Perääntyneet

John ja Kurojaki

John pudisti päätään. "Kurotora, tiedän että et kelpuuta apua mutta sinun on myönnettävä kuinka huonossa kunnossa olet. Anna minun kantaa sinut, muuten etä enää kerkeä näkemään rakasta metsääsi." John puhui ystävällisesti muta tietävästi. Se oli totta koska toinen oli niin huonossa kunnossa.
Kurojaki otti tukea jaloillaan mutta lyyyhistyi heti heikalle. Se hengitti raskaasti ja syki vielä bettä keuhkoistaan. Lopulta yskiminen loppui ja hengitys parani taas. Se huohotti mutta käänsi siinä maatessaa sokean katseensa Tesshiniin. "Tuo sirppini ja se lehtikäärö tähän." Se sanoi ikään kuin käskien. "Ja etsi Akamekin tänne." Tuo ajtkoi vielä.

Ginkotsu,Skye & Takuya

Ginkotsu ui myös takaisin Kitamiin. Pästyään rannalle se ravisteli hieman turkkiaan ja istahti sitten hetkeksi. Skye ihmetteli hetken kun John ja Kurotora eivät palanetkaan Kitamin. *Aikoko Kurotora tosiaan palata koti metsäänsä?* Skye mietti ja vilkaisi sitten Giniä. Takuya oli viellä lammen luona ja nousi nyt ylös, vaikka se tekikin kipeää. Takuya pääti käydä metsällä ja hakea itseleen jotain syötävää, kun ei ollut syönyt viellä mitään. Pian se huomasi lähistöllä fasanin ja meni matalaksi. Juurikun se oli hyökkäämässä sen fasaanin kinpuun, se kaatui maahan verta vuotaen sen lihaksista. *Pahus..* Takuya kirosi itseleen ja yritti nousta ylös, mutta se teki liian kipeää eikä se pääsyt pystyyn.

Zenjirou

Zenjirou katsoi hetken meren toiselle puolelle jonne Kurotora ja John oli mennyt. Sen jälkeen Zenjirou lähti jaloitellulle metsään ja käveli jonkin matkaa kunnes huomasi kaverinsa makavan massa. "Takuya oletko kunnossa." Zenjirou kysyi Takuyaltta ja autoi sitä nousemaan.

Gin & Tesshin & Kurotora

*Akita katseli vastarannalle, kun John ja Kurotora katosivat metsään. "Pysykää hengissä..." Gin sanoi hiljaa, sillä tiesi, miten vaarallisilla vesillä nuo liikkuivat. Tesshin nyökkäsi. "Missä Akame on?" Tesshin kyseli kävellessään eteenpäin. Kurotora katsoi Johnia. "Ei tarvitse.." Kai sanoi ja nousi ylös, muttei jaksanut kävellä kuin muutaman askeleen. "No.. Ehkä sittenkin..." Kurotora myönsi vastahakoisesti. Kai ei pitänyt siitä, ettei pystynyt mihinkään ja siksi sitä ärsytti ja nolotti.*

Smith, Akame

Smith naurahti pienesti Weedille ja kääntyi itsekkin katsomaan Kurotoran tilannetta. Kun Kurotoran aiheuttama tilanne alkoi rauhoittua käänsi Smith katseensa takaisin Weediin. "No kerrohan nuorukainen, mitä kaikkea poissaollessani on tapahtunut?" Smith kysyi.
Akame loikkasi Tesshinin eteen ja katsoi tuota kysyvästi. "Taisit etsiä minua. Saanen tiedustella syytä." Akame sanoi ja piti katseensa Kogassa.

