Perääntyneet

Destiny, Kurojaki ja John

Kurojaki nyökkäsi Ginille ja kääntyi merta päin. Kuononsa johdattamana se asteli ihmeen tasapainoisesti rantaan. Vanha koga hyppäsi aaltoihin sirppi suussaan varmana suunnasta. Meressä oli helpompaa. Sokeus ei haitannut.
John ei ottanut rauhoittuakseen. Se vain mulkaisi Giniä happamasti. Oikeastaan tästä voisi nyt hyvin tlulla mieleen uhmaikäinen kakara. Tosin se ei urosta haitannut. "Siis sistun sivussa ja odotan että joku avokätinen antaa minunkin tehdä jotain? Sopii vallan mainiosti." Tuo näsäviisasteli minkä kerkesi ja sai Destinynkin pyörittelemään silmiään sivussa. "Eikä Destinykään ole siitä nuorimmasta päästä." John tokaisi vielä. Destiny vain huokaisi ja pudisti päätään.

Riki, Smith

Riki nyökkäsi hyväksyvästi Tigerille ja katsoi sitten taas Johnia. "Rauhoitu, John. Jos sinua yhtään lohduttaa, niin minulla on sinulle paljon ryhmänjohtajaa tärkeämpitehtävä." Riki ilmoitti ja piti vakavan katseensa Johnissa.
Smith käänsi katseensa Giniin ja naurahti. "Tosiaan! Siitä on pitkä aika pentu." Smith vastasi.

John

Johnin tiukka katse pysyi mutta siihen nousi tiyttyä kysyvää sävyö ja toinen kulma kohosi toisen mainitessa jostain tehtävästä. "Ja mikähän se mahtaa olla?" Tuo kysyi lievästi äkäiseen sävyyn. Se sesioi varsin uhittelevasti vaikkei mitään aikonutkaan. Tuo vain oli nykyään huonohermoisempi kuin koskaan.

Riki

Riki kohotti katseensa hetkeksi taivaalle ja käänsi sen sitten taas Johniin. "Sinun tulee tietysti kukistaa Hougen. Ryhmänjohtajat johtavat taistelua vihollisen sotureita ja mahdollisia ryhmänjohtajia vastaan. He eivät taistele vihollisen upseereita vastaan, mutta sinä taistelet. Siksi et voi olla ryhmänjohtaja." Riki sanoi.

John ja Destiny

Uroksen kasvoiklle kohosi varsin veikeä mutta tietyllä tapaa pirullinen virne. <Varsin ominainen hymy siis Johnille. "Niin kai sitten. Destiny kuitenkin hoitaa ryhmäjohtajahomman kottiin. Vai mitä?" Tuo sanoi ja kysymyksensä osoitti Destinylle joka vain kohotti kulmiaan ja virnisti. Se oli mahtava soturi. Sitten narttu keskittyi puolisonsa sijasta Rikiin. "Milloin valitset ryhmänjohtajat? Palonko ehdokkaita nyt on?" Tuo esitti kysymyksensä kohteliaaseen sävyyn. Slti tässä näkyi Johnin tavoin varmuus ja kovapäisyys.

Ginkotsu & Isanagi

Ginkotsu kuunteli hetken mitä Gin sanoi Kurojakille ja käänsi katsensa sitten Kurojakin joka lähti uimaan Honshun. Sen jälkeen se käänsi katsensa takaisin Ginin. "Muuten Dorago on lähettänyt jo sotureitaan Japanin ulkopuolelle." Ginkotsu kertoi ja vilkaisi sitten Tesshiniä hetken. Isanagi kuunteli aikuisten puheita ja käänsi katsensa sitten siskonsa. " Nanika sinähän voisit pyrkiä myös ryhmänjohtajaksi." Isanagi ehotti siskolleen ja odotti mitä tuo sanoisi.

Nanika

Nanika kunteli myös mitä muut puhuivat ja käänsi katseensa veljeensä kun tuo kysyi siltä jotain. "Empä oikein tiedä. En pärjännyt edes Satorulle sitä paitsi Ryhmänjohtajilta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia." Nanika sanoi Isanagille ja katsoi siten Oun sotureita jotka pyrkivt ryhmänjohtajaksi.

