Perääntyneet

Nanika

Nanika katsoi aluksi ihan rauhalisena Thousandin tuomaa koiran raatoa kun sen haju ei häirinyt sitä juurikaan Siten Nanika luolaisi huliaan. Kunes alkoi piku hiljaa tuntea sisälään outoa tunnetta ja ääntä joka käski sitä hyökämään jonkun koiran kimpuun, mutta Nanika taisteli sitä ääntä vastaan.Nanaika pudisti päätän hetken kunes laski päätään hieman alemmas ja hengiti hieman raskasti eikä se voinut ihan hyvin. Nanika tiesi hyvin mistäoli kyse.

Isanagi

Isanagi katsoi hetken Thousandin mukana ollutta koiran raatoa. Sen raadon haju ei häirinnyt Isanagia juuri olenkaan. Isanagi tunsi kyllä sisälään oudon ja aivan vieraan tunteen jota se ei ollut koskaan aijemmin tuntenut. Se tunne pelotti Isanagia jolloin se laittoi makulle ja sen korvat meni luimuun samalla Isanagi nuolaisi nopeastu huuliaan, vaikka ei sillä ollut olenkaan nälkä. *Mikä tämä pelottava tunne on ja mistä se johtuu?* Isanagi tuumi. Se yritti olla rauhallinen, mutta ei kuitenkaan pystynyt olemaan.

Gin

Gin järkyttyi Thousandin tuomasta tuliaisesta, mutta hetken noiden puhetta kuunneltuaan Gin nyökkäsi. "He ovat raakalaismaisia, heidät on saatava pois Gajyolta niin nopeasti kuin suinkin." Gin sanoi ja katsoi sitten Honshuun päin. Kuullessaan joukkojen määrän Gin huokaisi. "Heillä on suuri joukko, heitä on nyt suurinpiirtein saman verran kuin meitä, tosin osa meistä on haavoittuneita. Ja jos lisää tulee, ei meidänkään kannata aikailla. Lähdemme Japanin ulkopuolelle etsimään uusia koiria niin pian kuin mahdollista. Mukaan lähtevät ryhmät 1,2 ja 3 ja loput jäävät tänne." Gin ilmoitti. "Ellei sitten joku muu ryhmä ole halukas lähtemään?" Gin kysyi, osoittaen kysymyksensä muille ryhmänjohtajille.

Maxime,Nanika

Maxime käveli Ginin luokse. "Gin Minusta voisi olla apua jos käytte venäjällä tunen sielä paikkat ja muutamia koiralaumoja." Maxime sanoi Ginille ja odotti tuon vastaavan. Nanika oli saanut itsensä hieman rauhalisemaksi vaikka koiran raadon veri aiheutikin sille oudon tunteen. Nanika vikaisi veljeän joka makasi nyten maasa josta huomasi että se pelkäsi jotain.

Gin

Gin katsoi Maximeen. "Voit tulla, mutta ryhmäsi jää tänne. Emme voi mennä liian suurella joukolla. Karsimme puolet pois muistakin ryhmistä, jolloin meitä on noin 1000 sillä liian suuri koiralauma herättää huomiota. Sen joukon jaamme sitten 200 koiran osiin, ja hajaannumme etsimään joukkoja." Gin sanoi.

Skye & Izo

Skye katsoi hetken sitä koiran raatoa kunnes käveli siittä hieman kauemmas. Se kuunteli mitä Gin sanoi ja hymyili hieman kun kuuli että se lähtisi japani ulkopuolelle etsimään lisää koiria Ohun joukoihin. Izo nypristi hieman kuonoaan raadon hajun takia, mutta kuunteli kuitenkin muiden puheita.

Destiny ja John

Sakemannit vilkisivat toisiaan Ginin sanojen jälkeen. Sitten John nousi ylö ja jätti Destinyn pentujen kanssa. Se itse käveli hymyilen Ginin luokse. Koiraa oli hymyilyttänyt koko ajan pentujen jälkeen. "Gin. Destiny ja minä emme voikaan lähteä. Hän kuitenkin sanoi että Whirlwind ja Daredevil tuntevat Amerikkaa paremmin kuin kukaan muu. He lähtevät hänen tilallaan." John sanoi ja toivoi toisen ymmärtävän näiden tilanteen.