Weed & Tesshin

*Weed mietiskeli hetken tapahtuneita. "No, paljon on ehtinyt tapahtua... kuten tiedät, sota on nyt päällä, mutta sitä ennen kävimme sotaa Kasaita vastaan ja voitimme. Nyt on kyseessä hänen veljensä, jos oikein muistan." Weed huokaisi. "Sitten Gaki, Akakabuton jälkeläinen kerää erään karhun mukaan joukkoja. Misuta Buraddo niminen. Hän on meidän puolellamme." Weed sanoi sitten ja naurahti, miten oudolta se kuulosti. "Ja niin.. siinäpäs ne päätapahtumat. Ai, niin.. tätä et kyllä usko." Weed aloitti ja käänsi hymyilevät kasvonsa Smithiin päin. "Äitini... siis Sakura on elossa." Koira sanoi.
Tesshin katsoi Akamea. "Minulla ei ole aavistustakaan miksi etsin sinua, mutta Kurojakilla on sinulle jotain asiaa." Tesshin vastasi kishulle ja siirtyi pois tuon edestä, katsoen taka-alalla olevaa isäänsä.*

Smith, Akame

Smith kuunteli toisen puheita nyökkäillen välillä. Paljon oli ehtinyt tapahtua. Suurin osa Weedin kertomista asioista olivat varsin ikäviä, mutta kuullessaan Sakuran olevan elossa, Smith hätkähti. "Sakurako, elossa... Uskomatonta. Ainakin jotain hyvää kaiken pahan keskellä." Smith sanoi.
Akame katsoi Tesshiniä ja kohotti kulmiaan. "Kurojakilla? Mitä asiaa hänellä minulle on?" Akame kysyi. "Taidan käydä ottamassa siitä selvää." Akame sanoi ja nyökkäsi pienesti Tesshinille. Sitten Kishu loikkasi nopeasti Kurojakin luokse. "Sinulla oli kuulemma asiaa." Akame sanoi rauhallisesti ja seisoi Kogan edessä.

John, Sakura ja Kurojaki

John hymyili Kurotoralle ystävällisesti. Se ei pitänyt toista heikkona koska tiesi ettei toinen voinut tilanteelleen mitään. "Hei, ei ole huono asia että olet heikko, olet sentään eloss...Ja pidetään tämä meidän välisenä asiana. kukaan ei saa tietää että kuljetin sinua." John sanoi ja iski kaverillisesti simää. Samalla se änkesi toisen omaan selkäänsä. (?) Matka kohti Kain veljesten metsää alkoi.
Kurojaki oli saanut itseään ryömimällä kauemms rannasta. Se oli sivustalla muista ja makasi uupuneena erään puun alla. Vierellään sillä oli sirppin ja käärö jonka oli löytänyt palaneen Itoh talon raunioista. Nyt se vain odotti Akamea. Pian toinen jo ilmaantuikin. Tuo kohotti pääätään ja katseensa sinne jossa ajatteli toisen silmien sijaitsevan. Se ei nähnyt Akamea mutta hymyili sitten tuttavallisesti. Se laski katseensa kääröön vierellään. "Tuo käärö kuuluu sinulle." Se sanoi ja ojensi lehtiin käärittyä ja reunoista hiiltynyttä ninjakääröä Akamelle.
Sakura oli herännyt ja kuullut Weedin mainitsevan oman itsensä. Tuo tuli Smithin ja poikansa luokse hymyillen ja häntäänsä heiluttaen. "Smith, vuodetovat kohdelleet sinua hyvin." Narttu kehui ja hymyili.

Weed & Kurotora

*Weed nyökkäsi innoissaan ja oli juuri sanomassa jotain, kun Sakura ilmestyikin esiin. "Kuten näet." Weed naurahti ja katsoi äitiään hymyillen.
Kurotora kohotti päätään. Hetken tuo vain katsoi Johnia, mutta laski sitten katseensa maahan. "Kiitos, John.." Kurotora vastasi ja hetken päästä toinen saikin hänet nostettua selkäänsä. "Sano kun en jaksa, niin voin kävellä itsekin.." Kurotora sanoi, vaikkei pystyisikään. Toistaiseksi ainakaan.*

Akame, Smith

Akamen silmät laajenivat, kishun tajutessa, minkä Kurojaki oli hänelle juuri ojentanut. Akame otti käärön hampaisiinsa ja katsoi Kurojakia. "Luulin polttaneeni tämän käärön. Pidin sitä ainoana koinona lopettaa sotamme. Ja se keinohan tehosikin. Nykyään elämme sulassa sovussa ja kuulumme samaan laumaan. Käärön selviytyminen on ihme. Kiitän sinua Kurojaki. Olet palauttanut minulle Iganväelle pyhän käärön, joka sisältää edesmenneen Ithou herran suurimman shinobi tekniikan." Akame sanoi ja kumarsi pienesti Kurojakille. Akame ei enää kantanut kaunaa Kurojakille, mutta ei kishu siltikään pystynyt unohtamaan Kogan tekemiä kauheuksia.

