Perääntyneet

Hakuro

Uros näytti miettiväiseltä. "No, olen ollut täällä ja sitten Ohussa. Laumani on pysyyt hyvässä koossa ja kunnossa. Nytkin eitä taitaa olla peräti 800 minun joukkiosani. Tosin tällä hetkellä makaan kuolemanvakavasti haavoittuneena maassa. Silti olen tyytyväinen." Tuo sanoi ja virnisti lopuksi. Samalla kaksi hoitajakoiraa tulivat tuon luokse ja alkoivat puhdistamaan haavoja.

Akatora & Yukimura & George

Akatora asteli Kurotoran ja muiden luo ja kävi makaamaan hengästyneenä. "Ei nämä uintimatkat kovin hyvää meille vanhemmille tee. Uskallakkin kuolla ennen minua, Kurotora." tuo mutisi ja laski päänsä tassujensa päälle.
Yukimura hymyili nähdessään äitinsä olevan kunnossa, mutta ei mennyt lähemmäs, vaan lähti tutkimaan ympäristöä. Se kulki hetken ympäriinsä joukkojen lähistöllä, ennen kuin lähti hieman kauemmas etsimään syötävää itselleen.
George oli tullut muiden joukkojen mukana ja asettui lepäämään uintimatkan jälkeen.

Fushigi,Orion & Kyoshiro

Fushigi rentoutui hieman ja katsoi sotureitaan hetken ja käänsi katsensa sitten Hotarun. *Hotaru on kyllä viisastunut hieman, mutta toivon silti ettei hän ala härnämään Johnia nyt.* Fushigi ajatteli hetken. Orion päätti mennä metsälle kun he olisivat kuitenkin viellä pitkään Hokkaidossa. Pian se huomasi jäniksen ja meni matalaksi ja pysyi tuulen alapuolella. Kyoshiro makasi rauhassa ja keräsi voimiaan.

Isanagi & Takuya

Isanagi katsoi Ohun sotureita jotka näyttivät hieman petyneiltä kun joutuivat peräntymään. *Kaikki ei taida olla aivan tyytyväisiä.* Isanagi ajatteli ja katsoi sitten kysyvästi siskoaan. Yksi Fushigin sotureista oli tuonnut Takuya Hokkaodolle ja laski sen nyt maahan. Takuya oli saanut pahat haavat taistelussa jotka oli aika syviäkin. Takya ei pystynyt vieläkään nousemaan ylös joten se tyytyi nyt makamaan ja kerämään voimiaan.

Ai,Nanika & Hotaru

Ai huomasi joitakin Oun,Ryön ja Skyen sotureita pahasti loukantunee siinä sodassa. Ai lähti metsään kerämään lääkeyrtejä ja löysi niitä jonkin ajan päästä Ai sapui taas muiden luo. Ai antoi osan yrteistä Skyen sotureille ja osan Oun sotureille. Siten se katsoi Kurotoraa ja Takuya sen jälkeen se vei niilekin lääkeyrtit. Nanika katsoi veljeään ja oli itesekin hieman petynyt miten sota päättyi. Hotaru oli nyt rauhallinen eikä viitinyt nyten alkaa ärsytämään ketään varsinkaan Johina.

Moss

"Vai 800. Minun joukoissani on enää vain 12 soturia. Hyvä, että edes jollain on armeija säilynyt. Mutsun armeijakuntakin tuhoutui lähes täysin Kasain hyökkäyksessä. No mutta mitäs muuta elämääsi kuuluu? Sinullahan on nykyään lapsenlapsiakin." Moss kysyi.

Akame

Akame asteli Tesshinnin vierelle ja vilkaisi tätä kysyvästi. "Mikä isälläsi on? Hän vain tuijottaa merta tuolla kauempana. Tiedätkö miksi?" Kishu kysyi. Tuon mielestä Kurojakin käytös oli ollut kokomatkan ajan hieman omituista.

Tsubomi,Skye & Joe

Tsubomi laitoi makakuulle ja sulki silmänsä. Sitä väsytti uinti retken jälkeen ja se laitoi hetkeksi nukumaan. Skye katsoi sotureitaan ja Aita joka hoiti nyten loukantuneiden haavat. Joe katsoi Weediä ja käänsi katsensa sitten hetkeksi äitinsä. *Onneksi äiti sentään kunossa.* Joe ajatteli.

