse. "Se on Ohun vakooja, petturi!" Koirat huusivat kurkku suorana. Nelikko pysähtyi suu auki. Harutora kääntyi yllättäen ja hyökkäsi ensimmäisten kolmen kimppuun. Ne saivat rintaansa verisen viillon ja jäivät maahan makaamaan liikkumattomina. Seuraavat kaksi kokivat saman kohtalon. He olivat kuolleet. Harutora pysähtyi kohtaamaan viimeisen silmästä silmään. Koira sai iskun Harutoralta, mutta iski takaisin Harutoraa kylkeen ja koira lensi maahan selälleen, kierien rinteen alas ja molskahtaen jokeen. Harutora ei noussut enää pintaan. Viimeinen koira roikkui jyrkänteellä, joka putosi suoraan jokeen. "Ke-kertokaa.. D-Doragolle.. että.. että tein.. parhaani.." Koira ummisti silmänsä ja putosi Harutoran perässä jokeen.
Nelikko jäi katsomaan ympärilleen. Maassa makasi viisi kuollutta koiraa. Ohun vakooja ja viides koira olivat menettäneet henkensä pudotuksessa. "Se oli Ohun petturi! Tästä on kerrottava Doragolle." Koirat sanoivat. "Heitetään nuo raadot jokeen." Yksi sanoi ja alkoi nakella koiria jyrkänteeltä alas. Yksi toisensa jälkeen koirat molskahtivat veteen ja virta lähti kuljettamaan heitä kauas Futago-solasta.
* * *
Harutora nousi pintaan päästessään mutkan taa, joka peitti näkyvyyden. Futago-sola jäi kauas taakse. Koira veti syvään henkeä, ollessaan pitkään hengittämättä. Hänen ympäriltään alkoi nousta päitä, kuusi koiraa uivat pian Harutoran rinnalla. "Anteeksi haavoista. Ne ovat syviä, mutta eivät tappavia. Mutta se oli välttämätöntä." Harutora pahoitteli toisille. "Ei se mitään, ymmärrämme kyllä." Koirat vastasivat. Seitsemän koiraa rantautuivat seuraavassa jyrkässä mutkassa ja kuivattelivat hetken. "Huomattiinkohan meitä?" Harutora kysyi. "Ei, ei huomattu. Olemme jo kaukana Futago-solasta." Yksi vastasi. "Mennään sitten." Harutora sanoi ja lähti uimaan kohti Kitamia, kuusi Doragon entistä soturia mukanaan.