Gin & Tesshin & Weed

*Gin vain pudisti päätään Johnin itsepäisyydelle, mutta Rikin sanat saivat sakemannin viimein rauhoittumaan. "Hougenilla ei ole mahdollisuuksia, kun pääset vauhtiin." Akita naurahti ja katsoi sitten Smithiä. "No, siitä taitaa olla aikaa kun minä viimeksi olin pentu." Gin sanoi ja virnisti. Sitten uros katsoi Nanikaa. "Kyllä sinussakin ainesta ryhmänjohtajaksi olisi. Voithan sinä osallistua ehdokkaaksi, ja katsoa miten käy." Akita sanoi kannustavasti. Samassa Weed huomasi Smithin ja tuon silmät laajenivat. "Smith!?" Nuori koira hämmästyi, sillä ei ollut vielä tavannut tuota. "Oletko sinäkin elossa?" Weed sanoi ihmeissään ja tuijotti vanhaa koiraa, kunnes hymy levisi sekarotuisen kasvoille.
Tesshin katsoi isänsä perään rannalla seisten. "Toivottavasti pärjäät.." Tesshin kuiskasi itsekseen, istahtaen sitten rannalle.

Isanagi & Takuya

Isanagi katsoi hetken Giniä ja käänsi katsensa sitten takaisin siskonsa. "Niin. Kyllä sinusta varmasti siihen on." Isanagi sanoi kanustavasti siskoleen. Takuya oli pääsyt nyt jaloileen, mutta ei se vielä täysin kunnossa ollut ja kävelu oli hieman horjahtelua. Se halusi olla hetken yksin ja käveli metsään ontuen. Se istahti hetkeksi alas erään lammen luo ja katsoi taivalle päätäväisenä. Se aikoi olla seuravssa sodassa mukana.

Kurotora & Kagetora & Raian

*Kagetora lepäsi rauhassa kiven takana, silmät ummessa. Uros oli aivan väsynyt huolehtiessaan isästään. Kurotora nousi varovasti ylös ja lähti kävelemään. Kenenkään huomaamatta vanha kai löntysteli metsään jäykin, tuskallisin askelin. Samassa Raian huomasi toisen. "Mihin menet...?" Raian kysyi, sillä tiesi miten huonossa kunnossa toinen oli. "Menen käymään kotona. Tahdon nähdä rakkaan metsäni vielä viimeisen kerran, jos en selviä taistelusta." Kurotora sanoi. "Ja kuka tietää, saammeko sitä enää koskaan takaisin." Kurotora vastasi toiselle. "Mutta sinun ei ole hyvä lähteä. Olet vielä heikossa kunnossa..." Raian yritti mutta Kurotora katsoi tuota päättäväisellä katseellaan. "Minä olen voinut paremminkin, myönnetään. Mutta pystyn tähän." Kurotora sanoi ja käveli metsänreunamaa pitkin, kunnes saapui rannalle. Kai lähti uimaan kohti rakasta kotiaan. Kurotoran näkisi kuka tahansa nyt, kun hän oli siirtynyt keskemmälle merta. Mutta kai ei välittänyt. Kipu säteili joka puolella kehoa, kun Kurotora kauhoi itseään eteenpäin, ja voimat olivat lopussa. Kurotora ei ehkä pääsisi takaisin omin avuin, jos nyt edes vastarannalle..*

John, Destiny ja Kurojaki

John virnisti Ginille veikeästi. Se oli juuri laskenut päässään ryhmänjohtajaehdokkaat. "Ehdokkaita on nyt vain kuusi jos Nanika lasketaan mukaan. Eli Destiny, Kira, Nanika, Maxime, Tiger ja Skye. Muita?" John ilmoitti ja katseli ympärilleen. Destiny istui alas ja haukotteli. se odotti ryhmäönjohtajien valintaa. Tai sitä että pääsisi näyttämään taitonsa. Kurojaki saapui viimein takaisin Honshulle. se oli haistanut tullessaa Kurotora, ei tainnut olla kaukaa edes ohittanut. Se ei kuitenkaan ollut sanonut mitään. Sokeana se nyt asteli hitaasti kohti Ginin ja muiden hajuja. Sen askleet olivat horjuvat mutta silti se saavutti viimein Tesshinin. "Missä Akame on?" Tuo kysyi ja ravisteli sitten turkkiaan. Suussaan sillä oli sirpin lisäksi lehtiin pakattu käärö.

