Perääntyneet

Isanagi & Izo

Isanagi oli nukahtanut hetkeksi ja näki unta siittä päivästä kun sen isä oli aloittanut sen koulutuksen. Pikemminkin se oli Isanagille painajainen kuin uni, sillä näki kuinka uupunut ja väsynyt se oli ollut koko ajan. Eikä ollut saanut levätä kertaakaan. Izo oli kuljeskellut hetken ympärinsä Kitamia ja palasi muiden luo ja odotti että Gin ja muut tulisivat jo takaisin.

Nanika & Ai

Nanika oli vielä harjoitelemassa ja kehitämässä omaa teknikaa se ei kuitenkaan ollut vielä valmis ja Nanika oli jo menettänyt osan voimistaan. *Pahus... En onistunut vieläkään.* Nanika ajatteli ja jatkoi harjoittelua. Ai oli etsimässä lisää yrtejä ja kun se huomasi Nanikan harjoitelevan jotain teknikaa. "Kuules jos jatkat tuota rataa niin olet ihan voimaton enen sotaa." Ai sanoi. Nanika yllättyi kuulesaan Ain äänen Nanika käänsi sitten katseensa sihen. "Kyllä minun voimani palaavat takaisin ennen sotaa." Nanika sanoi ja laittoi hetkeksi lepämään ja kerämään voimia.

Bea

Bea tuli juosten takaisin. "Tahdon saalistaa lisää!" Pentu huudahti häntään heilutellen ja syöksyi uudelleen veteen. Bea sukelsi ja yritti etsiä kaloja, mutta pettymyksekseen ei löytänyt mitään. Pärskien pentu nousi takaisin pintaan ja tuli ravistellen rantaan. "Höh.. ei löytynyt.." Bea murahti, mutta itsepäisesti meni takaisin rantaan tähyilemään Galen vierelle.

Gale

Petu naurahti siskolleen ja pian itse huomasi kalan. Se loikkasi veteen ja sai kuin saikin sen heti kiinni. Se kuitenkin sätki voimakkaasti ja pennun koko pää heilui. Voimakkaasti puraisten Gale sai kuitenkin saaliinsa hengiltä. "Jes!" Se kiljaisi riemukkaasti.

Bea

Narttu nauroi kun Gale hytkyi kala suussaan. "Jes, nyt sinäkin sait kalaa!" Bea nauroi. "Mutta sen voisimme syödä itse, ei kaikkea tarvitse jakaa." Bea ehdotti, sillä oli hiukan nälkäinen ja Galen kala näytti houkuttelevalta.

//Tuleeko Gin pian? ; )//

Gale
Urospentu loikkki rantaan ja avisteli itsensä. Se laski akalan maahan ja hymyili siskolleen leikkisästi mutta kuitenkin ystävällisesti kuten toiselle aina. "Joo! Eka oma saalis syötäväks." Uros hehkutti ja heilutti häntäänsä. Se tosin vilkaisi yhteen väliin vakavana jonkin verran kaueampana näkyvää isäänsä.

// nyt (; //

Gin & Weed & Bea

Gin oli jo lähellä Kitamia. Se näki koiria rannalla ja tunsi pientä helpotusta, vaikka pelkäsikin ystävänsä puolesta. Lähemmäs päästyään se erotti hahmon rantakalliolla. Gin höristi korviaan... oliko se.. akita joutui tarkentamaan katsettaan, kunnes tunsi Johnin. Matkanteosta hiukan väsynyt Gin kiihdytti yllättäen tahtiaan ja saapui rantaan muita ennemmin. Hengästyneenä Gin loikkasi vedestä, ja ei edes ravistellut itseään. "John.." Gin sanoi. Toinen oli hengissä, Ginin helpotukseksi.
Weed rantautui pian isänsä jälkeen ja ravisteli itsensä kuivaksi. Koira katsoi Johnia ja sitten isäänsä. "John, olethan sinä elossa. Niitä uutisia mahdollisesta kuolemastasi olikin vaikea uskoa.." Nuori koira sanoi sakemannille.
Bea huomasi pian tulijat. "Katsokaa! Nyt he tulevat, katsokaa!" Bea kiljahti. Hän ei ollut vielä tavannut noita, muuta kuin aivan pienenä karvapallona, jolloin ei ollut vielä ymmärtänyt mistään juuri mitään.