Kurojaki

Uros otti pari askelta eteenpäin noustessaan ylös. Sen tassut olivat aivan kallion reunalla ja alhaalla odotti meri. Tuon katse oli suunnattu kauas horisonttiin jonne aurinko oli laskemassa. Ohussa oli satabnut vettä ja ukkostanut mutta täällä oli kaunista. Oranssi, punaisen ja keltaisensävyinen taivas kaukana oli jotain todella kaunista. 'Tämä voi olla viimeinen kerta kun näen tälläistä. En tiedä mitä teen jos en enää voi nauttia luonnon kauneudesta...' Tuo ajatteli haikeasti itsekseen ja huokaisi.

Hakuro

Uros katsoi Mossia pieni hymy huulillaan. "Onneksi sinäkään et kuollut silloin." Tuo vain lausui suustaan tarkoittaen Venäjän sotakoirien ensimmäistä hyökkäystä Hokkaidoon. "Jokatapuksessa en tiedä jälkeläisistäni juuri mitään. He eivät ole näyttäytyneet ja omia poikiani kuoli silloin..." Tuo kertoili ja laski katseensa haikeana. Oli rankaa elää vanhana ilman omaa sukuaan.

Moss

Moss nyökkäsi vaisusti. "Vai niin... Tiedän omasta kokemuksesta, millaista on olla tiedottomana omasta pojastaan. En ole nähnyt Jaguaria pitkään aikaan. Toivon vain, että hän elossa..." Moss sanoi ja katsoi Hakuroa.

Nanika & Ai,Zenjirou

Zenjirou laitoi makamaan ja ajatteli miten ne hävisivät ja menetivät sotureitaan. Nanika katsoi oun sotureita jotka olivat hieman masentuneita tapiosta siten se käänsi katsensa taivalle ja ajatteli veljiään ja siskoaan joka oli kuolut oman isän murhamana. Nanika ei voinut sietää sitä milainen hirviö sen isä on. Ai yriiti parhansa autaa loukantuneita sotureita. *Mitenköhän tässä vielä kay.* Ai tuumi ja katsoi siten Oun sotureita.

Hakuro

Uros nyökkäsi. Se ymmärdi varsin hyvin toisen huolen. Oli kamalaa olla tiedottomana pitkän aikaa kun tahti palavasti tietää oliko ketään elossa. "Ehkä me molemmat saamme joskus tietää missä he ovat ja ovatko he elossa." Hakuro vastasi vielä toiselle ja laski taas pääänsä maahan. Hoitavien yrttien vaikutus tunti jo, kehoon ei enää sattunut niin kauheasti.

Gin & Kurotora & Tesshin & Weed & Kagetora & Kenji

*Gin hymyili vaisusti. "Älä syytä itseäsi, Sakura. Tietenkin halusin pelastaa sinut, mutta jotta voisimme voittaa, tarvitsemme enemmän sotureita." Gin sanoi ja istuutui. "Mene lepäämään, tulen pian takaisin. Hankin meille jotain syötävää." Gin sanoi ja lähti sitten kävelemään syvemmälle metsään.
Kurotora oli taas tajuissaan ja kuuli muiden puheet, muttei sanonut mitään. Yhtäkkiä vanha kai lakkasi hengittämästä. "ISÄ!" Kagetora karjahti ja syöksyi isänsä vierelle. Koira nosti toisen pään ylös ja alkoi painella tassullaan tuon rintakehää. "Isä, älä ..! Avaa silmäsi, taistele!" Kagetora huusi ja pidätteli kyyneleitä. Hetkeen Kurotora ei reagoinut, mutta sitten aivan yllättäen, vetäisi keuhkot täyteen ilmaa ja yskäisi muutaman kerran, alkaen jälleen hengittää. Kagetora huokaisi helpottuneena, mutta vilkaisi huolestuneena Akatoraa.
Tesshin huokaisi surullisena ja katsoi Akamea. "Itse asiassa en tiedä varmasti.. mutta hän on huonossa kunnossa.. Ennusteet eivät ole hyvät.." Tesshin sanoi ja katsoi Akamea nopeasti, ennen kuin käänsi katseensa taas veteen. Tesshin ei paljastanut yksityiskohtia, sillä kogat piilottelivat yleensä heikkouksiaan viimeiseen asti.
Weed katsoi Johnia myöskin hiukan hämillään. "Olenhan minä." Weed sanoi sitten. Uros vilkaisi nopeasti Destinyä ja sitten taas Johnia. "Lepäämme nyt täällä hetken, jatkosta en vielä tiedä." Weed selvensi Johnille, jos sakemanni ei ollut vielä sitä tajunnut.
Kenji katsoi Hakuroa hiukan huolissaan hymyillen. "Vaikka saitkin iskuja, niin sinä voitit silti. Seuraavassa taistelussa on se etu, että voit taistella taas jotain korkea-arvoisempaa vastaan, kun yksi pelistä pois." Kenji sanoi yrittäen nähdä tilanteen valoisan puolen.
Gin palasi takaisin raahaten mukanaan suurta villisikaa. Akita paiskasi itseään reilusti suuremman eläimen aukiolle ja palasi sitten metsään, tuoden perässä toisen samanlaisen. "Syökää nyt. Meitä on paljon, joten siihen nähden saalista on vähän, mutta jakakaa ja syökää niin paljon kuin saatte, niin voin hakea lisää." Gin sanoi ja käveli sitten poispäin, hypäten kivelle ja asettuen siihen makaamaan. Tosiasiassa akitalla itselläänkin oli nälkä, mutta Gin tahtoi ruokkia ystävänsä ensin, sillä ei itse ollut huonossa kunnossa, kuten jotkut, jotka tarvitsivat energiaa.*[i]