Gin & Bieco & Tesshin & Kurotora & Kagetora

*Gin nyökkäsi Johnille. "Minusta vielä oli yksi?" Gin mietti. Samassa Bieco astui esiin. "Minä." Bieco sanoi neutraali ilme kasvoillaan. Se ajatteli, ettei ollut tehnyt itseään tarpeeksi selväksi. Rautakasvo vetäytyi takaisin omiin oloihinsa. Kuten tavallista.
Tesshin katsoi Kurojakia, joka palasi takaisin. Tuolla oli jotain suussaan. "Akame... hän oli tässä hetki sitten." Tesshin sanoi ja etsi kishua katseellaan. Samassa kogan silmät osuivat Kurotoraan. "Mitä Kurotora tekee tuolla?!" Tesshin huusi hypäten pystyyn. Samassa Kagetora heräsi huutoon ja juoksi paikalle. "Mitä?!" Kagetora huusi kun näki isänsä kaukana. "ISÄ!" Kagetora huudahti ja syöksyi oitis veteen. Gin kääntyi myöskin katsomaan. "Mitä hän oikein tekee?" Gin kysyi. Kurotora jatkoi huudoista huolimatta matkaansa. Se oli hiukan ihmetellyt, miksei Kurojaki ollut edes vilkaissut häntä, mutta parempi niin, ettei kukaan yrittäisi estää häntä.*

Kurojaki

Uros tajusi vasta nyt mikä oli ollut tuttu haju jonka ohi tuo oli uinut. "Tesshin, älä koske sirppiin äläkä lehtikääröön mutta vahdi niitä." Tuo sanoi pojalleen ja tiputti molemmat maahan. Sokea ja vanha koga loikki varsin ketterästi koirien ohi ja kiveltä pitkällä loikalla veteen. Se lähti reippain vedoin uimaan Kurotoran perään. Sen nenä toimi kuin unelma, kerrankin näköä ei tarvittu.

Smith, Riki, Ben, Moss

Smith käveli lähemmäs Giniä ja muita naureskellen hieman. "Ei siitä nyt niin kovin kauan ole. Vasta 15 vuotta." Smith naurahti ja katsahti sitten Weediin. "Tyhmä kysymys. Näethän sinä itsekkin, että elän. Vai näytänkö kuolleelta? Pitäisi ilmeisesti ottaa kylpy." Smith naurahti ja piti katseensa Weedissä. "Olet kasvanut pentu. Olet jo isompi kuin minä..." Smith sanoi ja hymyili hieman. Riki ei ehtinyt vastata Destinylle kun John ehti ensin. "Ryhmänjohtajat valitaan, kun ehdokkaita on koossa 12." Riki sanoi vastauksen Destinylle ja käänsi katseensa merelle, jonne muutkin tuntuivat tuijottavan. Benin kuullessa Kurotoran uivan merellä, syöksähti tanskandoggi oitis rantaan. "Kuro! Tule heti takaisin! Et ole uinti kunnossa!" Ben huusi ja yritti saada Kurotoran kääntymään. Myös Moss oli rynnännyt rantaan ja tuijotti nyt merelle.

Kyoshiro & Orion

Orion makasi tylsistyneenä kunnes huomasi Kurotoran lähteneen uimaan Honshua kohti. *Mitä Kurotoran päässä oikein likkuu?* Orion tuumi ja seurasi tilanetta. Kyoshiro kätsoi hetken ihmeisään Kurotoran ja Kurojakin perään.

Nanika,Ai & Maxime

Nanika katsoi hetken Giniä ja veljeään. "Kai voisin ainakin yrittää." Nanika sanoi ja käänsi katsensa siten Kurotoran. *Onko Tuo menetänyt järkensä uida nyt tuossa kunossa Honsuun.* Nanika ajatteli. Ai katsoi myös ihmeisään kun Kurotora aikoi lähteä Honsuun. Maxime känsi katseensa Kurotoraan ja Kurojakin. *Mitä ihmettä se tekee.* Maxime tuumi.

Kurotora & Kagetora & Gin & Weed & Tesshin & Raian

*Gin juoksi rantaa kohden. "Een minä nyt sitä tarkoittanut.." Weed naurahti sitten ja heilautti häntäänsä iloisena. Myös Weed itse huomasi kokoeron, muttei jotenkin osannut hahmottaa sitä, sillä Smith oli niin karismaattinen, että näytti isommalta, mitä olikaan. Samassa koiran katse kiinnittyi Kurotoraan. "Kurotora, tule heti takaisin!" Gin huusi ja oli lähdössä uimaan hänen peräänsä, mutta Kagetora pysäytti tämän. "Minä menen.." Kagetora sanoi ja syöksyi aaltoihin. Raian ilmestyi esiin metsiköstä. "Mitä, uiko se pölvästi oikeasti tuossa kunnossa takaisin kotiinsa?" Sakemanni huudahti ja saapui myöskin rantaan. "Hän aikoi lähteä hyvästelemään alueensa, jos sattuisi menehtymään taistelussa. Yritin estää häntä, enkä olisi uskonut, että hän on tosissaan!" Raian sanoi ja katsoi kaukana uivaa pistettä. Tesshin nyökkäsi isälleen ja käveli rantaan. "Jos Kurotorasta puhutaan, niin estäminen on mahdotonta..." Koga huokaisi. Kagetora ei millään saavuttaisi isäänsä. Kurotora melkein upposi aaltoihin, sillä kain voimat olivat lopussa. Se oli tajunnut, että sen perään oli lähdetty. Vanha kai saapui viimein hengästyneenä ja loppuunkulutettuna rantaan ja lysähti hietikolle läähättäen.*