Akame, Ben, Smith

Akame saapui rantaan hieman Ginin perässä ja helpottui suuresti nähdessään Johnin hengissä. Vanhus asteli nopeasti sakemannin ja Ginin luokse ja huokaisi pienesti. "Hyvä. Ehdimme jo pelätä pahinta." Akame sanoi ja katsoi Johnia huojen tuneena, siitä, että tuo oli elossa.
Ben oli juuri herännyt uudestaan, kuullessaan Bean huudon ulkoa. Vanhus nousi seisomaan ja lähti heti kävelemään rantaan päin.
Smith saapui jouksi nopeasti Ginin luokse huomatessaan tuon palanneen. "No vihdoinkin. Onhan tässä jo odotettukkin." Smith naurahti ja jäi seisomaan vähän matkan päähän Ginistä.

Joe,Ginkotsu,Isanagi & Shizuka

Joe ja Ginkotsu rantautuivat melkein heti Ginin ja Weedin jälkeen ja ravistelivat osan veden turkistaan pois. Joe katsoi hetken Johnia ja oli hieman helpotunut kun tuo olikin viellä elossa. Ginkotsu hyppäsi puun oksalle ja laitoi sinne makulle ja kerämään hieman voimiaan. Isanagi säpsähti hereille painajaisestaan ja katsoi hetken Honshun suntaan. *Vihaan panajaisis.* Isanagi ajatteli vaikka tuskin kukaan painajaisista pitikään. Sitten Isanagi nousi seisomaan ja käänsi katsensa Ginin ja muihin jotka olivat jo tuleet takaisin. Shizuka istui erään puun vieressä aivan rauhallisena. Se seurasi hetken Giniä ja Weediä ja kuunteni niiden puheita.

Piccolo,Maxime & Fialka

Maxime,Fialka ja Pico rantautuivat rantaan ja Maxime laitoi makamaan ja keräsi voimiaan. Fialka laittoi Maximen viereen makamaan ja katsoi jokaista Oun sotureita. *Tämä on siis se paika jota Victor ei onistunut valoitamaan.* Fialka ajatteli. Pico lähti jaloitelemaan ja tutkimaan hieman Kitamia.

John, Ken ja Kurojaki Ken rantautui lähes yhtään hengästymättä vaikka oli sekin matkasta uupunut. Sen sijaan Kurojaki läähätti ja käveli heti lähimmän puun varjoon lepäämään. John kohotti päätään mutta tarkoituksella jätti näkyviin vain oikean puole, eikä se tullut edes alas kalliolta. Ennen kuin hetken päästä jolloin tuon vammat näkyivät sen ontumisesta ja horjahtelusta. Edelleen se yritti piilottaa vasemman korvansa puuttumisen. ''Minäkö kuollut? Kuka teille ehti vitsejä kertoa?'' Uros lausui lievää huvittuneisuutta äänessään.

Gin

Gin katsoi Johnia nähdessään tuon vammat. "Oletpas sinä rähjääntynyt. Onneksi et kuollut Doragon hampaisiin, ehdin jo pelätä pahinta." Gin sanoi, muttei maininnut mitään toisen ontumisesta tai korvan puuttumisesta, sillä tiesi, että tuo saattoi olla Johnille vähän häpeällistä ja arkaa. Akita kuitenkin hymyili. "Onneksi sait Destinyn ja pennut ehjinä takaisin." Gin sanoi sitten. John oli toiminut kuten soturin pitikin, menettämättä silti itsehillintäänsä. Gin ei kuitenkaan voinut tietää, että Destiny odotti pentuja Doragolle.

