Perääntyneet

Bea & Raian & Shiroka

Bea katsoi hetken isäänsä lopetettuaan itkuaan. Tuon menettäessä tajuntansa Bea hiukan säikähti, mutta katsoi sitten äitiään. "Minä tapan Doragon! Hän on inhottava, ruma ja tyhmä!" Bea sanoi, keksien mahdollisia haukkumanimiä. "Ja epärehellinen, ilkeä ja pelkuri! Hän saa kärsiä!" Bea huusi ja nousi uhmakkaasti jaloilleen ja juoksi itsepäisesti ulos kaatosateeseen. Bea juoksi kohti rantaa niin kovaa kuin pääsi, mutta pysähtyi veden rajaan ja katseli aaltoja. "MINÄ TAPAN SINUT DORAGO!!" Bea huusi tuulen pauhuun ja kyyneleet silmissä katsoi vastarannalle, sateen piiskatessa nartun turkkia. Raian ja Shiroka vilkaisivat toisiaan. "Aikooko hän lähteä Honshuun?" Raian kysyi. Shiroka kohautti olkiaan. "Tuskinpa, mutta jos yrittää, niin menen perään." Shiroka lupasi ja istuutui sitten katselemaan Beaa, joka seisoi vieläkin paikoillaan rannalla.

Gale Uhmakkaasti myös Gale käveli rantaan ja murisi. Lisäksi se pullisteli kuin kovakin lihaskimppu ja yritti esittää mahdollisimman isoa. Se katsoi siskoaan ja taas merta. ''Kostomme tulee olemaan hirveä!'' Uros rääkäisi siskonsa jälkeen ja jatkoi murinaa.

Bea

Bea käänsi katseensa Galeen ja hymyili. "Onkohan äiti ja isä vihaisia kun lähdin ilman lupaa..." Bea kysyi sitten hiukan apeana. Pentu tajusi vasta nyt, miten hullu teko se oli ollut. "Me näytetään vielä että meistä tulee hienoja sotureita!" Bea sanoi ja katsoi sitten Galeen. "Äiti ja Dorago.. ehkä.. ehkä saavat meille veljen tai siskon..." Bea sanoi sitten hiukan kauhuissaan.

Gale

Pentu luimisti korviaan siskonsa viimeisille sanoille. "Eikä! Se hirviö teki pahaa äidille, eikä niin saa käydä!" Pentu murahti määrätietoisesti ja mulkoili Honshulle päin, aaltojen muuttuessa yhä isommiksi kun myrsky yltyi jälleen. "Mutta hienoja sotureita meistä tulee varmasti!" Gale huudahti sitten ja virnisti.

Bea

Beakin piristyi Galen energisen olemuksen vuoksi. "Olisitpa nähnyt, kun iskin sitä jättimäistä tanskandoggia vatsaan. Se vain kaatui maahan ja sätki kuin tyhmä. Olikohan sillä joku hätänä?" Bea sanoi ylpeänä teostaan ja nauroi. "Harmi ettemme saa ottaa vielä osaa sotaan..." Bea sanoi sitten. Pentua harmitti olla niin nuori vielä.

Gale

Pentu vain nauroi toisen kertoessa Hougenista. Tuo pystyi kyllä kuvittelemaan tilanteen varsin hauskasti. "Nääh, se varmaan vain pelkäsi sinua." Gale sanoi ryhdikkäänä ja tönäisi siskoaan leikkisästi lapaan.(?)

Bea

Bea alkoi nauraa ja tönäisi toista takaisin (?). Gale oli Bean ensimmäinen esikuva ja siksi narttu olikin ylpeä, kun juuri Gale oli hänen isoveljensä. Samassa toinen pentujoukko, heidän ikäluokkaansa, tosin ehkä kuukauden tai pari vanhempia, tuli heidän luokseen. "Pah, tuollainen pikkulikkako muka voittaisi Hougenin kaltaisen ison ja vahvan koiran?" Toinen sanoi ivallisesti. Bea luimisti heti korviaan. "Oletteko te sitten Hougenin puolella?" Bea sanoi takaisin. Koirat olivat hetken ihmeissään. "No emme tietenkään ole, mutta tuollainen pikkurakki ei pärjäisi täysikasvuiselle, suuremmallekin urokselle." Urospentu pilkkasi ja Bea vilkaisi Galea hiukan apeana. Yleensä niin suorasanainen Bea ei vain keksinyt juuri mitään vastaansanottavaa.