Kurojaki ja John

Myös vanhan kogan voimia aallot keottelivat. Ne olivat jo muuttuneet isommiksi, rannikkoa lähestyi myrsky. Tuo alkoi uimaan huomaamattaan rinkiä kun tuuli hukkasi tuolta Kurotoran hajun. Se ei kehdannut huutaa suuntaneuvoja ja lopulta sai kuoienkin kuonoonsa Kurotoran hajun. Se lähti itsekin taas rantaa kohti toisen perässä. Kuitenkin toisen päästessä rantaan iso aalto pyyhkäisi sokean vanhuksen yli. Koiralle ei tee hyvää sukeltaa. Kurojakin korviin meni vettä ja se oli henkäissyt sitä keuhkoihinsa. Sen suuntavaisto sekosi. Hetken aikaa koga vain lillui veden alla ja sen tajunta alkoi hämertyä. Luitenkin se sai ajatuksensa ja vaistonsa kokoon ja ui kohti rantaa. Se oli ollut yli minuutin veden alla viimein taas happea haukatessaan. Se ei kuitenkaan nähnyt rantaa. Tuuli kuljetti jostain kaukaa ääntä mutta tuo ei jaksanut enää. Se vain yritti kellua. Pelastusyritys alkoi olla omalle hengelle vaarallista.
John oli seurannut kogaa katseellaan ja tajusi toisen nyt kadonneen. Se oli heti rannassa ja vesi yltti sitä reisiin asti. "Gin! Tesshin! Kurojaki katosi!" Tuo huusi ilmoille mutta ei jäänyt aikailemaan. Vanha ja sokea sairas koira ei pärjäisi kun kunnon myrsky nousisi, siihen ei menisi enää kauaa. Niinpä John lähti urhoollisesti merelle. Se käytti aistejaan edetessään koko ajan kauemmas rannasta. Sillä riitti voimia mutta riittäisikö Kurojakilla?

Ginkotsu

Ginkotsu seurasi tilannetta jonkin aikaa ja hyppäsi sitten itsekin mereen huomatesaan tilanteen olevan menossa huonoon suntaan. *Jos viellä myrsky tästä yltyy niin ei kyllä käy kovin hyvin kumalekaan.* Ginkotsu ajatteli. Se ei tuntenut Johnia kovin hyvin, mutta sekin halusi autaa Kurojakia.

Tesshin & Gin & Kurotora

*Molemmat, Tesshin ja Gin kääntyivät kauhistuneena Johnin suuntaan. "Isä!" Tesshin huusi kyynel silmäkulmassaan. Koga syöksyi Johnin ohi vauhdilla, lähtien kauhomaan kohti Kurojakia. Koga ui sen minkä jaksoi, mikä ei ollut viisasta. Pikku hiljaa alkoivat Tesshinin voimat hiipua, mutta päättäväinen koga ei luovuttanut.
"Kuro..jaki.. pahus!" Kurotora puuskahti ja raahautui veteen. Vanha kai ei kuitenkaan jaksanut kauhoa vetoakaan väsyneillä jaloillaan, vaan alkoi hitaasti uppoamaan. Aallokko kellutti Kurotoraa yhä syvemmälle. Vanha kai näki vilahduksen Kurojakista.*

Kurojaki ja John

John kauhoi nyt vauhdikkaammmin. Se huomasi mitä Kurotora aikoi. "Tesshin, pelasta isäsi! Minä pelastan tuon typeän jästipään!" Se antoi käskynsä ja kauhoi kohti uppoavaan Kurotoraa. Sen voimat eivät viel hiipuneet vaikka niilläkin tulisi olemaan rajansa. Kuitenkin se saavutti jo uponneen Kurotoran. (?) John sukelsi toisen perään ja yritti tarttua vanhan kain niskaan vetääkseen tuon pintaan.
Kurojakilla ei ollut hajuaakaan missä se oli. nenä ei havainnut itään ksoka oli melkein täynnä vettä. Skeus ei auttanut mitenkän ja korvat eivt poimineet ilmasta kuin meren kuohun. Se yski vettä pois jaksaakseen mutta valitettavasti se ui ympyrää ja toisaalta taas entistä kauemmas mistään rannasta. Se ei jaksaisi pitkään. Hätääntynyt uinti muuttui pikkuhiljaa pieniksi ja hyvi hitaiksi vedoiksi. Se taisteli isja aaltoja vastaan vain pysyäkseen pinnala. Nekin käyttivät kogaa moneen kertaan veden alla. "Ei, minä en kuole näin." Se ajatteli mutta siitä tuntuimkuin olisi valhedellut itselleen.

