Voittoisa kotiinpaluu

Dorago

Hetki kului u´kunnes metsästä tai oikeastaan puusta alkoi kuulumaan häijyä ja uhkaavaa naurua. "Muahahahahah! Tässäkö ovat Ohun joukot? Surkea näky!" Tu herjasi kunnes kuului oksian rasahdus. Suuri tumma koira ensi ilmassa ja kovan tömähdyksen kanssa seisoi nyt näkövillä. Se tuijotti häijysti virnuillen Gajyon huipulle. Dorago oli viimein suvainnut näyttäytyä. Se piti silmänsä auki mutta jäänsininen pupilltiton silmä ei nyt ollut niin uhkaava vaika se omituinen olikin. Kukaan ei saisi tietää mihin tuo katseellaan pystyi.

Gin

*Ginin katse eksyi Gensuihin ja akitan silmät siristyivät hetkeksi. Kuka tuo on..? Gin mietti, tuo koira näytti etäisesti tutulta. Kasai... Ginin hampaat pureutuivat huomaamatta yhteen, ja Gin katsoi sitten Johniin. Ginin luottamuspisteet Gensuihin valuivat täysin nollaan ja akita päätti hiukan ottaa tuosta selvää. Vaikka Gin tiesi, ettei toisen ulkonäkö vaikuttanut mitenkään tuon persoonaan, niin silti Kasai oli jäänyt vahvasti Ginin mieleen, eikä akita voinut hallita sekavia tunteitaan.
Samassa Dorago ilmestyi aukiolle ja Gin oli oitis varuillaan. Akitan asento muuttui oitis ja Gin painautui hiukan kyyrympään. Kuka tuo sitten oli? Epätodellinen aavistus käväisi Ginin mielessä.. Dorago.. Voisiko tämä olla Kiran varoittama koira? Kuka muukaan tuo olisi, ellei Ohulla olisi jälleen uutta uhkaa tai jokin nykyisistä uhkista olisi lähettänyt vakoojaa. Samassa päättelykykyinen akita tajusi,että toisella täytyi olla suurikin joukko, sillä itsellään heillä oli nyt yli 1000 soturia, ja jos toinen vähätteli heidän joukkojaan, niin todennäköisesti tuo omisti suuremman joukon. Gin ei sanonut mitään, vain tuijotti Doragoa ilmeettömänä.*

Kira, John ja Dorago

Kira oli noussut samantien ylös ja murisi nyt kuuluvalla äänellä. Se vihasi sakemannia. "Kuinka sinä kehtaat tunkeilla tänne senkin paskiainen?" Tuo ärähti toiselle.
"Ole hilja senkin osi sonninläjä." Tuo vastasi jättiläiselle ja suuntasi katseensa Giniin erittäin häijynä ja murhaavana. Lähinnä se pilkkasi Ohun joukkkojen jäsenten vanhuutta, kokoaei niinkään. Itse se johti vaivaista 300 koiraa mutta lisää oli tulossa. Lisäksi tuo tiesi kyllä Hougenista ja Sniperistä paljonkin.
John huomasi Ginin varautuneen Gensuista. "En minäkään häneen luota." Tuo sanoi toiselle hiljaa, niin ettei kukaan muu kuullut.

Gensui

Gensui hämmästyi Doragon ilmestyessä. Vanhus ei ollut nähnyt poikaansa tuon syntymän jälkeen, mutta tunnisti tuon hajusta omakisi jälkeläisekseen. ´Tuossa koirassa virtaa minun vertani... Hänestä voi olla hyötyä myöhemmin...´ Gensui mietti ja tuijotti Doragoa.

