Perääntyneet

Gin

"Onko John KOTIKOIRA?" Kuului Ginin ympäriltä. "Miten hän voi suojella ihmistä?" Samassa nähdessään kiväärin koirat alkoivat murista ja asettuivat tiiviiseen rykelmään. "Rauhoittukaa!" Gin huusi. Hän ei pitänyt Johnin syyttelyistä. Lähes kaikki olivat joskus olleet kotikoiria, mutta kukaan ei pitänyt yhteyttä ihmisiinsä ja siksi he eivät ymmärtäneet Johnia. Ei Ginkään pitänyt yhteyksiä ihmisiin, mutta hän ymmärsi sakemannia. Koirat lopettivat murinan mutta mulkoilivat Hidetoshia ja Johnia epäluuloisina. Gin käänsi kysyvän katseensa Johniin ja Hidetoshiin.

Ai,Maxime,Nanika & Ryö

Ryö mulkaisi paikalle saapunutta ihmistä vahainen katse silmisään. Maxime aistoi myös ihmisen läsnä olon ja aikoi pysyä kaukana Hidetoshisata. Ai katsoi tyyne eilme kasvoilaan Hidetoshia ja Johnia. Ai ei ollut mitenkään varuilaan olihan se itse ollut aijemin ihmisten. Nanika aisti myös Ihmisen läsnä olon ja sen mieleen tuli heti ensimäiset opit ihmisistä mitä sen isä oli joskus sanonut ihmisistä ja miten nihin pitäisi suhtautua ja miten ne tapetaan huomamatta. Nanika ei kuitenkaan aikonut tehdä mitään jota katuisi vielä ja käveli veljensä vielle.

John Uros ei tällä kertaa jaksanut välittää itseensä liittyvistä kommenteista. Yleensä se olisi jo suuttunut mutta ei nyt. Ginin katseelle tuo vain kohautti olkiaan koska ei itsekään tiennyt miehen syytä tulla Kitamille. Siksi uros nyt kääntyi miehen eteen ja istui. Hidetoshi istui hitaasti kivelle ma piti itsensä rauhallisena koska ympäristö, tai koirat olivat vaarallisia. ''John. Sinä ymmärrät minua yhä eikös?'' Mies kysyi ja Johnin vastaus oli tuplahaukahdus. Mies hymyili tälle. ''Se klinikalla vieraillut ystäväsi ei varmasti ollut ainoa huonoktoinenen. Tulin tänne auttamaan. Jos joku tarvitsee tehokkaampaa apua, olen minä hetken kkäytettävissä.'' Mies selitti ja John haukahti kertoakseen ymmärtävänsä. Sitten tuo siirtyi Ginin vierelle ja ryhdisti itsensä. ''Hän on entinen isäntäni. Jokainen joka tarvitsee oikeasti parempaa apua kuin mitä meillä on tarjota, tulevat tänne. Vai uskallatteko? Joka tapauksessa tähän mieheen voi luottaa.'' John selosti mutta ainakaan heti ei kukaan lämmennyt ajatukselle ihmisen avusta.

Takuya,Ginkotsu & Joe

Joe katsoi hetken Hidetoshia ja kuunteli sitten mitä John sanoi muille. Ginkotsu makasi puun oksalla se oli hieman jännitynyt ihmisen läsnä olosta, mutta rentoutui sitten ja seurasi tilannetta. Takuya kuunteli Johnia ja käänsi sitten katsensa poispäin Hidetoshista. Sen haavat olivat viellä aika syviä ja niiden paraneminen veisi kyllä aikansa, mutta Takuya ei aikonut luotaa ihmisten apuun.

Hakuro

Husky kuuli luolaansa Johnin selostuksen ja sen miksi ihminen oli saapunut. Yskiessään ja todetessaan itsensä todella sairaaksi, Hakuro päätti olla ensimmäinen. Omituista kyllä, kukaan tuskin uskoi että tätä tapahtuisi sillä Hakuro ei ollut koskaan ollut tekemisissä ihmisten kanssa,. paitsi hetken aikaa kurkkunsa ollessa avoin mutta sen koko ajan oli tuo ollut lääkkeissä eikä silloin ollut ymmärtänyt mitään. Silti tuo uskalsi luottaa peelkästään johnin sanoihin miehen luotettavuudesta. Se änkesi itsensä kivuliaasti ylös ja lähti hitaasti ontuen ulos. Sille tehtiin tietä koska vanhus opli niin huonossa kunnossa. Rohkeasti se läheni Hidetoshia.