Tesshin & Kurotora

*Vanha kai nousi yllättäen pintaan. Kurotora oli onnistunut pidättämään hengitystään, mutta silti kai yskäisi muutaman kerran. "John.. perhana." Kurotora sanoi ja katsoi sitten rantaa kohden, toiselle puolelle, jossa hänen kotinsa sijaitsi. "Veisitkö minut tuohon rannalle? Kun olen levännyt.. *köh köh* jatkan matkaani.. kotiin." Kurotora sanoi Johnille. Se ei oikeastaan ollut pyyntö, vaan Kurotoralle ominainen käsky.
Tesshin ei vastannut Johnille vaan ui oitis isänsä luo. Tesshin ui tuon ali (?) ja kannatteli toista selkänsä päällä. "Oletko kunnossa?" Tesshin kysyi. "Tuulen takia tuoksut ovat menneet sekaisin. Jos lähdet tästä uimaan täysin suoraan, pääset takaisin Kitamille, tai jos menet suoraan taaksesi, pääset vastarannalle." Tesshin neuvoi, sillä ei tahtonut olla liian holhoava.*

Kurojaki ja John

John huokaisi mutta päätti suostua. Se tosin itse aikoi mennä kain mukaan koska nyt Hosnhulla oleskelu oli vaarallista. Se siis raahasi tisen vedessä rantaan ja jäi itsekin hetkeksi haukkaamaan happea. "Saat kuitenkin suotua sitten takaisin myös. Jään tänne vahdiksi." Sakemanni ilmoitti. Siitä ei kiisteltäisi koska tuo oli varma siitä mitä sanoi.
Kurojaki tunsi onneekseen kannattelevan voiman allaan. Heti sen läpi kulki yskänkohtaus. "En tiedä nyt edes missä omat tassuni ovat...en pyydä apua mutta t'män kerran...en itse voi tai jaksa enää.." Tu puhui yrittäen kuulostaa rohkealta vaikka tdellisuudessa sitä heikotti. Se oli hurjan onnessaan kun Tesshin oli saapunut paikalle ajoissa.

Ginkotsu & Tsubomi

Ginkotsu ui Kurojakin ja Tesshinin vierelle. "Onko Kurojaki kunossa?" Ginkotsu kysyi Tesshiniltä. Sitten se vilkaisi nopeasti Johnia ja Kurotora, kunnes käänsi katsensa takaisin Kurojakin. Kun Tsubomi palasi muiden luokse se käänsi katsensa merelle, minne kaikki muutkin katsoivat.

Tesshin & Kurotora & Kagetora

*"Selvä.. minä vien sinut takaisin. Kurojaki pärjää kyllä." Tesshin sanoi toiselle ja lähti sitten uimaan takaisin Kitamia kohti. Koga oli väsynyt rehkittyään niin paljon, ja varsinkin nyt lisäpainon kanssa. Tesshin kuitenkin pysyi hiljaa, sillä hänen oli pakko jaksaa. Uintimatka tuntui pitkältä ja väsyttävältä, mutta viimein uroksen jalat osuivat pohjaan Tesshin kahlasi rantaan ja laski Kurojakin kuivalle maalle. (?) Tesshin katsahti Ginkotsua. "Väsynyt ainakin." Tesshin vain vastasi, sillä keskittyi nyt enimmäkseen isänsä kuntoon.
Kurotora katsoi Johnia hetken istuessaan. Vanha kai vain hymähti. "Jos pääsen takaisin. Kotini on minulle tärkeä." Kai vain vastasi ja lähti sitten kävelemään kohti Futago-solaa. Johnin edessä Kurotora yritti kävellä mahdollisimman vahvan näköisesti, mutta heti metsikköön päästyään kain jalat melkein pettivät alta. Kurotora mietti hetken, pääsisikö edes lähellekään kotiaan.
"Miksei isä tullut takaisin? Mihin hän nyt menee?" Kagetora hermoili edes takaisin kävellessään. Kai oli kuitenkin niin väsynyt isänsä hoitamisesta, ettei jaksaisi nyt uida hänen peräänsä. Ja vain Kagetora tiesi tarpeeksi hyvin, miten huonossa kunnossa Kurotora oikeasti oli.*