Gin

*Gin vilkaisi Johnia. "Puhutaan myöhemmin.." Akita sanoi niin, etteivät muut huomaisi. Hänen täytyi kysyä lisää Gensuista Johnilta. Nyt Gin loikkasi alas Gajyolta. Akita oli vielä vähän heikossa kunnossa, mutta parantunut lähes täysiin voimiinsa. "Mitä sinä haluat? Jos tulit taistelemaan, niin missä joukkosi on?" Gin kysyi katsoessaan Doragon taakse, sillä ei nähnyt tuon joukosta vilaustakaan. "Häivy heti Ohun alueelta. Emme kaipaa murhaajia." Gin sanoi varoittavalla äänellä, muttei liikahtanut paikoiltaan.*

Dorago

Uroksen huulet nosuvat hiukkasen hampauiden päältä ja tuo nauroi uhkaavasti toiselle. Uros lipaisi huuliaan ja virnuili erittäin häijysti. "Hyökkää vain pikkuakita. Et tiedä mihin minä pystyn yksinkin." Tuo sanoi pirullisesti ja jännitti liahksiaan ihan vain mahtaillakseen. Uroksen stereoidilihakset olivat suure ja erittäin kovat. Näistä koira oli tyytyväinen. Se oli voimansa liäski nopea ja todella taiatav. Toisen kannattaisi jättää tiettyjen liikkeiden näyttäminen tai tämä alkaisi opetella niitä. Se oli oppiut liikekitä muutenkin jo todella monia.

Gensui

Gensui tarkkaili hiljaa Ginin ja Doragon välistä tilannetta. ´Tässähän on loistava tilaisuus saada Ohun johtajan luottamus.´ Gensui keksi ja lähti kävelemään kohti Giniä ja Doragoa. "Kunnian arvoisa Gin. Älkää tahratko hampaitanne tuon öykkärin vereen. Nyt kun olen alaisuudessasi en voi antaa tuollaisen uhoajan vahingoittaa teitä." Gensui sanoi ja katsoi sitten Doragoa. "Poistu nyt. Tämä on käsky." Gensui sanoi ja toivoi Doragon tunnistavan hänet isäkseen.

Dorago

Uros käänsi katseensa vanhukseen. Se ei tunnistanut toista isäkseen vaikka jotain tuttua tuossa olikin.Se ei ollut lähdössä minnekkään. Sininen silmä välähti ja sen ilme muutui erittäin läpitunkevaksi. Tuo ei ollut vielä mitään verrattuna Sielunsyöjä tekniikkaan mutta katse oli ahdistava. "Turpa kiinni papparainen. Minä en puhu millekkään rivisotilaall." Tuo sanoi. Sen mielessä kuitenkin pyöri ajatus että toinen saatti olla sukua.

Joe&Kyoshiro

Joe nousi ylös kun huomasi Doragon. Se katsoi hetken vihaisena Doragoa ja vilkaisi. *Tuossa koirassa on jotain epäilytävää.* Joe ajatteli ja katsoi Gensuita. Kyoshiro katsoi välillä Giniä ja välillä taas Doragoa. Se seurasi tilannetta tarkasi ja oli myös valpaana jos Doragon joukot piileskelivät josain.

John ja Kira

Kira tiesi varsin paljon kaikesta. Se tunnisti Gensuin ja murina senkuin yltyi. John ehti kuitenkin ensin Ginin vierelle. "Toine Gensuin koska hän väittää itseään luotettavaksi. En viitsinyt loukata häntä. Kuitenkin lienee hyvä tietää että hän on sekä Kasain että Doragon isä. Vanhuus on ehkä saanut iän tuomaa heikkoutta aikaan mutta se on varmaa että häneen ei ole luottamista" Tuo kuiskasi todella hiljaa pelkälle Ginille. Isokokoinen Kira oli siirtynyt akitan toiselle sivulle. Metallinen rinta oli ylväänä tuon edessä sen tuijottaessa kahteen sakemanniin murhaavasti.