Kenji & Gin

Kenji katsoi jännittyneenä Hakuron perään, muttei sanonut mitään. Se luotti niin syvästi mestariinsa, että uskoi tuon tietävän mitä teki. Gin katsoi Johniin. "Hienoa.. vaikka en usko, että kovin moni suostuu.." Gin sanoi ja käänsi katseensa koiriin, jotka epäluuloisina siirtyivät kauemmas. Haavoittuneita ei näkynyt. Gin ei voisi kannustaa ketään ihmisen hoiviin, ettei antaisi itsestään väärää kuvaa. Kaikilla oli joka tapauksessa oikeus päättää omasta kohtalostaan.
Hakuron lähtiessä kävelemään kohti Hidetoshia, pikkuhiljaa, muitakin haavoittuneita alkoi tulla tuota kohti hitaasti edeten.

Hakuro ja John

John, joka seisoi hiukan Hidetoshista edempänä loi Hakurolle ystävällien ilmee. Husky pysähtyi toisen kohdalle ja yritti hymyillä mutta yskiminen keskeytti sen. "Luotan siihen että sinulla on syytä luottaa tuohon mieheen." Hakuro sanoi Johnille joka nyökkäsi rohkaisevasti ja istui sitten alas. Se tarkkaili sivusilmällä että sen entinen isäntä olisi turvassa kun muitakin alkoi tulemaan. Hakuro istui ja kävi makuulle kiltisti miehen eteen. Hidetoshi alkoi heti rauhassa tutkimaan Hakuron vammoja. Hurjasta jännityksestään huolimatta Hakuro esitti olevansa rentona vaikka tilanne olikin uusi. Se vain yritti antaa itsestään hyvän esimerkin muille.

Ben, Akame

Ben hymähti hieman kuullessaan Georgen äänen. "No lopultakin sinä näyttäydyit George. Cross, George on nykyään ryhmänjohtaja, kuten minäkin olin nuorena." Ben kertoi. Vanhus oli Georgesta hyvin ylpeä, mutta niin tuo oli Kenistäkin.
Akame tarkkaili Hidetoshin tekeemisiä puun oksistosta. Kishu luotti kyllä Johniin, mutta tuo kaan ei liiemmin ihmisistä välittänyt.

Gin

Gin katsoi, kun melkein kaikki haavoittuneet oli tuotu Hidetoshin eteen. Heitä oli paljon, ainakin kolmekymmentä haavoittunutta, jotka tarvitsivat hyvän hoidon. "John.. pitäisikö heidät viedä eläinlääkäriin, jos he suostuvat? Heitä on paljon, ja Hidetoshi on yksin. Enkä mielellään päästäisi enempää ihmisiä tänne, ajatellen heidän ja joukkojen turvallisuutta." Gin sanoi. Moottoriveneeseen mahtuisi ehkä kymmenen koiraa kerrallaan. Ja he olisivat turvassa Doragolta Hidetoshin matkassa. "Tosin miten saamme hänet tajuamaan sen?" Gin mietti ja katsoi Hidetoshia tarkkaan. Akita mietti, miten etäinen hän oli Hidetoshia kohtaan. Vaikka Gin tunsi miehen läpikotaisin, niin vuodet olivat silti tehneet tehtävänsä, ja Gin oli vieraantunut ihmisistä lopullisesti. Samassa Ginin korvat nousivat pystyyn, kun toisenkin moottoriveneen jylinä kantautui kauempaa. Se oli Daisuke. Ginin korvat painautuivat luimuun ja akita jännittyi.

Rigel,Zejirou,Nanika & Dorokusai

Rigel aisti toisenkin ihmisen tulevan ja tuon ihmisen se tunsi olihan Daisuke antanut sille nimen. Zenjirou katsoi kauempaa kun loukantunet menivät Hidethosin luo paitsi sen kaveri. Dorokusai katseli puun oksasta Oun sotureita jotka lähestyivät ihmistä. Nanika katsoi hetken hieman ylätyneenä kun kolmekymentä loukantuneita koira jotka menivät Hidetoshin luo.