Gale

Gale katsoi tulijoita pistävästi. "Ja mitähän sinunlaisesi sekarotuinen piski muka taistosta tietää? Kuka on isäsi? Ei ainakaan kukaan ylimmistön soturi. Meidän isämme on legendaarinen John ja äitimme Seireenipaholainen. Joten pidä sinä turpasi kiinni!" Gale selosti toiselle nyt jo varsin vihaisesti koska vihasi isottelijoita oman dominoivan luonteensa takia. Pentunakin tuo osasi jo taistelun taidot vaikkei olutkaan vahva. "Bea. Näytetään noille miten suuren soturilegendan pennut taistelevat." Gale hihkaisi mutta odottamaan se ei jäänyt. Rohkeasti muristen se loikkasi vanhempien kimppuun.

Isanagi

Isanagi katsoi hetken kun Gale hyökkäsi toisen pennun kinpuun. Se pudisti hieman päätään ja meni sitten siihen väliin. "Onko pakko nahistella olette kuitenkin samalla puolella." Isanagi sanoi ja yritti lopetaa jo heti alkuunsa toisten tappelun. Isanagi osasi käytäytyä kuin oikea aikuinen ja uskoi saavansa tappelun lopumaan.

Gale Pentu ei todellakaan ollut aikeissa lopettaa. Isanagi tosin ei voinut tietää kuinka dominoivan luonteen Gale omasikaan. ''Älä puutu tähän! Minua ei komenna mikään puoliaikuinen!'' Gale huusi vihaisesti ja se joka oli haukknut Beaa, sai hampaista. Oikeastaan toinen alistui maahan jo kahden puraisun jälkeen. Kuten aikuiset, Gale piti häntäänsä alfamaisella kaarella.

Ben, Kisaragi, Smith

Ben nyökkäili pienesti vastauksena muiden sanoille ja kun kaikki tuntui lopultakin olevan kunnossa lähti Ben kävelemään kohti pientä luolaa, jota piti lepopaikkanaan.
Kisaragin huomatessa, että myös John oli palaamassa Kitamille käänsi Kisaragikin kurssinsa takaisin kohti saarta. Pian tuo saapuikin rantaan ja löysi suuren puun alta mukavan kolon, jonne husky asettuikin nukkumaan.
Smith oli ollut kävelyllä, kun tuon korviin kantautui yhtäkkiä pentujen nahistelun ääniä. Vanhus pudisti päätään ja hymähti hieman ja lähti sitten kävelemään kohti äänen tulo suuntaa. Pian Smith näki nahistelevat pennut ja rykäisi kuuluvasti. "Entäs täysi aikuinen? Lopettakaapas tuollainen rähiseminen. Gale, vaikka John kuuluukin upseeristoon, niin sinä et kuulu. Olet täysin saman arvoinen, kuin muutkin lauman pennut, joten älä ala alistamaan muita." Smith komensi.

Bea

Bea oli hiukan epävarma, sillä toiset olivat isompia ja uroksia, mutta Galen sanat valoivat narttuun uskoa. Ennen kuin Bea ehti kuitenkaan käydä toisen kimppuun, Smith astui paikalle. Narttupentu katsoi toisia koiria. "Niin, surkimukset! Smith-setä, tuo pikkulikka väittää taistelleensa Hougenia vastaan ja onnistuneensa jopa kaatamaan tuon. Eihän se ole mahdollista?!" Bea kuitenkin raivostui. "Se on totta, minä onnistuin saamaan Hougenin maahan, se sai jonkun ihme sätkykohtauksen!" Bea sanoi ja astui askeleen eteenpäin. Urospentu näytti hänelle kieltä ja katsoi sitten Galea ilkeästi. Bea ei kuitenkaan uskaltanut käydä toisen kimppuun, koska Smith oli paikalla. Urospentu oletti tietenkin oitis, että Smith oli hänen puolellaan ja käytti sitä hyväkseen.