Gin & Weed

*Gin katsoi Doragoa tarkkaan, pistäen merkille tuon jokaisen yksityiskohdan. Akita huomasi tuon kivikovat, pumpatun näköiset lihakset ja katse käväisi myös tuon erikoisessa silmässä. Tuo ei tule olemaan helppo vastus.. Gin ajatteli, sillä jotain outoa Doragossa oli. Se ei ollut mikään tavallinen koira. Gin kuitenkin tiesi, ettei Doragokaan olisi mahdoton vastus. Heikot kohdat olivat kaikilla, mutta Doragolla ne olivat piilossa valtavien muskeleiden alla. Jos Gin joutuisi taistelemaan tuota vastaan, hänen täytyi kehittää erilaisia tekniikoita, jotta pärjäisi tuota vastaan, sillä se oli lihastensa ansiosta jonkin verran fyysisesti Giniä vahvempi. Vuosien myötä Gin oli kuitenkin hyvin kokenut ja siksi se tiesi, että oli keksittävä äärimmäisen pitävä suunnitelma. Akitan tunnemylläkkää ei voinut lukea tämän kasvoilta, sillä niin hyvin tämä oli oppinut tunteensa pitämään pokerinaamansa takana. Weedkin ilmestyi näkyviin ja tuijotti nyt Doragoa suupielet nykien.
Gin havahtui sitten viimein, katsoen Kiraa. "Tiesin, että hänessä oli jotain outoa.." Gin kuiskasi takaisin ja katsoi sitten Kiraa. "Kiitos." Akita sanoi vielä ja katsoi sitten Gensuihin, paljastamatta kuitenkaan tietävänsä tuosta mitään. "Kiitos Gensui, mutta nyt ei ole aika taistella. Dorago, lähde täältä. Tiedät itsekin, ettei taistelun aika ole vielä koittanut." Gin sanoi ja astui askeleen varoittavasti eteenpäin.*

Dorago ja Bobcat

Sakemanni naurahti toisen yrittäessä uhkailla. Se lipoi taas huuliaan varsdin itsevarmasti. Se arvioi myös Giniä yhtä lailla. "Minä en sinun käskystäsi mene minnekkään. Sitäpaitsi mikä minua estää tappamasta sinua nyt?" Tuo puhui uhkaavasti silmä kiiluen.
Susi häipyi paikalta vähin äänin. Se oli menossa tarkistamaan tilanetta taistelukentälä.

//Bobcat poistuu//

Gin

*Gin ei väistyisi, jos taistelu olisi edessä. Hetken akita vain oli hiljaa. "Ei mikään muu, kuin minä itse." Gin sanoi ja veti suupieliään hymyyn, mutta vakavoitti ilmeensä sitten. Akita ei kuitenkaan tehnyt elettäkään hyökätäkseen, vaan katsoi edelleen Doragoa. "Sitä paitsi.." Gin sanoi ja kohotti sitten uhkaavan olemuksensa takaisin normaaliksi. "...minä yksin en pakota sinua pois täältä. Vaan me kaikki." Gin sanoi. Heitä oli nyt 1570 soturia, sillä Gin ei laskenut mukaan Gensuin 500 koiraa.*

Dorago ja Kira

Dorago nautroi suu raollaan ja tuijotti Giniä. Kenenkään huomaamatta tuo juuri aloitteli erästä tekniikaansa. Ei täydellä teholla mutta lähinnä toista testaktakseen. Kyseessä oli Sielunsyöjä. Katse porautui Ginin simiin. Sininen silmä alkoi tuntua todella ahdistavalta yleensä jo uroksen lämmitellessä.
Kira perääntyi askeleen. "Gin älä katso sitä silmiin." Tuo varoitti koska tiesi mitä Dorago teki. Itse se oli lyyhitynyt maahan katseen voimasta ja siihen vaadittiin vomia paljon. Katse oli kuitenkin riittänyt.

Gensui

Gensui ei yllättynyt vaikka tuon pika ei häntä tuntenut. Ginin kiittäessä Gensui käveli hieman kauemmas muista ja jäi Ginin takaa seuraamaan poikansa seuraavaa liikettä. "Kuuntele kunnianarvoisaa Giniä. Vielä ei ole taistelun aika nuorukainen." Sakemanni sanoi ja katsoi Doragoa.

Gin

*Gin ei kiinnittänyt huomiota Gensuihin. Kovasti tuo kuitenkin yritti peitellä petturuuttaan, mutta Gin ei antanut sen hämätä. Hänen täytyi kuitenkin olla varuillaan, ettei paljastaisi tietämystään. Gin tuijotti Doragoa silmiin. Hetkeen akita ei tuntenut mitään, mutta Kiran annettua varoituksensa, Gin tunsi jalkojensa menettävän voimiaan. Oitis Gin siirsi katseensa hiukan ohitse Doragon silmistä, hämäävästi, kuitenkin näyttäen yhä siltä, että olisi katsonut tuota silmiin. Akita olisi halunnut palata takaisin noihin silmiin, mutta tiesi, että houkutus oli osa tekniikkaa. Tiukasti, pitäen itsensä hillinnässä, Gin tuijotti vain varovasti ohitse Doragon silmistä, varoen tuon katsetta, mutta näyttäen erehdyttävästi siltä, että tuijottaisi tuota yhä silmiin.*