Smithin kasvoille levisi pieni hymy tuon nähdessä Sakuran tosiaan elävän. "Samoin sinua Sakura. Gin saa olla ylpeä tuollaisesta kumppanista." Smith vastasi ja katsoi Sakuraa.

John

Uros naurahti toisen sanoille ja vilkaisi tätä päin samall lähtien kävelemään rivakammin. "Ei uintimatka tuntunut missään. Et ole niin isokokoinen ettenkö jaksaisi sinua kantaa vaikka Ohuun asti. Kuitenkin yritetään pysyä huomaamattomina. Meidät ikävä kyllä tunnistetaan täällä." Uros sanoi toiselle huolensa mutta silti jatkoi tuttua reitti kohti Kai veljesten metsää.

//John poistuu//

Sakura ja Kurojaki

Sakura nyökkäsi Smitille ja istui sitten sirosti maahan. Hampaanjäljet sen kaulassa punersivat vieläkin koska ne olivat varsin syvät. onneksi mitään pahempaa Gajyolla ollut päässyt tapahtumaan.
Kurojaki nyökkäsi Akamelle takaisin ja huokaisi. "Usko pois, ajattelin ensin että viimein sain sen tassuihini. Silti jokin kipinä sydämessäni kertoi totuuden: se käärl kuuluu oikealla ninjasoturille. Sellaiselle jolla riittä tajunta miettimään sodan loppumista. Se olet sinä Akame, sinä ansaitset käärln hallinnan moninkertaisesti paremmin kuin minää." Kurojaki sanoi toiselle ja laski sitten pääns taas maahan.

Takuya & Isanagi

Takuya katsoi hetken Zenjirouta ja hymyili hieman. "Olen minä, mutta haavani taitavat olla pahempia kuin uskoin." Takuya sanoi. Sitten se yritti nousta ylös ja aikoi pysyäkin pystyssä tällä kertaa. Takuya horjahteli hieman, mutta muuten se kyllä pysyi pystyssä. Isanagi katsoi hetken kauempaa uupunutta Kurojakia ja käänsi katsensa sitten Weedin.

Kurotora & Gin

*Gin huokaisi ja istuutui. "Turhaudun täällä notkumiseen, kun kodissamme rellestää ne raggarit.. Mutta emme voi nyt muuta kuin vain odottaa, ja kun saamme ryhmänjohtajat tietoomme, niin keräämme hiukan joukkoja ja lähdemme etsimään lisää koiria." Gin sanoi Smithille.
Kurotora vain hymähti. "Käydään vaikka vain nopeasti. En ehkä tunne tutun metsän tuoksua enää kirsussani tämän sodan jälkeen..." Kurotora sanoi haikeutta äänessään.*

// Muoks. Teen sen aiheen (: //

Akame, Smith

Akame katsoi Kurojakia vakavana ja kuunteli tuon puheita.´Kurojaki... Olet todella muuttunut. Et ole enää se paholainen jota vastaan sodin.´ Akame ajatteli. "Nosta pääsi Kurojaki. Olet aivan yhtä oikea ninja kuin minäkin. Todistit sen jo vuosia sitten hypätessäsi palavaan Ithou taloon, saadaksesi nämä kirjoitukset." Akame sanoi ja katsoi entistä vihollistaan.
Smith käänsi katseensa Giniin. "Ei minun seurassani voi turhautua, Gin. Olen koko japanin miellyttävin persoona." Smith sanoi ja naurahti. "Muuten, niistä ryhmän johtajista. Kelpaisinko minä siihen homaan, kun kokemustakin on?" Smith kysyi.