Shizuka & Raidom

Shizuka seurasi hetken Ohun joukojen puuhia kunnes käänsi katsensa Isanagin. Sosuke oli huomannut Shizukan ja yritti nyt mennä metsälle niin ettei Shizuka huomaisi. "Kiva nähdä sinuakin Sosuke." Shizuka sanoi ja käänsi katsensa Sosuken ja käveli tuon luokse. "Miten tiesit että olen täällä?" Sosuke kysyi ja katsoi Shizukaa hetken. "Kuulin että olit liitynyt Ohun joukoihin. Muuten haluaisin jutelle hieman kanssasi kahden." Shizuka sanoi. Sitten Shizuka ja Sosuke menivät hetkeksi metsään. "Olethan muistanut pitää suusi kiinni teknikani suhteen?" Shizuka kysyi ja odotti Sosuken vastaavan. "Totta kai eihän minulla ole mitään syytä kertoa sitä kenelekään." Sosuke vastasi Shizukalle. "Hyvä. Sillä tiedät varmasti etten pidä siittä että teknikani salaisuus leviää." Sizuka sanoi ja piti katsensa koko ajan Sosukessa. Sen ilme oli myös koko ajan neutraani.

John, Destiny ja Gale

Destiny oli astellut jo vähän lähemmäs rantautuneita Ohun joukkoja mutta pysähtyi sitten. Lievää pullotusta saattoi vatsasta huomata mutta ei mitään suurta. Gale oli jo luoksemassa isänsä luokse mutta tuon äiti ehti tarrata pentunsa häntään. Sen seuraukseni urospentu murahti ärtyneesti.
"Niitä oli kolme yhtä vastaan. Oli vähän tukalat oltavat mutta Bea kaatoi Hougenin maahan." John kertoi ja hymyili muistellessaan pentunsa saavutusta. Sitten s ekuitenkin istui ja huokaisi surkeana. Se tuijotti maata vaitonaisena. "Määrittele minulle mitä tarkoitat 'kunnossa'?" Uros kysyi paljastaen näin että kaikki ei ollut kunnossa.

Kyoshiro & Skye

Kyoshiro ja Skye rantautuivat juuri Kitamille. Kyoshiro pudisti osan vedestä turkistaan ja käveli Ginin ja Weedin luo. Skye taas istahti meren lähelle katsoen että seurasiko Kyoga ja sen joukko niitä. "Weed toin mukanani 500 päisen susi lauman." Kyoshiro ilmoitti ja katsoi sitten hetken Johnia ja Giniä, kunnes käänsi katsensa takaisin Weedin.

Gin

Gin naurahti Johnin kertomukselle. "Aikamoinen pentu.." Gin naurahti, kunnes huomasi toisen huolestuneen ilmeen. "Mitä tarkoitat... onko sattunut jotain... muutakin?" Gin ihmetteli sitten ja katsoi toista. John oli harvoin noin huolissaan tai allapäin ja siksi Gin olikin melko hämillään.

Nanika & Piccolo

Nanika jatkoi harjoittelua ja sai viimein kehiteltyä oman tekniikansa valmiiksi ja nyt se levähti sitten ja palautti voimiaan hieman. Pico oli jaloittelulla ja pian se huomasi erään linnun ja se hyökäsi sen kimpuun ja taittoi siltä niskan nurin ja tappoisen. Siten se alkoi syödä sitä. Kun Nanika oli saanut hieman voimiaan takaisin se palasi muiden luo.

John

John kootti nyt hiukan katsettaan ja vilkaisi hiukan taaksee nädäkseen Destinystä vilauksen. "Destiny....." Pitkä tauko alkoi uroksen mainittua toisen nimen. Sitten sen kasvoille nousi silkka raivo ja se alkoi murisemaan maata tuijotttaen. "Se hirviö raiskasi Destinyn!" Tuo karjaisi sitten mutta ei se kauas kuuluisi, vain lähellä oleville. Destiny ei ollut sanonut mitään eikä asia ollut salaisuus.

Akame

Akame kuunteli Johnin kertomusta hiljaa tyyni ilme kasvoillaan, kunnes John kertoi Destinyn kauheasta kokemuksesta. Akamen korvat värähtivät ja tuo katsoi Johnia. "Mitä... Dorago on todellakin lähempänä hirviötä kuin koiraa, kuinka joku voi alentua tekäämään mitään niin törkeää. En olisi uskonut Doragon alentuvan samalle tasolle kuin Hougen..." Akame sanoi vaimeasti. "Miten Destiny nyt voi, John?" Kishu kysyi sitten ja katsoi karvansa menettänyttä ystäväänsä.