Ai

Ai katsoi Kurotoraa joka oli huonossa kunossa ja lähti metsään ja haki sieltä erään lääkeyrtin ja palasi muiden luo ja käveli kurotoraa kohti. "Syö tämä se parantaa oloasi ja antaa voimiasi takaisin." ai sanoi ja antoi Kurotoralle erään lääkeyrtin jonka pitäisi autaa sitä toipumaan.

John, Destiny, Sakura, Hakuro ja Kurojaki

Sakurankin huulille nousi hymy ja se nyökäsi Ginille. Narttu asteli rivakasti läheisen puun alle ja käpertyi sinne niin pienelle kerälle kuin mahdollista. Se haukotteli ja sulki silmänsä. Uni tuli heti koska narttu oli todella uupunut.
John naurahti Weedille. "Minä kuulin kyllä kaiken." Tuo vastasi Weedille ja siirtyi aivan Destinyn viereen. Sakemanninarttu vilkaisi Weediä vielä ennen uin siirsi omaa painoaan vasten Johnia. Sekin tiesi että Johnissä ol jotain outoa vaikka ei juuri tällä hetkellä.
Hakuro hymyili Kenjille mutta järkyttyi kun Kurotora lakkasi hengittämästä. "Ei! Sinä et kuole. Taistele kuin mies ja parane kuten minä. Lepäät ja yrität. Minäkin olen kuolemanvakavasti haavoittunut ja silti jaksan jatkaa. Et saa kuolla, olenhan miä sentään sinuakin vanhempi." Tuo piti kannustuspuheta itseään pari vuotta nuoremmalle kaile yrittäen saada tuon jaksamaan vielä.
Nyt Kurojaki kääntyi ympäri ja asteli muita khti varmana. Vaan yllä'tys yllätys näkö alkoi reistailemaan jo nyt. Se kompastui sirppi suusaan ja lensi naamalleen maahan. Monikaan ei sitä huomannut ja uros nousi nopeasti ylös. Se kasahti ympärilleen ja yritti esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sirppi ei onneksi ollut saanut mitään aikan ja tuo käveli yt varovasti kohti Akamea ja Tesshiniä.

Orion,Joe,Skye,Kyoshiro & Takuya

Orion vaani vieläkin jänistä jonka oli huomannut. Se astui varovasti lähemmäs ja hyökkäsi sitten sen jäniksen kinpuun taitaen sen niskan poikki. Sitten Orion otti jäniksen mukansa ja palasi muiden lui ja alkoi syödä. Joe otiio palan villisiasta ja söisen sitten se katsoi isänsä. Skye makasi viellä kun sen soturit olivat otaneet palan villisiasta. Skyellä ei ollut viellä kovinkaan nälkä ja odotti hetken ennenkuin itse söisi. Kyoshiro otti myös palasen ja alkoi syödä sitä. Takuya makasi paikoilaan hetken ja vilkaisi nopeasi Aita joka oli tuonut sille jonkun lääkeyritin. Sitten se söi sen yritin ja katsoi Ryön sotureita jotka olivat selvineet taistelusta ja söivät saadakseen voimia takaisin. Takuya yritti nousta ylös, mutta kaatui saman tien maahan. Sen jalat eivät kantaneet vieläkään sitä. *Pahus....haavat ovat syvempiä kuin kuvitelinkaan. Tappan viellä ne rakit jotka kävivät kinpuuni joukolla.* Takuya ajatteli vihaisena ja katsoi sitten taivalle.