Isanagi & Izo

Isanagi katsoi hetken Galea, mutta ei sanonut mitään. Se ei kuitenkaan välitänyt juuri toisen sanoista. Sitten se käänsi katseen Smithin ja kuunteli välillä Bea ja välillä taas sitä urospentua. Izo huomasi isänsä rantautuneen. Se hymyili hieman kun Kisaragi oli kunossa.

Gale ja Cross

Gale kyllä tiesi kuka Smith oli mutta tälle oli muodostunut huonoksi tavaksi olla oikukas myös aikuisille. Se siis vain mulkaisi vanhusta. "Ei! Et voi määrätä minua kun tuo pöpipää luulee olevansa parempi." Gale huudahti ja toisen urospennun näyttäessä kieltä Bealle, Gale hyppäsi vanhempaa päin ja ne alkoivat pyörimään maassa minne sattuu, toisiaan purrren. Se ei ollut leikkiä vaan gale haastoi kunnolla riitaa ja oikeastaan toinen vain puolustautui. Cross näki tilanteen kauempaa ja ilokseen tunnisti Smithin. "Hei Smith! Sinun kanssasi en olekaan vielä jutustellut!" Corss ilmoitti iloisesti ja tuli paikalle. "Erotetaankos nämä riitapukarit?" Cross kysäisi sitten ja nopeasti sluki sai tarrattua Galen niskaan ja nostettua rimpuilevan pennun ilmaan.

Smith

Smith seurasi tilannetta ja kuunteli pentujen sanoja ja rykäisi sitten. "Kuulkaas räkänokat. Mikään ei ole mahdotonta. Minä jos kuka sen tiedän, olenhan nähnyt Akakabutonkin kaatuvan." Smith sanoi, mutta ennen kuin tuo ehti puhua pitempään, kun Gale alkoi huutaa ja hyökkäsi toisen pennun kimppuun. "Mokoma riivi... Oh, hei Cross" Smith tervehti huomatessaan Crossin ja nyökkäsi. "Se oli suunnitelma." Smith vastasi ja nosti toisen urospennun niskasta ilmaan. "Nyt loppui tämä riita. Molemmat käyttäytyivät tyhmästi. Ensinnäkin toisten saavutusten vähättely oli varsin typerästi tehty" Smith sanoi kantamalleen pennulle ja katsoi sitten Galea. "Ja sinulta oli tyhmää käydä väkivaltaiseksi. Jos joku alkaa kiusaamaan, tulee siitä ilmoittaa jollekkin aikuiselle, eikä alkaa heti käyttää voimakeinoja." Smith saarnasi ja tuhahti sitten. "Jospa pyydätte nyt molemmat anteeksi." Smith ehdotti.

Gale ja Cross

Gale murisi smithille pentuhampaat irvessä ja samlla se mulkoili riitakaveriaan. "Vai kertoa aikuiselle? Minä en kantelupukiksi rupea vaan hoidna itse omat asiani!" Gale karjaisi Smithille ja murisi vain pienellä äänellään. Cross naurahti ja käveli tyynesti veteen. "Joku kaipaa tunteiden viilennystä." Narttu sanoi ja päästi pennun putomaan veteen. Toisin kuin luulisi, Gale ei viilentynyt vain suuttui lisää ja loikki rantaan vihaisena. "Senkin..." Se nurisi ja tuijotti Smithin hampaissa olevaa pentua. "Minä en anteeksi pyydä! Tuo haukkui siskoani!" Gale karjui ja Cross nosti toisen taas ilmaan.