Dorago

Sakemannin silmät sulkeutuivat ja se nauroi täyttä kurkkua. Se oli juuri tunnistanut isänsä. Siinä oli niin paljon samaa näköä ettei tuo enää voinut erehtyä. Sen katse suuntautui nyt tavallisena Gensuihin. "Isäpappakin se sitten hengissä kituuttaa. Harmihan se on tietää että petät jalon sasanpaimenkoirien sukulinjan ja liityty kuraverisiin Ohun joukkohin." Tuo suuntasi nyt sanansa Gensuille.

Gin

*Gin katsoi Doragoon. Tuon nauru yllätti akitan, mutta Gin pysyi vaiti, kun tuo alkoi puhumaan isälleen. Gin vilkaisi Gensuita, muttei vieläkään antanut tuolle aihetta epäilyyn. Akita luotti Kiran sanaan täysin, ja siksi tiesi, että Gensui tuskin olisi hyvällä asialla. Varsinkin sen jälkeen, kun Gin oli voittanut Kasain taistelussa, ja taistelu oli päättynyt Gensuin pojan kuolemaan.*

Gensui

Gensui katsoi poikaansa ja virnisti pienesti. "Älä sinä rupea neuvomaan minua untuvikko. Et tiedä minusta mitään, mutta voin kertoa, että pystyn tappamaan sinut yhdellä iskulla niin halutessani." Gensui uhosi rauhallisella äänellä.

//Lyhyttä pukkaa.//

Dorago

Uros naurahti vanhuksen sanoille. Tämä ei olut enää mikään oikea nuorukainen. Olihan seitsemän vuottakin jo hyvä ikä. "Anna tulla sitten. Luulen että petyty karvaasti." Tuo vastasi isälleen. Kumpikaan ei tiennyt kuinka tasavertaisia nämä oikeastaan olikaan.

Gensui

Vanhus katsoi poikaansa hieman säälivästi. "Muuten voisin taistellakkin, mutta olen samaa mieltä herrani Ginin kanssa. Vielä ei ole taistelun aika." Gensui totesi. "Lähde täältä nyt niin säästyt Ohun vihalta." Vanhus jatkoi rauhallisesti.

Kyoshiro&Orion

Kyoshiro katsoi yhä Doragoa vihaisena, kulesaan Gensuin olevan Doragon isä se käänsi katsensa Gensuihin. *Tiesinhän että tuossa koirassa oli jotain epäilytävää.* Kyoshiro ajatteli ja käänsi katsensa takasin Doragon. Orion seurasi tilannetta hieman kauempaa, mutta sen verran läheltä että kuuli mitä muut puhuivat.

Gin

*Gin vilkaisi nopeasti Gensuihin. Taitavaa näyttelyä.. tosin hän on olevinaan liian nöyrä minulle jo nyt, vaikka en ole kertaakaan edes puhunut hänelle. Gin mietti. Jossain vaiheessa hän kysyisi Kiralta ja Johnilta lisää tästä Kasain isästä. Tuollaisen koiran ei ollut hyvä olla heidän lähellään laumansa kanssa, jos ajatukset eivät olleet hyvät.*

Dorago Sakemanni oli älykäs ja tiesi saman kuin Gin. Olihan se tarkkaillut tilannetta puusta. Se naurahtikin jälleen häijysti. ''Hyvä on 'isä' jos olen muka sukua sinulle niin todista se. Sukumme tuskin liittyisi Ohun alaisuuteen.'' Tuo totesi varsin tyynesti. Olemus oli varsin rento koska tuo luotti itseensä.

Gensui

Gensui virnisti pienesti poikansa sanoille ja huokaisi sitten. "Voi poika parka. Mitä sinulle on opetettu? Nyt kyseen alaistat jopa oman isäsi. En voi sanoa olevani ylpeä sinusta. Lähtisit nyt vain pois täältä. Minun ei tarvitse todistaa sinulle mitään." Gensui sanoi edelleen tyynesti ja katsoi Doragoa.