Izo & Fushigi

Izo oli viellä hieman masentunut kun sen veli oli kuollut joten se ei syönyt toistaiseksi mitään viellä. *Tappan sen joka tappoi veljeni.* Izo ajatteli ja katsoi taivalle. Fushigi ja sen soturit keräsivät voimiaan ja katsoivat hetken kun Ohun soturit söivä ennenkuin itse otaisvat palasen itseleen.

Weed & Tesshin & Kurotora & Kagetora

*Weed naurahti. "Tein vain vähän selkoa puolisollesi, ettei hän kuvittele sinun olevan vihannes!" Weed laski leikkiä ja nauroi. "No ei. Vakavasti ottaen battougasi on vaarallinen ja sillä on outoja vaikutuksia, mutta ainakaan et lähtenyt juoksentelemaan ympäri metsiä kuten viimeksi, joten kai se on hyvä merkki." Weed sanoi pieni pilke silmäkulmassaan ja meni sitten syömään.
Tesshin katsoi Kurojakia, kun tuo tuli heidän luokseen. Uros ei ollut huomannut isänsä kaatumista. Tesshin hymyili kannustavasti. "Taistelit aivan kuin ennenkin. Vihollisista ei ollut mitään vastusta." Tesshin kannusti.
Kurotora vain raotti silmiään, kun Ai tuli hänen luokseen. "Ki-kiitos mutta.. e-en tar-ta...tarvitse.." Kurotora sanoi ja käänsi katseensa itsepintaisesti poispäin. "Vie se jollekin..jo-joka.. tarvitsee..sitä.." Kurotora sanoi ja sulki silmänsä. "Isä, syö nyt! Vai haluatko kuolla?" Kagetora sanoi hiukan ärtyneenä. Se johtui vain huolesta. Kagetora käänsi katseensa Aihin ja otti yrtin. "Kiitos, saan kyllä isän syömään tämän, siihen voi vain mennä aikaa.." Kagetora sanoi ja istuutui yrtti suussaan isänsä vierelle.*

Kurojaki, Destiny ja John

Destiny naurahti Weedin sanoille mutta John vain virnisti. "Jaa, minäkö vihannes? Senkun näkisi." John sanoi leikkisästi ja iski Destinylle silmää. Detiny taas siirtyi Weedin vierelle ja työnsi kuononsa melkein toisen korvaan. "Pidä huoli hänestä kun en ole paikalla. Hermot taitavat olla tiukassa nykyään." Destiny kuiskasi Weedille ja virnisti Johnille joka ei pitänyt siitä kun seurassa kuiskailtiin. Kurojaki nyökkäsi poikansa sanoille ja huokaisi todella haikeasti. Se vilkaisi Akamea samalla. "Näköni katoaa yön aikana." Kurojaki sanoi sitten. Se tahtoi ollla toisten seurassa vielä niin kauan kuin nuo pystyisi näkemään.

Ai,Nanika & Hotaru

Ai hymyili ja nyökäsi Kagetoralle. "Yrtti auttaa sisäisiin ja ulkoisiin vaurihoihin, hoito saataa olla hidasta, mutta toimii silti hyvin." Ai sanoi ja katsoi siten hetken Kurotoraa. Hotaru katsoi Oun soturien tilanetta hetken kunes lähti metsälle jaloitelemaan ja tutkimaan auletta hieman. Nanika kävi ottamassa palan vilisiasta ja kun se oli syönyt se laitoi hetkeksi makuule ja yritti unhotaa sen hullun suvun.