Bea

Bea katsoi vain sivusta ja seisoi vieläkin hiljaa paikoillaan. Se hymyili kuitenkin, kun Gale ei antanut periksi. Urospentu oli varsin nolon näköinen. "No anteeksi." Bea kuuli toisen sanovan ja narttu käänsi katseensa Galeen, pyytäisikö tuo anteeksi. Bea ei kuitenkaan vieläkään pitänyt toisesta urospennusta, sillä tuon sanat todella saivat Bean taas muistamaan, että se oli ainoa narttupentu laumassa.

Gale

Pentu vain roikkui paikoilaan Crossin hampaissa ja mulkoili toista pentua. Sen kasvoille kohosi omahyväinen voittajan hymy toisen pyytäessä anteeksi. Uros itse ei sanonut mitään vaan ainoastaan virnuili vanhemmalle pennulle voittaneen näköisenä.

Bea

"Hei, anteeksi.. öö, Cross.." Bea aloitti. "..siis veljeni puolesta. Hän vain puolusti minua joten kai tämä on osaksi minun vikani. Eiköhän tämä ole selvää jo, tuskin enää tulee ongelmia.." Bea sanoi ja mulkaisi urospentua, joka käänsi katseensa luimistellen. "..voisiko hänet siis päästää alas?" Bea kysyi sitten ja kallisti päätään kysyvästi.

Gale ja Cross Cross alkoi hymyilemään leveästi Bealle. ''Sinäpäs olet suloinen. Tietenkin päästän veljesi kun kerran kauniisti pyydät.'' Cross mutisi hampaiden välistä ja samassa laski Galen alas. Uros ravisteli itseään kuin mitään ei olisi tapahtunut. ''Te olette tulleet vanhempiinne.'' Narttu kehui hymyillen ja vilkaisi Smithiä.

Smith

Smith katsoi anteeksi pyytänyttä Beaa ja hymähti pienesti. "Onneksi edes toisella teistä on käytöstapoja." Smith sanoi ja laski toisen uros-pennun maahan, vilkaisten sitten Galea. "Sinunkin tulisi ottaa mallia siskostasi. Oikean Ohun soturin on osattava taistelutaitojen lisäksi myös hyvät käytös tavat." Smith sanoi ja katsoi sitten Crossia. "Niin todellakin ovat. Tämä pikku-herra on jo isäänsäkkin jääräpaisempi." Smith sanoi ja naurahti, siirtäen katseensa taas Galeen.

Shizuka & Isanagi

Isanagi seurasi hetken tilanneta ja meni sitten leikimään muiden pentujen kanssa joksikin aikaa. Shizuka katsoi pentujen leikkiä hetken kunnes laski päänsä etutasujensa varaan ja sulki silmänsä hetkeksi. Se ei kuitenkaan laittanut nukumaan vaan pysyi kokoajan hereillä ja kuunteli mitä ympärillä tapahtui.

Gale ja Cross

Gale murahti Smithille ja näytti kieltään. "Pah. Isäni ei pyytele anteeksi." GAle totesi ja vielä mulkaisi pois lyllertävää urospentua ennen kuin vilkaisi Crossia mietteliäänä. Cross taas istui alas ja hymyili Smithille. "No, toivotaan että hän ei tuosta enää muutu jääräpäisemmäksi." Narttu vastasi.

Nanika

Nanika käveli omissa ajatuksisaan eikä ollut huomannut pentujen riitelyä tai sitä että Isanagi oli menyt sihen väliin. Nanika meitti sitä tulevaa sotaa ja sitä kuinka moni sotureista tulisi mahdolisesti kuolemaan.

Bea

Bea hymyili sitten Crossille ja Smithille ja katsoi Galea. Pentu ihaili toisen jääräpäisyyttä, vaikkakin yleensä oli se, joka joutui pelastamaan heidät tällaisista tilanteista, vaikka itsepäisyyttä nartultakin löytyi. "Kiitos Gale, kuitenkin. Ei tuo enää uskalla kiusata minua." Bea sanoi sitten ja virnisti.