Gale, Destiny ja John

John lopetti murinan ja nousi samlal ylös kohottaen nyt katseensa. Se oli juuri saanut uutta puhtia ja jaksoi taas seistä. Se oli juuri vastaamassa Akamelle mutta tunsi sitten galen hampaat hännässään. Pentu oli kiusallaan päättänyt isäänsä kiusata vaikka tiesi toisen olevan allapäin. Se kuitenkin uskoi toisen piristyvän. Destinykin tuli paikalle parahiksi kuulemaan Akamea. "Minäkö? Minä voin hyvin mutta mikäs tssä miettiessä keinoja joilla repiä se hullu kappaleiksi." Narttu sanoi hymyillen, ikään kuin tekopirteää esittäen. Vaikka nopeasti se laskikin ilmeensä neutraaliksi. Se oli äskeisellä esittämiselään ilmaissut olevansa hyvin vihainen.

Akame

Akame nyökkäsi pienesti Destinylle. "Hyvä kuulla, että voit hyvin. Usko pois, Dorago tulee maksamaan teoistaan kalliisti. Onneksi Doragon teko ei välttämättä johda tiineyteen, joten tätä ikävää asiaa ei varmaankaan tarvitse kauaa muistella." Akame sanoi tarkoituksenaan lohduttaa Destinya. Eihän kishu tiennyt tilannetta kokonaisuudessaan.

Destiny ja John

Heti Akamen selityksen jälkeen, kaksiko vilkaisi toisiaan silmiin. John huokaisi vihaisena mutta hymyili sitten häntäänsä nakertavalla Galelle. "Oikeastaan olet hiukan väärässä Akame. Minä olen tiine. Hidetoshi totesi sen." Narttu sanoi ja ikään kuin pahoitteln laski pätään vaikkei se toiselta varsinaisesti anteeksi pyytänyt.

Akame

Akamen silmät pyöristyivät hetkeksi järkytyksestä ja tuon läpi virtasi joukko kylmiäväreitä. Tillanne ei kuitenkaan kestänyt kuin pari sekuntia ja Akame oli nyt taas ilmeeltään vakava ja tyyni. "Ikävä kuulla. Doragon pennut voivat olla vaarallisia." Akame totesi sitten vaimeasti ja tuijotti vuoroin Johnia ja vuoroin Destinya.

John ja Destiny

John jkäänsi nyt katseensa Akamesta Destinyyn. "En tahtoisi sanoa tätä mutta minun o pakko...Yksikin pieni agressiivisuuden merkkia Ohua kohtaan ja ne ovat kuolleet." John varoitti Destinyä joka nyökkäsi varsin tunteettomasti. "Vaikka olenkin narttu, en ole niin penturakas että kiintyisi liikaa. Pystyn kyllä luopumaan niistä." Destiny vakuutti mutta John ei siitä ollut aivan varma.

Gin

Gin kuunteli järkyttyneenä uutisia eikä pystynyt hetkeen sanomaan mitään, kun toiset kävivät keskustelua. Johnin mainitessa kuitenkin pentujen tappamisesta Gin vihdoin heräsi todellisuuteen. "On väärin tappaa avuttomat pennut, jos he ovat aggressiivisia Ohua kohtaan, mutta koska ne ovat Doragon jälkeläisiä, niin niin on ehkä paras, ettei heistä tule samanlaisia kuin Doragosta, ja Dorago saisi käyttää viattomia pentuja aseenaan. Toivottavasti se on Dorago, joka menettää henkensä taistelussa. Mutta yhtä hyvin se voin olla minä." Gin sanoi ja katsoi sitten Johniin. "Teidän täytyy huolehtia paratiisista ja opastaa Weediä, jos kuolen." Gin sanoi sitten. Puhuessaan kuolemasta Gin oli hyvin rauhallinen. Kukaan ei olisi Ginin kuoltua riippuvainen akitasta. Gin oli kasvattanut pentunsa ja Sakura kyllä oppisi elämään asian kanssa. Mutta Gin aikoi kuitenkin varmistaa, ettei Doragosta olisi enää harmia, vaikka kuolisikin.