Gin

*Gin naurahti. "En minä nyt sillä.." Akita sanoi ja käveli sitten poikansa vierelle. Smithin esittäessä kysymyksensä, Gin joutui vastahakoisesti vastaamaan:"Olisit todella hyvä ryhmänjohtajaksi, mutta ikäsi on nyt esteenä. Riki on päättänyt, että ryhmänjohtajiksi pääsevät vain minua nuoremmat koirat. Nyt on nuorempien aika näyttää kyntensä." Gin sanoi, mutta hymyssä suin. Viisas, vanha Smith kyllä ymmärtäisi, vaikka temperamenttinen John ei vanhuuden tuomista velvollisuuksista pitänytkään.*

Sakura ja Kurojaki

Kurojaki nyökkäsi vielä Akamelle ja kohoti tuon käskystä päätään. Sitten se nousi lievästi tärisevin jaloin ylös maasta. Se oli varsin sävyneessä ja heikossa kunnossa tällä hetkellä. "Kiitos Akame, olen vasta eilen tajunnut miksi kaikki se oli sillloin väärin. Ymmärrän nyt ja aion varmistaa että Tesshin jatkaa viisaasti kun minun aikani koitaa. Lupaa Akame että sinä et lähde ennen minua." Kurojaki sanoi toiselle ja kohdisti sokean katseensa toiseen. Silmä oli kirkas siitä huolimatta ettei sillä nähnyt.
Sakura naurahti Smithin sanoille. "Jaa, no ainakin olet aina ollut varsinainen pelle Smith. Onneksi ikä on tuonut edes jotain järkeä päähäsi." Sakura vitsaili ystävälleen ja väläytti Ginille kauniin hymyn.

Smith

Smith nyökkäsi Ginille. "Vai on Riki-herra päättänyt niin. No sille ei sitten voi mitään. Toivottavasti näistä nyky nuorista edes muutamasta on ryhmänjohtajaksi." Smith sanoi ja huokaisi. Sitten vanhus käänsi katseensa Sakuraan ja naurahti. "Vai ikä? Minähän olen aina ollut tämän lauman järkevin. Jos Gin olisi nuorena kuunnelut minua, olisimme välttyneet monelta välikohtaukselta. Esim. Minun ei olisi tarvinnut pelastaan häntä Sniperin hampaista." Smith naurahti ja jatkoi sitten. "Minähän olin myös joukkomme vastuuntuntoisin jäsen. Kun muut lähtivät rynnäköllä hyökkäämään Billin temppeliin, niin minä jäin urheasti suojelemaan haavoittunutta Akatoraa. Vieläpä ihan yksi." Smith kertoili ylpeällä äänellä.

Akame

Akame nyökkäsi ja huokaisi hiljaa. "En voi luvata mitään, mistä en itse päätä. Voin luvata yrittää olla kuolematta." Akame sanoi rauhallisesti ja katsoi Kogaa.

Ben

Ben oli lähtenyt kuljeskelemaan lauman sekaan. Vanhus yritti löytää Georgen, sillä halusi tehdä tuosta ryhmänjohtaja ehdokkaan. "George! Missä olet?! Onko kukaan nähnyt poikaani?!" Ben huuteli ja kulki eteenpäin.

George

George oli ollut lepäilemässä erään puun alla, kun kuuli Benin kutsuvan sitä. Se nousi nopeasti ylös ja hölkkäsi isänsä luo. "Mitä nyt, isä? Onko jotain tapahtunut?" se kysyi heti huolestuneena.

Ben

Ben pysähtyi Georgen saavuttua ja käänsi sokeankatseensa tuohon. "Haluan, että sinä rupeat ryhmänjohtaja ehdokkaaksi. Olet perinyt voimani joten pystyt varmasti läpäisemaan karsinnat." Ben sanoi.