Akame

Akame huomasi Kurojakin kaatuvan, vaikka monet muut eivät. Kurojakin astellessa hänen ja Tesshinin luokse ja kertoessa näkönsä katoavan, Akame hätkähti hieman. "Vai siitä on kyse. Sinä siis sokeudut..." Akame huokaisi ja katsoi Kurojakia. "Älä murehdi liikaa Kurojaki. Sokeutuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että et kykene enää taistelemaan. Ben on hyvä esimerkki sokeasta soturista. Alkuun sokeudesta oli kyllä haittaa, mutta ajanmittaan siihen sopeutuu." Akame sanoi kannustavasti.

Moss

Vanhus nousi salamana pystyyn Kurotoran lopettaessa hengityksen. Kun tuo kuitenkin jatkoi hengitystä pian, laittoi Moss takaisin makaamaan. "Se piru joka Kuron tuohon tilaan pieksi saa maksaa..." Moss mutisi.

Tesshin & Weed

*Weed kuunteli Destinyn sanat ja nyökkäsi vain sitten nopeasti. Nuori uros venytteli jäseniään. "Lähden kävelylle, tulen pimeään mennessä takaisin." Weed ilmoitti näin yleisesti. Nuori koira tarvitsi jotain tekemistä, sillä oli vieläkin täynnä latautunutta energiaa, jota ei ollut saanut purkaa taistelussa.
Tesshin katsoi isäänsä surullisesti. "Sinun täytyy tottua tilanteeseen... Se on sinulle ehkä helpompaa kuin muille, kun olet elänyt pitkään puolisokeanakin, mutta helppoa se ei tule olemaan. Minä tai sitten ne pari "henkivartjaasi" voivat opastaa sinua aluksi, jos tahdot..." Tesshin sanoi, mutta yritti pitää ilmeensä toiveikkaana, jottei viimeinen muisto Kurojakille hänen kasvoistaan olisi murheen murtama.*

Kurotora & Kagetora

*"Noh, kuulitko isä?" Kagetora sanoi ja tökkäsi Kurotoraa tassullaan. Kai vain murahti. "Vätys.. etkö muka jaksa edes pureskella yrttejä itse?" Kagetora kiusasi, vaikka se tuntuikin pahalta, kun Kurotora oli melkein kuoleman kielissä. "Mitä?!" Kurotora huudahti ja yllättäen pomppasikin seisomaan. "Sinä nulikka... kuinka k-kehtaat!?" Kurotora sanoi heikolla, mutta itsepintaisella äänellä. Sitten kai tarttui yrtteihin hampaillaan ja söi ne nopeasti yhdellä hotkaisulla, ennen kuin voimat jaloista loppuivat ja Kurotora lyyhistyi maahan jälleen makaamaan. Kagetora hymyili toiveikkaasti. "Eihän se niin vaikeaa ollutkaan." Kagetora sanoi naurahtaen. Kurotora vain murahti äkäisesti ja ummisti silmänsä. Seisominen ei tehnyt hyvää, sillä Kurotora tunsi polttavaa tuskaa kehossaan. Kai ei kuitenkaan paljastanut sitä kenellekään, vaan yritti nukkua.*

Kurojaki

Uros katsoi Akamea lempeästi mutta ei välittänyt pahemmin kannustuksest. Se ei tarvinnut sitä. "Älä yritä parantaa oloani. Sokeuteni ei ole ainoa ongelma, minä kuolen vuoden sisällä ellen jopa aiemmin." Tuo vastasi Akamelle surumielisesti ja istui alakuloisesti maahan. Se olisi tahtonut elää vielä pidempään. Sirpin se pudotti vierelleen. "Ja Tesshin, en tule lähtemään tästä maailmasta helpolla." Tuo sanoi vielä ja hymyili päälle.

John ja Destiny

John ja Destiny kävivät taas yhteistuumin makuulle toistensa viereen ja hymyilivät. Perhettä odtellessa Johnin täytyisi totutella pentuihin ja luultavasti opetella edes vähän hermonhallintaa.

Akame

Akame hätkähti kuullessaan Kurojakin kuolevan. "Sinä siis kuolet... Olen kovin pahoillani puolestasi." Akame sanoi ja kääntyi kävelemään muualle. Tuo suri Kurojakin tulevaa kuolemaa, ainoastaan Tesshinin takia. Tuolle isän menetys tulisi olemaan kova paikka. Akamea itseään Kurojakin kärsimys ei erityisesti surettanut, olihan Koga tappanut useita hänen oppilaistaan ja pennuistaan ja vielä syönyt heidät. Sitä Akame ei koskaan voisi antaa anteeksi.