John ja Hakuro

John katsahti Daisukea ja Giniä. onneksi poika oli vielä kaukana. "Gin, älä ole tuollainen häntä kohtaan. Hän ymärtää kyllä ettäolet villi ja hän on jo aikuinen. Hidetoshi ymmärtää saman mutta pidän sentään ystävyyssuhdetta yllä." John sanoi ystäväleen ja keskittyi haavoittuneisiin. "John, tul tänne." Mies kutsui sitten ja uros totteli. "Husky tarvitsee oikeasti parempaa hoitoa kuin mitä nyt pystyn antamaan." Mies selitti selkeästi ja uros ymmärsi. "hakuro, näytä esimerkkiä ja lähde klinikalle." John ohjeisti mutta nyt husky näytti siltä kuin olisi aikonut väittää vastaan. "Selvä on John." Se kuitenkin sanoi sitten ja valmistautui jo. Hidetoshi katsoi koiraa kummissaan. "Mitä nyt John?" Se ysyi sakemannilta joka alkoi haukkumaan ja vittoman pällään sairaisiin ja veneeseen. Ihme kyllä mies ymmärsi. Näiden kahden välinen yhteys toimi edelleen.

Gin

Ei. Gin ei vastustanut Daisukea. Akita oli jännittynyt, koska ei enää pystynyt luottamaan Daisukeen kuten ennen, vaikka tahtoikin. Gin ei vastannut Johnille mitään, kun Daisuke rantautui ja hyppäsi ketterästi Hidetoshin vierelle. "Paljon haavoittuneita koiria. Nämä on vietävä klinikalle. Minun veneeseeni mahtuu." Daisuke sanoi. Gin tuijotti poikaa hetken, kunnes tuokin huomasi hänet. Hetken kaksi vanhaa ystävystä tuijottivat toisiaan pitkään silmiin, kunnes Gin joutui kääntämään katseensa. "Gin..." Daisuke sanoi haikean kuuloisena ja astui lähemmäs ojentaen kättään. Gin kuitenkin perääntyi pari askelta ja siirsi päänsä sivuun. Daisuke näytti pettyneeltä. "Anteeksi, Gin." Daisuke sanoi ja kääntyi. Akita ei tiennyt, mikä häneen meni, mutta Gin astui askeleen eteenpäin ja kosketti Daisuken kättä kuonollaan. Daisuke kääntyi yllättyneenä ja sitten varovaisesti laski kätensä Ginin päälaelle, silittäen muutaman kerran. Gin tunsi koko selkärangassaan outoa väreilyä, tuon kosketuksen hän oli jo melkein unohtanut. Kuitenkin, Gin vetäytyi uudelleen Daisuken lähettyviltä ja jäi seisomaan vähän matkan päähän, tuijottaen korvat pystyssä nuorta miestä. Daisuke hymyili ja nyökkäsi ymmärtäväisesti, kunnes siirtyi tarkastelemaan loukkaantuneita. "Antavatko nämä koskea?" Daisuke kysyi ja sai vastaukseksi murinaa, kun ojensi kättään kohti koiria. "Antakaa heidän auttaa teitä. He osaavat käsitellä teitä varoen ja muutaman päivän päästä voitte palata taas terveinä takaisin." Gin sanoi ja koirat suostuivat. Daisuke nosti kymmenen koiraa omaan veneeseensä, sitten Hidetoshin veneeseen saman määrän. Kymmenen haavoittunutta ei kuitenkaan enää mahtunut. "Ne on hoidettava täällä." Daisuke sanoi, sillä oli tarkoituksella jättänyt lievimmin haavoittuneet maahan. Gin katsoi Daisukea vielä hetken. Äskeinen yhteys oli jälleen kadonnut, eikä akita enää kiinnittänyt Daisukeen samalla lailla huomiota.

Sakura, John ja Destiny John seurasi tarkkaan kun haavoittuneita käsiteltiin. Sitten se huomasi kun Destiny ja Sakura ilmestyivät metsästä pentuja kantaen. Koira hölkkäsi iloisesti rakkaansa luokse ja otti Sakuralta toisen pennun. Rohkeasti Sakura hölkkäsi sitten Ginin vierelle. John taas otti pentu suussaan suunnan kohti entistä isäntäänsä. Destiny oli ehkä suojelevainen pennuistaan mutta uskalsi luottaa mieheen joka katsoi kummastuneena Johnin suussa olevaa karvapalloa ja Destinyä. ''Vanha epeli!'' Hidetoshi huudahti iloisesti tajutessaan sakemannin esittelevän perhettään. John antoi pennu suustaan jopa miehen tutkittavaksi. Destiny käveli Johnin vierelle ja tarkkaili pentuaan vieraan miehen käsissä.