Destiny, Kurojaki, Hakuro ja Sakura Destiny katseli hetken huolissaan merelle päin odottaen puolisoaan. Lopulta se kuitenkin totesi että toinen auttoi Kurotoraa ja siihen menisi kyllä aikaa kun ne Kain metsässä kävisivät. Niinpä tuo kääntyi ja käveli sitten Ginin ja muiden luo. Se ehkä rakasti Johnia mutta silti Gin tunsi toisen uroksen varmasti läpikotaisin. ''Gin, uskotko ettei John rupea typeryyksiin tuolla?'' Destiny kysyi huolta äänessään. Samalla se vilkaisi merelle. ''Ai niin, kun ryhmänjohtajakarsinnat ovat niin tahdon jonkun vastuksen jonka kanssa olen tasoissa.'' Destiny jatkoi sitten vaikka tiesi loppuvalinnan tulevan päälliköiltä. Sakura ei voinut kuin virnistää Smithin sanoille ilkikurisesti. ''Älä liioittele Smith. Enää tätä nykyä et Sniperille niin vaan pärjääkään. Han on kammottava ilmestys nykyään.'' Sakura sanoi ja samalla sen kehossa kulkivat kylmät väreet. Kurojaki nyökkäsi Akamelle ja otti pari askelta sivuun päästäkseen etenemään. Siltä kuitenkin petti väsymyksestä jalat a.ta. ''Kiitos Akame. Edes yrityksestä.'' Kurojaki sanoi ja laski taas päänsä maahan. Hakuro makasi sisällä omassa luolassaan puolikuolleena. Se oli juuri herännyt kamariin tuskiin. Pariin isompaan jäävään oli iskenyt ilkeä tulehdus.

Gin & Tesshin & Kenji

*Gin katsoi Destinyyn. "John on temperamenttinen ja lyhytpinnainen. Mutta osaa myös ottaa asiat vakavasti. En usko, että hän lähtisi hyökkäykseen omin päin, vaikka vihaakin Hougenia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin viisas." Akita lohdutti narttua.
Tesshin kuunteli sivukorvalla Akamen ja Kurojakin puheita. Koga oli tyytyväinen, että vanhat kaunat oli viimein unohdettu.
Kenji tuli luolaan raahaten mukaanaan fasaania, ja paria lääkeyrttiä. Uros oli huolissaan Hakurosta. "Olet hereillä.." Kenji sanoi ja hiukan säikähti toisen tuskaista (?) ilmettä. Kenji laski saaliin toisen eteen ja myös yrtit. "Syö, ainakin yrtit. Ne auttavat särkyyn ja tulehtuneisiin haavoihin." Kenji sanoi toiselle.*

Smith, Akame

Smith naurahti ja katsoi Sakuraa. "Voi tosiaan olla, että en hänelle pärjäisi. Enhän minä häntä kyennyt nuorenakaan voittamaan. Mutta eihän sitä tiedä, ellei yritä. Saatan hyvinkin pystyä löylyttämään sen mahtailian." Smith lisäsi ja naurahti taas pienesti.
Akame nyökkäsi pienesti. "Lepää nyt Kurojaki, niin saat voimasi takaisin. Sinua tarvitaan tulevassa sodassamme." Akame sanoi ja kääntyi sitten lähteäkseen. Samassa kishu teki valtavan loikan eteenpäin ja katosi koiramassaan.

Gin

*"Niin... tosin Sniper on nykyään vanhuuden päivillään melko vaikea vastus. Ne hänen rautajalkansa ovat tosiaankin tappavat. Hän voitti Rikin aikaisemmassa taistelussa, mutta tuskin kykenee siihen toiste, kun isä on taas entisissä voimissaan." Gin kertoi Smithille. Rikin voittaneita koiria ei ollut varmaan muita. Gin ei tuntenut ainuttakaan, paitsi Sniperin, joka oli voittanut hänet vain sen takia, että Riki oli ollut jo valmiiksi huonossa kunnossa.*

Smith

Smithin suu lähes loksahti auki, tuon kuullessa Sniperin voittaneen Rikin. "Voittiko se petturi tosiaan Riki-herran. On siitä sitten tosiaan tullut varsin vahva. No minulla ei taida tosiaankaan olla mitään mahdollisuuksia häntä vastaan." Smith sanoi. "No, isäsi varmaankin maksaa Sniperille takaisin, kun he seuraavan kerran tapaavat." Vanhus lisäsi ja katsoi Giniä.

Gin

*"Toivotaan parasta. Uskon hänen kykyihin 100% mutta Sniper osaa aina yllättää..." Gin sanoi Smithille ja kohotti sitten korviaan. "Eikö Kurotora ja John ole vieläkään palanneet? Heillähän kestää..." Akita sanoi. Olihan toki Kain veljesten metsä aika kaukana, mutta silti Gin oli huolissaan, sillä vihollisia oli niin paljon.*