Gin & Weed

Gin ymmärsi. "Selvä, John. Pidä sinä vähän täällä järjestystä sillä aikaa. En tiedä, aikooko isä lähteä mukaan, joten vastuu jää sinulle. Voin jättää avuksesi muitakin. Weedin on hyvä lähteä mukaan, sillä aion antaa hänelle enemmän vastuuta. Ja itse menen katsomaan hänen peräänsä." Gin vitsaili. Oikeasti akita lähti sen takia, että Weed ei ollut vielä ansainnut täyttä kunnioitusta ja koska hän oli paljon nuorempi kuin useammat, ohjat pysyisivät paremmin Ginin käsissä. Toistaiseksi. "Haluaisin myös Yukimuran mukaan, sillä hänkin on merkittävässä asemassa laumassa. Mutta en ole nähnyt häntä. Ottaisin mielelläni myös Joen mukaan." Gin sanoi, sillä ei ollut mielestään viettänyt tarpeeksi aikaansa kaikkien poikiensa kanssa. "Weedin jälkeläiset saavat kuitenkin jäädä tänne. He tarvitsevat harjoitusta ja ovat vielä liian nuoria niin pitkälle matkalle." Gin sanoi. Samass Weed tuli paikalle. "Olen jakanut joukot lähtövalmiiksi. Milloin olemme lähdössä?" Weed kysyi. "Heti huomenaamulla jos sää sallii." Gin vastasi.

// Voisiko Penelo tehdä sen ropetusalueen? (: //

Joe,Orion & Isanagi

Orion oli laittanut makulle erään ison kiven päälle ja kunteli siltä muiden puheita. Orionin ilme oli hieman tympääntyneen näköinen, kun kuuli että jäisi sisarustensa kanssa Kitamiin, vaikka kyllä hän se melkein arvasikin sen. Joe istui hieman kauempana muista ja vilkaisi hetken merelle päin, kunnes käänsi katsensa isänsä ja muihin. Isanagi nousi nyt ylös ja sen korvat suoristuivat taas pystyyn. Se tunsi sisälään viellä oudon tunteen, mutta yritti olla välittämättä siittä.

Akame, Riki, Ben

Akame oli erittäin huolestunut, Thousandin tuomien uutisten takia. Kishu kuunteli keskustelua hiljaa ja käveli sitten lähemmäs Giniä. "Minä varmaankin lähden mukaanne soturien etsintään. Jos se siis sinulle sopii Gin." Akame sanoi. Kishu ei tahtonut jäädä toimettomana odottamaan muiden paluuta.
Riki seisoi rantakalliolla ja katseli merelle. Ben oli huommannut Rikin hajun hetki sitten ja poistunut perheensä seurasta. Nyt Tanskandoggi seisoi Rikin takana. "Miksi olet täällä yksinäsi herrani?" Ben kysyi. Vanha akita tuhahti hieman ja piti katseensa horisontissa. "Olen lähdössä, Ben. Lähden pian kohti satamaa, sieltä etsin sopivan laivan ja matkustan sillä jommalle kummalle mantereelle. Aasiaan tai Amerikkaan, riippuu siitä kumpaan menevä laiva löytyy ensin. Palaan kuukauden kuluessa ja tuon mukanani armeijan." Riki sanoi vakavana. Ben hämmästyi suuresti kuullessaan Rikin aikeet, mutta ei antanut hämmennyksen näkyä. "Vai niin. Antakaa minun tulla mukaanne pomo. En voi antaa teidän lähteä yksin." Ben pyysi, mutta Riki pudisti päätään ja kääntyi katsomaan Tanskandoggia. "Valitan Ben. Olen jo kerran lähettänyt muita matkaan keräämään joukkoja ja jäänyt itse odottamaan heidän palutaan. Nyt aijon lähteä itse. Olet aina ollut uskollisin soturini ja samalla ainoa laumalainen josta on tullut minulle myös ystävä, Ben. Muuten ottaisin sinut ehdottomasti mukaan, mutta sokeudestasi johtuen, et pysyisi tahdissani. Minun on liikuttava nopeasti, jotta ihmiset eivät huomaisi minua laivassa. Siksi lähden yksin." Riki sanoi ja käänsi katseensa takaisin merelle. Ben nyökkäsi hieman vastahakoisesti, mutta tuo kunnioitti Rikin käskyä ja päätti totella sitä. Riki käänsi katseensa vielä kerran Beniin ja huokaisi. "Minä lähden nyt. Pyydän, että et paljasta lähtöäni, ennen huomista." Riki sanoi ja ben nyökkäsi. "Hyvä on pomo. En kerro lähdöstäsi kenellekkään." Ben lupasi. Riki hymyili hieman ja kääntyi sitten lähteäkseen. "Kiitos ja näkemiin Ben." Riki sanoi lopuksi ja lähti sitten juoksemaan kohti läheisen kaupungin satamaa.
//Riki poistuu.//