Gin & Weed

Weedkin tuli paikalle. Daisuke hymyili. "Onpas sinusta tullut jo iso Weed. Missä sinun pentusi ovat?" Daisuke kysyi. Weed ei ymmärtänyt. "Hän kehui sinua isoksi, ja kysyi missä jälkeläisesi ovat." Gin tulkkasi. Weed heilutti häntäänsä. Jostain syystä nuorempi oli avautuneempi kuin Gin. Ehkä vanha ystävyys vaikutti liian vahvasti Giniin, eikä akita pystynyt olemaan luonteva.

Hakuro, John ja Destiny

Kun Hidetoshi oli saanut tutkia molemmat pennut ei mies voinut kuin hymyillä. Se sai kontaktin jopa Destinyyn joka antoi itsensä tutkittavaksi. Ei terveille villikoirille pahaa tehnyt joutua tutkittavaksi. Sekin oli kuitenkin terve. "Hienon nartun olet löytänyt John. Pidä huolta perheestäsi." Hidetoshi toivotti ja nousi sitten ylös, astellen veneeseensä. "Mennään Daisuke!" Hän huudahti ja käynnisti moottorinsa, sitten vene peruutti pois ja kääntyi. Se lähti kohti Honshua ja Hakuro katsoi sieltä kuinka Kitami jäi taakse. Alueen hallitsijaa vietiin nyt klinikalle paranemaan.

Takuya,Isanagi & Orion

Takuya tujotti hetken Daisukia kun tuo nosti kymmenen koiraa veneseensä. Kun Takuya oli kävelemässä pois päin se kaatui maahan hetkeksi, mutta isthati sitten kun se ei syvien haavojensa takia pystynyt seisomaan yhtä kauan kuin ennen. Isanagi seurasi Daisuken ja Hidetoshin puuhia kaukaa, sillä pelkäsi jotenkin ihmisiä. Orion käveli isänsä vierelle ja katsoi hetken Daisukea, kunnes käänsi katsensa Hidetoshin joka poistuikin jo Kitamista.

Gin & Weed

Daisuken huomatessa Orionin nuorukainen hymyili pennulle kunnes molemmat lähtivät moottorit jylisten loittonemaan Kitamilta. Gin tuijotti noiden perään hetken ja katsoi sitten haavoittuneita, jotka olivat saaneet hoitoa paikan päällä. He lähtivät kulkemaan takaisin lepopaikkaan ja Gin katsoi vielä kaukana eteneviä pisteitä, kunnes palasi takaisin lauman pariin. Weed katsoi Orionia hetken. "En ole nähnyt sinua pitkään aikaan, poika. Oletpa kasvanut." Weed sanoi ylpeänä pojastaan.

Nanika & Rigel

Nanika katsoi myös kauempaa kun se ei oikein luotanut ihmisiin kun oli kuulut huhun isältään ihimisistä, mutta Nanika ei ollut varma oliko se huhu totta. Rigel katsoi hetken Hidetoshin ja Daisuken perään kunes känsi katsensa Weedin ja Ginin ja viklaisi siten nopeasti isanagia joka näytti hieman pelokalta.

Ikagawashi

Kage oli ollut vaeltelemassa ja suututtannut pienen paikallisen koirajoukkion joka oli kuullut Ohulaisista Kitamissa. Ne olivat piilskelleet etsinnöiltä ja luulleet voivansa vallata Kitamin. Niiden johtaja, Crush nimeltään oli suuttunut Kagelle ja haastanut pienen uroksen varmana voitostaan. Pantiksi se oli asettanut oman henkensä. Uros tosin tiesi voittavansa itseään ainakin kaksi kertaa suuremman tosan.
"Sinähän olet hidas kuin silmäpuoli sonni!" Kage ilkkui tosaa jonka keho oli jo viilloilla. Kageen taas ei ollut osunut yksikään isku. Eikä uros vielä ollut edes tosissaan. taistelu levisi itseäsiassa joukkojen keskelle ja nopeasti Ohulaiset muodostivat kaksikon ympärille taisteluringin. "Ole hiljaa kirppu! Minä tapan sinut yhdellä iskulla!" Raivtosnut tosa karjui mutta Kage vain nauri. Samoin tekivät loput Shadoudansa jäsenet jotkakököttivät piilossa yhden puun oksien varjoissa. Oikeastaan Kage oli jo voitolla vaikkkei se ollut vilä edes oikeita tekniikoita käyytänyt. Ekä se näyttäisi niitä nytkän. Se vain katosi yhtäkkiä ja Ohulaisetkin olivat aivan hämillään kun yhtä'kkiä tosan kehoon ilmestyi viiltja ja ympärillä saattoi vain välilllä huomata mustan liikahduksen. Sitten tosa kaatui ulisten maahan ja Kage ilmestyyi sen eteen. "Joskus voima ei kerro uka voittaa." Uros järkeli ja katsoi maassa inisevää tosaa miettien päätäisikö tuon päiviltä.