Kurojaki

Uros nyökkäsi Akamelle ja kävi makuulle. Sitä väystti mutta se yritti esittää pirteää. VAnhuus teki osansa koska tuon ikäisenä väsymys tuli helpommin. Silti tuo jaksoi vielä hymyillä Tesshinile ja toljottaa poikansa naamaa. Jos tuo nyt nukkuisi, ei näköä enää herätesä olisi.

Tesshin & Gin

*Tesshin hymyili takaisin isälleen istuessaan tuon edessä. "Uskon sen..." Tuo vastasi Kurojakille. "Mutta olet onnekas siinä mielessä, että pääset muiden Ohun sotureiden joukkoon sen jälkeen ja saat elää ikuisesti tuntien itsesi nuoreksi. Näet taas molemmilla silmillä kirkkaasti .." Tesshin sanoi. Vaikkei koga tietenkään tiennyt, mitä kuoleman jälkeen tapahtuisi, mutta se toivoi, että jotain sen kaltaista kuitenkin..
Gin makasi edelleen mietteissään, pohtien kuumeisesti, ketkä lähtisivät koirien hakuun ja ketkä jäisivät Japaniin. Kaikki eivät tietenkään lähtisi mukaan, heitä oli aivan liikaa. He voisivat lähteä noin 500-700 koiran joukkiolla, jotteivät herättäisi muutenkaan liikaa huomiota. Loput soturit, n. 3000 jäisivät Kitamiin. Mukaan eivät lähtisi ainakaan haavoittuneet tai muuten lepoa tarvitsevat. Vain taistelukykyiset. Ja Kitamiin oli jäätävä joko hän, Weed tai Riki pitämään järjestystä. Gin oli kuitenkin itse päättänyt lähteä. Gin mietti myös, että Destinyn ei olisi hyvä lähteä, mutta John tahtoisi varmasti tulla mukaan, eikä akita tiennyt, haluaisiko kaksikko olla erossa toisistaan niin pitkää aikaa. Pennut saattaisivat olla jo syntyneet siihen mennessä, kun he palaisivat takaisin. Gin huokaisi ja käänsi selkänsä muihin päin, katsellen merta, joka kimmelsi vielä auringon viimeisten säteiden myötä.*

Kurojaki

Uros nyökksäi Tesshinille ja laski päänsä maahan. Se oli saanut nähdä viimeisenää asiana sen mitä halusikin, poikansa hymyn. Tuo nukahtaisi pian ja siitä ei olisi näölle paluuta. "Tesshin, lupaa olla sinä kun herään." Tuo sanoi vielä ja alkoi jo rentoutumaan tuohon paikalleen.

John

John nousi ylös jättäen Destinyn nukkumaan omien laumalaistensa pariin. Tuo käeli määrätoietoisesti Giniä khti ja siten istui toisen vierelle. Sekin katseli merelle päin ja haisteli raikasta meri-illmaa. "Mitä ajattelet?" Tuo kysyi siten mutta ei udellen. Se oli ystävän kysymys.

Tesshin & Gin

*Tesshin nyökkäsi. "Minä lupaan, isä." Tesshin sanoi ja käänsi sitten katseensa merelle päin, josta tuuli puhalsi lämpimästi ja lohduttavasti.
Gin katsoi Johnia hiukan yllättyneenä, kun tuo alkoi puhumaan. Akita oli ollut niin ajatuksissaan. Gin nousi hitaasti istumaan. "Mietin jatkoa.. mietin.. kun lähdemme hakemaan lisäjoukkoja, otamme mukaan noin 500-700 koiran joukon ja loput jäävät tänne. Ja koska Destiny saa pian pentuja, hänen ei olisi hyvä lähteä mukaan.. ja sinä haluat varmaankin lähteä, mutta emme välttämättä ehdi pentujen syntymään mennessä takaisin. En päätä puolestanne, mutta toivon nyt, että ajattelet, mikä on teille parasta. Jos haluatte lähteä, mikä on riskialtista, niin en estä teitä. Jos taas haluatte jäädä, saan mielenrauhan.." Gin sanoi ja hymyili. "Mutta Destiny todennäköisesti tarvitsee sinua, joten teidän ei ole hyvä olla erossakaan.. en osaa sanoa, mitä mieltä olet ?" Gin kysyi katsahtaen sakemanniin kysyvästi.*