Gin

"Tietenkin, Akame." Gin vastasi. "Toivoinkin, että ainakin sinä lähdet, kun Johnin täytyy jäädä huolehtimaan perheestään." Gin sanoi hymyillen. "Emme kaipaa uusia lähetyksiä Doragolta. Tilanne on kärjistynyt jo hyvin pahaksi ja meidän on oltava varuillamme. Dorago tuskin tulee Kitamille, sillä hän ei hyötyisi siitä mitään. Yritämme kuitenkin olla nopeita." Gin sanoi ja etsi sitten katseellaan isäänsä. "Onko kukaan nähnyt Rikiä? Haluaisin kysyä häneltä, onko hän tulossa mukaan." Gin kysyi sitten.

//Juup, teenkin sen heti//

George & Yukimura

George kuunteli tarkasti mitä Ginillä oli sanottavaa, olihan se yksi niistä, jotka lähtisivät matkaan. Se kävi makuulle ja painoi päänsä tassujensa päälle. Sen pitäisi levätä, vaikka olihan se tottunut kulkemaan ympäri maailmaa.
Yukimura oli makoillut lähistöllä varjossa, josta sitä ei näkynyt. Se oli pahemman kerran tylsistynyt, mutta sen korvat ponnahtivat heti pystyyn kuullessaan nimensä mainittavan. Uros nousi hitaasti ylös ja käveli näkyville. "Minustako puhuitte?" se kysyi.

Gin

Ginin katse kääntyi oitis Yukimuraan. "Siinähän sinä olet. Olenkin etsinyt sinua." Gin aloitti hymyillen. "Lähdetkö mukaan ulkomaille etsimään joukkoja? Sinusta olisi paljon hyötyä." Gin kysyi pojaltaan. Hän tahtoi myös hiukan lähentyä kahden muun poikansa kanssa, sillä koska Weed oli toinen ylipäällikkö, hän oli väkisinkin tuon kanssa eniten tekemisissä.

Akame, Ben

Akame nyökkäsi pienesti. "Hyvä." Akame totesi ja pudisti sitten päätään Ginin kysymykselle. "En ole nähnyt." Kishu vastasi. Ben oli lähtenyt palaamaan perheensä pariin ja kuuli sitten Ginin kysymyksen. Vanhus käveli tuon luokse ja pudisti itsekkin päätään. "Minäkään en valitettavasti ole isääsi nähnyt, mutta kerron heti jos hänet näen." Ben sanoi rauhallisesti. "Minä taidan muuten jäädä tänne. Pidän tuota Johnia hieman silmällä, että hän ei vain käy suutuspäissään kenenkään päälle." Ben kuiskasi lopuksi Ginille.

Gin

Gin nyökkäsi Benille. "Harmi." Akita sanoi. Toisen kuiskatessa Gin nyökkäsi hymyillen. "Tee se." Gin naurahti. "Kuitenkin lähdemme huomenna. Jos isä ei siihen mennessä ilmaannu, niin kertokaa hänelle, että lähdimme. Hän voi ottaa meidät kiinni. Suuntaamme Amerikkaan ja sieltä takaisin palatessamme tulemme Venäjän ja Kiinan kautta." Gin sanoi ja istuutui.

Sakura, John ja Destiny

Sakura asteli hymyillen Ginin luokse. "Jäänö minä vai lähdenkö mukaanne?" Tuo kysyi toiselta sillä ei ollut aivan varma mikä olisi viisainta nyt. Samassa se kuitenkin säpsähto kuullessaan Johnin huudon...
"Minne se meni?!" John rääkyi hädissää ja myös Destiny oli selvästi hätääntynyt. Se nousi ylös ja vahti samalla jäljellä olevaa narttupentua vierellään. Uros oli kadonnut. "Ei se voi näi nopeasti pieni pentu! Etsi se John!" Destiny huusi hädisään ja nosti narttupennun hampaisiinsa. Samassa oli John jo liikkeelllä. Se murisi liikkuessaan joten sille tehtiin mieluisasti tietä. Vihaista isää ei kannattais suututtaa.