Gin

Gin kiinnitti huomionsa taisteluun ja hölkkäsi paikalle. "Kuka tuo on?" Gin ihmetteli ja katsoi tosaa, joka makasi ulisten maassa. "Kuka olet ja mitä teet täällä?" Gin sanoi tiukasti. "Kiitos Kage. Mutta häntä ei tarvitse tappaa, ellei hän tee itse valintaansa." Gin sanoi varjoklaanin johtajalle ja katsoi taas tosaa. "Vastaa, kun sinulta kysytään!" Gin murahti tiukasti, mutta tiesi, että jos toinen pyytäisi armoa, päästäisi Gin toisen menemään.

Orion & Fushigi

Orion katsoi hetken Daisuken perään ja käänsi katsensa sitten isänsä. "Täällähän sitä ollaan jumitettu." Orion sanoi hieman vitsikäänä ja hymyili sitten hieman. Fushigi vilkaisi hetken metsään mistä kuuli jotain taistelun ääniä, mutta ei mennyt viellä katsomaan mistä olisi kyse.

Ikagawashi

Uros ei sanonut Ginille mitään mutta nyökkäsi ja katosi oman joukkonsa luokse. Crush tuijotti Giniä anellen. "Olen Crush ja tahdoimme valloittaa alueen. Meitä on 30. En tahdo kuolla." Toinen aneli maassa ja inisi häntä koipien välissä.

Gin & Weed

Gin katsoi tosaa mietteliäänä. Sitten akitan tiukka katse pehmeni hiukan. "Senkin typerys. Luulitko voivasi 30 koiran joukolla voittaa yli 4000 koiran joukon?" Gin kysyi ja Crush painoi päänsä alas häpeissään. "Nouse ylös. Näytätte olevan vahvoja, vaikka teittekin äsken tyhmästi." Gin sanoi ja tosa kompuroi jaloilleen. Vaikka se oli suuri, kagea paljon suurempi, niin silti se mulkoili toista kauhuissaan. "Kuulutteko Doragon joukkoihin?" Gin kysyi ja Crushin kuullessa Doragon nimen tosa säikähti. "En! Dorago.. se on täysi hullu." Crush sanoi ja pelkäsi selvästi Ohun valloittajaa. "Me kuulumme Ohun joukkoihin. Tarjoan teille nyt sijaa laumastamme, ja toivon, että otatte sen vastaan. Kaikki apu on tarpeen." Gin sanoi ja katsoi Crushia, joka nyökkäsi, painaen päänsä alas. "Kiitos... kiitos." Crush nyökytteli. "Lopeta tuo ulina. Soturit ovat vahvoja, haavoittuneinakin." Gin sanoi muka tiukasti, mutta hymyili sitten ja käveli pois. "Kuka tuo oli?" Kuului Crushin joukoista.

Weed hymyili Orionille nyökäten ja katsoi sitten merta. "Sota tulee pian. Alatte olla jo siinä iässä, että saatte jo pian ottaa osaa taisteluun. Tosin riippuen ajankohdasta. Jos sota tulee pian, olette vielä liian nuoria." Weed sanoi pojalleen.

John ja Destiny

Kaksi sakemannia olivat etsineet itselleen mukavan makuualsuatn joukkojen viereltä yhden puun juurelta. Ne makasivat siinä vierekkäin ja pesivät pentuja iloisesti. Pennut olivat jo paljon elävämpiä kuin syntyessään. Pieniähän e olivat vielä eivätkä osanneet mitän mutta kyllä se elämä siitä lähtisi.

Orion & Isanagi

Orion kuunteli mitä sen isä sanoi sille ja känsi sitten katsensa merelle. *Hyvä pääsen siis pian sotaan mukan.* Orion ajatteli ja käänsi sitten katsensa veljensä. Isanagi rentoutti lihaksensa kun ihmiset olivat meneet.