Gin

Gin katsoi Sakuraa. "Saat päättää itse. Otan sinut tietenkin mukaan, jos haluat, mutta saat myös jäädä." Gin sanoi tuolle ja säpsähti myöskin kuullessaan huutoa. "Toinen pentu taitaa olla kadoksissa.." Gin sanoi ja hypähti sitten nopeasti kivelle. "Nyt joka ainoa, pysykää paikoillanne! Toinen pennuista on kadonnut, joten se ei saa tallautua väkijoukkoon. Tarkkailkaa ympärillenne!" Gin sanoi varoittavasti. Kukaan ei saisi astua pennun päälle. Suuri joukko oli pienelle koiralle vaarallinen alue, jos sitä ei erottanut hyvin valtavan massan seasta.

Joe,Kyoshiro & Skye

Joe nousi ylös kun kuuli huudon, jonka jälkeen se kuunteli mitä sen isä sanoi. Sen jälkeen Joe katsoi ympärileen ja yritti etsiä katselaan kadonnutta pentua. Kyoshiro pysyi toistaiseksi paikoilaan ja etsi myös katselaan sitä pentua jos löytäisi sen. Skye kuunteli Giniä tarkaan katsoi hetken ympärileen.

Destiny, John ja Ken

Destiny oli selvästikin hädissäään. Se juoksi vauhdilla Ginin kiven luokse ja ojensi pennun Sakuralle. "Vahtikaa sitä." Tuo sanoi ja katosi muiden sekaan auttamaan johnia. John juoksi taas ympäriinsä kuin raivohullu härkä. Kukaan ei tahtonut jäädä sen tielle. Pian kuitenkin eräs koira huomasi pennun. Ken huomasi pienen mustaruskean karvapplon lyllertämässä kauempana ja hyppeli tuon luokse. Hellästi Ken nosti pennun ja nosti sen näkyviin. "Täällä!" Se huusi ja vei pentua nyt Destinylle. Narttu otti häntää heiluttaen pennun vastaan ja nyökkäsi Kenille. "Kiitos." John tuli sanomaan ja Ken nyökkäsi. Sitten John ravasi Ginin luokse ja otti Sakuralta toisen pennun.

Nanika,Ai & Hotaru

Ai katsoi myös ympärileen jos näkisi kadoksissa olevan penun, mutta se ei nähnyt sitä vielä.*Milainen tyypi hukaa oman pentunsa.* Hotaru ajatteli. Hotaru katsoi taas ylä puolelta kun keran oli jo puusa, mutta sekään ei huomannut vielä mitään, mutta siten se huomasi sen Kenillä. Nanika alkoi olemaan taas hieman oma itsensä ja käveli kauemas koiran radosta. Siten se keskityi mitä muut puhuivat. *Mitä on tapahtunut.* Ja pian se huomasi kenill Johnin penun.

Gin

"Hienoa, että pentu löytyi." Gin sanoi ja hymyili sitten katsoessaan Johnia. "Tuossa iässä kun ne alkavat vähän liikkumaan, niin niitä pitää pitää tiukasti silmällä." Gin sanoi naurahtaen ja vilkaisi sitten Sakuraa vierellään.

John

Uros naurahti huvittuneena ja laski anrttupennun Ginin eteen. "Ehkä me pärjäämme. Voitkin kenties sanoa samalla hei Beatricelle." John sanoi ja tuuppasi peintä karvapalloa hiukan lähemmäs ystävänsä jalkoja. Rohkaitahan nuorukaiset olivat mutta joskus isä sai hiukan auttaa lisää.

Gin

Gin katsoi Johnia. "Tottahan toki." Akita naurahti ja laski päänsä alas pennun tasolle. "Hei Beatrice. Oletpas sinä suloinen." Gin sanoi hymyillen. Pentu tuijotti Giniä hetken ihmeissään, kunnes tuuppasi akitaa kuonollaan ja perääntyi sitten pari askelta takaisin isäänsä kohti. Gin naurahti ja hymyili sitten, nostaen katseensa ylös.

John

Uros nyökkäsi hymyillen ja tarttui sitten pentunsa niskaan nostaen sen ylös. "Me menemme nyt nukkumaan. Tai vien penun Destinyn luokse. Älkää lähtekö ennen kuin sanon sinulle jäähyväiset." John sanoi ja iski leikkisästi silmää.

Gin

Gin naurahti hymyillen. "Sinulla on aamuun asti aikaa." Gin sanoi sitten ja istuutui alas kivelle. Laumalaiset alkoivat jo valmistautumaan aamua varten ja Ginkin laittoi makuulle.